Iltaihminen ja aamuihminen yhdessä?

Riippunee luonteiden kypsyydestä ja empaattisuudesta... tai taipumuksesta määräilyyn ja dominointiin... "minä tiedän parhaiten ja näin tekemällä olen onnellisempi, joten sinäkin olet"

Eläinten kanssa paljon aikaa viettäneenä huomaa, että jopa eläinyksilöt, toistensa sisarukset ja jälkeläiset, ovat kukin luontaisesti jompaakumpaa tyyppiä koko elämänsä.

Juu ei toiminut yhdessä suhteessa, kun olisi pitänyt itsekin aamuviideltä jo keitellä kahvia,viikonloppuna(kin)! Järjetöntä......

Yeap, tässä taas yksi niistä syistä, miksi parisuhteet ovat persheestä. Mikään ei onnistu eikä "toimi", jos "pelkää", sanoo ja huomauttelee toisen 'huonoista' tavoista ja kuvittelee, ettei itsellä ole niitä lainkaan. Aamu- ja iltaunisuusjututkin ovat vain sopeutumis- ja asennekymysyksiä.

Miksi ihmeessä minun pitäisi herätä aikaisin jos toinen herää syystä tai toisesta?

Meillä minä olen aamuihminen, mies iltaihminen. Parin viikon päästä on 16. hääpäivä, joten aika hyvin tätä on kestetty ja vaikka jotain pieniä ongelmia tämä eritahtisuus aiheuttaa, niin paljon suurempiakin ongelmia meidän suhteessa on vuosien varrella ollut. Tällä hetkellä kaikki suhteellisen hyvin.

Käytännössä meidän aikataulut menee siten, että minä menen illalla nukkumaan aikaisemmin miehen jäädessä vielä leikkimään tietokoneella, katsomaan elokuvia tai mitä sitten jääkin tekemään. Minä taas nousen aamulla ylös, parhaimmillaan vain hetkeä sen jälkeen kun mies on tullut nukkumaan ja ryhdyn omiin toimiini. Tänään esimerkiksi ehdin juosta 20 kilometrin lenkin ja tulla kotiin kun muu perhe vasta heräili. Itse nautin rauhallisista aamuista, ajasta, jolloin kukaan ei häiritse.

Hyviä puolia tässä on ollut se, että kun lapset olivat vauvoja ja herättelivät yöllä, niin oli luonnollista, että mies hoisi vauvaa illalla (lypsymaitoa pullosta) ja minä sain nukkua, minä taas hoidin aamulla ja mies sai nukkua. Näin ollen kumpikaan ei väsynyt juurikaan, vaikka vauva harvoin nukkui tuntia pidempään yhteen menoon. Samalla tavalla monet muutkin kotityöt hoituvat. Jos laitan pyykit koneeseen illalla, niin voin sanoa miehelle, että laittaa ne kuivumaan ja mennä itse nukkumaan. Toisaalta mies on saattanut laittaa ne pyykit ennen nukkumaanmenoa ja keittiön pöydältä löytyy vain lappu, että pyykit on koneessa.

Huonoja puolia on sitten se, että itse ainakin kaipaisin joskus miehen viereeni illalla nukkumaan. Käytännössä esimerkiksi seksi on vaikea ajoittaa mihinkään väliin, kun mies haluaisi sitä mennessään nukkumaan ja minähän olen silloin jo unessa. Kun yritän sanoa, että sitä voisi harrastaa hieman aikaisemmin illalla, niin hän tulee "kohta" nukkumaan ja se kohta venyy yleensä niin pitkään, että minä ehdin nukahtaa. Aamulla taas minä herään ja olisin valmis, mutta mies ei jaksa. Koska minä en viitsi odotella tunteja hereillä sängyssä, niin olenkin jo päivätouhuissa siinä vaiheessa kun mies jaksaisi. Tosin käyhän se niinkin, että minä käyn sen lenkin juoksemassa ennen kuin mies herää ja päädyn sitten lenkin ja suihkun jälkeen vielä takaisin sänkyyn "päiväunille" miehen seuraksi.

Onneksi vuorokaudessa on 24 tuntia, joten sitä yhteistä valveillaoloaikaakin jää vielä.