Vauva-arki ihanaa?

Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

Suomi24 modet aina löytää tietyn väliajoin näitä antisuomalaisia aloituksia, jotka nostetaan tapetille koko kansan ihmeteltäväksi. Suomi24:n linja on selvä, älkää suomalaiset tehkö lapsia, äitiys on niin kauheaa, seurustelkaa mamujen kanssa, mamumies on paras mies, älkää seurustelko valkoihoisten RASISTImiehien kanssa ja niin edelleen.

Mamut tekevät "uudet suomalaiset", jopa siinä määrin, että kouluissa valkoiset ovat jäämässä vähemmistöön omassa maassaan. Sitähän tässä halutaan, jäädä vähemmistöksi omassa maassa, jotta uusi enemmistö voi pakottaa uskontonsa ja kulttuurinsa meille.

On aivan eri asia suvaita erilaisuutta kuin suvaita oman kansansa systemaattista joukkotuhoa "monikulttuurisuuden" keinoin.

Hyh hyh kirjoitti:

Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

Lue lisää

Kyl niitä käikkiä kömmervenkkejä täytyy öllä elämässä. Ön jös jönkinmöistä tärinää jä täpähtymää.

Ota lapsesi syliin ja anna hänelle paljon syliä ja rakkautta ja paijaa mieluummin ,kuin tiuskit ja katkeroidut. Tulee tasapainoisempi lapsi. Anna aikaa ja sylissä kanna ja pidä ja rakasta, että lapsesi oppii rakastamaan isompanakin.

Hyh hyh kirjoitti:

Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

Lue lisää

Luin hiljattain Marko Kilven kirjan jossa joku sanoi, että jos haluat pilata elämäsi tee lapsi ( lapsia)!
Jäin miettimään ja tiedän, ettei moni uskalla tunnustaa sitten kun lapsia on saanut, että kuinka paljon kuluu voimia ja rahaa ja vaikka mitä.

Ja huoli ja huolehtiminen ei lopu vielä sittenkään kun lapsi on aikuinen. Huoli ja huolet voivat kasaantua siinä vaiheessa kun lapsi menee naimisiin ja huomataan ettei ollutkaan hyvä ratkaisu. Puoliso voi osoittautua aivan muuksi... tiedän lukuisia kohtaloita...

Hyh hyh kirjoitti:

Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

Lue lisää

Näin se elämä etenee...
Onko joku luvannut, että elämä on aina niin onnellista ja ihanaa? Tottakai kaikki muuttuu, lapsien kasvaessa haasteellisuuskin kasvaa....

Muistan hyvin, kun n. 20v. sitten meillä oli kaksi alle 2-vuotiasta. Eka vauva oli helppo, tehtiin toinen, joka olikin vähän vaikeampi... Allergioita, koliikkia,
tulehduksia ym. Nukkui koko yön vasta 8kk:n ikäisenä, unikoulun jälkeen.

Yritin esittää "täydellistä äitiä" , opiskelin, tein keikkatöitä, leivoIn, teIn kotiruokaa, keksin lapsille virikkeitä..... Väsyin...

Pidä huolta itsestäsi ja omasta miehestäsi! Tutustu naapuriston vauvaperheisiin, pidä yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin.

Apua saa aina, jos sitä uskaltaa pyytää.

Gruber kirjoitti:

Suomi24 modet aina löytää tietyn väliajoin näitä antisuomalaisia aloituksia, jotka nostetaan tapetille koko kansan ihmeteltäväksi. Suomi24:n linja on selvä, älkää suomalaiset tehkö lapsia, äitiys on niin kauheaa, seurustelkaa mamujen kanssa, mamumies on paras mies, älkää seurustelko valkoihoisten RASISTImiehien kanssa ja niin edelleen.

Mamut tekevät "uudet suomalaiset", jopa siinä määrin, että kouluissa valkoiset ovat jäämässä vähemmistöön omassa maassaan. Sitähän tässä halutaan, jäädä vähemmistöksi omassa maassa, jotta uusi enemmistö voi pakottaa uskontonsa ja kulttuurinsa meille.

On aivan eri asia suvaita erilaisuutta kuin suvaita oman kansansa systemaattista joukkotuhoa "monikulttuurisuuden" keinoin.

Lue lisää

Miten sait tästä(kin) väännettyä tuollaista paskaa?
Pröblems?

vuosikymmenien huoli kirjoitti:

Luin hiljattain Marko Kilven kirjan jossa joku sanoi, että jos haluat pilata elämäsi tee lapsi ( lapsia)!
Jäin miettimään ja tiedän, ettei moni uskalla tunnustaa sitten kun lapsia on saanut, että kuinka paljon kuluu voimia ja rahaa ja vaikka mitä.

Ja huoli ja huolehtiminen ei lopu vielä sittenkään kun lapsi on aikuinen. Huoli ja huolet voivat kasaantua siinä vaiheessa kun lapsi menee naimisiin ja huomataan ettei ollutkaan hyvä ratkaisu. Puoliso voi osoittautua aivan muuksi... tiedän lukuisia kohtaloita...

Lue lisää

Aika pessimistinen näkemys lapsesta/lapsista.Ikään kuin niiden kanssa ei kokisi ikinä hyviä hetkiä tai olisi jopa vanhuuden päiville tueksi.

Näkökulmasi jälkeen voisi kysyä, miksi kukaan hankii koiraa koska samat asiat pitää toetutaa; opettaa, käyttää ulkona ja maksaa.Lisäksi sitoo että ulkomaille lähteminen ilman hoitopaikkaa on mahdottomuus.

Joten, asiat on aina ihan mistä niitä katsoo.Ja tuo mitä sanoit että jos aikuisena mokaa avioliiton, että se on aina huoli niin joo, tavallaan.Mutta, vanhemmuuden salaisuus onkin siinä että antaa lapsen elää omaa elämäänsä; onnistua ja epäonnistua.Se ei ole kuin elämää, vaikka välistä kovaakin sellaista.Mutta toisaalta, vanhemapana ei voi muutakaan tehdä, kuin antaa lapsen kokea ne kovatkin paikat ja kasvattaa nahkaansa.Loppujen lopuksi, vanhemattakaan eivät voi suojella lapsiaan loputtomasti.

Hyvä, että joku puhuu rehellisesti tästäkin puolesta asiassa. Eli kyllähän tätä vauva-arkea myös paljon kaunistellaankin, jos vaikka siinä onkin paljon myös hyvää.
Kyllä meilläkin oli rouvan kanssa tuo aika rankkaakin ja ihan samoista syistä, kuin aloittajalla.
Jatkuvat heräilyt, ajanpuute itsellä ja parisuhteessa juurikin tuon vauvan vaatiman "työn" vuoksi ja näin. Meidän sälli oli(ja on) onneksi terve, eli ei nyt ollut siihen lisänä näitä isoja tai toistuvia lastentauteja, jotka olisi vielä sitten lisännyt huolta sällistä.
Mutta aikansa kutakin, sälli on jo sen verran iso, että tuo 24/7-vauva-arki on jo "lusittu" pois ja jaksoimme nyt kuitenkin tuon ajan rouvan kanssa. Lapsi oli meille kyllä haluttu ja toivottu, joten sisulla sitten mentiin välillä, kun tuntui oikein väsyttävältä. Ja maailma hymyilee kyllä meidän perheelle nyt tuonkin ajan edestä:)

Hyh hyh kirjoitti:

Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

Lue lisää

Tää on paras lukemani kuvaus vanhemmuudesta! Jos olet tämän ihan itse keksinyt, nostan hattua!! : ) Saanko kopioida tuon ja lähettää tutuille sähköpostilla?

Hyh hyh kirjoitti:

Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

Lue lisää

Kuten jossain jo oli, lapsesta on huolta ja menoja pitkäksi aikaa. Ei vielä vauvaiässä vaan alkaa tulla päiväkotiiässä. Aletaan vertailla kuka on normaali ja onko tarpeeksi sosiaalinen vai mikä ja millainen on. Ei pidä ihmetellä jos päiväkodista tulee varovainen kommentti että tuntuisi että teidän pitää käyttää lasta psykologilla...no, kun on hiukan erilainen muin muut. Tykkää leikkiä yksin eikä osaa tarttua heti niihin mihin muut heti tarttuvat..Tuossa oli yksi esimerkki elävästä elämästä.

Sitten alkaa tulla toisilta vanhemmilta viestiä että teidän arttu kiusaa meidän jussia jne...
Se jatkuu kun lapsi tulee kouluikään. Vertailu muihin ja itsekin alkaa vertailemaan ja pahinta mitä voi olla on, että perheessä on kaksi saman sukupuolen omaavaa lasta joita aletaan vertailla. Kun käy usein niin, että toinen on hyvinkin lahjakas ja toinen ei.

Sitä voi kukin kuvitella miten "huonompi lapsi" kokee ja mitä siitä voi lapselle seurata. Tiedän perheitä joissa lasten lahjakkuudet ovat hyvin epätasaisia ja vanhemmat uupuneita. Totta kai jokainen haluaa lapsestaan pärjääjän ja mieluummin paremmin pärjäävän kuin itse on. Ns paremmat lähtökohdat elämälle.

Joten haasteita riittää lapsiperheessä. Olen kuullut lähipiiristäkin karmivia tarinoita mm koulukiusaamisesta niin peruskoulussa kuin muissakin. Jos on lapsilla ongelmia ne heijastuvat lapsiin ja päinvastoin.

Hyh hyh kirjoitti:

Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

Lue lisää

Pöh, kaksivuotiaana homma helpottaa kun ei tarvitse koko ajan olla kädestä pitämässä. Homma vaan paranee ja lapsi antaa enemmän ja enemmän ilonaiheita. Nelivuotiaana on jo aika harvassa itkunaiheet ja voidaan jutella kuulumisia ja elämän asioita. Tietysti jos lasta ei ole kasvatettu yhtään niin seinillehän se hyppii ja huutaa. Ei meillä sellaista tehdä. Vanhempien pahin virhe on se, että ei kasvateta, ei aseteta rajoja eikä sääntöjä ja sitten ihmetellään kun lapsi menee seiniä pitkin. Tai sitten ei leikitä lapsen kanssa vaan katsotaan televisiota. Huomiotahan se silloin alkaa hakea. Mitä lienee sitten teininä, sitten on myöhäistä enää puuttua.

ihanparas! kirjoitti:

Tää on paras lukemani kuvaus vanhemmuudesta! Jos olet tämän ihan itse keksinyt, nostan hattua!! : ) Saanko kopioida tuon ja lähettää tutuille sähköpostilla?

Kopsaa pois vaan.

Jeesussaatana kirjoitti:

Miten sait tästä(kin) väännettyä tuollaista paskaa?
Pröblems?

Helposti, kun tietää miten tämä maailma toimii. Jotkut ihmiset seuraavat minkälaisia ajatuksia ja mielipiteitä "vapaat ja riippumattomat" mediat yhteiskuntaan puskee.

http://en.wikipedia.org/wiki/Social_engineering

Valtaosa ihmisistä ei edes huomaa, miten heitä manipuloimaan ajattelemaan asioista tietyllä tavalla. Te pidätte tätä tavallisena aloituksena, kun minä näen tämän yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisena, jonka Suomi24 tarkoituksella nostaa etusivulle. Suomi24 harrastaa tätä paljon.

Lävistykset ovat hyvä esimerkki mielipidemuokkauksesta. Valtaosa lävistyksistä on rumia, mutta silti teinitytöt ja vähän isommatkin haluavat lätkiä niitä naamoihinsa, koska ovat saaneet televisiosta päihinsä, että ne näyttävät hyviltä.

Medioilla on monta agendaa, jota he yrittävät puskea yhteiskuntaan "uutena normaalina". Homostelu, monikulttuurisuus (tummat tekevät lapset, älkää valkoiset tehkö, äitiys on kauheaa, lapset riiviöitä jne) ja viimeisimpänä median valikoimaan on tullut voimakas mielipidemuokkaus Venäjästä ja Natosta.

Homostelu ja monikulttuurisuus ovat osa samaa agendaa, valkoisten vähentämistä. Kuten on myös feminismikin ja tämänkaltaisten aloituksien sisältämä naisten aivopesu vanhemmuuden kauheuksista. Kouluissakin tytöille näytetään pakollisena "kasvatuksena" kauhuelokuvillekin vertoja vetävä synnytyssplätter "opetusvideo" missä veri ja paska lentää välilihojen repeillessä, aivan kuin tuo olisi se synnytyksen normi..

Teitä aivopestään antisuomalaisiksi vauvoja vihaaviksi tumman ihopigmentin palvojiksi ja te ette edes huomaa sitä. Näinhän siinä käy, kun päästää vieraalle vallalle uskolisia agentteja eduskuntaan ja tiedotusvälineisiin aiheuttamaan salakavalaa tuhoa aivopesun keinoin.

7 + 11 kirjoitti:

Pöh, kaksivuotiaana homma helpottaa kun ei tarvitse koko ajan olla kädestä pitämässä. Homma vaan paranee ja lapsi antaa enemmän ja enemmän ilonaiheita. Nelivuotiaana on jo aika harvassa itkunaiheet ja voidaan jutella kuulumisia ja elämän asioita. Tietysti jos lasta ei ole kasvatettu yhtään niin seinillehän se hyppii ja huutaa. Ei meillä sellaista tehdä. Vanhempien pahin virhe on se, että ei kasvateta, ei aseteta rajoja eikä sääntöjä ja sitten ihmetellään kun lapsi menee seiniä pitkin. Tai sitten ei leikitä lapsen kanssa vaan katsotaan televisiota. Huomiotahan se silloin alkaa hakea. Mitä lienee sitten teininä, sitten on myöhäistä enää puuttua.

Lue lisää

..ja tässä oli valitettavasti just sellainen vastaus, minkä luettuaan noin 100 äitiä (tai isää) alkaa aatteleen, että voi helvetti kun nuo käy kaikissa vauvauinneissa ja me ollaan vaan tällaisia tavallisia. Eilenkin kateltiin salkkareita boksilta vaikka oltais voitu keskustella lapsen kanssa - nyt se yksin leikki tuolla huoneessaan! Kuinkahan kieroon se nyt kasvaa!??

Jotenkin mä en kestä tätä nykyajan menoa.

Gruber kirjoitti:

Suomi24 modet aina löytää tietyn väliajoin näitä antisuomalaisia aloituksia, jotka nostetaan tapetille koko kansan ihmeteltäväksi. Suomi24:n linja on selvä, älkää suomalaiset tehkö lapsia, äitiys on niin kauheaa, seurustelkaa mamujen kanssa, mamumies on paras mies, älkää seurustelko valkoihoisten RASISTImiehien kanssa ja niin edelleen.

Mamut tekevät "uudet suomalaiset", jopa siinä määrin, että kouluissa valkoiset ovat jäämässä vähemmistöön omassa maassaan. Sitähän tässä halutaan, jäädä vähemmistöksi omassa maassa, jotta uusi enemmistö voi pakottaa uskontonsa ja kulttuurinsa meille.

On aivan eri asia suvaita erilaisuutta kuin suvaita oman kansansa systemaattista joukkotuhoa "monikulttuurisuuden" keinoin.

Lue lisää

En näistä teksteistä kyllä löydä mitään sen suuntaista ajatelmaa

Jätä kaikki turha pois ja keskity vain vauvaan! Hän kiittää sinua vielä, kun kasvaa isoksi ja on TERVE!

Rakkautta. kirjoitti:

Ota lapsesi syliin ja anna hänelle paljon syliä ja rakkautta ja paijaa mieluummin ,kuin tiuskit ja katkeroidut. Tulee tasapainoisempi lapsi. Anna aikaa ja sylissä kanna ja pidä ja rakasta, että lapsesi oppii rakastamaan isompanakin.

Lue lisää

Kun on saanut terveen vauvan, kannattaa olla iloinen Hänestä ja pukea iloiten ja rakkaus sydämessä Hänelle vaatteita ja laittaa ruokaa ja rakastaa vauvaa.

Hyh hyh kirjoitti:

Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

Lue lisää

höpön löpön, ei se lapsen kasvattaminen niin kauheaa ole. vaikeuksia toki tulee olemaan mutta suurinosa ihmisistä niistä selviää. ihanaa on touhuta kaikkea kivaa oman lapsen kanssa ja katsoa ylpeänä lapsen saavutuksia sekä kehitystä.

Hyh hyh kirjoitti:

Ette uskokaan kuinka vaikeaksi tuo vielä muuttuu.

Nyt vauva syö, nukkuu ja itkee.

Pari vuotiaana kun syömisen, nukkumisen ja itkun jälkeen vielä oppii juoksemaan vikkelästi ja tekemään erilaisia tempauksia, hommat vain pahenee.

Jos kuvittelitte että sitten helpottaa, niin älkää huoliko. Kun kouluun pääsee, lapsi syö, nukkuu, itkee, juoksee pitkin seiniä, tekee tempauksia ja joudutte vielä maksajiksi kun pitää olla viimeistä huutoa kaikki tavarat.

Ja kun kuusi vuotta olette jaksaneet, niin murrosikäisenä he syövät, nukkuvat, itkevät, juoksevat pitkin kyliä, tekevät tempauksia, jotka joudutte maksamaan. Lisäksi kaikki mitä teette, teette väärin ja saatte palkaksi pelkkää raivoamista.

Huokaiskaa vasta sitten kun lapsi parikymppisenä sanoo että on löytänyt puolison ja häipyy nurkista. Silloin he laittavat teidät hoitokotiin, jossa syötte, nukutte. Haluaisitte juosta pitkin seiniä, tehdä tempauksia ja maksaa samalla mitalla takaisin, mutta voitte vaan itkeä.

Ainoastaan yksin jääneet vanhat parit muistelevat kaiholla sitä kuinka lapsi oli niin rakas kotona.

Lue lisää

Kyllä mä voin sanoa että 2-vuotiaan kanssa on paljon helpompaa kuin vauvan kanssa. Todella paljon helpompaa! Mutta näin meillä, toisilla se on sitten eri lailla.

mies kaks ysi kirjoitti:

Aika pessimistinen näkemys lapsesta/lapsista.Ikään kuin niiden kanssa ei kokisi ikinä hyviä hetkiä tai olisi jopa vanhuuden päiville tueksi.

Näkökulmasi jälkeen voisi kysyä, miksi kukaan hankii koiraa koska samat asiat pitää toetutaa; opettaa, käyttää ulkona ja maksaa.Lisäksi sitoo että ulkomaille lähteminen ilman hoitopaikkaa on mahdottomuus.

Joten, asiat on aina ihan mistä niitä katsoo.Ja tuo mitä sanoit että jos aikuisena mokaa avioliiton, että se on aina huoli niin joo, tavallaan.Mutta, vanhemmuuden salaisuus onkin siinä että antaa lapsen elää omaa elämäänsä; onnistua ja epäonnistua.Se ei ole kuin elämää, vaikka välistä kovaakin sellaista.Mutta toisaalta, vanhemapana ei voi muutakaan tehdä, kuin antaa lapsen kokea ne kovatkin paikat ja kasvattaa nahkaansa.Loppujen lopuksi, vanhemattakaan eivät voi suojella lapsiaan loputtomasti.

Lue lisää

et sinä oikein tajunnut. kirjoittaja tarkoitti ETTÄ LAPSISTA KOITUU HELVETIN ISOA HUOLTA JA MURHETTA JA SE KESTÄÄ KOKO LOPPUIÄN.
ps. eikä ne mitään nahkaa kasvata, vai oletko jokin narsisti, että pitäis olla kova ja paksunahkainen, menestyvä etc.
Tuo teksti jota kommentoit oli vain toteuamus, totuus ja ajatus, lyhyt sellainen, ei sen kummempaa, siitä et mitään analyysejä pysty tekemään kuten yritit, mutta hyvä yritys kumminkin...taidat tykätä väittelystä.,ota toki oma vanhemmuutesi kevyesti jos haluat, moni muu ei ota, vaan ottaa sen tosissaan, suojaa lapsiaan..

........... kirjoitti:

..ja tässä oli valitettavasti just sellainen vastaus, minkä luettuaan noin 100 äitiä (tai isää) alkaa aatteleen, että voi helvetti kun nuo käy kaikissa vauvauinneissa ja me ollaan vaan tällaisia tavallisia. Eilenkin kateltiin salkkareita boksilta vaikka oltais voitu keskustella lapsen kanssa - nyt se yksin leikki tuolla huoneessaan! Kuinkahan kieroon se nyt kasvaa!??

Jotenkin mä en kestä tätä nykyajan menoa.

Lue lisää

Nykyajan meno = Keskittyminen lapsensa kanssa olemiseen?

Ihan kauheeta.

/sarcasm

Jos vanhemmilta vielä REHELLISEN pohdiskelun jälkeen tuntuu pahalta et kattoo X määrän salkkari jaksoja boksilta kun voisi olla lapsense kanssa, ehkä siihen on syytä ja asialle voisi tehdä jotain?

Olen samaa mieltä 7 11 kanssa et ilonaiheita vain tulee lisää iän kasautuessa ja lasta ohjatessa.

Ön käikkeä kirjoitti:

Kyl niitä käikkiä kömmervenkkejä täytyy öllä elämässä. Ön jös jönkinmöistä tärinää jä täpähtymää.

osu & uppos

Minulla miehenä oli helppoa kun kävin eka kerran vauvaa katsomassa kun se oli viiden vuoden vanha. Toisen kerran tavattiin kun otin sen kesätöihin 17 vuoden vanhana.

helppoakinvoiolla kirjoitti:

Minulla miehenä oli helppoa kun kävin eka kerran vauvaa katsomassa kun se oli viiden vuoden vanha. Toisen kerran tavattiin kun otin sen kesätöihin 17 vuoden vanhana.

Voisi helpottaa jos laittaisit sen idiootti miehes tekemään kotitöitä, siivoamaan, kokkaamaan ja pesemään pyykkejä. Kaupassakin mies voi käydä. Miksi naiset tekee lapsia ääliöiden kanssa jotka ei edes tue naista millään tavalla.?

kiltti mies. kirjoitti:

Voisi helpottaa jos laittaisit sen idiootti miehes tekemään kotitöitä, siivoamaan, kokkaamaan ja pesemään pyykkejä. Kaupassakin mies voi käydä. Miksi naiset tekee lapsia ääliöiden kanssa jotka ei edes tue naista millään tavalla.?

Lue lisää

No mistäs sen voi tietää miten mies käyttäytyy??? En ole ennustaja. Seurustelin lapseni isän kanssa 8 vuotta ennen kuin saimme lapsen ja silloin mies oli todella ihana ja varsinkin koko raskausajan oli superihana, tuki ja hemmotteli ym... MUTTA: kun lapsi syntyi ja huomasi kuinka rankkaa vauva-arki oli koliikkeineen ym. niin lähti menemään ja jätti minut vauvan kanssa yksin! Jos olisin tiennyt tuon, niin olisi tasan tarkkaan jäänyt lapsi tekemättä!

EI ennustaja kirjoitti:

No mistäs sen voi tietää miten mies käyttäytyy??? En ole ennustaja. Seurustelin lapseni isän kanssa 8 vuotta ennen kuin saimme lapsen ja silloin mies oli todella ihana ja varsinkin koko raskausajan oli superihana, tuki ja hemmotteli ym... MUTTA: kun lapsi syntyi ja huomasi kuinka rankkaa vauva-arki oli koliikkeineen ym. niin lähti menemään ja jätti minut vauvan kanssa yksin! Jos olisin tiennyt tuon, niin olisi tasan tarkkaan jäänyt lapsi tekemättä!

Lue lisää

Bravo!

He...ttiin ne vahingoniloiset, jotka myhäillen heristelevät sormiaan ja moittivat, että mitäs sitten teit niin, näin, noin, ja sellaisen kanssa vielä. Ihmiset oikeasti muuttuvat stressitilanteissa, jotkut apinat vain etsivät helpoimman tien ja häipyvät tiehensä. Kukaan ei voi tietää tulevaisuudesta ja siitä, miten toinen käyttäytyy elämäntilanteen muuttuessa.

EI ennustaja kirjoitti:

No mistäs sen voi tietää miten mies käyttäytyy??? En ole ennustaja. Seurustelin lapseni isän kanssa 8 vuotta ennen kuin saimme lapsen ja silloin mies oli todella ihana ja varsinkin koko raskausajan oli superihana, tuki ja hemmotteli ym... MUTTA: kun lapsi syntyi ja huomasi kuinka rankkaa vauva-arki oli koliikkeineen ym. niin lähti menemään ja jätti minut vauvan kanssa yksin! Jos olisin tiennyt tuon, niin olisi tasan tarkkaan jäänyt lapsi tekemättä!

Lue lisää

Niinkö??? Saman olen kokenut ja vaikka meni varmaan 4 vuotta, että pääsin kokonaan yli koko paskiaisesta! Ajattelen joka päivä, kuinka ihanaa, että lähti! Minulla on ihana lapsi, josta olen ikionnellinen. Hänellä on hyvät välit isäänsä, kuin myös nimillä, mutta kerran läks ja takasin en ota. Näin on hyvä!

kiltti mies. kirjoitti:

Voisi helpottaa jos laittaisit sen idiootti miehes tekemään kotitöitä, siivoamaan, kokkaamaan ja pesemään pyykkejä. Kaupassakin mies voi käydä. Miksi naiset tekee lapsia ääliöiden kanssa jotka ei edes tue naista millään tavalla.?

Lue lisää

Meillä miehen mielestä naisen kuuluu tehdä nuo kaikki lapsen hoidon lomassa. Jos ei tee, on huono äiti ja vaimo. Ja olen tuntenutkin itseni ajoittain ihan pa..ksi.

Huono ja laiska kirjoitti:

Meillä miehen mielestä naisen kuuluu tehdä nuo kaikki lapsen hoidon lomassa. Jos ei tee, on huono äiti ja vaimo. Ja olen tuntenutkin itseni ajoittain ihan pa..ksi.

Kannattaa valita oikea mies jo ennen lapsia.
Meillä mies osallistui lastenhoitoon ja kaikkiin kotitöihin. Nukkui työviikollakin välillä koliikkivauvan kanssa eri huoneessa, että minä saisin levätä.

Ei nykyisin voi rajata miesten/ naisten töitä. Agraariyhteisössä viime vuosituhannella työnjako ja kulttuuri muutenkin oli erilainen.

Tähän kai kuuluisi sanoa: Jätä se sika, mutta ehdottaisin ensin asiallista keskustelua työnjaosta ja sitten miehenkin hellimistä, hän on kuitenkin vain mies lapsesi lisäksi.
(varmasti tiedät, mistä miehesi tykkää...)

EI ennustaja kirjoitti:

No mistäs sen voi tietää miten mies käyttäytyy??? En ole ennustaja. Seurustelin lapseni isän kanssa 8 vuotta ennen kuin saimme lapsen ja silloin mies oli todella ihana ja varsinkin koko raskausajan oli superihana, tuki ja hemmotteli ym... MUTTA: kun lapsi syntyi ja huomasi kuinka rankkaa vauva-arki oli koliikkeineen ym. niin lähti menemään ja jätti minut vauvan kanssa yksin! Jos olisin tiennyt tuon, niin olisi tasan tarkkaan jäänyt lapsi tekemättä!

Lue lisää

Ärsyttää kun moni sanoo, että no oisko kannattanut miettiä ennen kuin teit lasta semmosen miehen kanssa. Ei sitä tosiaan voi tietää millainen mies tulee olemaan isänä. Sitä voi luulla tietävänsä. Ja asioista on voitu puhua etukäteen, mutta niin moni asia on helpommin sanottu kuin tehty! Kun oikeasti tulee se tilanne eteen, onkin toinen juttu. Ja monelle se vauva arki kaikesta huolimatta tulee yllätyksenä. Munkin mies sanoi aina, että on tärkeää, että molemmilla on omaa aikaa. Ja käytti esimerkkinä sukulaistani, jonka vaimo on aina "neljän seinän sisällä", eikä pääse mihinkään. Mies kyllä käy kavereidensa kanssa jossain.

Tuntui, että olemme miehen kanssa samoilla linjoilla. Mutta eipä sitten enää oltukaaan kun lapsi syntyi. Toinen kyllä sanoo aina, että "saathan sä mennä koska vaan"? Mutta jossain vaiheessa siitä tulee samomista tai riidan yhteydessä ilmenee, että asia ei ollutkaan ok. Vartiksikaan ei saa poistua kotoa, paitsi jos ottaa lapsen mukaan. En ees kellekään kehtaa kertoa miksi en harrasta enää mitään. Joku kysyi, että "eiks miehesi voi katsoa sen aikaa lasta?". Keksin jotain, miksi ei voi.

Ajattelin ehdottaa, että jos kerran viikossa molemmat sais 1 h omaa aikaa. Minkä saa käyttää miten parhaaksi näkee. Mutta katotaan miten mies suhtautuu. Luulis olevan reilua, jos molemmat saa saman. Paitsi, että mies saa sen jp nyt. Saa mennä koska tykkää, en kiellä. Joten ei taida onnistua.

täydellinen äiti? kirjoitti:

Kannattaa valita oikea mies jo ennen lapsia.
Meillä mies osallistui lastenhoitoon ja kaikkiin kotitöihin. Nukkui työviikollakin välillä koliikkivauvan kanssa eri huoneessa, että minä saisin levätä.

Ei nykyisin voi rajata miesten/ naisten töitä. Agraariyhteisössä viime vuosituhannella työnjako ja kulttuuri muutenkin oli erilainen.

Tähän kai kuuluisi sanoa: Jätä se sika, mutta ehdottaisin ensin asiallista keskustelua työnjaosta ja sitten miehenkin hellimistä, hän on kuitenkin vain mies lapsesi lisäksi.
(varmasti tiedät, mistä miehesi tykkää...)

Lue lisää

Sä voisit varmaan perustaa sellaisen neuvonta palvelun, että naiset osaa tunnistaa sen oikeanlaisen miehen. Kun mies voi muuttua tai puhua ja lupailla kaikenlaista. Mies voi olla ihan erilainen kumppanina kuin isänä. Ja tehdä kotityöt silloin vielä, kun lasta ei ole. Mulle tuli ihan yllätyksenä, että mies olikin sovinisti. Ei hän aiemmin ollut. Meillä lasta piti hyssytellä, että mies saa nukkua kun menee töihin. Yöimetyksen lopettamisestakin jopa tuli riitaa, kun vauva itki ja herätti miehen. Mun olisi pitänyt vaan jatkaa imetystä (imetys loppui, kun lapsi oli 9 kk) . Lapsella muka oli jano. Sanoin kyllä, että senkus sitten alat antelemaan vauvalle tuttipullosta maitoa tai vettä aina kun yöllä alkaa itkeen. Mutta tissä en tuppaa enää suuhun. Omapa on tissini. Miehen vapaapäivänä ja lomallakin sama juttu. Aina asiallinen keskustelu ei onnistu, toinen kun ottaa sen arvosteluna ja jatkuvana kitisemisenä.

täydellinen äiti? kirjoitti:

Kannattaa valita oikea mies jo ennen lapsia.
Meillä mies osallistui lastenhoitoon ja kaikkiin kotitöihin. Nukkui työviikollakin välillä koliikkivauvan kanssa eri huoneessa, että minä saisin levätä.

Ei nykyisin voi rajata miesten/ naisten töitä. Agraariyhteisössä viime vuosituhannella työnjako ja kulttuuri muutenkin oli erilainen.

Tähän kai kuuluisi sanoa: Jätä se sika, mutta ehdottaisin ensin asiallista keskustelua työnjaosta ja sitten miehenkin hellimistä, hän on kuitenkin vain mies lapsesi lisäksi.
(varmasti tiedät, mistä miehesi tykkää...)

Lue lisää

Joo ottaa sellasen miehen joka käyttää hametta. Mut ei sellasta kyllä kannata päästää lasten lähelle..

Oikeastihan tuo lapsenhoito ei kuulu miehen rooliin. Se on niin luonnonvastaista ja ei tule onnistumaan. Siinä on turha puhua tasa-arvoista.

Näitä reppanoita yksinhuoltajia jotka tuhoaa parisuhteensa ja sen kautta lapsensa, niitä riittää nykymaailmassa.

Naisen kuuluu huolehtia lapsestaan ja miehen kuuluu olla turvana ja "pomona".

täydellinen äiti? kirjoitti:

Kannattaa valita oikea mies jo ennen lapsia.
Meillä mies osallistui lastenhoitoon ja kaikkiin kotitöihin. Nukkui työviikollakin välillä koliikkivauvan kanssa eri huoneessa, että minä saisin levätä.

Ei nykyisin voi rajata miesten/ naisten töitä. Agraariyhteisössä viime vuosituhannella työnjako ja kulttuuri muutenkin oli erilainen.

Tähän kai kuuluisi sanoa: Jätä se sika, mutta ehdottaisin ensin asiallista keskustelua työnjaosta ja sitten miehenkin hellimistä, hän on kuitenkin vain mies lapsesi lisäksi.
(varmasti tiedät, mistä miehesi tykkää...)

Lue lisää

Kannattaa valita oikea mies siinä vaiheessa jo kun muuttaa yhteen tai viimeistään, kun menee naimisiin. Tai saa lapsia. Olisi paljon enemmän avo- ja avioeroja! Ja puolisostaan valittavia ihmisiä. Yksinkertaista!

onestar kirjoitti:

Joo ottaa sellasen miehen joka käyttää hametta. Mut ei sellasta kyllä kannata päästää lasten lähelle..

Oikeastihan tuo lapsenhoito ei kuulu miehen rooliin. Se on niin luonnonvastaista ja ei tule onnistumaan. Siinä on turha puhua tasa-arvoista.

Näitä reppanoita yksinhuoltajia jotka tuhoaa parisuhteensa ja sen kautta lapsensa, niitä riittää nykymaailmassa.

Naisen kuuluu huolehtia lapsestaan ja miehen kuuluu olla turvana ja "pomona".

Lue lisää

Mies voisi sitten edes tuoda sen leivän pöytään? Mutta ehei, miehen rooliin ei nykyään kuulu lapsen eikä kodinhoito. Mutta ei myöskään perheen elättäminen. Vaan vaimon pitää osallistua rahallisesti vähintää fifty-fifty. Nainen käy töissä, hoitaa lapsen, kodin? Ehkä vielä miehenkin siinä sivussa. Miehen pomotellessa. Ja turvaamassa mahdollista hyökkääjiltä (vai miltä pitää turvata? Hamemiehiltä?). Ymmärtäisin jotenkin, että jos se vaimo saisi sitten olla täysipäiväinen kotiäitsykkä, mutta aina näin ei ole.

EI ennustaja kirjoitti:

No mistäs sen voi tietää miten mies käyttäytyy??? En ole ennustaja. Seurustelin lapseni isän kanssa 8 vuotta ennen kuin saimme lapsen ja silloin mies oli todella ihana ja varsinkin koko raskausajan oli superihana, tuki ja hemmotteli ym... MUTTA: kun lapsi syntyi ja huomasi kuinka rankkaa vauva-arki oli koliikkeineen ym. niin lähti menemään ja jätti minut vauvan kanssa yksin! Jos olisin tiennyt tuon, niin olisi tasan tarkkaan jäänyt lapsi tekemättä!

Lue lisää

Itse pesen pyykkejä ja siivoan mielelläni kun en halua asua pölyjen keskellä. Naiset aina ottaa miehen ulkonäön perusteella eikä sen takia mitä mies ajattelee ja tekis suhteessa.. Eipä ole tällänen mies kelvannut naisille joka pesee ja kokkaa ja siivoaa. Kyllä ne kaljan kittaajat aina naisille kelpaa ja sitten naiset valittaa kun joutuvat itse tekemään kaiken.

Sinkkumies. kirjoitti:

Itse pesen pyykkejä ja siivoan mielelläni kun en halua asua pölyjen keskellä. Naiset aina ottaa miehen ulkonäön perusteella eikä sen takia mitä mies ajattelee ja tekis suhteessa.. Eipä ole tällänen mies kelvannut naisille joka pesee ja kokkaa ja siivoaa. Kyllä ne kaljan kittaajat aina naisille kelpaa ja sitten naiset valittaa kun joutuvat itse tekemään kaiken.

Lue lisää

Eli et ole kelvannut kellekään, niinkö? Vaiks oot niin ihana... Syy ei tietenkään ole koskaan sinussa, vaan ne naiset, ne on tähänkin syynä. Ovat liian nirsoja vai? Ja nyt pääset lällättelemään vahingoniloisena, kun joillakuilla naisilla on petollinen mies. Olisi siis pitänyt valinnut mieluummin sinut vai? Miksi ihmeessä? Siivoustaitojesi takiako? Et ole tosissasi.

Ennustusta kirjoitti:

Sä voisit varmaan perustaa sellaisen neuvonta palvelun, että naiset osaa tunnistaa sen oikeanlaisen miehen. Kun mies voi muuttua tai puhua ja lupailla kaikenlaista. Mies voi olla ihan erilainen kumppanina kuin isänä. Ja tehdä kotityöt silloin vielä, kun lasta ei ole. Mulle tuli ihan yllätyksenä, että mies olikin sovinisti. Ei hän aiemmin ollut. Meillä lasta piti hyssytellä, että mies saa nukkua kun menee töihin. Yöimetyksen lopettamisestakin jopa tuli riitaa, kun vauva itki ja herätti miehen. Mun olisi pitänyt vaan jatkaa imetystä (imetys loppui, kun lapsi oli 9 kk) . Lapsella muka oli jano. Sanoin kyllä, että senkus sitten alat antelemaan vauvalle tuttipullosta maitoa tai vettä aina kun yöllä alkaa itkeen. Mutta tissä en tuppaa enää suuhun. Omapa on tissini. Miehen vapaapäivänä ja lomallakin sama juttu. Aina asiallinen keskustelu ei onnistu, toinen kun ottaa sen arvosteluna ja jatkuvana kitisemisenä.

Lue lisää

Mun mies OLI kaikinpuolin ihana ja kunnollinen melkein 9v ennenkuin se lapsi syntyi!!! Siinä tilanteessa ei olisi kukaan uskonut tai pystynyt "ennustamaan", että lähtee lätkimään. Päinvastoin, kaikki hehkutti, että kuinka hyvä isä hänestä tulee... Mutta se jatkuva valvominen, koliikki, tulehduskierre oli sille kusipäälle liikaa. Myöhemmin ajateltuna ihan kuin olisi ollut myös omallae vauvalleen mustasukkainen? On täällä kyllä taas idiootit kommentoimassa!!!

Kiitos "Ennustusta"-nimimerkille, edes joku joka tajuaa! "Idiootti jälkiviisas" myös Sinulle kiitos!

Ei ennustaja kirjoitti:

Mun mies OLI kaikinpuolin ihana ja kunnollinen melkein 9v ennenkuin se lapsi syntyi!!! Siinä tilanteessa ei olisi kukaan uskonut tai pystynyt "ennustamaan", että lähtee lätkimään. Päinvastoin, kaikki hehkutti, että kuinka hyvä isä hänestä tulee... Mutta se jatkuva valvominen, koliikki, tulehduskierre oli sille kusipäälle liikaa. Myöhemmin ajateltuna ihan kuin olisi ollut myös omallae vauvalleen mustasukkainen? On täällä kyllä taas idiootit kommentoimassa!!!

Kiitos "Ennustusta"-nimimerkille, edes joku joka tajuaa! "Idiootti jälkiviisas" myös Sinulle kiitos!

Lue lisää

Vastasin siis "täydelliselle äidille". Ja toi oli muuten aika hyvä toi neuvontapalvelu-piikki. Eipähän tulis enää kenenkään tehtyä "väärän" miehen kanssa lapsia kun täydellinen äiti olisi neuvomassa... :D

Valitse se oikea! kirjoitti:

Kannattaa valita oikea mies siinä vaiheessa jo kun muuttaa yhteen tai viimeistään, kun menee naimisiin. Tai saa lapsia. Olisi paljon enemmän avo- ja avioeroja! Ja puolisostaan valittavia ihmisiä. Yksinkertaista!

Lue lisää

Perusta sinäkin neuvontapalvelu, saatanan vajakki!!!!!!

Ei ennustaja kirjoitti:

Vastasin siis "täydelliselle äidille". Ja toi oli muuten aika hyvä toi neuvontapalvelu-piikki. Eipähän tulis enää kenenkään tehtyä "väärän" miehen kanssa lapsia kun täydellinen äiti olisi neuvomassa... :D

Lue lisää

"täydellinen äiti?" vastaa:
Yksinkertaiset ihmiset ovat ehkä luotuja toiselleen?
Jos äö. ei riitä edes nimimerkin ironian ymmärtämiseen, kannattaisi vielä miettiä miehen valitsemista (haasteellista, valinnanvaraa löytyy) ja varsinkin lasten hankintaa....

Muuten, miksi naiset haluavat aina nokitella keskenään?

Sinkkumies. kirjoitti:

Itse pesen pyykkejä ja siivoan mielelläni kun en halua asua pölyjen keskellä. Naiset aina ottaa miehen ulkonäön perusteella eikä sen takia mitä mies ajattelee ja tekis suhteessa.. Eipä ole tällänen mies kelvannut naisille joka pesee ja kokkaa ja siivoaa. Kyllä ne kaljan kittaajat aina naisille kelpaa ja sitten naiset valittaa kun joutuvat itse tekemään kaiken.

Lue lisää

Kyllä mun mieheni alkuun kokkasi ja siivosi. Mutta kun lapsi tuli niin olikin sitä mieltä, että minä kotona oleva hoidan lapsen ja siivoan ja kokkaan. Sitten kun menin töihin, niin mies kyllä siivosi kerran viikossa vapaapäivänään, mutta vei siksi aikaa lapsen päiväkotiin. Mulla sitä mahdollisuutta ei vanhempainvapaalla ollut vaan lapsi roikkui imurin varressa. Ja piti välillä vaihtaa vaippaa, antaa ruokaa, leikkiä, vahtia, että ei satuta itseään tms. Sitten saan kuulla siitä kuinka mies aina siivoaa. Äidilleenkin muistaa aina mainita puhelimessa, että kuinka juuri siivosi. Pitäisi olla tyytyväinen, että mies siivoaa. Mutta kun tunnen huonoa omaa tuntoa siitä! Koskaan ei ole hyvä varmaan.

Ehkä vika on jossain muussa kun siinä, että siivoat. Voithan kokeilla, että lopetat siivoamisen ja alat kittaamaan kaljaa. Alkaako käymään flaksi naisten kanssa?

Sinkkumies. kirjoitti:

Itse pesen pyykkejä ja siivoan mielelläni kun en halua asua pölyjen keskellä. Naiset aina ottaa miehen ulkonäön perusteella eikä sen takia mitä mies ajattelee ja tekis suhteessa.. Eipä ole tällänen mies kelvannut naisille joka pesee ja kokkaa ja siivoaa. Kyllä ne kaljan kittaajat aina naisille kelpaa ja sitten naiset valittaa kun joutuvat itse tekemään kaiken.

Lue lisää

Kuule sinkkumies mieheni kyllä siivoaa ja kokkaa mielellään. Tekee oikeastaan kaikkea mielellään, paitsi hoitaa lasta. Parempi sekin kai, kun ei tekisi mitään. Mutta joskus voitais vaihtaa, että minä siivoaisin ja laittaisin ruokaa ja mies lähtisi lapsen kanssa leikkipuistoon. Tai vaihtaisi vaippaa ym.
Jos onnistut saamaan sen naisen ja saatte lapsia niin muista myös osallistua lapsen hoitoon.

onestar kirjoitti:

Joo ottaa sellasen miehen joka käyttää hametta. Mut ei sellasta kyllä kannata päästää lasten lähelle..

Oikeastihan tuo lapsenhoito ei kuulu miehen rooliin. Se on niin luonnonvastaista ja ei tule onnistumaan. Siinä on turha puhua tasa-arvoista.

Näitä reppanoita yksinhuoltajia jotka tuhoaa parisuhteensa ja sen kautta lapsensa, niitä riittää nykymaailmassa.

Naisen kuuluu huolehtia lapsestaan ja miehen kuuluu olla turvana ja "pomona".

Lue lisää

pomona, no ei kai suinkaan, huhhuh! ettäkö alistettuna pitäis tervepäinen lapsi pystyä kasvattamaan voi taivas miten sairas ajatus!

Jeps, oli sen verta rankkaa kyllä minullakin, että viisastuin ja muksu jäi ainoaksi.

Tiesin myös etukäteen, mitä tuleman pitää, mutta se onkin jo eri asia olla sitten siinä *tilanteessa* ja pakoon et pääse, vaikka mieli tekisi. Yhtä huutoa ja valvomista yötä päivää kuukausikaupalla, huh huh!

Onneksi hän on nyt aikuinen jo... *lapsi* silti minulle.

Jos vaikka olisin viiden lapsen äiti, niin luultavasti olisin asunut kuussa jo vuosikausia / kymmeniä.

Eikä yhtään nolota tai hävetä sanoa näin, koska jokainen ihminen on oma yksilönsä.

EvilCat kirjoitti:

Jeps, oli sen verta rankkaa kyllä minullakin, että viisastuin ja muksu jäi ainoaksi.

Tiesin myös etukäteen, mitä tuleman pitää, mutta se onkin jo eri asia olla sitten siinä *tilanteessa* ja pakoon et pääse, vaikka mieli tekisi. Yhtä huutoa ja valvomista yötä päivää kuukausikaupalla, huh huh!

Onneksi hän on nyt aikuinen jo... *lapsi* silti minulle.

Jos vaikka olisin viiden lapsen äiti, niin luultavasti olisin asunut kuussa jo vuosikausia / kymmeniä.

Eikä yhtään nolota tai hävetä sanoa näin, koska jokainen ihminen on oma yksilönsä.

Lue lisää

Kunnioitan suoraa mielipidettäsi EvilCat ja nostan hattua sille, että olet rohkea ja on kanttia sanoa suoraan mitä ajattelee ja vielä rekisteröidyllä omalla nimimerkillään täällä eikä huudella puskista kuten suurin osa tekee ihan kuten minä nyt : =)

Minäkin tekisin tosi mielelläni kotitöitä muutaman tunnin. Mutta kun se ei ole yhtä mukavaa lapsen kanssa. Meillä mies ei vahdi lasta sen aikaa. Kotityöt pitäisi tehdä silloin kun olen lapsen kanssa kahdestaan ja mies töissä. Tai jos mies on kotona hän tekee jotain omia juttujaan. Jos valitan, tulee kauhea riita. Mieheni on sitä mieltä, että en arvosta hänen tekemisiään ja että kyllä hänkin on lapsen kanssa. Ja pitäisikö jättäytyä työttömäksi ja teetkö sinä sitten nämä minun hommat. Vaihdat renkaat (mies ei tosin ole vaihtanut 8 vuoden aikana renkaita kertaakaan vaan vie auton johkin liikkeeseen, missä ne vaihdetaan).

Minusta se juuri on tärkeää, että saa välillä olla ilman sitä lasta. Sekin on vaihtelua, että saa vaikka siivota tai leikata nurmikon, haravoida, laittaa ruokaa tms. Niin, että lapsi ei roiku puntissa tai ole kantoliinassa. Ei vaadi jatkuvasti huomiotasi. Saat olla ihan itseksesi. Vessassa, suihkussa, ihan missä vaan. Vaikka lapsi on rakas, niin joskus 24 h/vrk kuukausia on liikaa.

Kaksi menee harjoitellessa, kolmannesta osaa jo nauttia

Näitä häiritsijöitä näyttää olevan joka palstalla.

Ole tyytyväinen, että lapsesi on terve.

.................... kirjoitti:

Näitä häiritsijöitä näyttää olevan joka palstalla.

Ole tyytyväinen, että lapsesi on terve.

Yksinkertainen! Etkö piikkiä tajua? Ei tietenkään kukaan asian kokenut kerro, mitä todellinen arki uuden tulokkaan kanssa on. Eihän meitä täällä olisi, jos kaikki kerrottaisiin ja kuulijat vielä uskoisivat ja ymmärtäisivät, mitä edessä on. Älä puhu häiriköistä, jos et itse ole "rännissä" ollut. On vaan niin, että kun luonto ajaa tikapoikaa puuhun, kertoipa tai selittipä kuka ja mitä tahansa. Kun "kuume" iskee, ei voi kuin potea.

Jep kärsin kyllä kusipäisestä naisesta joka imee kuiviin niin henkisesti kuin taloudellisesti ja viskaa käytettynä tunkiolle. Ei voi muuta sanoa kuin että ei kiitos tätä paskaa pahoivointiyhteiskunnan elämää en halua elää.

Niin tuossaolet äiti jo 23 vuotta oikeassa. Lapset meitä kasvattaa ei me lapisa. Samalla kun lapsi varttuu me kasvamme henkisesti ja ilman lasta ei voi kasvaa samalla lailla. Mutta niinhän se on muutenkin elämässä. Vaikeudet ,suru ja sairaudet meitä henkisesti kasvattavat.

Voi kauhistus miten itsekkäitä meistä tulisikkan, jos ei olisi lapsia eikä koskaan yhtään vastoinkäymistä. Nuo asiat meitä kasvattavat kohti aikuisuutta.
Mutta sittenpä osataan nauttia elämästä kun lapset ovat aikuisia ja maailmalla.

Mutta kun ne lapsen lapset on omiakin lapsia rakkaampia. Vaikka ne olisi miten kiukkusiakin välilä

kirvesmiehenmuija kirjoitti:

Niin tuossaolet äiti jo 23 vuotta oikeassa. Lapset meitä kasvattaa ei me lapisa. Samalla kun lapsi varttuu me kasvamme henkisesti ja ilman lasta ei voi kasvaa samalla lailla. Mutta niinhän se on muutenkin elämässä. Vaikeudet ,suru ja sairaudet meitä henkisesti kasvattavat.

Voi kauhistus miten itsekkäitä meistä tulisikkan, jos ei olisi lapsia eikä koskaan yhtään vastoinkäymistä. Nuo asiat meitä kasvattavat kohti aikuisuutta.
Mutta sittenpä osataan nauttia elämästä kun lapset ovat aikuisia ja maailmalla.

Mutta kun ne lapsen lapset on omiakin lapsia rakkaampia. Vaikka ne olisi miten kiukkusiakin välilä

Lue lisää

Kaikki lapsettomat (myös tahattomasti) ovat siis itsekkäitä? Että elämää (ja vastoinkäymisiä) voi oppia vain lasten kautta? Just..

.......... kirjoitti:

Kaikki lapsettomat (myös tahattomasti) ovat siis itsekkäitä? Että elämää (ja vastoinkäymisiä) voi oppia vain lasten kautta? Just..

Ihan perussettiä toi jargoni, joten ei kannata hermostua. Siitä olis paljonkin sanottavaa mutta en viitsi. Olen tässä nyt muun muassa koko kesän katsellut ja kuunnellut näitä pienten lasten vanhempia ja heidän vauva-arkeaan, heidän "onnellisia" parisuhteitaan" ja sitä heidän kuuluisaa "epäitsekkyyttään" ja voi voi.. todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Mutta olkoon. Olen kyllästynyt koko aiheeseen. Joten nautitaan me sosiaalisesta pakosta vapaat ja elämästämme aidosti nauttivat elämästämme ja annetaan toisten olla sitä mieltä mitä ovat. Mitä ne tästä tietävät? Eivät mitään.

Se on varmaan siistiä kun on toimeentulo ja ei tartte enää juuri tulevaisuudesta ja eläkepäivistä huolehtia. Parisuhdekin varmaan kunnossa kun ei tartte kymmenien vuosien jälkeen enää toisen oikkujen perässä itseään repiä hajalle. Suurin osa haaveista toteutettu tai toteuttamatta elämä menee raiteillaan ilman pahempia kitinöitä.

Se oli provo, älä ota tosissasi!

Puoliso voi olla vaikka yksityisyrittäjä tai muutoin tehdä pitkiä työpäiviä. Meillä mies lähtee töihin aamulla ennen kahdeksaa. Ja tulee kotiin klo 18.30-20 välillä. (Aikaisemmin oli yksityisyrittäjä ja teki töitä usein 21.00 saakka) En nyt siis ole ihan 24/7 lapsen kanssa kuten yksinhuoltaja, mutta siitä ajasta kun mies on kotona ei hän suinkaan vietä kuin pienen osan lapsen kanssa. Vaan rentoutuu telkun edessä rankan työpäivän jälkeen tai sitten tekee jotain kotihommia, mikä kyllä helpottaa. Ja meillä minä maksan puolet menoista kuten ennenkin vaikka tulot laskeneet. Otan sen puuttuvan rahan säästöistäni. Miehellä velkoja joita makselee ja muutenkin tuhlaavainen. Joten joskus jopa maksan enemmän. Joten kyllä meilläkin euroista murehditaan vaikka meitä on kaksi. Jos olisi yksi, voisi ehkä saada tukia.

Toisilla taas mies voi olla kotona, mutta ei muuten tee mitään tai pelaa tietokoneella tms.. Voi kyllä olla niinkin, että tekisi, mutta lapsen äiti haluaa tehdä kaiken itse ja omii lapsen. Mutta siitä nyt ei ainakaan voi syyttää kuin itseään.

Voi et tiedä mitä sinä menetät, mikään maailman mammoona ei korvaa aikaa oman lapsen kanssa. No tulee se aika sullekkin vastaan, kun kadut ettet ollut mukana lapsesi elämässä. Kyllä homoillakin on sydän ja hekin rakastavat lastaan

äippä98 kirjoitti:

Voi et tiedä mitä sinä menetät, mikään maailman mammoona ei korvaa aikaa oman lapsen kanssa. No tulee se aika sullekkin vastaan, kun kadut ettet ollut mukana lapsesi elämässä. Kyllä homoillakin on sydän ja hekin rakastavat lastaan

Lue lisää

tyypillistä jauhamista naiselta. ensin ei millään suostuta jakamaan huoltajuutta ja perään huudellaan ettet tiedä mitä menettää. Pitäkää rääpäleenne ei ginosta.

on se elämä itsellä kirjoitti:

tyypillistä jauhamista naiselta. ensin ei millään suostuta jakamaan huoltajuutta ja perään huudellaan ettet tiedä mitä menettää. Pitäkää rääpäleenne ei ginosta.

no ehkä ihan hyvä juttu että jos kutsut lastasi rääpäleeksi, mikä lie... itse oletkaan äiti tajusi kenelle tuli lapsi tehtyä, kyllä se siitä, hoidathan lasta kuitenkin hyvin kun se sinulle uskotaan?

Meillä kävi niin, että vaimo oli vailla lapsia, minä en olisi pitänyt niin kiirettä. Hoki vain jotain biologisesta kellosta, ehdotin kellon heittämistä seinään. Ehdotin, että oltaisiin eletty ensin yhdessä niin sanottua laatuaikaa kahdestaan ja ajateltu lapsien tekoa vasta sitten. No tämä ei sopinut ja sitten hankittiin lapsia, ei siis yhtä vaan peräti kaksi, eli ei siis vahingosta viisastuttu. Elämä meni raiteiltaan, ei enää omaa aikaa, ei reissuja ei vapaata, vain duunia rääkymistä ja paskan hajua. Yritin asennoitua, että kyllä se siitä helpottaa kun aikaa kuluu.

No mitenkäs kävi, väsymys kasvoi suhteessa ja seksikin oli lopahtanut jo ajat sitten. Homma ajautui lopulta eroon, jolloin tulimme ajatukseen, että kun hän niitä lapsia niin halusikin, niin jos lähtee niin saa kyllä ottaa lapsetkin.

Aikaa ei ole vielä kulunut kauan, mutta elämän laatu on kyllä parantunut. Tuntui aluksi oudolle tämä siunattu rauha ja hiljaisuus. Tuntuu itseasiassa kokoajan paremmalta. Ruokkojahan sitä toki joutuu maksamaan ja se tympii palkkapäivänä. Olisi nekin rahat voinut käyttää paremmin, vaikka lomiin. Toisaalta aion kyllä hoitaaa maksut niinkuin pitääkin.

En ole juuri osallistunut muuten. Sittenpähän lapset saavat päättää myöhemmin haluavatko tavata, aika kertoo no suuntaan tai toiseen. Molempi parempi.

Kuulehan ksksks vai kuka liet. Kyllä sitä ääntä lasten kanss tulee. Terve lapsi leikkii ja touhuaa ja meteli on sen mukaista. Mutta niin ihanaa. Jokaisen ei pidäkään tehdä lapsia. Mutta totuus on että kaikki lapet ei ole helppohoitosia. Mutta vauva-aika on sitä helpointa aikaa.

Mutta sitten on nämä kolikkivauvat jotka itkevät muutaman kuukauden tekipä mitä hyväänsä. Silloin äiti ja isä tarvitsevat tukea aja apua että saavat välillä nukkua.
Mutta tuskin he vauvastaan luopuisivat siltikään.

Jos vauva ei ole äidistä ja isästä kaikkein rakkainta elämässä niin silloin heissä on jotain vialla. Näitäkin tapauksia valitettavasti on.

piparminttuli kirjoitti:

Kuulehan ksksks vai kuka liet. Kyllä sitä ääntä lasten kanss tulee. Terve lapsi leikkii ja touhuaa ja meteli on sen mukaista. Mutta niin ihanaa. Jokaisen ei pidäkään tehdä lapsia. Mutta totuus on että kaikki lapet ei ole helppohoitosia. Mutta vauva-aika on sitä helpointa aikaa.

Mutta sitten on nämä kolikkivauvat jotka itkevät muutaman kuukauden tekipä mitä hyväänsä. Silloin äiti ja isä tarvitsevat tukea aja apua että saavat välillä nukkua.
Mutta tuskin he vauvastaan luopuisivat siltikään.

Jos vauva ei ole äidistä ja isästä kaikkein rakkainta elämässä niin silloin heissä on jotain vialla. Näitäkin tapauksia valitettavasti on.

Lue lisää

väitinkö mä tuossa, että lapsista ei tule ääntä? Mähän just sanoin, että sitä ääntä ja metakkaa kuuluu lapsiperheiden asunnoista. Vahempien reaktioista kuulee, että usein siitä lasten metakan ja kiukuttelun kuuntelemisesta on "ihanuus" kaukana.

Ja ei tietenkään jokaisen pidä tehdä lapsi. Vielä kun ne ihmiset itse tajuais sen, mutta eivät tajua ennen kuin on liian myöhäistä.

Ja ei tietenkään kukaan täyspäinen vanhempi luovu lapsestaan, vaan hammasta purren ja kärsien hoitavat homman, kuten kuuluukin. Se "ihanuus" siitä tosin on monen mielestä todella kaukana, vaikka saattavat niin väittääkkin.

Eli tyhmille ponttini: Siitä vauva-arjen "ihanuudesta" valehdellaan usein ja se EI tarkoita, että olisivat vauvastaan luopumassa jne.

piparminttuli kirjoitti:

Kuulehan ksksks vai kuka liet. Kyllä sitä ääntä lasten kanss tulee. Terve lapsi leikkii ja touhuaa ja meteli on sen mukaista. Mutta niin ihanaa. Jokaisen ei pidäkään tehdä lapsia. Mutta totuus on että kaikki lapet ei ole helppohoitosia. Mutta vauva-aika on sitä helpointa aikaa.

Mutta sitten on nämä kolikkivauvat jotka itkevät muutaman kuukauden tekipä mitä hyväänsä. Silloin äiti ja isä tarvitsevat tukea aja apua että saavat välillä nukkua.
Mutta tuskin he vauvastaan luopuisivat siltikään.

Jos vauva ei ole äidistä ja isästä kaikkein rakkainta elämässä niin silloin heissä on jotain vialla. Näitäkin tapauksia valitettavasti on.

Lue lisää

Koliikkitapauksessa ei tarvitse muuta kuin hyvät korvatulpat. Saa helposti otettua ne parin tunnin nokoset ja jaksaa taas. Nimimerkillä kokemusta on.

mites se teidän tunnepuoli, eiköhän tuossa tullut äidin suojeluvaisto lapsestaan esille.

jep lapsen hankinta oli puhtaasti vaimon päätös, vaikka varsin hyvin tiesi oman kantani silloisessa elämäntilanteessa. Mutta kun on kovatahto ja halu toteuttaa itseään ja ruusulinna haaveita pilvilinnoissa niin lopputulos oli kaukana todellisuudesta. ehkä oppii ehkä ei. itseäni ei enää jaksa kiinnostaa. Omakin elämä on olemassa, eikä sitä ole tarkoitus toisen mielivaltaisuuden kohteena viettää. Yritin todella kaikkeni mutta mikään ei kelvannut.

Sori, selventäisitkö vielä, miten feminismi liittyy vanhemmuuteen?

t. Feministi ja kolmen lapsen äiti

Kannattaako tulla käskemään nauttimaan sellaisesta mitä on, vain siksi kun sinulla ei ole ? Eikä siis ole kokemustakaan siitä, mitä se arki on pienen vauvan kanssa, siinä kun valvoo, vaihtaa vaippoja, siivoaa oksennuksia jne. saakin väsyä ja sen saa sanoa ääneen, mielensä pahoittajat voivat olla hiljaa.

Lapsia ei hankita, ne ovat lahja. On lapsen kehityksen kannalta erittäin haitallista, jos lapsi tuntuu äidistä maanvaivalta, "kapistukselta" jota ei pitäisi olla. Sanoisin, että sinulla on masennusta, joka pitää hoitaa.

Elä huua.

Älä huoli, ei sun tarvitse edelleenkään välittää kenestäkään muusta kuin siitä sun omasta pikku perheestä siellä oman kodin seinien sisällä. Me muut pidetään huoli muusta maailmasta sillä välin.

Miten se olikaan sen itsekkyyden ja epäitsekkyyden kanssa.. hmm...
Taidat kuule olla tavallisempi kuin uskotkaan.

vapaaehtoinen2 kirjoitti:

Älä huoli, ei sun tarvitse edelleenkään välittää kenestäkään muusta kuin siitä sun omasta pikku perheestä siellä oman kodin seinien sisällä. Me muut pidetään huoli muusta maailmasta sillä välin.

Miten se olikaan sen itsekkyyden ja epäitsekkyyden kanssa.. hmm...
Taidat kuule olla tavallisempi kuin uskotkaan.

Lue lisää

mitä vittua mistä revit tollasia asenteita tuohon mitä se muusta maailmasta edes puhui, ootko joku lapseton katkera vai mitä enpä oikeestaan halua edes tietää

Ejmen!

Kuule älä Amssio välitä ja liikoja stressaa! Minä stressasin aikanani ja sain hakkuja mieheltäni. Mutta kävi niin, että mies jäi myöhemmin työttömäksi. Ja alkuun teki kotitöitä ja ruokaa ym. Mutta sittemmin se väheni koko ajan. Ja ihan yhtä sotkuista tai sotkuisempaakin meillä on, kun silloin kun minä olin kotona. Ruoka on harvoin pöydässä kun tulen kotiin. Ja mies vielä laittoi lapsen päiväkotiin, jotta saisi hommat tehtyä! Että sillee.

Amssio, on raskasta todeta, mutta kaikki miehet eivät ole öitä jatkuvasti poissa. On mahdollista, että miehesi pettäisi sinua -soita äidilleen joskus oikealla hetkellä, ehkä mies ei ole siellä öitään missä sanoo olevansa. Millainen mökkiremppa? sellaiset eivät yleensä vei kuukausitolkulla aikaa, jos on pikkumökki tai pikkuremppa. Viestini ei ole tiedon väärtti, mutta miehesi meininki ei kuulosta reilulta peliltä se on täysin sinua loukkaavaa, hän ei tunnu ottavan mitään vastuuta isyydestään.

No ei kai siitä nyt kukaan oikeasti nauti.

Miksi sinä käytät halventavaa ilmausta jos olet ammatiltasi ph/sh?
Ihmetyttää tuollainen "hoitsu" ? Sama kuin "hutsu" . Ymmärrän jos ei arvosta ammattiaan, mutta jos arvostaa pitää sen näkyä myös miten ilmaisee ammttinsa.
En voisi ikinä alentaa itseäni hoitsuksi.

halvennat työtäsi kirjoitti:

Miksi sinä käytät halventavaa ilmausta jos olet ammatiltasi ph/sh?
Ihmetyttää tuollainen "hoitsu" ? Sama kuin "hutsu" . Ymmärrän jos ei arvosta ammattiaan, mutta jos arvostaa pitää sen näkyä myös miten ilmaisee ammttinsa.
En voisi ikinä alentaa itseäni hoitsuksi.

Lue lisää

Olet ilmeisesti jossain paskantärkeässä pilkun nussinta työssä, jos kuvittelet nyt että rento puhekielisyyteni jotenkin korreloi suhteessa itsearvostukseeni, ilmoitettakoon täten sinun olevan erehtynyt luulossasi. Oliko tarpeeksi ylevästi muotoiltu vastaus?

Nykypäivänä ajan antaminen toisille edes lähimmille ja rakkaille on nii vaikeaa, ettei yllätä. Ai niin ja sitten ruikutetaan kun on yksinäistä.. mikään ei riitä eikä kelpaa.

Mä kyllä ymmärrän, että omaa aikaakin tarvitsee. Eri asia, jos sitä tarvitsee päivittäin tuntitolkulla tai päiviä. Mutta jos ei ole edes varttia päivässä itsekseen, niin ymmärrän, että alkaa ottaa hermoille. Jos ei ole yksinhuoltaja, eikä puoliso töissä klo 6-23 joka päivä niin luulisi omaa aikaa nyt jonkin verran järjestyvän. Jos vain molemmilla vanhemmilla on halua. Oma aika ei ole aina sitä, että pitää päästä baariin, facebookkiin, kauneushoitolaan tai shoppailemaan (vaikka esim. samoilla rintsikoilla on ikävä olla kolme vuotta). Se voi olla ihan vaikka kaverin kanssa kahvilla käymistä tai itsekseen kävelyllä, kuntoilemassa käymistä. Äidin ja isän on hyvä pitää huolta itsestään. Tai se voi olla vaikka sitä, että saa tehdä kotityöt rauhassa ilman lasta. Miksi pitäisi uhrautua? Hyvä äiti ja isä voi olla vaikka olisi sitä omaakin aikaa joskus.

Mitä pahaa? kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän, että omaa aikaakin tarvitsee. Eri asia, jos sitä tarvitsee päivittäin tuntitolkulla tai päiviä. Mutta jos ei ole edes varttia päivässä itsekseen, niin ymmärrän, että alkaa ottaa hermoille. Jos ei ole yksinhuoltaja, eikä puoliso töissä klo 6-23 joka päivä niin luulisi omaa aikaa nyt jonkin verran järjestyvän. Jos vain molemmilla vanhemmilla on halua. Oma aika ei ole aina sitä, että pitää päästä baariin, facebookkiin, kauneushoitolaan tai shoppailemaan (vaikka esim. samoilla rintsikoilla on ikävä olla kolme vuotta). Se voi olla ihan vaikka kaverin kanssa kahvilla käymistä tai itsekseen kävelyllä, kuntoilemassa käymistä. Äidin ja isän on hyvä pitää huolta itsestään. Tai se voi olla vaikka sitä, että saa tehdä kotityöt rauhassa ilman lasta. Miksi pitäisi uhrautua? Hyvä äiti ja isä voi olla vaikka olisi sitä omaakin aikaa joskus.

Lue lisää

Omaksi ajaksi riitti aikoinaan se että pääsi suihkuun yksin :-)

mnbvhjsjgsvn kirjoitti:

Omaksi ajaksi riitti aikoinaan se että pääsi suihkuun yksin :-)

Roskapussin vieminen roskalaatikolle on luksusta. Omaa aikaa. Hetkeksi voi ihan pysähtyä, antaa katseen kiertää maisemassa ja hengähtää syvään (muttei ihan roskisten vieressä). Sit taas jaksaa... Enpä oikeasti ennen lapsia olisi tullut aatelleeksikaan, et roskisten viemisestä voi niin nauttia. Nykyisin kilpaillaan miehen kanssa, kumpi saa viedä roskat :-)

Tottakai omaa aikaa tarvitsee ihan kuka tahansa, ei kukaan voisi tehdä lapsia, jos kolmeen vuoteen ei saisi edes toivoa omaa aikaa. "Oma aika" pikkulasten vanhemmille, ainakin omassa tuttavapiirissä, tarkoittaa, että esim. kerran viikossa voi käydä ilman lapsia kaupassa (ihan perheen ruokaostoksilla vain, mutta ilman lapsia se on ah niin vapauttavaa), ja tosi kivaa, jos pääsee yksin käymään suihkussa pesulla, ja ihan luksusta, jos joskus jopa saa viettää aikaa yksin ilman mitään tiettyä hyötytarkoitusta (muuta kuin rentoutuminen/nukkuminen). Vaikka vain juodekseen kupin kahvia KOKONAAN ennen kuin se ehtii kylmetä. Moni kaveri hehkuttaa, miten elämänlaatu paranee huomattavasti, kun on miehen kanssa saanut sovittua sellaiset hoitovuorot, että pari kertaa viikossa äiskä pääse harrastamaan liikuntaa, esim. jumppaan, lenkille tai salille. Yksin. Ilman mitään tällaisia omia hetkiä en usko kenenkään selviytyvän täyspäisenä vauva-ajasta. Eikä se ole itsekkyyttä. Ihminen tarvitse vähän rauhaakin. Hengähdystaukoja, edes lyhyitä, edes silloin tällöin. Ja vähän untakin (unentarve on tieteellisesti tutkittu ja todistettu tosiasia, vanhempien itsekkyyttä kauhisteleville tiedoksi).

ymmärrän hyvin kirjoitti:

Tottakai omaa aikaa tarvitsee ihan kuka tahansa, ei kukaan voisi tehdä lapsia, jos kolmeen vuoteen ei saisi edes toivoa omaa aikaa. "Oma aika" pikkulasten vanhemmille, ainakin omassa tuttavapiirissä, tarkoittaa, että esim. kerran viikossa voi käydä ilman lapsia kaupassa (ihan perheen ruokaostoksilla vain, mutta ilman lapsia se on ah niin vapauttavaa), ja tosi kivaa, jos pääsee yksin käymään suihkussa pesulla, ja ihan luksusta, jos joskus jopa saa viettää aikaa yksin ilman mitään tiettyä hyötytarkoitusta (muuta kuin rentoutuminen/nukkuminen). Vaikka vain juodekseen kupin kahvia KOKONAAN ennen kuin se ehtii kylmetä. Moni kaveri hehkuttaa, miten elämänlaatu paranee huomattavasti, kun on miehen kanssa saanut sovittua sellaiset hoitovuorot, että pari kertaa viikossa äiskä pääse harrastamaan liikuntaa, esim. jumppaan, lenkille tai salille. Yksin. Ilman mitään tällaisia omia hetkiä en usko kenenkään selviytyvän täyspäisenä vauva-ajasta. Eikä se ole itsekkyyttä. Ihminen tarvitse vähän rauhaakin. Hengähdystaukoja, edes lyhyitä, edes silloin tällöin. Ja vähän untakin (unentarve on tieteellisesti tutkittu ja todistettu tosiasia, vanhempien itsekkyyttä kauhisteleville tiedoksi).

Lue lisää

Allekirjoitan tämän! Meillä mies käy aina kaupassa ilman lasta. Eikä ymmärrä oikein sitä, että kuinka tärkeää mulle ois päästä joskus kauppaan ilman lasta. Tai viemään roskat tai mitä vaan. Mies hörppii aamulla rauhassa kahvia ja lukee aamun lehden ennen töihiin menoa. Koskahan olisin lukenut itse lehden rauhassa tai juonut kahvini ennen kuin se jäähtyy.

En moiti täysin miestäni, välillä hän on huomaavainen ja tekee minulle vaikka voileivän tms.

Onko hoitopaikka ja kotinne joukkoliikenteen ulottumissa tai niitä menee harvoin? Itsellänikään ei ole autoa, mutta meillä on vaan n. 2,5 km matkaa jolloin menen bussilla tai kävellen.

Olisiko miehesi masentunut? Tai sitten hän on vain vätys. Alkoholi ongelmakin taitaa olla. Jos miehestä ei ole mitään iloa, niin vaihtoon laittaminen voisi olla hyvä ratkaisu. Lapsihan siitä kärsii tai sitten ei jos ei juuri nytkään isäänsä näe tai isä ole hänen kanssaan. Ymmärtäisi jotenkin, jos miehellä olisi pitkät työpäivät, mutta kun ei ole siitäkään kyse. Joten en keksi puolustuksia miehen puolesta.

Miehiin ei pidä luottaa että ne hoitavat. Harvalla on hoitoviettiä edes. Kyllä ne niitä alulle panevat jos muija hoitaa. Sitten mennään huidellaan itse baareissa ja omissa harrastuksissaan. Kyllä se on niin kuin neula heinäsuossa jos sattuu löytämään sellaisen miehen jota lasten hoito hommat kiinnostavat.

Minähän tiesin enkä alkanut lasta tekemään, valittamaan ja vetämään itseäni piippuun. Kummatkin saamme harrastaa mitä haluamme ja mies käydä rakkaassa harrastuksessaan baarissa karaokea laulamassa milloin tykkään. Naisilla on joku kumman pakkomielle päästä äidiksi ja sitten alkaa miestä piinaamaan kun ei hoitohommat kiinnosta. Moni mies ei lasta edes halua mutta ei saa muijaa jos ei suostu tekemään. Ei ole kiva ihan yksin elää mutta ei saa edes elämänkumppania jos ei suostu lasta tekemään. Sitten kun nainen saa sen vekaransa niin alkaa kamala vaatiminen hoitoon osallistumisesta. Entäs jos osat olisivatkin toistepäin että mies vaatii lasta ja naista ei kiinnosta pätkääkään. Mies häipyy välittömästi.

Kyllä sillä vätyksellä jotain teki että sait sen vekarasi.

Jaa ei mitään virkaa kirjoitti:

Miehiin ei pidä luottaa että ne hoitavat. Harvalla on hoitoviettiä edes. Kyllä ne niitä alulle panevat jos muija hoitaa. Sitten mennään huidellaan itse baareissa ja omissa harrastuksissaan. Kyllä se on niin kuin neula heinäsuossa jos sattuu löytämään sellaisen miehen jota lasten hoito hommat kiinnostavat.

Minähän tiesin enkä alkanut lasta tekemään, valittamaan ja vetämään itseäni piippuun. Kummatkin saamme harrastaa mitä haluamme ja mies käydä rakkaassa harrastuksessaan baarissa karaokea laulamassa milloin tykkään. Naisilla on joku kumman pakkomielle päästä äidiksi ja sitten alkaa miestä piinaamaan kun ei hoitohommat kiinnosta. Moni mies ei lasta edes halua mutta ei saa muijaa jos ei suostu tekemään. Ei ole kiva ihan yksin elää mutta ei saa edes elämänkumppania jos ei suostu lasta tekemään. Sitten kun nainen saa sen vekaransa niin alkaa kamala vaatiminen hoitoon osallistumisesta. Entäs jos osat olisivatkin toistepäin että mies vaatii lasta ja naista ei kiinnosta pätkääkään. Mies häipyy välittömästi.

Kyllä sillä vätyksellä jotain teki että sait sen vekarasi.

Lue lisää

Jos ei voi mieheen luottaa yhteisten lasten hoitoon liittyen, niin mielestäni on menty metsään jo siinä parinvalintavaiheessa. Jos haluaa lapsia, kannattaa tietysti valita heille isäksi mies, joka myös haluaa lapsia, huolehtia heistä ja olla hyvä isä ja hyvä puoliso. Mielestäni oma paras saavutukseni äitinä on ollut valita lapsille mahtava isä (samalla ihana puoliso itselleni). Turha yleistää, että kaikki miehet huitelevat vain baareissa ja omissa harrastuksissaan, ja omia lapsiaan mielellään hoitavan miehen löytyminen olisi kuin neulan heinäsuovasta löytäisi. Ei pidä paikkaansa. Mä en ole ainoa onnekas, vaan ylivoimaisesti suurin osa ystävistänikin on onnistunut löytämään sellaisen miehen! Meillä ja monella ystävällänikin isä on äitiä innokkaampikin lastenhoitaja. Me naiset käymme ilman lapsia shoppailemassa, kahvittelemassa, pitkillä lounailla ja iltamenoissakin, miehet ovat kotona (tai puistossa tms) lasten kanssa. Eivätkä muuten edes pahemmin valita.

Äkkiseltään arvioisin, että tässä on tapahtunut/tapahtumassa yleisemminkin yhteiskunnassa muutos. Nykyään isät arvostavat isyyttä ja nauttivat siitä - kakkavaipan vaihtamisineen, kaikkineen. Myönteinen kehitys on kaiketi alkanut kaupungeista ja koulutetuimmasta päästä (ehkä?), mutta eiköhän se leviä niillekin alueille, joissa miehen mallin on perinteisempi. Luultavasti parempi, jos mies on jo ehtinyt kypsyä isyyteen - kolmekymppinen lienee yleisesti ottaen kypsempi kuin parikymppinen, joskin poikkeuksiakin aina löytyy. Etsi siis hyvin koulutettu kolmekymppinen kaupunkilaismies, ei mikään machojuntti.

neulat heinäsuovassa kirjoitti:

Jos ei voi mieheen luottaa yhteisten lasten hoitoon liittyen, niin mielestäni on menty metsään jo siinä parinvalintavaiheessa. Jos haluaa lapsia, kannattaa tietysti valita heille isäksi mies, joka myös haluaa lapsia, huolehtia heistä ja olla hyvä isä ja hyvä puoliso. Mielestäni oma paras saavutukseni äitinä on ollut valita lapsille mahtava isä (samalla ihana puoliso itselleni). Turha yleistää, että kaikki miehet huitelevat vain baareissa ja omissa harrastuksissaan, ja omia lapsiaan mielellään hoitavan miehen löytyminen olisi kuin neulan heinäsuovasta löytäisi. Ei pidä paikkaansa. Mä en ole ainoa onnekas, vaan ylivoimaisesti suurin osa ystävistänikin on onnistunut löytämään sellaisen miehen! Meillä ja monella ystävällänikin isä on äitiä innokkaampikin lastenhoitaja. Me naiset käymme ilman lapsia shoppailemassa, kahvittelemassa, pitkillä lounailla ja iltamenoissakin, miehet ovat kotona (tai puistossa tms) lasten kanssa. Eivätkä muuten edes pahemmin valita.

Äkkiseltään arvioisin, että tässä on tapahtunut/tapahtumassa yleisemminkin yhteiskunnassa muutos. Nykyään isät arvostavat isyyttä ja nauttivat siitä - kakkavaipan vaihtamisineen, kaikkineen. Myönteinen kehitys on kaiketi alkanut kaupungeista ja koulutetuimmasta päästä (ehkä?), mutta eiköhän se leviä niillekin alueille, joissa miehen mallin on perinteisempi. Luultavasti parempi, jos mies on jo ehtinyt kypsyä isyyteen - kolmekymppinen lienee yleisesti ottaen kypsempi kuin parikymppinen, joskin poikkeuksiakin aina löytyy. Etsi siis hyvin koulutettu kolmekymppinen kaupunkilaismies, ei mikään machojuntti.

Lue lisää

Onko väliä ootko kovin korviasi myöten rakastunut vai valitaanko mies oikeesti vain arvojen perusteella?Tahtoisn lapsettomana löytää tuollaisen miehen, mutta mietiskelen tunnepuolen kanssa, vai tapahtuuko se itsestään jos on samat arvot?

Jaa ei mitään virkaa kirjoitti:

Miehiin ei pidä luottaa että ne hoitavat. Harvalla on hoitoviettiä edes. Kyllä ne niitä alulle panevat jos muija hoitaa. Sitten mennään huidellaan itse baareissa ja omissa harrastuksissaan. Kyllä se on niin kuin neula heinäsuossa jos sattuu löytämään sellaisen miehen jota lasten hoito hommat kiinnostavat.

Minähän tiesin enkä alkanut lasta tekemään, valittamaan ja vetämään itseäni piippuun. Kummatkin saamme harrastaa mitä haluamme ja mies käydä rakkaassa harrastuksessaan baarissa karaokea laulamassa milloin tykkään. Naisilla on joku kumman pakkomielle päästä äidiksi ja sitten alkaa miestä piinaamaan kun ei hoitohommat kiinnosta. Moni mies ei lasta edes halua mutta ei saa muijaa jos ei suostu tekemään. Ei ole kiva ihan yksin elää mutta ei saa edes elämänkumppania jos ei suostu lasta tekemään. Sitten kun nainen saa sen vekaransa niin alkaa kamala vaatiminen hoitoon osallistumisesta. Entäs jos osat olisivatkin toistepäin että mies vaatii lasta ja naista ei kiinnosta pätkääkään. Mies häipyy välittömästi.

Kyllä sillä vätyksellä jotain teki että sait sen vekarasi.

Lue lisää

Se on kyllä totta, mutta kyllähän tuollaiset asiat pitää selvittää.

Olen miettinyt itse monasti asiaa ja todennut että:

- Naiset haluavat olla rakastuneita mieheensä ja lapsen

mutta miehet haluavat jos haluavat

- Lapsen. Ja lapselle hyvän äidin. Viis tunteista niinkään...voihna aina pettää.

Kumpi on siis älykkäämpi? Laskelmoivampi? No onhan se tuo mies sukupuoli. Naiset typerinä lisääntyvät täysin isäksi kykenemättömien retkujen kanssa, ja nyyhkivät sitten kun isä on hullu tai lähtee litomaan. No eihän se nainen voi toisaalta tietää millainen tämä lasta kinuava ihana iskäksi haluavakaan on, sietäkin voi löytyä vaikka minkälainen narsisti. No kumpi on edelleen älykkäämpi? No kyllähän se tämä mies sukupuoli on. Ja naiset uskovat.


Naiset, älkää uskoko sanoja, vaan tekoja, tutustukaa rauhassa ennen lapsien pykäämistä, ja jos haluatte toki lapsen, epäkelpo ukko mäkeen ja seuraava tilalle, miehen luonne ratkaisee, olkaa yhtä fiksuja kuin miehet. Ja varokaa epäkelpojen siitosyrityksiä!!!!

utelias lapseton kirjoitti:

Onko väliä ootko kovin korviasi myöten rakastunut vai valitaanko mies oikeesti vain arvojen perusteella?Tahtoisn lapsettomana löytää tuollaisen miehen, mutta mietiskelen tunnepuolen kanssa, vai tapahtuuko se itsestään jos on samat arvot?

Lue lisää

Kai sitä on mahdollista olla rakastunut ihan kunnon mieheenkin, joka haluaa lapsia ja olla hyvä isä? En ole koskaan tuntenut vetoa renttuihin enkä itsekeskeisiin kuspäihin, joten jotenkin automaattisesti kai olen päätynyt kelpo mieheen. Mutta jos on taipumusta "rakastua renttuihin" tai muuten miehiin, jotka eivät ole ihanteellista isä-materiaalia, niin pitää varmaan tarkemmin puntaroida asiaa. Jos mies ei halua lapsia, niin naisella on vain kaksi oikeaa vaihtoehtoa: vaihtaa miestä tai unohtaa itsekin lapsihaaveet. Miehen painostaminen tai keplottelu isyyteen, jos mies ei itse lapsia halua, on väärin sekä miestä että lasta kohtaan. Jos mies on asian suhteen enemmänkin välinpitämätön, tai suhtautuu positiivisesti sinänsä, muttei ole varsinaista hoivaisätyyppiä, nainen ottaa lisääntyessään tietoisen riskin käytännön yksinhuoltajuudesta. Jos on valinnut lastensa isäksi miehen, joka ei ole jo lasten hankintaa harkittaessa sitoutunut jakamaan vanhemmuutta ja vastuuta lastenhoidosta, on turha valittaa ja voivotella ja kirota miestä, kun päätyy yksinään hoitamaan kaiken lapsiin liittyvän.

On tietysti vielä sekin vaihtoehto, että valitsee erikseen lapsilleen isän ja itselleen miehen. Yksi ystäväni on päätynyt tällaiseenkin ratkaisuun. Lasten isä on ystäväni mielestä tylsä ja turvallinen, mutta kertakaikkisen erinomainen, huolehtivainen ja rakastava isä. Ystäväni mies puolestaan ei ole isä-materiaalia ollenkaan, mutta häneen ystäväni on korviaan myöten rakastunut, joten elää parisuhteessa hänen kanssaan. Lapsista yhteishuoltajuus, käytännössä asuvat isänsä luona.

"Näin se varmaan suurella osalla ihanaksi kehuvia menee."

Vielä lisäisin tähän sen, että nuo ihmiset jättävät tarkoituksettomasti kertomatta ympärillään olevasta tukiverkostosta. Eivät ymmärrä sen merkitystä ja yhteyttä tähän ihanuuteen, jolloin eivät ymmärrä mainita sitä ihanuutta kehuessaan ...:/

Oeyusta kirjoitti:

"Näin se varmaan suurella osalla ihanaksi kehuvia menee."

Vielä lisäisin tähän sen, että nuo ihmiset jättävät tarkoituksettomasti kertomatta ympärillään olevasta tukiverkostosta. Eivät ymmärrä sen merkitystä ja yhteyttä tähän ihanuuteen, jolloin eivät ymmärrä mainita sitä ihanuutta kehuessaan ...:/

Lue lisää

Samaa mieltä. Ihanuuden kerskujat jättävät kertomatta että voi penskan viedä joka viikonloppu isovanhemmille. Juu ja vanhemmat käyvät kotona vielä siivoomassakin.

Viedään vanhempi lapsi tarhaan muka sosiaalisuutta oppimaan ja yhden kanssa maataan kotona päiväunia. Alle kolmevuotias vain meluiseen päiväkotiin päiväksi jotta itse saa olla hiljaisuudessa vauvan kanssa.

Ei pidä kaikkea uskoa mitä ihmiset kerskuvat.

Minulla sisar hoidatuttanut lapsen vanhemmillani pääasiassa ja kerskuu kuinka hän on itse hoitanut. Ex mies hoisi, miehen vanhemmat ja omat vanhemmat kun hän vain juhli ja rillutteleli, matkusteli missä lie. Kaikille hän mainostaa että tehkää lapsia kun helppoa se on. Ihanaa on vauva- aika kunhan ei tarvitse itse tehdä mitään. Eihän kukaan ulkopuolinen tiedä totuutta. Kauhea uroteko oli kun hän 9kk odotti ja sai sen pullautettua ulos mutta sen jälkeen ei välittänyt mistään, ei edes imettänyt eikä öitään valvonut moisen takia. Työssäkäyvä mies sai öisin herätä syöttään tuttelia. Sisareni laittoi korvatulpat ja nukkui. Kohta alkoi kamala valitus kun väsynyt mies ei jaksanut seksiä harrastaa ja alkoi vieraiden miesten pyöritys. Osat olivat toisinpäin kun miehet valittavat seksin puutetta kun nainen ei jaksa valvottuaan ja unirytmin ollessa hukassa. Heikko parisuhde ei kestä siihen tullessa lisää ihmisen alkuja jotka ovat työläitä eikä ymmärrystä löydy toiselta helpomalla päässeellä osapuolella. Muutenkin parisuhde näyttää olevan nykyään yhä vaikeampaa ihmisten kasvavan itsekkyyden takia. Minä haluan sitä ja tätä ja minä vaadin sellaista sellaista ja kun kaikki vaativat ja haluavat niin ei mene yksiin halut ja vaatimukset.

Vanha ja nähnyt kirjoitti:

Samaa mieltä. Ihanuuden kerskujat jättävät kertomatta että voi penskan viedä joka viikonloppu isovanhemmille. Juu ja vanhemmat käyvät kotona vielä siivoomassakin.

Viedään vanhempi lapsi tarhaan muka sosiaalisuutta oppimaan ja yhden kanssa maataan kotona päiväunia. Alle kolmevuotias vain meluiseen päiväkotiin päiväksi jotta itse saa olla hiljaisuudessa vauvan kanssa.

Ei pidä kaikkea uskoa mitä ihmiset kerskuvat.

Minulla sisar hoidatuttanut lapsen vanhemmillani pääasiassa ja kerskuu kuinka hän on itse hoitanut. Ex mies hoisi, miehen vanhemmat ja omat vanhemmat kun hän vain juhli ja rillutteleli, matkusteli missä lie. Kaikille hän mainostaa että tehkää lapsia kun helppoa se on. Ihanaa on vauva- aika kunhan ei tarvitse itse tehdä mitään. Eihän kukaan ulkopuolinen tiedä totuutta. Kauhea uroteko oli kun hän 9kk odotti ja sai sen pullautettua ulos mutta sen jälkeen ei välittänyt mistään, ei edes imettänyt eikä öitään valvonut moisen takia. Työssäkäyvä mies sai öisin herätä syöttään tuttelia. Sisareni laittoi korvatulpat ja nukkui. Kohta alkoi kamala valitus kun väsynyt mies ei jaksanut seksiä harrastaa ja alkoi vieraiden miesten pyöritys. Osat olivat toisinpäin kun miehet valittavat seksin puutetta kun nainen ei jaksa valvottuaan ja unirytmin ollessa hukassa. Heikko parisuhde ei kestä siihen tullessa lisää ihmisen alkuja jotka ovat työläitä eikä ymmärrystä löydy toiselta helpomalla päässeellä osapuolella. Muutenkin parisuhde näyttää olevan nykyään yhä vaikeampaa ihmisten kasvavan itsekkyyden takia. Minä haluan sitä ja tätä ja minä vaadin sellaista sellaista ja kun kaikki vaativat ja haluavat niin ei mene yksiin halut ja vaatimukset.

Lue lisää

Juuri näin!!

Vaikka olikin aika raju esimerkki, niin pitää hyvin paikkansa, lievemmässäkin muodossa.

Vanha ja nähnyt kirjoitti:

Samaa mieltä. Ihanuuden kerskujat jättävät kertomatta että voi penskan viedä joka viikonloppu isovanhemmille. Juu ja vanhemmat käyvät kotona vielä siivoomassakin.

Viedään vanhempi lapsi tarhaan muka sosiaalisuutta oppimaan ja yhden kanssa maataan kotona päiväunia. Alle kolmevuotias vain meluiseen päiväkotiin päiväksi jotta itse saa olla hiljaisuudessa vauvan kanssa.

Ei pidä kaikkea uskoa mitä ihmiset kerskuvat.

Minulla sisar hoidatuttanut lapsen vanhemmillani pääasiassa ja kerskuu kuinka hän on itse hoitanut. Ex mies hoisi, miehen vanhemmat ja omat vanhemmat kun hän vain juhli ja rillutteleli, matkusteli missä lie. Kaikille hän mainostaa että tehkää lapsia kun helppoa se on. Ihanaa on vauva- aika kunhan ei tarvitse itse tehdä mitään. Eihän kukaan ulkopuolinen tiedä totuutta. Kauhea uroteko oli kun hän 9kk odotti ja sai sen pullautettua ulos mutta sen jälkeen ei välittänyt mistään, ei edes imettänyt eikä öitään valvonut moisen takia. Työssäkäyvä mies sai öisin herätä syöttään tuttelia. Sisareni laittoi korvatulpat ja nukkui. Kohta alkoi kamala valitus kun väsynyt mies ei jaksanut seksiä harrastaa ja alkoi vieraiden miesten pyöritys. Osat olivat toisinpäin kun miehet valittavat seksin puutetta kun nainen ei jaksa valvottuaan ja unirytmin ollessa hukassa. Heikko parisuhde ei kestä siihen tullessa lisää ihmisen alkuja jotka ovat työläitä eikä ymmärrystä löydy toiselta helpomalla päässeellä osapuolella. Muutenkin parisuhde näyttää olevan nykyään yhä vaikeampaa ihmisten kasvavan itsekkyyden takia. Minä haluan sitä ja tätä ja minä vaadin sellaista sellaista ja kun kaikki vaativat ja haluavat niin ei mene yksiin halut ja vaatimukset.

Lue lisää

en nyt oikein usko koko sepustustasi, etteikö tehnyt tämä äiti huuri mitään, edes imettänytkään no johan on, laitoksella ne kyllä laittaa sut imettään

" Itse kasvatin kaksi lasta. "

Aika kultaa muistot.

Minulla sellainen mies joka viihtyy kotona ja itse viihdyn. Lapsia ei olla haluttu pilaamaan rauhaa. Meillä ei nalkuteta ja tapella siitä tarviiko tehdä ja ei tarvitse kotona suorittaa yhtään mitään jos ei huvita. Nukkua saa silloin kuin huvittaa ja olla tekemättä mitään jos ei huvita. Minä en koskaan pakota miestäni tekemään mitään enkä aikatauluta kenenkään elämää. Läheisiäni en käytä tukiverkostona enkä pakota ketään mihinkään. Työelämä on jo ihan tarpeeksi raskasta jos ei saisi kotonakaan levätä niin kamalaahan se olisi. Kamalinta olisi jos olisin ollut pakotettu tekemään tai elämään niin ettei se olisi ollut omantahtoista. Mikä pakko täällä kaikkien on lisääntyä jos ei halua niin ei halua. Oma mielenrikkaus ja onnen saaminen ei ole siitä kiinni onko jälkeläisiä vai ei. Mitään ei saa hautaansa mukaan vaan sinne me kaikki menemme puupalttoossa oli sitten eletty miten vaan.

Mikä helkkarin "pakko"?!

Sen jälkeen kun ensimmäinen lapsi syntyy, joudut vastaamaan ennen muuta ja itseäsi aina muista ihmisistä. Monelle käy vielä niin, että kun lapset kasvavat ja hoitavat jo itsensä, alkavat omat vanhemmat vaatia silmälläpitoa ja vaipanvaihtoa. Rauhaan pääset ehkä 70-vuotiaana, jos elät.

Toisilla lapset on vauvana ns. helppoja, toiset taaperona/leikki-ikäisinä. Meillä kohta neljävuotiaalla on ollut hyvin vähän uhmaa. Oikein kiltti ja iloinen lapsi. Ja joskus jopa herätessäni aamulla huomaan, että olen nukkunut koko yön heräämättä. Toista se oli vauva-aikana, jolloin oli harvinaista, että sai nukkua sen 3-4 h putkeen. Lapsi leikkiikin jo välillä yksinään ja ei tarvitse vaihdella enää vaippoja ja pestä kakkapyllyä jne. Mieskin on enemmän lapsen kanssa, kuin silloin kun lapsemme oli vauva.

ISOVANHEMMAT ei ole piikoja, eikä lapsenhoitajia. Se on itsestä kiinni, jos sellaiseks itsensä jumittaa.
Mummous on extraa, omilla ehdoilla, ei orjuutta!
Hoitakoot lapset perillisensä pääosin itse, en ota enää sellaisesta stressiä....

Hermo menee jo, kun joku tenava huutaa kaupassa. En ikinä kestäisi moista.
Ja pakkoko ne kersat on tuoda ravintolaan, missä ihmiset haluavat ruokailla rauhassa.
Hyvä trendi on se, että on jo tullut lapsivapaita talonyhtiöitä ja hotelleja. Pakkoko vapaaehtoisesti lapsettomien on aina kärsiä rääkypettereistä!

Tässä maailmassa on jo ihan liikaa lapsia ja usein just niillä, jotka ei olis niitä edes välttämättä halunneet saati sitten niistä pystyisivät huolehtimaan. Lapsia haluaville pitäis olla joku kurssi, missä näytettäis käytännössä mitä se elämä lapsen kanssa on seuraavat 18 v. Vasta sen läpäistyä vois ajatella lasten hankkimista. Siinä vois kortsujen kysyntäkin samalla kasvaa.

Samaa mieltä, että usein naisilla taipuvaisuutta siihen, että eivät luota lapsen isään lapsen hoitajana. Saattavat valittaa, että kun mies ei ole lapsen kanssa, mutta sitten kun mies on niin puuttuvat kaikkeen. Itsekin huomasin tekeväni samaa. Täytyy joskus oikein hillitä itseäni, että en mene sanomaan mitään vaikka housun puntti tai vaippa meni huonosti tai mies puki mielestäni väärät vaatteet ulos. Tai ei antanut ruokaa ihan minuutilleen. Ja onko se oma tapa toimia aina oikea... Joskus kyllä lipsautan jotain ja huomaan kyllä miehen ärtyvän. Toisaalta mieheni taas kokoajan vahtii kun mm. laitan ruokaa, että teenkö kaiken oikein. Että tämmöisiä me olemme!

Tässä on vain se ongelma, että vanhemmat eivät voi vauvavuoden ajan keskittyä pelkästään vauvan tarpeiden tyydyttämiseen. Omiakin tarpeita on tyydytettävä, jotta pystyy tyydyttämään myös vauvan tarpeet. Vanhempi, joka ei useaan kuukauteen ole saanut nukkua kuin lyhyitä tunnin pätkiä kerrallaan, ei ole enää sellaisessa kunnossa henkisesti ja fyysisesti, että pystyisi huolehtimaan vauvan tarpeista kunnolla. Ainakin välttämättömän levon osalta on siis oikeasti syytä huolehtia vanhempienkin tarpeista! Eikä sekään vauvalle pahaksi ole, jos vanhemmat saavat pitää myös parisuhdettaan kunnossa ja huolta omasta terveydestään. Eri asia sitten, jos "oma aika" ja vanhempien tarpeet tarkoittaisivat jatkuvaa baarissa ravaamista tms, mutta enpä tunne sellaisia pikkuvauvojen vanhempia, joiden ykkösprioriteetti olisi mikään muu kuin UNI ja LEPO, aina kun siihen saa pienimmänkin tilaisuuden.

En osaa sanoa kaikkien puolesta, mutta jos ei ole koskaan ollut lapsen vanhempi ei voi täysin tietä millaista se on ennen kuin sen oikeasti kokee. Meillä onneksi mies on alkanut olemaan nyt enemmän lapsen kanssa, kun lapsi on jo kolme vuotias. Siinä n. 0-2 v iässä oli aika vähäistä. Älkää vähätelkö muiden ongelmia, kaikilla on niin erilaisia tilanteita.

Tän viestin tarkoitus oli varmaan mennä tonne mielisairaudet-osastolle?