Niin se vain menee, että jos sinulla ei ole kavereita, ei ole myöskään mahdollisuuksia saada parisuhdetta. Ainakin miesten osalta.
Jos aina olet yksin ja liikut joka paikassa yksin, kukaan ei lähesty sinua. Elämäsi on suurella todennäköisyydellä todella tylsää ja ne harvat, vapaat vastakkaisen sukupuolen edustajat, joita tunnet, eivät koe sinussa mitään mielenkiintoista, koska sosiaalinen elämäsi on nolla ja olet aivan no-life.
Kuulostaako tutulta? Minulle kyllä.
Olen yli kolmekymppinen mies, jolla ei ole koskaan ollut yhtäkään kaveria. Ei edes kouluaikoina. Syytä en varsinaisesti tiedä, ehkä hiljainen luonne ja asuminen pienessä kylässä, jossa ei ollut muita ikäisiäni olivat ne asiat, ettei kukaan halunnut olla kanssani. Olin myös koulukiusattu.
Vanhempanakaan en ole osannut hankkia kavereita. Esim. työpaikalla olen se näkymätön tyyppi, jota kukaan ei ole näkevinään. Ehkä joku voi töihin mennessä moikata. Jäädessäni kesälomalle kukaan ei toivottanut hyvää kesälomaa ja lomalta palatessani kukaan ei kysynyt, miten lomani oli mennyt.
En ymmärrä, miten ja mistä voisin hankkia kavereita ja suurempi kysymys on, miten voisin hankkia itselleni naisen? Vai onko minut oikeasti tuomittu elämään koko elämäni yksin?
Minulle ei ole ikinä yksikään nainen flirttaillut. Ulkonäössäni ei kuitenkaan suuremmin ole mitään vikaa. Olen kuitenkin ihan sporttinen, koska harrastan liikuntaa. Pukeudun myös fiksusti ja käytän deodoranttia ja partavettä. Siltikään kukaan nainen ei osoita mitään kiinnostusta.
Kuinka kaveriton mies voi löytää naisen? Tunnetko ketään parisuhteessa elävää miestä, joka olisi aivan no-life? Miten ja missä hän tutustui naiseensa?
Jos aina olet yksin ja liikut joka paikassa yksin, kukaan ei lähesty sinua. Elämäsi on suurella todennäköisyydellä todella tylsää ja ne harvat, vapaat vastakkaisen sukupuolen edustajat, joita tunnet, eivät koe sinussa mitään mielenkiintoista, koska sosiaalinen elämäsi on nolla ja olet aivan no-life.
Kuulostaako tutulta? Minulle kyllä.
Olen yli kolmekymppinen mies, jolla ei ole koskaan ollut yhtäkään kaveria. Ei edes kouluaikoina. Syytä en varsinaisesti tiedä, ehkä hiljainen luonne ja asuminen pienessä kylässä, jossa ei ollut muita ikäisiäni olivat ne asiat, ettei kukaan halunnut olla kanssani. Olin myös koulukiusattu.
Vanhempanakaan en ole osannut hankkia kavereita. Esim. työpaikalla olen se näkymätön tyyppi, jota kukaan ei ole näkevinään. Ehkä joku voi töihin mennessä moikata. Jäädessäni kesälomalle kukaan ei toivottanut hyvää kesälomaa ja lomalta palatessani kukaan ei kysynyt, miten lomani oli mennyt.
En ymmärrä, miten ja mistä voisin hankkia kavereita ja suurempi kysymys on, miten voisin hankkia itselleni naisen? Vai onko minut oikeasti tuomittu elämään koko elämäni yksin?
Minulle ei ole ikinä yksikään nainen flirttaillut. Ulkonäössäni ei kuitenkaan suuremmin ole mitään vikaa. Olen kuitenkin ihan sporttinen, koska harrastan liikuntaa. Pukeudun myös fiksusti ja käytän deodoranttia ja partavettä. Siltikään kukaan nainen ei osoita mitään kiinnostusta.
Kuinka kaveriton mies voi löytää naisen? Tunnetko ketään parisuhteessa elävää miestä, joka olisi aivan no-life? Miten ja missä hän tutustui naiseensa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oletko koskaan yrittänyt saada kavereita tai huomiota naisilta?
Mitkä ovat olleet stragediasi?
Vai oletko odottanut koko ikäsi, että joku tulee sinun luoksesi?
Ymmärrän kyllä pointtisi, että kiusatun ja huonon sosiaalisen nuoruuden jälkeen ei ole ns oppinut muodostamaan uusia sosiaalisia suhteita, mutta täytyy sitä itsekin hiukan yrittää että se onnistuisi.
Kyllä se näin on kuten sanoit. Minulla ei ole kavereita.
Ihan sama se on naistenkin kohdalla, jos on syystä tai toisesta (vaikka köyhistä olosuhteista johtuen) jäänyt ilman kavereita. Naisten kohdalla vielä karumpi kohtalo, koska yksin baariin ei jo turvallisuussyistä voi mennä.
Naisille se ei ole mikään seurustelun este. Miestä ei kiinnosta kaveriesi määrä, ellei mies ole itse tosi menevää tyyppia. Sillonkin saattaa ihmetellä, mutta tuskin yksistään este suhteelle. Miehelle se on toisin.
Nainen voi mennä ihan hyvin yksin baariin, kunhan ei vedä sikakännejä ja kulje yksin puiston kautta yöllä kotiin. Saa todennäköisesti miesseuraa jos menee yksin. Vähän meikkiä ja bilemekko päälle, niin eipä siihen muuta tarvita.
Niin nuori mies kun sitä ei voi koskaan mennä yksin baariin, koska muut ihmiset ajattelevat siitä aina kaikkea negatiivista. Naisilla kun se yksin liikkuminen onkin paljon hyväksyttävämpää kun mitä meillä miehillä.
Täysin päinvastoin. Yksinäinen nainen => huora, naisporukassa => hauskaa pitävä nainen.
Itse olen yksinäinen ja suht hyvännäköinenkin mies. Kaverittomuuden ja sitä kautta heikkojen sosiaalisten taitojen takia en ole koskaan seurustellut. Enpä ole siitä syystä ketään kehdannut lähestyäkään, kun se kaverittomuus tulee kuitenkin äkkiä ilmi ja muutenkin olen ujo.
Miksi olen yksin? Ei kiinnosta ryyppääminen, eikä löydy samanhenkistä seuraa. Enkä muutenkaan osaa enää puhua mitään järkevää. Oon retardi.
Vaikkei se haittaisikaan naista, niin aika vaikea mitään suhdetta saada aikaan jos ei ole mitään järkeviä keskustelun aiheita, kun ei ole juuri mitään sisältöä elämässä ennestään. Ainakaan mitään tavallista.
Vaatisi omalla kohdalla aika paljon kärsivällisyyttä ja ymmärrystä naiselta. Naisen pitäisi olla varmaan tosi voimakkaasti ihastunut, että antaisi mahdollisuuden...
Ätmiys ei ole vain ulkoinen piirre.
Jaa..mutta oletko ajatellut, että niitä on sellaisia naisia, joilla on taito löytää puheenaiheita ja saada sinutkin temmattua siihen mukaan.Minulle se tavattoman helppoa alkaa puhumaan ihan mistä vaan,.pääni on aina täynnä puheaiheita ja uskon, että monella naisella on. Sinun ei siis tarvitse ollenkaan itse tehdä mitään asian suhteen, kun ajatus ja suu naisella käy sinunkin edestäsi, niin että et huomaakaan, kun juttelunne jatkuu vielä sängyssä ja seuraavana aamuna kahvipöydässä :)
Niin kyllähän se asia just näin on, että eipä sitä yksinäinen ja kaveriton mies pysty kyllä koskaan mitään parisuhdetta saamaan, kun kaikki naiset kuitenkin ajattelisivat vaan kaikkea negatiivista siitä miehen kaverittomuudesta.
Yksin kun miehen on koskaan edes turha mennä mihinkään baareihin tai muihin sellaisiin paikkoihin, joissa sitä voisi naisiin tutustua, kun kuitenkin naiset vaan ajattelisivat heti kaikkea negatiivista siitä miehen yksinolosta ja siitä, kun hänellä ei ole ketään kavereita siellä mukana.
Tosin naisilla se tilanne on ainakin siinä mielessä helpompi, että kun miehet eivät ajattele sitä negatiivista siitä, jos nainen on yksin baareissa tai muussa sellaisessa paikassa, joissa yleensä käydään just yhdessä kavereiden kanssa.
Kaikki naiset eivät halua kimppakivaa, vaikka sekin on toki hyvä ainakin kerran kokeilla. Joten miten kaverit liittyvät mihinkään?
Vittumaisempaa on myöhäisheränneisyys. Jos on valehtelematta kymmenen vuotta elänyt ennakko- ja harhaluulojen maailamssa ja vasta myöhemmällä iällä alkanut ymmärtämään, että ne luulot ovat pitkälti turhia.
En ole ikinä ollut naisten suhteen kovin aktiivinen, mutta nyt kun nuoruusvuosien ennakko- ja harhaluulot ovat ohi, naisten kanssa läppä onnistuu ihan luonnostaan ja baarissakin melkein aina joku naispuolinen lähestyy, kunhan joskus harvoin sinne jaksan raahautua.
Silti saatan olla menetty tapaus, sillä on aikaa on kulunut liikaa. Jos olisin vasta parikymppinen, ongelmaa tuskin olisi, mutta kun ikä kohta vaihtu 28 ikävuoteen, en ole niin vakuuttunut, että enää on paljon tehtävissä. Ei ainakaan näin pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee tavalla tai toisella toisensa. Isommalla paikkakunnalla ongelmaa ei välttämättä oliis, mutta hintataso tulee esteeksi.
Melkeimpä olisi ollut parempi vaihtoehto olla ikuisesti teinivuosien tuppisuunörtti, jota en tosin tainnut aidosti ikinä olla, vaan pakosta. Tässä iässä on hyvin vittumaista huomata, ettei olekaan missään mielessä rajoittunut, vaan aivan muut asiat estivät teinivuosina kontaktien ja pysyvän kaveripiirin muodostumisen.
Millaisia ennakko- tai harhaluuloja sulla on sitten oikein ollut?
Eihän sulla pitäisi olla mitään hätää, jos oot vasta 28-vuotias!!! Sähän oot vielä tosi nuori ja kyllähän sulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia kokea ja tehdä elämässäsi vielä vaikka mitä tahansa, kun on vielä ne parhaat nuoruusvuodet edessäpäin.
Miehelle tuo ei ole ikä eikä mikään, kuten totesit. Mies on "miehikkäimmillään/komeimmillaan" 30-40 vuotiaana, MUTTA se on liian myöhäinen ikä ensikertalaiseksi. Sellaiset tapaukset naiset kiertää kaukaa jos saa tietää. Nuoria naisia kiehtoo vanhemmissa miehissä nimenomaan se kokemus ja varmuus. Ei ole söpöä jos aikamies on poikamies. Oman ikäisten naisten kohdalla sama juttu suunnilleen. Halutaan yhtä kokenut kumppani tai kokeneempi. Tai nuorempi toyboi.
Mulla aikalailla sama juttu. Tosin pikkupoikana mulla oli kavereita. Koulukiusattu olin, mutta koulussa oli muutama kaveri. Yliopistossa oli muutama kaveri. Mutta kaikkia noita kavereita näki vain koulussa / yliopistossa jne. Paitsi yhtä naapuritalon kaveria kun olin pikkupoika.
Nyt olen tässä töissä ollut muuutaman vuoden ja töissä on kivat työkaverit ja olen sosiaalinen ja saan jopa porukan nauramaankin.
Vapaa-ajalla olen itsekseni ja yksin aina. Ei siis vapaa-aikakavereita. Elämä menee yksin. Ei vaan tule käytyä missään koskaan. Ei huvita. Mut sellaista.
Kavereita kyllä on mutta ne on kaikki jossain hevonkuusessa silloin kun pitäis olla viihteellä joten valitettavan usein sitä vaan on yksin baariin lähdettävä.
Yksikään nainen ei ole koskaan varsinaisesti minua komeaksi sanonut vaikka kaverini on kyllä sanonut ettei minun ulkonäössä ole mitään vikaa ja niin on muutama nainenkin sanonut. Olen nyt jo 25-vuotias eikä yksikään nainen ole suoraan minulle sanonut että olen komea joten ehkä on syytä olla huolissaan.
No..jos olet myöhäisherännäinen ulkomuotosi suhteen. Ehkä keski-iässä karismasi iskee päälle ja saat naisista vielä tarpeeksesi, kun et jaksaisi niistä hoidella kuin kerran kuussa yhden.
Harmillista kun nuorena sitä vielä jaksaisi hoidella naisia vaikka kuinka mutta vanhana ukkona ei enää varmaan edes muna seiso eikä muutenkaan enää yhtään jaksa naisia.