Suunnistuksessa - jos missä - syketaso pysyy järkyttävissä lukemissa. Radan pituudesta, maastosta ja suunnistutaidoista riippuen tämä kestää tunnista kahteen. Voitte kuvitella että on ihan eri asia paahtaa pitkin ryteikköjä ja rinteitä kellon tikittäessä kuin mukavuushakuisella sykemittarilenkillä.
Hyvällä juoksuharrastaja on kolmannessuunnistaja. Hänellä on asia nro 1 eli fyysinen kunto hyvä, jos on tullut harrastettua vauhtipuolikin kuntoon. 4,5 tunnin maratoonari ei pärjää metsässä kovinkaan hyvin - tämä on karu fakta.
Asia nro 2 eli "juoksusilmä" eli juoksulinjan valinta metsässä kehittyy suunnistuksen myötä nopeasti. Myös koordinaatio kehittyy ja eteneminen nopeutuu.
Asia nro 3 eli varsinainen suunnassa eteneminen, reitin valinta ja ennakointi eli suunistustaito kehittyy sitten hiljalleen.
Kannattaa kokeilla suunnistusta esim. iltarasteilla.
Hyvällä juoksuharrastaja on kolmannessuunnistaja. Hänellä on asia nro 1 eli fyysinen kunto hyvä, jos on tullut harrastettua vauhtipuolikin kuntoon. 4,5 tunnin maratoonari ei pärjää metsässä kovinkaan hyvin - tämä on karu fakta.
Asia nro 2 eli "juoksusilmä" eli juoksulinjan valinta metsässä kehittyy suunnistuksen myötä nopeasti. Myös koordinaatio kehittyy ja eteneminen nopeutuu.
Asia nro 3 eli varsinainen suunnassa eteneminen, reitin valinta ja ennakointi eli suunistustaito kehittyy sitten hiljalleen.
Kannattaa kokeilla suunnistusta esim. iltarasteilla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vähän niinkuin tekisi kiireellisiä paperitöitä saunoessaan kilpaa?
Aloitin suunnistuksen viime vuonna, kävin ' aikuissuunnistuskoulun', jossa opin aakkoset. Joskus käy tuuri ja rastit löytyy yllättäväkin hyvin. Mutta seuraavat iltarastit voi mennä ihan metsään, ja olen välillä helpotuksesta huokaissut kun löytänyt maalin. Yllätävän vaikeeta ,kuvittelin että olisin kehittynyt jo paremmaksi suunnistajaksi, ainoastaan se että olen hyvähkö juoksemaan pönkittää minua vähäsen ylöspäin sijoituksissa. Ajatukset eivät voi harhailla hetkeäkään muualla, sekin voi sekoittaa pääni kun näkee muita suunnistajia. Nyt kun iltarastit alkavat loppumaan, on kiva käydä pelkästään juoksulenkillä kun voi funteedata mielessä pyöriviä juttuja.
Pari kesää ja homma sujuu. Itse olen vähentänyt kompassin käyttöä ja suorimman reitin käyttämistä. Nyt haen johdattelevia maastokohteita ja juoksen niitä pitkin. Paljon varmempaa.
Minusta kaikkien juoksua harrastavien täytyisi käydä iltarasteilla. Ei haittaa vaikka ei ne rastit nopeasti löytyisikään. Tulee kuin huomaamata tehtyä pitkähkökin lenkki.
Ja erittäin hyvä harjoitusmuoto juoksijoillekin.
No ei ne hirveän pitkiä ainakaan täällä meillä päin ole: pisin vaihtoehto 5 - 7 km. Tietysti koskaan ei mennä suoraan, mutta alle 10 km todellista. Siis jos ei pahemmin eksyile. Mulla menee reilu tunti. Alussa meni tuplaten!
VOT! Minä olen meidän äijäporukan ylivoimaisesti kovakuntoisin, koska olen ylivoimaisesti lahjattomin suunnistaja. Kaikki (melkein) rastit olen silti sitkeästi hakenut. Kiitos kimppakyytiläisille (jos minut olette kimppaan huolineet) kun olette jaksaneet odottaa.
Leimailemisiin taas.
Mäneekö reissut selvinpäin? Rastit löytyy helpommin jos juot menomatkalla vähempi.
Ei se ihan hienohelmoille sovi, mutta ihan hauskaa, kun hiukka pääsee kartalle, luontoelämyksiä tulee ja kunto nousee.
5-vuotta minimiaika oppia suunnistamaan, ja siltikin 30-vuotta suunnistaneet tekee joskus oravapolkuvirheitä. Virheet eivät kuulu suunnistukseen, toisin kuin monesti kuulee sanottavan. Hieno laji!
Hieno laji? Paskat. Mitä hohtoa siinä on pusikossa kiireellä rämpiä rastien perässä karttaa ja maastoa lukien? Ei mitään. Paljon rennompaa on juosta maantie maratooneja.