YTM:n elämä?

Saman verran kuin villisian elämä eroaa tehotuotantotilan possun elämästä.

Luultavasti paljon vähemmän kuin esim. länsimaalaisen elämä eroaa kehitysmaan köyhän elämästä.

Panomiehellä on paras elämä, ei millään nenteillä.
Kunnon panomies saa kaikkea...

Ongelmien määrä ei muutu, mutta ongelmien taso ja luonne on erilainen.

YTM:ää harmittaa se kun unelmien tyttöystävä ei sietänytkään kolmea salapanoa nurkissa. Harmituksen taso (tunteen ja pettymyksen määrässä) on sama kuin ATM:llä, koska tunteen määrä ja rajat ovat lopultakin vakioita ja vain ulkoapäin arvioija voi luoda kontrastin.

Ero on myöskin se että YTM on aina itse syypää omiin ongelmiinsa, YTM:lle ei tule tilannetta jossa ns. "Maailma paskoo päälle". tämän takia YTM pysyy aina siinä (sinänsä oikeassa) käsityksessä että hänellä on oikeasti valtaa kohtaloonsa. Tämä tosin sitten tarkoitattaa että YTM voi olla hyvinkin herkkä ulkoa tulevalle kärsiymkselle kun taas ATM:lle se on "business as usual".

Perimmäinen ero lienee se että YTM:llä ei ole taustallaan kauhua elämän realiteeteista. YTM voi suhtautua elämään hyvin pragmaattisesti ja antaa elämän palvella itseään, kun taas ATM joutuu aina elämään kelpaamattomuuden kauhun kanssa ja se heittää varjonsa kaikkeen.

Suuri kysymys onkin että voiko ATM koskaan voittaa kauhuaan ja mitä se tarkoittaa? Luovuttamisteema on vahva.