Nainen, muuttaisitko maaseudulle?

Itse olet se mies, joka ei kelvannut kellekään, eli sulle sopivia ovat juuri ne naiset, joita muukaan ei ole kelpuuttanut.

Thaimaa/viro/venäjä/ukraina/bulgaria/romania

Niin tyhmyys palkitsee, jos parikymppisenä kukaan ei halunnut maaseudulle miksi oletit että kolmekymppisenä haluaisi jos elämää on jo muualle perustettu. En helpoinperustein lähtisin korpeen, mitä siel tekisin? Ok lasten kanssa kotona hulluksi tulee vuosien mittaan jos ei muuta tekemistä, sitten puretaan tylsyyttä ja turturhautumista mieheen ja lapsiin. Kuulostaa helvetiltä.

Sinun pitää iskeä sinne kotiseudullesi töihin tuleva nainen. Se on lähes ainoa vaihtoehto. Tosin voi mennä vuosia, ennen kuin sinne tulee sopiva nainen.

Olin aikoinani suunnilleen samassa tilanteessa ja tajusin lopulta tilanteen mahdottomuuden. Periaatteessa kyllä muutamia nuorehkoja sinkkunaisia oli kunnassa töissä, mutta yksikään ei tuntunut olevan pysyvästi jäämässä eikä yksikään ollut edes oikein tyyppiäni.

Siinä niitä vuosia kului, kunnes tulin muuttaneeksi pois maalta. Naisen puute ei ollut toki ainoa syy, mutta kaupungissa löysin aika pian naisen. Jos ja kun olet maalle jäämässä, kannattanee katsella jostain ulkomaalaissyntyinen nainen. Monilla maalaismiehillä tuntuu sellainen olevan, enkä ihmettele.

Maaseudulle? Ai siis jonnekin Kirkkonummelle tai Sipooseen? No en todellakaan.

Tervetuloa Suomeen, ihan normaali miehen kohtalo.

Asutko Espoossa?

On Suomessakin ihan hyvin meitä naisia jotka viihtyvät maalla hyvin vaikkei nyt ihan pilvin pimein sentään. Kaupungista on turha kuitenkaan tälläistä alkaa etsimään jollei ole haka etsimään neulaa heinäsuovasta.

- Nettideitti on hyvä paikka syrjässä asuvalle tai syrjässä asuvan kumppanin etsintään. Oikeasti.
- Harrastukset kuten vaellus, kalastus, metsästys tai muu eräjormailu ovat hyviä viitteitä siitä että nainen tuskin kammoksuu ajatusta maalla asumisesta.
- Pienillä paikkakunnilla suhteita kannattaa käyttää hyödyksi. Vähän kun vihjaa jollekkin että tässä sitä olisi kelpo mies naista vailla niin sana kulkee kyllä paikallisille sinkkunaisille (jos niitä on).
- Paikalliseen kylätoimintaan osallistumisesta voi löytää uusia tuttavuuksia ja enemmänkin hyvällä tuurilla.
- Kuten myös paikallisista kahvioista (esim. srk:n kesäkahvio) löytyy aina juttu seuraa pikku paikkakunnilla.

Tykkään käydä maaseudulla esim. mökillä, mutta en muuttaisi maalle. Syynä on eläinallergiani (joka kyläpaikassa aina eläimiä lemmikkeinä ja tuotantoeläiminä) ja työni. Koulutustani vastaavaa työtä tuskin löytäisin maaseudulta, kun taas kaupungissa ei ole tarvinnut olla työttömänä.

Käsite "maaseutu" on myös hämäävä. Jos tarkoitetaan sellaista paikkakuntaa, jossa on esim. alle tunnin ajomatkan päässä kaupat, palvelut, lapsille ainakin päivähoito, ala- ja yläaste, niin sellainen on oikein hyvä asuinpaikka. Jonnekin kaamosalueelle satojen kilometrien päähän mistään kaupungista en kyllä muuttaisi, vaikka mies olisi miten ihana. En usko, että kestäisin talven kylmyyttä ja auringottomuutta sekä etäisyyttä omaisiini.

Jaa-a.

Monillekin naisille tuntuu olevan melkoinen ongelma jos mies asuu maalla. Minä asun maalla n. 30 kilometrin päässä Tampereelta ja kun kerron missä asun, reaktio on aina se sama.

Mutta sitten nämä naiset deittailevat kaupunkilaismiestensä kanssa hetken aikaa, muuttavat Tampereen lähistölle 10-15 km keskustasta ja ovat kaiken aikaa kotona. Ikään kuin tässä olisi ihme vaiheet jotka pitää käydä läpi. Miehen pitää olla kaupungista, pitää asua kaupungissa vaikka sitten aika pian muutetaankin maalle.

Täällä maalla ei sinkkunaisia liiemmin ole, ja nekin harvat joita on taitaa olla niitä hardcore introverttejä koiraihmisiä.

Miten niin aloittaja "lähes täydellä varmuudella" tulet vastakin asumaan maaseudulla? Mikä sinua siellä pidättää? Muuta kaupunkiin, kasvukeskuksiin, jos siellä korvessa ei naisia ole eivätkä ketkään muut kuin satakiloiset sotanorsut ja riivinraudat sinne halua muuttaa.

Minusta olisi ihanaa asua maalla rakastavan, kunnollisen miehen vaimona, mutta minulla on sairaus, joka estää toimeliaan elämäntyylin, jota maaseudulla usein edellytetään. Olen suosiolla luopunut tästä unelmastani...

Mutta tosiaan, mikset itse muuttaisi kaupunkiin, jos niin pahasti olet vaimoa vailla?

Maalla ei ole töitä. Ei sinne maalle voi vain miehen perässä lähteä jos päätyy työttömäksi. Pakkohan naisenkin on omasta taloudestaan huolehtia, ei pelkällä rakkaudella elä, eikä toisen nurkkiin voi mennä loisimaan.

Olen lähes koko ikäni asunut maalla, mutta niin että Helsinkiin pääsee tunnissa. Niin asun nytkin, Stadissa on työt ja riennot. En haluaisi tämän kauemmaksi, vaikka arvostan kyllä luontoa ja maalaismaisemaa. Tosin sitä löytyy Helsingistäkin kun tietää mistä etsiä (esim. Viikistä).

Muuttaisitko itse kaupunkiin, jos löytäisit naisen kaupungista ja voisit muutaa hänen luokseen?

On kai niitä naisiakin, jotka asuvat maalla. Ehkä ongelmaksi sitten muotoutuisi kumpi muuttaa tarvittaessa kumman luo ja välimatkat voi olla pitkät.

Itsekin olen asunut maalla teinistä lähtien pian 28-vuotta, välillä maalaistaajamassa mutta landeksi se lasketaan kun pääkaupunkiin verrataan. :)

Landelta on miehetkin löytyneet eri puolilta suomea, jotkut läheltä ja jotkut kauaa. valmis olen ollut muuttamaankin miehen luokse, mutta aina ne on halunneet muuttaa ja muuttaneet mun luokse. :)

Lappi on aika korvessa..
Kyllä tänne siltikkin saa kiskastua naisen vaikka pääkaupunkiseudulta. :D

Serkulla on vähän päälle parikymppinen nätti avovaimo ja se sai sen tuotua tänne ihan eristäytyneeseen korpeen.

Ei kyse aina ole siitä että nainen ei viihtyisi maalla, tai haluaisi kierrellä kapakoita ja menoja kaupungissa.

Kyse voi olla ihan siitä, että kaupungissa on ihan eri tavalla töitä tarjolla kuin maalla. Joku tietysti kommentoi että kyllähän maalla työtä riittää, mutta eipä välttämättä sellaista työtä jota nainen etsisi. Jos nainen on opiskellut jotain tiettyä alaa ja ollut kaupungissa alan töissä, niin eipä siitä kovin mielellään muuta maalle jos ei ole mitään vastaavaa työtä tiedossakaan.

Eipä taida olla kovin helppoa hypätä ilman kokemusta esim pyörittämään jotain maatilan töitä, tai sitten jäädä vain kotiin hoitamaan taloutta kun mies käy töissä. Varmaan turhautuminen iskisi melko nopeasti. Vaikka jotain omaa alaa muistuttavia töitä oliskin, niin pikkupaikkakunnillahan nepotismi kukoistaa. Kyllä ne sukulaiset ja kaverin pojat vievät ne työpaikat ulkopaikkakuntalaisen nenän edestä.

Kävisikö polyamorinen suhde?

Olen asunut vuodesta 1987 tosi syrjässä, lähin kauppa 17 km päässä. Maaseutu on tyhjentynyt, vanhempani lähtivät jo 1954.

Täällä on hienot järvet, puhdas luonto.Omavaraistaloutta pystyy harjoittamaan, etätyötäkin.Ja metsätyötä.

Naisia ei ole lähimaillakaan, kaupungeissahan ne on.

Muista ettet anna maaseudulla asumisesta väärää kuvaa. Naiset saattavat ajatella että se on jatkuvaa puurtamista huonoissa olosuhteissa. Sitähän se ei ole.
Ehdottaisin kumminkin että kävisit lähiseudun tapahtumissa aktiivisesti. Sillä tapaat paikallisia naisia. Ole esillä!
Miksi et vaikka keksi jotain juttua paikalliseen aviisiin jossa sivulauseessa ilmaiset olevasi emäntää vailla. Paikallisen naisen kun löytäisit niin teillä olisi yhteinen rakkaus ja kiinnostus asuinpaikkakuntaan. Plus ehkä sittten toisiinne ;)
Varmasti monia suomalaisia miehiä viehättää ajatus ulkomaisesta eksoottisesta kauniista naisesta. Se vaan tahtoo olla niin että kun oppivat kielen, pääsevät naimisiin, pykäävät jälkipolvea ja pääsevät taloudellisesti vakaalle pohjalle niin lähtevät. Vievät perämettät mennessään ja miehelle jää kouraan ne lapset. Niitähän ne ei yleensä mukaansa ota. Tekevat seuraavan kanssa lisää. Nämä naiset ovat yleensä myös joka miehen silmissä kauniita ja eksoottisia, joten heille innokkaita ottajia riittää. Ja houkutus voi käydä sureksi lähteä. Tätä touhua olen katesellut monen miehen kohdalla.
Maaseutu on rikkaus ja rakkaus. Muista se.
Löydät oikean vielä joka arvostaa samanlaisia asioita. Ja tietty pitää muistaa että 100% täydellistä ei saa, aina joutuu jostain joustamaan. Niin hän kuin sinäkin.
Onnea etsintään :)

Muuttaisin maalle ehdottomasti! Seurustelen ❤ miehen kanssa nyt toista vuotta, välimatkaa on 170 km. Asun suurkaupungissa, hän maaseudulla. Olen hyvin koulutettu, hän ei. MUTTA MUTTA hän ei vain ole innostunut. Haluaa ollakin kai yksin. Maalaisilla on kovemmat ennakkoluulot meitä kaupungilaistyttöjä kohtaan.