Välien katkaiseminen vain lapsellista pakenemista?

Kyse ei myöskään ole siitä, ettenkö kestäisi pientä kritiikkiä. Mielestäni ei vaan ole siskojen tehtävä tulla kuin äitinä arvostelemaan ja kertomaan mitä minun pitäisi tehdä... Eikä kyse ole myöskään siitä mitä kamalaa hän sanoo, vaan MITEN hän sen sanoo.. Ja hän olettaa, olettaa, olettaa, olettaa, olettaa ja prkl olettaa.... En voi sietää sitä!!! Monta kertaa hän on vaan kysyny/sanonut jotain todella tökeröä koska on olettanut jonkin asian olevan jotenkin. Ja siis huonommin/väärin jne, jos ymmärrätte. Vain hän tietää ja osaa. Tunnistan kyllä hyväntahtoisen neuvomisen ja siskollisuuden. Tämä on vain ja ainoastaan omaa pönkittämistä ja pätemistä... Vaikka olen nuori niin (huolimatta tekstistäni ) olen ihan ikäiseni tasolla ellen kypsempikin, ihan vaan sen takia että lapset pakottaa kypymään. Hän pitää minua ihan kakarana ja välillä tekisi mieli huutaa siskolleni että kaikki ei ole samanlaisia lahopäitä kuin hän minun iässäni. Hän siis eli perus teinielämää minun iässäni ja se on kai outoa että minä elin sen varmaan samaan aikaan kuin hän, eli paljon nuorempana.. Ja hyvä niin, ei tarvitse nyt enää tehdä tyhmyyksiä.


Aiemmin en jaksanut koko vitun ihmistä, sitten en jaksanut sitä riitelyä, sitten sain rauhan kun sanoin että meidän on parempi varmaan olla ihan omassa rauhassamme ja nyt sitten päässä myllertää enemmän kuin koskaan. Voisin hänet joskus tänne kutsua puhumaan mutta pelkään että hän jyrää minut vanhemman siskon oikeuksillaan ja keksii lisää kamaluuksia. Tai vielä kamalampaa: esittää lipevää, katuvaa ja ihanaa siskoa ja sama paska jatkuisikin. En jaksa. Vanhemmilleni tämä on varmasti rankkaa mutten voi heidän takiaan hitto sopia! Eikä minulla ole mitään tarvetta saada siskoni takaisin elämääni, mikä hitto siinä sukulaisuudessa nyt niin ihanaa on, onhan minulla ympärilläni muitakin ihmisiä....?? Mitä ihmettä tässä nyt tekisi. Siitä kuitenkin vanhempani ovat samaa mieltä että vähän taukoa kannattaisi pitää mutta sitten kuitenkin pitäisi sopia..? Vaikea muutenkin yhtäkkiä sopia kun silloin kun välit jäähdytin, siskoni lähetti hirveän loukkaantuneen raivoviestin minulle. Hän myös syytti että riitelen yksin ja etten vaan kestä kritiikkiä. Kun sanoin että onhan minulla oikeus loukkaantua kun noin minulle puhut niin hän vaan jatkoi etten kestä kritiikkiä jne. Hän siis pysyy kannassaan että olen sellainen ja sellainen ihminen ja se on vaan fakta. Miten tuollaisen jälkeen voi palata normaaliin? Ja siis kaikki kenelle meidän viestit olen näyttänyt ovat sanoneet ettei kyllä heidän siskonsa noin heille ikinä ikinä puhuisi. Joten kyse ei ole mistään minun dramaattisuudestani, ainakaan pelkästään... On se rankkaa kun ei voi vaan kadota marsiin. Minulla ei ole todellakaan tapana paeta ongelmia, nimenomaan minä olen ensimmäisenä niitä ratkomassa mutta tämä on jotenkin liikaa, että oma sisko on niin tyly niin nyt luovutan.


Minä olen myös aiemmat riitamme sopinee ja perääntyneet, kun nyt kerran sanoin hänelle vastaan, ehkä rumastikin, niin homma levisi niin käsiin että tässä ollaan. Hän saa siis puhua minulle miten huvittaa mutta kun minä kerran sanon vastaan niin auta armias.. Kyse ei ole yhdesta viestistä vaan monista keskusteluista jossa minua päädytään arvostelemaan ja halveksumaan, ihan tavallisissakin asioissa. Siskoni lähetti esim kaupassa viestin että on ostamassa äidillemme 300€ lahjaa että 50€ per osallistuja ja yritin kysyä etteikö olisi järkevämpää ostaa se aiemmin suunnittelemamme peruspuhelin kun äitin puhelin on rikki(ja ikää 70v), niin hän raivostui koska tein asioista niin vaikeita ja laitan nyt viimeisillään raskaana olevan naisen kiertelemeään kauppoja ilman rahaa väsyneenä viesti oli täynnä kirosanoja. No ihmettelin asiaa mutta pyysin anteeksi suurta typeryyttäni ja sanoin että voin itse käydä ostamassa sen puhelimen niin hän pääsee kotiin. Hän lähetti vain selvä ja kaupan nimen minne kannattaa mennä. Tein sen ihan mielelläni juu, mutta se että minua joka välissä haukutaan ja kohdellaan kuin paskaa niin laittaa vituttamaan että miksi ikinä häntä yritinkään auttaa, ja voin sanoa ettei hän tekisi ikinä noin minulle.. Vaikea teidän sanoa mitään, mutta olen myös puolueettomilta ihmisiltä kysellyt ja kyllä siskoni todella on omituinen ja jopa ilkeä, ja minä herkkä sekä omituinen. sorry oli pakko avautua.

Ei ole pakko jos ei haluu. Tunti-pari jouluna ym sukujuhlissa ehkä on fyysisesti oltava läsnä, henkisesyti voit pitää terveen suojaetäisyyden. Jotakin kateutta tms kaunaa siskosi kantaa tod.näk. hautaan asti sinua, pikku lellisiskoa kohtaan. Ns. projektio voi myös olla kyseessä, eli hän näkee sinussa asioita, joita pelkää tai ei voi hyväksyä itsessään. Tai sitten vain narsistinen luonne. Sama se, mutta jos et halua tehdä sopua ja olla tekemisissä, niin keskity omaan pikku perheeseesi ja sinua positiivisesti rakentaviin asioihin/ihmisiin. Siinä se, onnellisen elämän salaisuus.
Vanhemmillesi voit sanoa jotakin ympäripyöreätä, esim että oma elämäsi on nykyisin niin kiireistä että et ole muistanut koko kinaa aikoihin etkä käsitä miksi sitä vielä pitäisi kaivella.

Itse ajauduin mahdottomaan riitatilanteeseen perheeni uusien sukulaisteni kanssa. He ilmaisivat asian tyyliin etteivät IKINÄ ole kellekään pahaa tarkoittaneet ja että KAIKKI ongelmat tulevat meidän puoleltamme.

Pureksin tätä lausuntoa pitkään ja päädyin kahteen vaihtoehtoon:

Vaihtoehto 1: He ovat oikeassa. Kaikki riidat johtuvat meistä ja siitä että meidän kanssamme on mahdotonta tulla toimeen. Olemme lisäksi niin typeriä ja/tai pahoja ihmisiä ettemme itse tajua tätä koska meidän mielestämme heistäkin syytä löytyy.

Ratkaisu: Jos tämä on totta teemme heille palveluksen olemalla pitämättä yhteyttä. Olemme niin tunnottomia ja mahdottomia että yhteydenpitomme aiheuttaa näille viattomille ihmisille tarpeetonta tuskaa.

Vaihtoehto 2: He ovat väärässä. Näissä riidoissa on kaksi aiheuttavaa osapuolta (kuten minä uskon). He ovat kuitenkin niin typeriä ja/tai pahoja ihmisiä etteivät he itse tajua tätä koska heidän mielestään syytä löytyy vain meistä.

Ratkaisu: Jos tämä on totta teemme itsellemme palveluksen olemalla pitämättä yhteyttä. He ovat niin tunnottomia ja mahdottomia että yhteydenpitomme aiheuttaa meille tarpeetonta tuskaa.

Oli ihminen osa perhettä tai ei, ilkeä ja pahansuopa käyttäytyminen toista kohtaa ei ole hyväksyttävää.
Te kumpikin olette aikuisia, teillä on omat elämät. Mitähän jos keskittäytyisit tuohon tosiasiaan. Salli siskosi olla rauhassa. Pääset itsekin paljon vähemmällä jä säästyt monelta mieliharmilta.

Rajoita yhteydenpitoa tapaamisiin pakollisiin sukukokouksiin. niissä on muitakin ihmisiä joten sinun ei tarvitse sanoa hänelle muuta kuin hei mitä kuuluu. Kiitos oikein hyvää , riittää vastaukseksi. EI muuta.

Luullaan että kun on osana perhettä täytyy ottaa vastaan aivan kaikki mitä muu suku syottää. Ei ole totta. Ei tarvitse!

Jokaisen ITSESUOJELUVAISTO sanelee rajat kenen kanssa pidetään yhteyttä, kenen kanssa ei.
Sisaresi (ja kaikki muut negatiivisuutta aiheuttavat jäsenet) kuuluvat ei-yhteydenpitoa-sarjaan.
Täten sinä voit säästää kaikki mieliharmilta - itsesi ennenkaikkea!