Luusereista

Vastaampa nyt tähän, koska kyseessä oli minun kommenttini. Mutta oli kyllä mielenkiintoista, miten päädyit lainaamaan juuri nuo tietyt lauseet kommentistani.

Ensinnäkin, en ole haukkunut ylipainoisia luusereiksi. Olisi mukava, jos et lukisi rivien väleistä jotain sellaista, jota siellä ei ole. Toiseksi, olen ollut ylipainoinen, aina teini-iästä saakka. Kolmanneksi, en odota kenenkään haluavan hyväksyntääni, en ole asemassa, jossa hyväksyn tai olen hyväksymättä ihmisiä joidenkin saavutusten vuoksi. Jos joku onnistuu pudottamaan painoa ja se on ollut ko ihmiselle tärkeää, peukutan kyllä. Jos joku ei onnistu, tarjoan tukea ja neuvoja, jos ko. ihminen haluaa vaikka kokeilla uudelleen. Epäonnistumisissa ei ole mitään vikaa, harva on onnistuu joka asiassa, mutta fiksu ihminen oppii virheistä eikä enää toista niitä.

Jos olisit sisäistänyt kommentistani mitään (tai edes lukenut kommenttini avoimin mielin), olisit ymmärtänyt, että nälkään ja syömishimoon voi valita miten reagoi. Jos syömistään taas ei voi hallita lainkaan, tulee selvittää miksi on näin. Tähän taas ei aina omat keinot riitä, vaan toisinaan voi tarvita ammattiapua ravitsemusterapeutilta, lääkräiltä tai psykologilta (esimerkiksi BED). Kuitenkin isolla osalla riittää, että nälän tulessa syö tasapainoisen ja terveellisen aterian karkkipatukan, pullan tai roskaruuan sijaan ja syömishimon iskiessä pyrkii viemään ajatuksiaan muuhun mielekkääseen tekemiseen. Tähän voi JOKAINEN oppia, jos haluaa. Kommentissani taisin myös mainita, että ruokahalun säätely ei tosiaan toimi kaikilla aivan samalla tavalla. Siksi juuri on tärkeä tiedostaa, mistä liikasyöminen johtuu, JOTTA ASIAAN VOI LÖYTÄÄ SOPIVAN RATKAISUN. Taisin myös mainita, että nälkä on kehon normaali reaktio, mutta mikä ei taas ole normaalia, on vastata nälkään syömällä epäterveellistä ja ravinneköyhää ruokaa ja liikaa.

"Yksi tapa päästä eroon tunnesyömisestä on heittää hevon kuuseen ajatus siitä, että tulisi jotenkin paremmaksi ihmiseksi mielistelemällä itsetään liikoja luulevaa kusipäätä. Väitän, että itselleen paremmaksi ihmiseksi tulee kun ei piittaa tuollaisista ja saattaa jopa päästä osasta tunnesyömisestä eroon tällä tavoin."

Tuossa asiassa olet aivan oikeassa. Tunnesyömisestä pääsee usein eroon vähentämällä stressiä, joka johtuu esimerkiksi siitä, että välittää liikaa muiden ihmisten mielipiteistä ja antaa toisten mielipiteiden ohjata omaa toimintaa. Se on sitä vastuun ottamista omasta onnellisuudestaan ja aktiivista otetta oman elämänsä hallinnasta, mikä on avainasia elämänmuutoksessa. En kuitenkaan koe alistaneeni tai mitätöineeni kommentillani ketään, joten en aio hyväksyä kyseistä syytöstä. Jos et ole asiasta samaa mieltä, olisit voinut mielipiteesi ilmaista asiallisemmin ja perustellummin.

Ottakaa selvää, kokeilkaa, opetelkaa ja keskustelkaa ja jakakaa kokemuksianne. Tukea on monenlaista, sellaista joka nyökkäilee vaikka menisi päin seiniä ja sellaista joka kannustaa, mutta korjaa jos huomaa, että jotain menee pieleen. Minä tiedän kumman itse valitsisin, jos vielä joutuisin laihdutusurakkani uudellen käymään läpi.

"Epäonnistumisissa ei ole mitään vikaa, harva on onnistuu joka asiassa, mutta fiksu ihminen oppii virheistä eikä enää toista niitä."

Yliapainoisuus ei ole virhe. Ylensyömisen syyt ovat moninaiset ja tutkitusti perimällä on osansa asiaan. Sopivasti syöminen nyt vaan on toisille vaikeampaa kuin toisille, vaikka syytätkin taas virheiden tekemisestä ja toistamisesta ylipainoisia.

" fiksu ihminen oppii virheistä eikä enää toista niitä"

Sinun mieletäsi siis jojoilijat ovat vähemmän fiksuja. Olen eri mieltä.

"Jos olisit sisäistänyt kommentistani mitään"

Jos olisit lukenut kirjoitukseni et olisi turhaan toistanut samoja asioita joita jo kommentoin.

"Kommentissani taisin myös mainita, että ruokahalun säätely ei tosiaan toimi kaikilla aivan samalla"

Todellako?

" En kuitenkaan koe alistaneeni tai mitätöineeni kommentillani ketään, joten en aio hyväksyä kyseistä syytöstä. Jos et ole asiasta samaa mieltä, olisit voinut mielipiteesi ilmaista asiallisemmin ja perustellummin. "

Et ilmeisesti itsekänä tajua mitä kirjoitat, etkä ymmärrä lukemaasi. Muistutat kovasti palstan trollia tässä suhteessa.

"Ottakaa selvää"

Suosittelen sitä sinulle vahvasti. Opettele myös ymmärtämään se, että kaikki ovat yksilöitä.

"tiedän kumman itse valitsisin"

Kirjoituksestasi päätyy kyllä toisenlaiseen johtopäätökseen. Toki se on sinun ratkaisusi, siihen en ota kantaa.

Minulla on ahmimishäiriö (BED), mutta voin laihduttaa ilman nälkää. Se ei ole nälkä, jota tunnen. Se on psykologinen tarve ahtaa ruokaa sisuksiin niin paljon, että sattuu ja tulen toimintakyvyttömäksi. Tämä on hirvittävä tila, mutta silti voin laihduttaa ilman nälkää. Olen tällä hetkellä laihtunut jo 15kg riippumatta syömishäiriöstäni. Ainoa ero ns. normaaliin laihduttajaan on se, että minun psyykettäni tämä koettelee vielä noita terveitä laihduttajia enemmän. Kukaan, jolla tätä tilaa ei ole, ei voi arvata miten hirvittävän ponnistuksen takana jokainen onnistunut päivä on ollut. Vielä on 10kg normaalipainoon ja sitä kohti ollaan kovasti menossa. Ahmimisen tarve ei ole kadonnut, mutta olen oppinut hallitsemaan sitä.