Kristityn vapaudesta ja neuvoista

Ymmärrän kirjoituksesi siten, ettei kyse paholaisen juonista ole aina se kaidan polun vasen laita, vaan myös oikea.

Ja vl:t vedättävät kulkua juuri oikealle, tekojen tielle, ja saavat ehkä siinä tyydytystä, kun osaavat "välttää vihollisen ansoja" huomaamatta, että ovatkin langenneet oikean laidan ansaan, tekojen vanhurskauteen;)

vanha vaimo kirjoitti:

Ymmärrän kirjoituksesi siten, ettei kyse paholaisen juonista ole aina se kaidan polun vasen laita, vaan myös oikea.

Ja vl:t vedättävät kulkua juuri oikealle, tekojen tielle, ja saavat ehkä siinä tyydytystä, kun osaavat "välttää vihollisen ansoja" huomaamatta, että ovatkin langenneet oikean laidan ansaan, tekojen vanhurskauteen;)

Lue lisää

Sitä juuri halusin osoittaa.
Sairaaloinen ns. syntien välttäminen vie helposti toiseen reunaan.

Se vaarahan on meillä kaikilla!
Kilvoittelu ei ole helppoa, vaan tarvitaan saattomiehiä/naisia turvaksi ja avuksi uskontielle. ;)

asia todellakin on. Kirjoitit kyllä joka sanan täyttä asiaa! Puhutaan meillä kyllä paljon kuinka "Voimme vapaasti uskoa armon alla, eikä lain alla". Valitettavasti asia vaan tuntuu olevan toisinpäin. Eli vanhoillislestadiolaisuus on jo kauan sitten luisunut lakien ja turhien lakien tielle. (ikävä todeta mutta näin on)
Kauanko tätä jatkuu ?
Tuleeko taas uusi erkaannus ?

-Aika näyttää ! -Vain herra yksin tietää !

Olipas todella hyvin kirjoitettu. Toivottavasti moni lukee ajatuksen kanssa.

Aivan alussa totesin Galatalaiskirjeen otteella sen perusasian, että ihminen vanhurskautetaan yksin Kristuksen tähden, ilman lain töitä. Tästähän olemme samaa mieltä? Näin ajattelevat vanhoillislestadiolaiset. Kristuksen rinnalle ei saa tuoda mitään töitä, ei mitään.

”…vaan kysymys oli siitä, että kristityt olivat menettämässä vapauttaan LAIN OPETTAMISEN SEURAUKSENA…”

Tästäkin olen samaa mieltä ja tietoinen. Tuo alkutoteamus ei liittynytkään mitenkään neuvomiseen. Mutta, mistä saman luvun loppuosa puhuu? Lihan vapaudesta, lihan ja hengen riidasta. Mitä nämä ovat? Onko Kristuksen vapaus lihan vapautta? Mitä on kilvoittelu?

Kyllä on lihalle kova vaatimus, kun pitää himoineen ja haluineen ristiinnaulita. Samoin on lihalle kova työ kieltää itsensä. Mutta nämä eivät töinä pelasta, vaan ne kuuluvat Kristityn kilvoitukseen. Ja kun on synnit anteeksi, on halu kilvoitella syntiä karttaen.

Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään. (Tit. 2:11-13)

Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on.(Hebr. 12:1)

Niin pankaat pois vanha ihminen, jonka kanssa te ennen vaelsitte, joka himoin kautta eksyksissä itsensä turmelee.
Mutta uudistakaat teitänne teidän mielenne hengessä,
Ja pukekaat päällenne uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on, totisessa vanhurskaudessa ja pyhyydessä.(Ef. 4:22-24)

Korostan edelleen, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei opeteta lain töiden vanhurskauttamista. Päinvastoin aina opetetaan, että ensin on parannus, ja sen hedelmänä hyvät työt.(Jotka eivät itsessänsä autuuta)

Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?(Jak. 2:14)

Sinä uskot, että yksi Jumala on, sen sinä oikein teet; perkeleet myös sen uskovat ja vapisevat.
Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on. (Jak. 2:19-20)

Siis usko tiedetään uskon hedelmistä, joita on paljon: rakkaus, synnin karttaminen…lista on pitkä.

Vielä kerran, NÄMÄ TYÖT EIVÄT VANHURSKAUTA, MUTTA NIIDEN KAUTTA USKO OSOITETAAN.

En varmaan jatka minäkään tätä väittelyä enää, koska tiedän, että aina löytyy vastaanväittäjiä. Ja liha löytää aina syyn, ettei parannusta kannata tehdä. Olihan Jeesuskin vain puuseppä Joosefin poika.

hande kirjoitti:

Aivan alussa totesin Galatalaiskirjeen otteella sen perusasian, että ihminen vanhurskautetaan yksin Kristuksen tähden, ilman lain töitä. Tästähän olemme samaa mieltä? Näin ajattelevat vanhoillislestadiolaiset. Kristuksen rinnalle ei saa tuoda mitään töitä, ei mitään.

”…vaan kysymys oli siitä, että kristityt olivat menettämässä vapauttaan LAIN OPETTAMISEN SEURAUKSENA…”

Tästäkin olen samaa mieltä ja tietoinen. Tuo alkutoteamus ei liittynytkään mitenkään neuvomiseen. Mutta, mistä saman luvun loppuosa puhuu? Lihan vapaudesta, lihan ja hengen riidasta. Mitä nämä ovat? Onko Kristuksen vapaus lihan vapautta? Mitä on kilvoittelu?

Kyllä on lihalle kova vaatimus, kun pitää himoineen ja haluineen ristiinnaulita. Samoin on lihalle kova työ kieltää itsensä. Mutta nämä eivät töinä pelasta, vaan ne kuuluvat Kristityn kilvoitukseen. Ja kun on synnit anteeksi, on halu kilvoitella syntiä karttaen.

Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään. (Tit. 2:11-13)

Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on.(Hebr. 12:1)

Niin pankaat pois vanha ihminen, jonka kanssa te ennen vaelsitte, joka himoin kautta eksyksissä itsensä turmelee.
Mutta uudistakaat teitänne teidän mielenne hengessä,
Ja pukekaat päällenne uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on, totisessa vanhurskaudessa ja pyhyydessä.(Ef. 4:22-24)

Korostan edelleen, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei opeteta lain töiden vanhurskauttamista. Päinvastoin aina opetetaan, että ensin on parannus, ja sen hedelmänä hyvät työt.(Jotka eivät itsessänsä autuuta)

Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?(Jak. 2:14)

Sinä uskot, että yksi Jumala on, sen sinä oikein teet; perkeleet myös sen uskovat ja vapisevat.
Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on. (Jak. 2:19-20)

Siis usko tiedetään uskon hedelmistä, joita on paljon: rakkaus, synnin karttaminen…lista on pitkä.

Vielä kerran, NÄMÄ TYÖT EIVÄT VANHURSKAUTA, MUTTA NIIDEN KAUTTA USKO OSOITETAAN.

En varmaan jatka minäkään tätä väittelyä enää, koska tiedän, että aina löytyy vastaanväittäjiä. Ja liha löytää aina syyn, ettei parannusta kannata tehdä. Olihan Jeesuskin vain puuseppä Joosefin poika.

Lue lisää

Tämä ei ole väittelyä, vaan keskustelua. Kovasti olit koonnut raamatunkohtia, joihin ei tietenkään ole vastaansanottavaa. Hyvä on jos käsität mainitsemasi Galatalaiskirjeen kohdan 5:1 niin kuin sanot.Tosin vanhoillislestadiolaisia puheitakin kuulleena tämä painotus ei ole ainakaan aina tullut kirkkaasti esiin tai ehkä joku yksittäinen puhuja, joka on jäänyt mieleen, onkin opettanut hieman heikosti. On erittäin hyvä, jos olisinkin
käsittänyt opetustanne väärin, hyvä että asia
selviää, siitä olen tyytyväinen!

Tällä kertaa kirjoituksesi oli uskonvanhurskautta
korostavaa, mikä opetus on tietysti vanhoillislestadiolaisuudessakin se virallisesti edustettu linja. Kun vain pysyisitkin aina tällaisella uskonvanhuskautta korostavalla linjalla ja tekisit selvän pesäeron isien perinnäissääntöihin ja niihin ohjaaviin "rakkauden neuvoihin".Tiedät varmasti mitä tarkoitan ja minulle on turha yrittää selittää sen enempää mustaa valkeaksi. Ensimmäinen kirjoituksesi eli keskustelun avaus,
jossa perustelit käytäntöjä (en viitsi niitä hullutuksia edes nimeltä mainita, jokainen kiinnostunut voi ne itse keskustelun avauksesta lukea) oli nimittäin hengeltään kaikkea muuta kuin tämä toinen kirjoituksesi!

Kun periaatteessa olette luterilaisen uskonvanhurskauden linjoilla, miksi ihmeessä sitten sekoitatte siihen näitä ns."yhteisiä pelisääntöjänne" ja perusteluja "rakkauden neuvoihin" tai millä nimellä niitä sitten kutsutaankin? Pysykää rohkeasti luterilaisella uskonvanhurskauden linjalla ja hylätkää siihen kuulumattomat ainekset! Antakaa ihmisille uskon ja omantunnon vapaus ilman vaatimuksia ja ehtoja,niin kuin kuuluukin!Syntiä vastaanhan me taistelemme Hengen asein lihan himoja ja haluja kuolettaen!

voi vanhoillislestadiolaisia kirjoitti:

Tämä ei ole väittelyä, vaan keskustelua. Kovasti olit koonnut raamatunkohtia, joihin ei tietenkään ole vastaansanottavaa. Hyvä on jos käsität mainitsemasi Galatalaiskirjeen kohdan 5:1 niin kuin sanot.Tosin vanhoillislestadiolaisia puheitakin kuulleena tämä painotus ei ole ainakaan aina tullut kirkkaasti esiin tai ehkä joku yksittäinen puhuja, joka on jäänyt mieleen, onkin opettanut hieman heikosti. On erittäin hyvä, jos olisinkin
käsittänyt opetustanne väärin, hyvä että asia
selviää, siitä olen tyytyväinen!

Tällä kertaa kirjoituksesi oli uskonvanhurskautta
korostavaa, mikä opetus on tietysti vanhoillislestadiolaisuudessakin se virallisesti edustettu linja. Kun vain pysyisitkin aina tällaisella uskonvanhuskautta korostavalla linjalla ja tekisit selvän pesäeron isien perinnäissääntöihin ja niihin ohjaaviin "rakkauden neuvoihin".Tiedät varmasti mitä tarkoitan ja minulle on turha yrittää selittää sen enempää mustaa valkeaksi. Ensimmäinen kirjoituksesi eli keskustelun avaus,
jossa perustelit käytäntöjä (en viitsi niitä hullutuksia edes nimeltä mainita, jokainen kiinnostunut voi ne itse keskustelun avauksesta lukea) oli nimittäin hengeltään kaikkea muuta kuin tämä toinen kirjoituksesi!

Kun periaatteessa olette luterilaisen uskonvanhurskauden linjoilla, miksi ihmeessä sitten sekoitatte siihen näitä ns."yhteisiä pelisääntöjänne" ja perusteluja "rakkauden neuvoihin" tai millä nimellä niitä sitten kutsutaankin? Pysykää rohkeasti luterilaisella uskonvanhurskauden linjalla ja hylätkää siihen kuulumattomat ainekset! Antakaa ihmisille uskon ja omantunnon vapaus ilman vaatimuksia ja ehtoja,niin kuin kuuluukin!Syntiä vastaanhan me taistelemme Hengen asein lihan himoja ja haluja kuolettaen!

Lue lisää

kyllä vainkin keskustelua. itse tarkoitus ei ole koota Raamatunkohtia, vaan perustella todella ei yhdellä vaan kahdella Raamatun kohdalla.

Nyt sinulla on varmaan väärä kuva ajatuksistani sen takia, koska nimen omaan halusin keskittyä neuvoihin, en uskonvanhurskauteen. Tarkoitan tällä sitä, että väität kirjoituksieni olevan er henkisiä. Ei vaan niissä puhutaan hieman eri asiasta. Ensimmäisessä puhutaan siitä, mitä ovat neuvot, jälkimmäisessä on vastaus syytöksiisi lakivanhurskaudesta. En nimenomaan kirjoittanut ensimmäisessä siitä, millä tavoin ihminen vanhurskautetaan, vaan annoin perusteluni tällä palstalla käydylle keskustelulle vl:n neuvoista.

Mitä sinun mielestäsi on neuvominen, mitä kilvoittelu, mitä synnin pois paneminen?

hande kirjoitti:

kyllä vainkin keskustelua. itse tarkoitus ei ole koota Raamatunkohtia, vaan perustella todella ei yhdellä vaan kahdella Raamatun kohdalla.

Nyt sinulla on varmaan väärä kuva ajatuksistani sen takia, koska nimen omaan halusin keskittyä neuvoihin, en uskonvanhurskauteen. Tarkoitan tällä sitä, että väität kirjoituksieni olevan er henkisiä. Ei vaan niissä puhutaan hieman eri asiasta. Ensimmäisessä puhutaan siitä, mitä ovat neuvot, jälkimmäisessä on vastaus syytöksiisi lakivanhurskaudesta. En nimenomaan kirjoittanut ensimmäisessä siitä, millä tavoin ihminen vanhurskautetaan, vaan annoin perusteluni tällä palstalla käydylle keskustelulle vl:n neuvoista.

Mitä sinun mielestäsi on neuvominen, mitä kilvoittelu, mitä synnin pois paneminen?

Lue lisää

Puhuit tietävästi uskon- ja elämänvanhurskaudesta. Tiedät myös mitä lakihenki on. Minäkin kerron omani.

En ole ikinä huomannut, että veeällien julkisissa selityksissä olisi lakihenkeä tuotu uskonvanhurskauteen.

Tietysti se, ettei syntejä annettu anteeksi kuin ehtojen jälkeen, viittaa sellaiseen. Mutta muuten on opetettu, että uskoontulo ja parannuksen armon saaminen on ehdotonta eli ns. uskonvanhurskaus on täysin armosta.

Siitähän sinäkin olet samaa mieltä ja haluat tuoda sen puolen esille. Ihan oikein.

Siksi onkin vaikea nähdä sitä, että lakioppi sisältyykin siihen elämänvanhurskauteen eli siihen miten pysytään uskomassa.

Minä näen, että se lakivaatimus on juuri sillä alueella. Sitä nimitetään eri sanoilla ja väitetään, ettei se sitä ole. Mutta minusta siinä on lakihenki mukana. Siis HENKI.

En voi sanoa, että tuo ja tuo osa vl-PAKETISTA sisältää sitä. Sellaiseen yksilöimiseen ei ole edes tarvetta! Sama kun kaatopaikalla penkoisi jätevuorta. Kaikki haisee!;(

70-luvulla oli kerran maininta PM:ssä: "...tämä ei ole lakia uskoontulemiseksi, vaan uskossa pysymiseksi..." Puhuttiin ns. rakkauden neuvoista. Onko aika muka muuksi muuttunut? Ei ainakaan yleinen, virallinen linja.

Minusta se oli/on selvää tekstiä! Pitänee paikkansa vielä tänäänkin?

hande kirjoitti:

kyllä vainkin keskustelua. itse tarkoitus ei ole koota Raamatunkohtia, vaan perustella todella ei yhdellä vaan kahdella Raamatun kohdalla.

Nyt sinulla on varmaan väärä kuva ajatuksistani sen takia, koska nimen omaan halusin keskittyä neuvoihin, en uskonvanhurskauteen. Tarkoitan tällä sitä, että väität kirjoituksieni olevan er henkisiä. Ei vaan niissä puhutaan hieman eri asiasta. Ensimmäisessä puhutaan siitä, mitä ovat neuvot, jälkimmäisessä on vastaus syytöksiisi lakivanhurskaudesta. En nimenomaan kirjoittanut ensimmäisessä siitä, millä tavoin ihminen vanhurskautetaan, vaan annoin perusteluni tällä palstalla käydylle keskustelulle vl:n neuvoista.

Mitä sinun mielestäsi on neuvominen, mitä kilvoittelu, mitä synnin pois paneminen?

Lue lisää

Hande, luin tässä aamukahvia juodessani kaikki kirjoituksesi pariin kolmeenkin kertaan tarkkaan vielä läpi, jotta varmasti saisin mahdollisimman oikean käsityksen ajatuksistasi ja tahdon vastata sinulle.

Ensimmäinen kirjoituksesi alkaa sinänsä lupaavasti: Vapaus on vapautta lain vaatimusten alta, omista töistä. Sitten kirjoitat vapauden väärinkäytöstä ja lähimmäisenrakkaudesta, johon kuuluu neuvominen. Tästä alkupuolesta olen varmasti kanssasi samaa mieltä.

Mutta sitten ensimmäisessä kirjoituksessasi tuleekin muutos ja se kauhistuttava osuus ajatuksissasi, joista en enää ole kanssasi lainkaan samaa mieltä, että tällaisia pitäisi kenenkään lainkaan kirjoittaa. Ryhdyt siinä selittämään, mitä tarkoitat rakkauden neuvoilla eli mikä sisältö niillä sinulle on. Ja sieltä tulee pelkkiä isien perinnäissääntöjä ja perusteluja niihin, nöyryyden ja kuuliaisuuden vaatimusta perinnäissääntöjen opetukselle, jyrkkien kantojen perusteluja, rajanvetoa. Voi sinua, näillä kaikillahan sidotaan omiatuntoja näihin isien perinnäissääntöihin ja nöyryyteen ja kuuliaisuuteen niille. Tämä on väärin, koska se mihin omiatuntoja yksin pitäisi opettaa sitoutumaan on Jumalan sana, raamattu. Ja raamatussa meille nimenomaan annetaan aivan täysi vapaus kaikista ihmisten keksimistä säännöistä, niin kuin minä puolestani ensimmäisessä vastauksessani sinulle toin esille Jeesuksen puhuttelevia sanoja perinnäissäännöistä.

Eli keskustelun avauksestasi eli ensimmäisestä kirjoituksestasi saa käsityksen, että Kristus on vapauttanut meidät lain alta kristittyjen vapauteen. Mutta tämä vapaus ei olekaan sinulle ehdotonta, vaan ehdollista, (aivan kuin olisimme koko ajan vain näennäisessä vapaudessa kuin ehdonalaista tuomiota kärsimässä), sillä opetuksesi mukaan tämä kristittyjen vapaus menetetään, jos ei sitten ollakaan nöyriä ja kuuliaisia vanhoillislestadiolaisille isien perinnäissäännöille. Tällä opetuksellanne te itse sekoitatte ihmiset uuteen orjuuden ikeeseen (vrt.Gal.5:1), ihmiset eivät saakaan olla ehdottomasti vapaita. Eli vaikka miten kirjoitustasi luen, käytännössä, vaikka muuta myöhemmin väitätkin, painotat Gal.5:1 kohdalta juuri sitä, että kristitty on vaarassa syntien kautta (=tottelemattomuudessa isien perinnäissäännöille) menettää vapautensa, jos hän käyttää lain alta saamaansa vapautta väärin olemalla noudattamatta isien perinnäissääntöjä.
Jos tämä ei ollut keskustelun avauksesi tarkoitus, niin miksi sitten ylipäätänsä kirjoitit avauksen ja sekoitit siinä uskonvanhurskauteen "rakkauden neuvoja" = "isien perinnäissääntöjä" ja teit uskonvanhurskaudesta käytännössä lakivanhurskautta sekoittamalla uskonvanhurskauteen siihen kuulumattomia vääriä aineksia. Parempi olisi ollut pysyä pelkässä raikkaassa ja kirkkaassa uskonvanhurskauden opetuksessa.

Muuten, kaksi ensimmäistä kirjoitustasi, ovat mielestäni edelleenkin eri henkisiä, koska ensimmäisessä uskonvanhurskaus selkeästi ehdollistetaan vanhoillislestadiolaisten
rakkauden neuvojen noudattamiseen, mutta toisessa kirjoituksessa kirjoitat vain uskonvanhurskaudesta, mutta et enää mainitse sanallakaan mitään vanhoillislestadiolaisten rakkauden neuvoista eli kehoituksista isien perinnäissääntöjen noudattamiseen. Kyllä näissä kahdessa kirjoituksessa on selvä ero.

Kaksi kirjoitustasi noudattaa muuten täysin vanhoillislestadiolaisuuden yleistä linjaa: toisaalta opetetaan luterilaista uskonvanhurskautta ja vakuutetaan sen olevan oikeaa opetusta, mutta toisaalta samalla tähän kuitenkin käytännön neuvoissa tulee valtava perinnäissääntöjen joukko noudatettavaksi, jota on vain noudatettava, jos haluaa tulla hyväksytyksi vanhoillislestadiolaisena uskovaisena: Säännöistä ei käytännössä anneta poikkeamislupaa, vaan aina odotetaan, että ihmisen mieli taipuu perinnäissäädöksiin; jos näin ei käy, tuomitaan epäuskoiseksi ja kadotuksen tiellä olevaksi. Virallisen uskonvanhurskauden opetuksen ja käytännön uskonelämän hoitamisen linjan välillä on ammottava aukko ja ei ole ihme, jos ihmiset ovat väsyneitä, ahdistettuja ja tuskastuneita kaikkeen, se näkyy tältäkin palstalta usein läpi.

Kysyit vielä ajatuksiani neuvoista, kilvoittelusta ja synnin poispanemisesta. Kirjoitukseni on jo nyt pitkä, mutta yritän lyhyesti kuhunkin kohtaan vastata.

Neuvoista: Kyllä kristityt neuvojakin tarvitsevat. Mutta käsitykseni rakkauden neuvoista toiselle kristitylle lienee aivan toisenlainen kuin omasi. Siihen ei kuulu lainkaan senkaltaisia ajatuksia, että kaikkien tulisi noudattaa "yhteisiä pelisääntöjä", niinkuin vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan. En ikinä uskaltaisi opettaa niin, koska jokaisen ihmisen omaa persoonallisuutta tulee meidän kristittyinäkin kunnioittaa, ei kaikkien tarvitse olla samaan muottiin valettuja. Kristityt tarvitsevat neuvoja, joissa yksilöllisesti ajatellaan itse kunkin sielun parasta, neuvoja, jotka ovat anteeksiantamuksen hengessä, ei vaativassa hengessä annettuja. Yhteiseksi pohjaksi neuvoihin riittää raamatun sanoma. Kristuksen hengen mukaiset lempeät neuvot ja ohjaus ovat aivan eri asia kuin kovat peräinnäissäädökset ja vaatimus niiden noudattamiseen autuuden menettämisen uhalla. En ikinä uskaltaisi asettaa kenenkään ihmisen autuutta jonkin perinnäissäädöksen noudattamisen vaatimukseen. Sellaisesta aivan väärästä ja vastuuttomasta sideavainten käyttämisestä joutuisin varmasti vastuuseen viimeisellä tuomiolla.

Oma rakkauden neuvoni, sinulle Hande, on se, että kun sinä ilmeisesti nyt kuitenkin käyt sydämessäsi ahdistunutta painia näiden perinnäissääntöjesi kanssa, niin ota nyt rohkea askel todelliseen kristityn vapauteen ja sanoudu selkeästi irti em. perinnäissäännöistä autuuden ehtona. Voithan niitä itse halutessasi noudattaa, jos olet niihin kovin tottunut, mutta älä vaadi keneltään samojen sääntöjen noudattamista ja älä enää lähde niiden kanssa leikkimään esim.perustelemalla sääntökäytäntöjä niinkuin ensimmäisessä kirjoituksessasi teit. Ei perinnäissääntöjen jättäminen merkitse lainkaan sitä, mitä näytät pelkäävän, että säännöistä irti sanoutuminen johtaisi lihan vapauden oppiin. Tähän sinulle Paavalin sana roomalaiskirjeestä: "Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?" (Room.6:2)Eli ei kristityn vapaus todellakaan merkitse mitään lihan vapautta, vaan Pyhä Henki on annettu kristitylle opettajaksi oikeaan eli opettajaksi myös synnin välttämiseen.

Sitten kilvoittelusta: Lyhyesti sanat Lutherin Vähästä katekismuksesta: "Meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana". Eiköhän näissäkin sanoissa ole jo olennainen sanottuna tiiviissä muodossa.

Vielä syntien poispanemisesta: Kun ajattelen syntiä, niin ennenkaikkea tahdon nähdä itseni jo olemukseltani, kokonaan perisynnin turmelemana, syntisenä ihmisenä. Sen tunnustan Jumalan edessä ja uskon evankeliumin sanan sydämelleni. Samoin jos joudun ns.nimellisiin synteihin (tunnen tämän lestadiolaisen käsitteen:)), niin kyllä tunnen tarvetta myös niiden erilliseen poispanemiseen ja samaan opetan myös muita. Syntiä on pantava pois ja evankeliumia uskottava joka päivä, niinkuin Heprealaiskirjeessä sanotaankin: "Pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin." (Hepr.12:1)

voi vanhoillislestadiolaisia kirjoitti:

Hande, luin tässä aamukahvia juodessani kaikki kirjoituksesi pariin kolmeenkin kertaan tarkkaan vielä läpi, jotta varmasti saisin mahdollisimman oikean käsityksen ajatuksistasi ja tahdon vastata sinulle.

Ensimmäinen kirjoituksesi alkaa sinänsä lupaavasti: Vapaus on vapautta lain vaatimusten alta, omista töistä. Sitten kirjoitat vapauden väärinkäytöstä ja lähimmäisenrakkaudesta, johon kuuluu neuvominen. Tästä alkupuolesta olen varmasti kanssasi samaa mieltä.

Mutta sitten ensimmäisessä kirjoituksessasi tuleekin muutos ja se kauhistuttava osuus ajatuksissasi, joista en enää ole kanssasi lainkaan samaa mieltä, että tällaisia pitäisi kenenkään lainkaan kirjoittaa. Ryhdyt siinä selittämään, mitä tarkoitat rakkauden neuvoilla eli mikä sisältö niillä sinulle on. Ja sieltä tulee pelkkiä isien perinnäissääntöjä ja perusteluja niihin, nöyryyden ja kuuliaisuuden vaatimusta perinnäissääntöjen opetukselle, jyrkkien kantojen perusteluja, rajanvetoa. Voi sinua, näillä kaikillahan sidotaan omiatuntoja näihin isien perinnäissääntöihin ja nöyryyteen ja kuuliaisuuteen niille. Tämä on väärin, koska se mihin omiatuntoja yksin pitäisi opettaa sitoutumaan on Jumalan sana, raamattu. Ja raamatussa meille nimenomaan annetaan aivan täysi vapaus kaikista ihmisten keksimistä säännöistä, niin kuin minä puolestani ensimmäisessä vastauksessani sinulle toin esille Jeesuksen puhuttelevia sanoja perinnäissäännöistä.

Eli keskustelun avauksestasi eli ensimmäisestä kirjoituksestasi saa käsityksen, että Kristus on vapauttanut meidät lain alta kristittyjen vapauteen. Mutta tämä vapaus ei olekaan sinulle ehdotonta, vaan ehdollista, (aivan kuin olisimme koko ajan vain näennäisessä vapaudessa kuin ehdonalaista tuomiota kärsimässä), sillä opetuksesi mukaan tämä kristittyjen vapaus menetetään, jos ei sitten ollakaan nöyriä ja kuuliaisia vanhoillislestadiolaisille isien perinnäissäännöille. Tällä opetuksellanne te itse sekoitatte ihmiset uuteen orjuuden ikeeseen (vrt.Gal.5:1), ihmiset eivät saakaan olla ehdottomasti vapaita. Eli vaikka miten kirjoitustasi luen, käytännössä, vaikka muuta myöhemmin väitätkin, painotat Gal.5:1 kohdalta juuri sitä, että kristitty on vaarassa syntien kautta (=tottelemattomuudessa isien perinnäissäännöille) menettää vapautensa, jos hän käyttää lain alta saamaansa vapautta väärin olemalla noudattamatta isien perinnäissääntöjä.
Jos tämä ei ollut keskustelun avauksesi tarkoitus, niin miksi sitten ylipäätänsä kirjoitit avauksen ja sekoitit siinä uskonvanhurskauteen "rakkauden neuvoja" = "isien perinnäissääntöjä" ja teit uskonvanhurskaudesta käytännössä lakivanhurskautta sekoittamalla uskonvanhurskauteen siihen kuulumattomia vääriä aineksia. Parempi olisi ollut pysyä pelkässä raikkaassa ja kirkkaassa uskonvanhurskauden opetuksessa.

Muuten, kaksi ensimmäistä kirjoitustasi, ovat mielestäni edelleenkin eri henkisiä, koska ensimmäisessä uskonvanhurskaus selkeästi ehdollistetaan vanhoillislestadiolaisten
rakkauden neuvojen noudattamiseen, mutta toisessa kirjoituksessa kirjoitat vain uskonvanhurskaudesta, mutta et enää mainitse sanallakaan mitään vanhoillislestadiolaisten rakkauden neuvoista eli kehoituksista isien perinnäissääntöjen noudattamiseen. Kyllä näissä kahdessa kirjoituksessa on selvä ero.

Kaksi kirjoitustasi noudattaa muuten täysin vanhoillislestadiolaisuuden yleistä linjaa: toisaalta opetetaan luterilaista uskonvanhurskautta ja vakuutetaan sen olevan oikeaa opetusta, mutta toisaalta samalla tähän kuitenkin käytännön neuvoissa tulee valtava perinnäissääntöjen joukko noudatettavaksi, jota on vain noudatettava, jos haluaa tulla hyväksytyksi vanhoillislestadiolaisena uskovaisena: Säännöistä ei käytännössä anneta poikkeamislupaa, vaan aina odotetaan, että ihmisen mieli taipuu perinnäissäädöksiin; jos näin ei käy, tuomitaan epäuskoiseksi ja kadotuksen tiellä olevaksi. Virallisen uskonvanhurskauden opetuksen ja käytännön uskonelämän hoitamisen linjan välillä on ammottava aukko ja ei ole ihme, jos ihmiset ovat väsyneitä, ahdistettuja ja tuskastuneita kaikkeen, se näkyy tältäkin palstalta usein läpi.

Kysyit vielä ajatuksiani neuvoista, kilvoittelusta ja synnin poispanemisesta. Kirjoitukseni on jo nyt pitkä, mutta yritän lyhyesti kuhunkin kohtaan vastata.

Neuvoista: Kyllä kristityt neuvojakin tarvitsevat. Mutta käsitykseni rakkauden neuvoista toiselle kristitylle lienee aivan toisenlainen kuin omasi. Siihen ei kuulu lainkaan senkaltaisia ajatuksia, että kaikkien tulisi noudattaa "yhteisiä pelisääntöjä", niinkuin vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan. En ikinä uskaltaisi opettaa niin, koska jokaisen ihmisen omaa persoonallisuutta tulee meidän kristittyinäkin kunnioittaa, ei kaikkien tarvitse olla samaan muottiin valettuja. Kristityt tarvitsevat neuvoja, joissa yksilöllisesti ajatellaan itse kunkin sielun parasta, neuvoja, jotka ovat anteeksiantamuksen hengessä, ei vaativassa hengessä annettuja. Yhteiseksi pohjaksi neuvoihin riittää raamatun sanoma. Kristuksen hengen mukaiset lempeät neuvot ja ohjaus ovat aivan eri asia kuin kovat peräinnäissäädökset ja vaatimus niiden noudattamiseen autuuden menettämisen uhalla. En ikinä uskaltaisi asettaa kenenkään ihmisen autuutta jonkin perinnäissäädöksen noudattamisen vaatimukseen. Sellaisesta aivan väärästä ja vastuuttomasta sideavainten käyttämisestä joutuisin varmasti vastuuseen viimeisellä tuomiolla.

Oma rakkauden neuvoni, sinulle Hande, on se, että kun sinä ilmeisesti nyt kuitenkin käyt sydämessäsi ahdistunutta painia näiden perinnäissääntöjesi kanssa, niin ota nyt rohkea askel todelliseen kristityn vapauteen ja sanoudu selkeästi irti em. perinnäissäännöistä autuuden ehtona. Voithan niitä itse halutessasi noudattaa, jos olet niihin kovin tottunut, mutta älä vaadi keneltään samojen sääntöjen noudattamista ja älä enää lähde niiden kanssa leikkimään esim.perustelemalla sääntökäytäntöjä niinkuin ensimmäisessä kirjoituksessasi teit. Ei perinnäissääntöjen jättäminen merkitse lainkaan sitä, mitä näytät pelkäävän, että säännöistä irti sanoutuminen johtaisi lihan vapauden oppiin. Tähän sinulle Paavalin sana roomalaiskirjeestä: "Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?" (Room.6:2)Eli ei kristityn vapaus todellakaan merkitse mitään lihan vapautta, vaan Pyhä Henki on annettu kristitylle opettajaksi oikeaan eli opettajaksi myös synnin välttämiseen.

Sitten kilvoittelusta: Lyhyesti sanat Lutherin Vähästä katekismuksesta: "Meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana". Eiköhän näissäkin sanoissa ole jo olennainen sanottuna tiiviissä muodossa.

Vielä syntien poispanemisesta: Kun ajattelen syntiä, niin ennenkaikkea tahdon nähdä itseni jo olemukseltani, kokonaan perisynnin turmelemana, syntisenä ihmisenä. Sen tunnustan Jumalan edessä ja uskon evankeliumin sanan sydämelleni. Samoin jos joudun ns.nimellisiin synteihin (tunnen tämän lestadiolaisen käsitteen:)), niin kyllä tunnen tarvetta myös niiden erilliseen poispanemiseen ja samaan opetan myös muita. Syntiä on pantava pois ja evankeliumia uskottava joka päivä, niinkuin Heprealaiskirjeessä sanotaankin: "Pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin." (Hepr.12:1)

Lue lisää

"...niin kuin minä puolestani ensimmäisessä vastauksessani sinulle toin esille Jeesuksen puhuttelevia sanoja perinnäissäännöistä..."

Miksi Jeesus sanoi:

Kaikki siis, mitä he teidän käskevät pitää, se pitäkäät ja tehkäät; mutta heidän töittensä jälkeen älkäät te tehkö, sillä he sanovat, ja ei tee.(Matt. 23:3)

Onko tämä lakia uskovaiselle?

Roomalaiskirjeen esipuhe:

Mutta senkaltaista sydäntä ei saavuta kenkään, paitsi ainoa Jumalan Henki, joka ihmisen lain kaltaiseksi tekee, että sydämellisen halun saa lain puoleen, ja sitte tekee kaikki, ei pelvosta eikä pakosta, vaan vapaasta sydämestä.

Jeesus tarkoitti perimmäissäännöillä sitä, että farisealaiset eivät sydämestään halunneet täyttää lakia vaan vastahakoisesti jos ollenkaan. Ainoastaan ulkonaisilla töillä he niitä koettivat täyttää. Mutta Jumala katsoo SYDÄMEN POHJAA.

Siis Hengen kautta me saamme HALUN näihin hyviin töihin, joita teemme. Mutta lihan halu on paha. Ja ne jotka vaeltavat lihan jälkeen, kokevat tämän vaatimuksena, koska laki on vaatimus lihalle. Mutta me, jotka Hengessä tahdomme vaeltaa, HALUAMME karttaa syntiä, kilvoitella ja panna synnin pois kun se aina tarttuu ja tekee hitaaksi.

Siis elämänvanhurskaus ei ole lakia, vaan halua. Kuitenkin epäonnistumme koska olemme heikot ja liha meissä aina vaikuttaa. Silloin meillä on hengen halu laittaa synti pois. Ja koska Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, me voimme puhdistaa matkapukumme Kristuksen verellä. Ja tätä saamme jokapäivä tehdä. Näin pelastuksemme perustuu yksinomaan Kristuksen voittoon, ei mihinkään omaan työhön, sillä se halukin on Jumalan työ.

Ja huomaa, tämä ei todellakaan toimi niin, että ensin teemme näitä töitä, ja sitten uskomme. Eikä kukaan ihminen tule autuaaksi noudattamalla seurakunnan neuvoja. Vaan kun ensin menemme parannuksen ahtaasta portista, saamme Hengen ja halun. Ja ei kukaan taida kääntyä, ellei Jumala häntä ensin vedä. Näin pelastuksemme on kokonaan Jumalan työ.

Siis väitit että painin näiden "sääntöjen" kanssa. Ei, vaan haluan karttaa syntiä, ja välttää kiusaukseen joutumista.

Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään. Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.(Room. 8:12-13)

Vielä: Vaikka opettajana oli itse Jeesus, ei kaikki uskoneet, ja oli myös kuolleen uskon tunnustajia. Siis vaikka minä kuinka täällä selittäisin, ette ymmärrä, jos te lihassa vaellatte.

Mutta ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan Hengen ovat; sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan.(1 Kor. 2:14)

Ei se ole rakkautta, jos tiedän jonkin asian olevan vaarallinen, ja en siitä sano veljelleni.

Armoa, mutta ei totuutta
armoa, mutta ei rakkautta
armoa, mutta ei ristiä
armoa, mutta ei neuvoja
armoa, mutta ei kuuliaisuutta
armoa, mutta ei halua
armoa, mutta ei parannusta

Opettaako raamattu näin?
Tätä opetetaan vain hengellisesti kuolleessa maailmassa, jossa ei palvella elävää Herraa.

Ja lopetanpa täällä kirjoittelut tähän, koska jos joku etsii Jumalaa, hän tulee sen kyllä löytämään, vaikka en täällä kirjoittelisikaan, vaikka kukaan vl ei kirjoittelisi. Täällä tulee vain murheellinen mieli siitä, etteivät ihmiset usko. Toisaalta tulee nöyräksi siitä, kun huomaa, miten totaalisesti pelastuksemme on Jumalan työ.

hande kirjoitti:

"...niin kuin minä puolestani ensimmäisessä vastauksessani sinulle toin esille Jeesuksen puhuttelevia sanoja perinnäissäännöistä..."

Miksi Jeesus sanoi:

Kaikki siis, mitä he teidän käskevät pitää, se pitäkäät ja tehkäät; mutta heidän töittensä jälkeen älkäät te tehkö, sillä he sanovat, ja ei tee.(Matt. 23:3)

Onko tämä lakia uskovaiselle?

Roomalaiskirjeen esipuhe:

Mutta senkaltaista sydäntä ei saavuta kenkään, paitsi ainoa Jumalan Henki, joka ihmisen lain kaltaiseksi tekee, että sydämellisen halun saa lain puoleen, ja sitte tekee kaikki, ei pelvosta eikä pakosta, vaan vapaasta sydämestä.

Jeesus tarkoitti perimmäissäännöillä sitä, että farisealaiset eivät sydämestään halunneet täyttää lakia vaan vastahakoisesti jos ollenkaan. Ainoastaan ulkonaisilla töillä he niitä koettivat täyttää. Mutta Jumala katsoo SYDÄMEN POHJAA.

Siis Hengen kautta me saamme HALUN näihin hyviin töihin, joita teemme. Mutta lihan halu on paha. Ja ne jotka vaeltavat lihan jälkeen, kokevat tämän vaatimuksena, koska laki on vaatimus lihalle. Mutta me, jotka Hengessä tahdomme vaeltaa, HALUAMME karttaa syntiä, kilvoitella ja panna synnin pois kun se aina tarttuu ja tekee hitaaksi.

Siis elämänvanhurskaus ei ole lakia, vaan halua. Kuitenkin epäonnistumme koska olemme heikot ja liha meissä aina vaikuttaa. Silloin meillä on hengen halu laittaa synti pois. Ja koska Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, me voimme puhdistaa matkapukumme Kristuksen verellä. Ja tätä saamme jokapäivä tehdä. Näin pelastuksemme perustuu yksinomaan Kristuksen voittoon, ei mihinkään omaan työhön, sillä se halukin on Jumalan työ.

Ja huomaa, tämä ei todellakaan toimi niin, että ensin teemme näitä töitä, ja sitten uskomme. Eikä kukaan ihminen tule autuaaksi noudattamalla seurakunnan neuvoja. Vaan kun ensin menemme parannuksen ahtaasta portista, saamme Hengen ja halun. Ja ei kukaan taida kääntyä, ellei Jumala häntä ensin vedä. Näin pelastuksemme on kokonaan Jumalan työ.

Siis väitit että painin näiden "sääntöjen" kanssa. Ei, vaan haluan karttaa syntiä, ja välttää kiusaukseen joutumista.

Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään. Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.(Room. 8:12-13)

Vielä: Vaikka opettajana oli itse Jeesus, ei kaikki uskoneet, ja oli myös kuolleen uskon tunnustajia. Siis vaikka minä kuinka täällä selittäisin, ette ymmärrä, jos te lihassa vaellatte.

Mutta ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan Hengen ovat; sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan.(1 Kor. 2:14)

Ei se ole rakkautta, jos tiedän jonkin asian olevan vaarallinen, ja en siitä sano veljelleni.

Armoa, mutta ei totuutta
armoa, mutta ei rakkautta
armoa, mutta ei ristiä
armoa, mutta ei neuvoja
armoa, mutta ei kuuliaisuutta
armoa, mutta ei halua
armoa, mutta ei parannusta

Opettaako raamattu näin?
Tätä opetetaan vain hengellisesti kuolleessa maailmassa, jossa ei palvella elävää Herraa.

Ja lopetanpa täällä kirjoittelut tähän, koska jos joku etsii Jumalaa, hän tulee sen kyllä löytämään, vaikka en täällä kirjoittelisikaan, vaikka kukaan vl ei kirjoittelisi. Täällä tulee vain murheellinen mieli siitä, etteivät ihmiset usko. Toisaalta tulee nöyräksi siitä, kun huomaa, miten totaalisesti pelastuksemme on Jumalan työ.

Lue lisää

Olen kirjoitellut tähän palstalle nimimerkillä voi vanhoillislestadiolaisia ja satuin tähän nyt ruokatunnilla. Tämä kirjoituksesi oli kuin väkevä saarna, juuri tuollaista puheen pitäisi ollakin. Opetat siinä käsitteellisesti aivan oikein elämänvanhurskaudesta ja kilvoittelusta. Kaikki mitä tässä kirjoituksessasi on, on täysin oikein. Olen itse asiassa samaa mieltä tästä perinnäissääntöjesi tulkinnasta, että farisealaiset eivät sydämestään tahtoneet täyttää lakia, vaan olivathan he täysin ulkokullattuja. Ja yhdyn täysin käsitykseesi hengen halusta oikeaan Jumalan lapsen elämään. Yhdyn myös siihen, ettei ole oikeaa rakkautta, jos tiedän jonkin asian olevan vaarallinen, ja en sano sitä veljelleni. Kyllä näin pitää totuudessa ja rakkaudessa lähimmäistään neuvoa.
Synnin karttaminen ja sitä vastaan taisteleminen ovat aivan oikein, kyllä korjaamattomat synnit vievät pois uskosta. Runosi, (en tiedä onko omasi), on hyvä ja puhutteleva. Kyllä myös pelastuksemme on täysin Jumalan työtä. Hyvää teologiaa sisältävä kirjoitus.

Näkemyseroihimme ei kannattane enempää palata,
ne selviävät yllä olevasta keskustelustamme.
Olemme itse asiassa hyvin lähellä toisiamme monessa suhteessa, en minäkään ole minkään kaikki sallivan armon linjoilla, en ollenkaan.
Pyrin minäkin syntiä vastaan taistelemaan Hengen avulla ja yritän lähimmäisiäkin neuvoa, jos voimia ja tilaisuutta annetaan.

On totta, että synnin luvallisuus on tässä maailmassa hirvittävää ja se käsitys, minkä olen vanhoillislestadiolaistenkin tilasta tällä hetkellä saanut kuulla esim. monien nuorten ja jossain määrin myös esim. nuorten perheiden osalta on ollut hyvin murheellista kuultavaa.
Kyllä oikeanlaisia rakkauden neuvoja tarvitaan, tukea ja rohkaisua.

Uskon, että haluat olla oikealla asialla ja rukoilen sinulle Jumalalta oikealaista viisautta uskon asioissa, ei äkkijyrkkyttä, ei nokkelia sanoja, ei nopeaa lähimmäisen tuomitsemista, vaan pitkämielistä ja armollista ihmisen lähestymistä, niin kuin Jumalammekin on pitkämielinen ja armollinen meitä syntisiä kohtaan.

Käytin itsekin aika kovia sanoja kumotakseni vanhoillislestadiolaista käsitystä "rakkauden neuvoista". Elä ota niitä henkilökohtaisesti, ne olivat paremminkin koko liikkeelle suunnattuja, satuit vaan tavallaan uhriksi, kun keskustelun avauksesi herätti halun kommentoida asioita yleisesti ja avata ihmisten silmiä. Uskon sinun olleen vilpitön asiassasi ja tarkoitaneen hyvää. Kun nyt tunnen lyöneeni varmasti liian kovaa sinua sinulle herkkiin asioihin, pyydän sitä puolestani anteeksi. Tarkoitukseni ei ollut sammuttaa intoasi. Voimia kilvoitteluusi ja pyydä Jumalalta oikeaa taitoa, viisautta ja harkintaa, sellaisia taitoja tarvitaan vanhoillislestadiolaisessa liikkessä.

hande kirjoitti:

"...niin kuin minä puolestani ensimmäisessä vastauksessani sinulle toin esille Jeesuksen puhuttelevia sanoja perinnäissäännöistä..."

Miksi Jeesus sanoi:

Kaikki siis, mitä he teidän käskevät pitää, se pitäkäät ja tehkäät; mutta heidän töittensä jälkeen älkäät te tehkö, sillä he sanovat, ja ei tee.(Matt. 23:3)

Onko tämä lakia uskovaiselle?

Roomalaiskirjeen esipuhe:

Mutta senkaltaista sydäntä ei saavuta kenkään, paitsi ainoa Jumalan Henki, joka ihmisen lain kaltaiseksi tekee, että sydämellisen halun saa lain puoleen, ja sitte tekee kaikki, ei pelvosta eikä pakosta, vaan vapaasta sydämestä.

Jeesus tarkoitti perimmäissäännöillä sitä, että farisealaiset eivät sydämestään halunneet täyttää lakia vaan vastahakoisesti jos ollenkaan. Ainoastaan ulkonaisilla töillä he niitä koettivat täyttää. Mutta Jumala katsoo SYDÄMEN POHJAA.

Siis Hengen kautta me saamme HALUN näihin hyviin töihin, joita teemme. Mutta lihan halu on paha. Ja ne jotka vaeltavat lihan jälkeen, kokevat tämän vaatimuksena, koska laki on vaatimus lihalle. Mutta me, jotka Hengessä tahdomme vaeltaa, HALUAMME karttaa syntiä, kilvoitella ja panna synnin pois kun se aina tarttuu ja tekee hitaaksi.

Siis elämänvanhurskaus ei ole lakia, vaan halua. Kuitenkin epäonnistumme koska olemme heikot ja liha meissä aina vaikuttaa. Silloin meillä on hengen halu laittaa synti pois. Ja koska Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, me voimme puhdistaa matkapukumme Kristuksen verellä. Ja tätä saamme jokapäivä tehdä. Näin pelastuksemme perustuu yksinomaan Kristuksen voittoon, ei mihinkään omaan työhön, sillä se halukin on Jumalan työ.

Ja huomaa, tämä ei todellakaan toimi niin, että ensin teemme näitä töitä, ja sitten uskomme. Eikä kukaan ihminen tule autuaaksi noudattamalla seurakunnan neuvoja. Vaan kun ensin menemme parannuksen ahtaasta portista, saamme Hengen ja halun. Ja ei kukaan taida kääntyä, ellei Jumala häntä ensin vedä. Näin pelastuksemme on kokonaan Jumalan työ.

Siis väitit että painin näiden "sääntöjen" kanssa. Ei, vaan haluan karttaa syntiä, ja välttää kiusaukseen joutumista.

Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään. Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.(Room. 8:12-13)

Vielä: Vaikka opettajana oli itse Jeesus, ei kaikki uskoneet, ja oli myös kuolleen uskon tunnustajia. Siis vaikka minä kuinka täällä selittäisin, ette ymmärrä, jos te lihassa vaellatte.

Mutta ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan Hengen ovat; sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan.(1 Kor. 2:14)

Ei se ole rakkautta, jos tiedän jonkin asian olevan vaarallinen, ja en siitä sano veljelleni.

Armoa, mutta ei totuutta
armoa, mutta ei rakkautta
armoa, mutta ei ristiä
armoa, mutta ei neuvoja
armoa, mutta ei kuuliaisuutta
armoa, mutta ei halua
armoa, mutta ei parannusta

Opettaako raamattu näin?
Tätä opetetaan vain hengellisesti kuolleessa maailmassa, jossa ei palvella elävää Herraa.

Ja lopetanpa täällä kirjoittelut tähän, koska jos joku etsii Jumalaa, hän tulee sen kyllä löytämään, vaikka en täällä kirjoittelisikaan, vaikka kukaan vl ei kirjoittelisi. Täällä tulee vain murheellinen mieli siitä, etteivät ihmiset usko. Toisaalta tulee nöyräksi siitä, kun huomaa, miten totaalisesti pelastuksemme on Jumalan työ.

Lue lisää

Koska minunkin lusikkani on tässä kohtaa sopassa, niin liikautan hieman sitä.

Jeesus moitti farisealaisia perinnäissäännöistä. Niitähän riitti pilvinpimein. Ei Hän niitä sinänsä voinut moittia eikä lakia kumota, koska ne uskottiin tulleen Jumalalta juutalaisille.

Tietysti siellä on tarkennuksen tarkennuksia, joita kaikkia erityisesti farisealaiset edellyttivät noudatettavan. Itsekin yrittivät, mutta joutuivat ylpeyteen ja kaksinaismoralismiin. Muihin kohdistuvat vaatimuksetkin olivat todella ilman armoa ja rakkautta. Säännöt olivat kai itsetarkoitus?

Olisiko farisealaiset pelastuneet Jeesuksen tarkoittamalla tavalla, jos heillä olisi ollut HENGEN HALU sydämessä noudattaa noita sääntöjä? Siitäkö oli VAIN kiinni? Eli säännöt olivat oikeita, mutta ei sitouduttu niihin tarpeeksi?

Jeesus taisi eräälle fariseukselle osoittaa tuota tietä pelastukseen, käski tehdä ohjeiden mukaan, täydellisesti. Koska he olivat jumalasuhteensa perustaneet noihin!

Siinä oli heidän uskonnollinen ymmärryksensä - ulkokullaisuudessa, koska sisäinen halu oli monilla kaukana. Joiltakin sitä varmaan löytyi paljonkin.

Ymmärrän, että tuo tie oli silloinkin mahdottomuus, eli kaikki säännöt sisäinen täydellinen halu niiden noudattamiseen. Pelastus ei voi tulla sitä kautta!

Jeesu täytti lain viimeistä piirtoa myöten, näin uskomme.

Silti huomaamme, että Hän käveli sellaiset perinnäissäännöt yli mennentullen, jotka sotivat lähimmäisenrakkautta vastaan. Ja niitäkin oli!

Jeesuksellakaan ei ollut ns. Hengen halua noudattaa isien sääntöjä kokonaisuudessaan, vaikka ne lakiin oli kirjoitettu selitykseksi ja vaatimukseksi. Hän toimi vastoin esim. sapattikäskyä, puhtaussääntöjä, seurusteluohjeita, jotka olisivat estäneet Häntä auttamasta ja toimimasta lähimmäisen parhaaksi.

Ja muistaakseni Lutehrillakin oli halu pelastua luostarissa, ihan oikea Hengen halu noudattaa sääntöjä. Taisi melkein onnistuakin? ;)

Säännöt, (joiden avulla yritetään välttää ns, syntejä,) niiden noudattamisen halu ja epäonnistumisen = ns. syntien anteeksianominen sotivat minun mielestäni pahalla tavalla täydellistä armo-oppia vastaan.

Se on sellainen paketti, joka tuntuu peräti väärältä! Sekaopilta!

x-vl kirjoitti:

Koska minunkin lusikkani on tässä kohtaa sopassa, niin liikautan hieman sitä.

Jeesus moitti farisealaisia perinnäissäännöistä. Niitähän riitti pilvinpimein. Ei Hän niitä sinänsä voinut moittia eikä lakia kumota, koska ne uskottiin tulleen Jumalalta juutalaisille.

Tietysti siellä on tarkennuksen tarkennuksia, joita kaikkia erityisesti farisealaiset edellyttivät noudatettavan. Itsekin yrittivät, mutta joutuivat ylpeyteen ja kaksinaismoralismiin. Muihin kohdistuvat vaatimuksetkin olivat todella ilman armoa ja rakkautta. Säännöt olivat kai itsetarkoitus?

Olisiko farisealaiset pelastuneet Jeesuksen tarkoittamalla tavalla, jos heillä olisi ollut HENGEN HALU sydämessä noudattaa noita sääntöjä? Siitäkö oli VAIN kiinni? Eli säännöt olivat oikeita, mutta ei sitouduttu niihin tarpeeksi?

Jeesus taisi eräälle fariseukselle osoittaa tuota tietä pelastukseen, käski tehdä ohjeiden mukaan, täydellisesti. Koska he olivat jumalasuhteensa perustaneet noihin!

Siinä oli heidän uskonnollinen ymmärryksensä - ulkokullaisuudessa, koska sisäinen halu oli monilla kaukana. Joiltakin sitä varmaan löytyi paljonkin.

Ymmärrän, että tuo tie oli silloinkin mahdottomuus, eli kaikki säännöt sisäinen täydellinen halu niiden noudattamiseen. Pelastus ei voi tulla sitä kautta!

Jeesu täytti lain viimeistä piirtoa myöten, näin uskomme.

Silti huomaamme, että Hän käveli sellaiset perinnäissäännöt yli mennentullen, jotka sotivat lähimmäisenrakkautta vastaan. Ja niitäkin oli!

Jeesuksellakaan ei ollut ns. Hengen halua noudattaa isien sääntöjä kokonaisuudessaan, vaikka ne lakiin oli kirjoitettu selitykseksi ja vaatimukseksi. Hän toimi vastoin esim. sapattikäskyä, puhtaussääntöjä, seurusteluohjeita, jotka olisivat estäneet Häntä auttamasta ja toimimasta lähimmäisen parhaaksi.

Ja muistaakseni Lutehrillakin oli halu pelastua luostarissa, ihan oikea Hengen halu noudattaa sääntöjä. Taisi melkein onnistuakin? ;)

Säännöt, (joiden avulla yritetään välttää ns, syntejä,) niiden noudattamisen halu ja epäonnistumisen = ns. syntien anteeksianominen sotivat minun mielestäni pahalla tavalla täydellistä armo-oppia vastaan.

Se on sellainen paketti, joka tuntuu peräti väärältä! Sekaopilta!

Lue lisää

Kirjoitat aivan oikean suuntaisesti fariseusten ja lainopettajien perinnäissäännöistä. Säädösten takana oli ajatus siitä, että noudattamalla niitä ihminen lisäisi omaa vanhurskauttaan Jumalan edessä. Mutta kun Jumalan sanan rinnalle otettiin ihmisten keksimiä määräyksiä, seurauksena oli, että Jumalan alkuperäinen tahto jäi toteutumatta. Esimerkki tästä:

"Jumala on sanonut:´Kunnioita isääsi ja äitiäsi´ja ´Joka kiroaa isäänsä ja äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla´. Mutta te opetatte, että jos joku sanoo isälleen tai äidilleen:´Sen, mitä sinun piti minulta saada, olen luvannut uhrilahjaksi´, hänen ei enää tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiänsä. Näin te olette perinnäissäännöllänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan." (Matt.15:4-6) Isien perinnäissääntöjen noudattaminen oli tarjonnut keinon kiertää neljännen käskyn velvoite, oli tekosyy kiertää Jumalan alkuperäinen tahto.

Tässä on juuri Jeesuksen mukaan ihmisten keksimien perinnäissääntöjen vaara, ne ennemminkin loitontavat Jumalasta ja hänen alkuperäisestä tahdostaan kuin lähentävät ihmistä Jumalaan. Jonkin ulkoisen ja hurskaan tavan taakse piiloutuminen saattaa jopa karkottaa lähimmäiset luotamme tai sitten ne estävät meitä menemästä lähimmäistemme vierelle.

Näin ajattelen raamatun pohjalta myös vanhoillislestadiolaisten perinnäissäännöistä.
Kun keskitytään vimmalla joihinkin ulkonaisiin tapoihin, hämärtyy Jumalan alkuperäinen tarkoitus monessa asiassa. Joidenkin ulkonaisten tapojen noudattamisen seuraamisen sijasta huomio tulisi olla ihmisen sisäisessä kasvussa kristittynä. Mielestäni huomaan tämän selvästi, kun ajattelen esim. vanhoillislestadiolaisia nuoria; sen sijaan että heissä olisi nähtävissä eheää kasvua kristityiksi, he ovatkin usein näiden ulkonaisten sääntöjen takia kehittyneet aikamoisiksi joko moralisteiksi tai sitten kaksinaismoralisteiksi, jotka sallivat itselleen asioita, jotka kuitenkin virallisesti kieltävät muilta. Tai sitten he kasvavat usein elämään kaksinaamaisuudessa ja silmäinpalvonnassa, tehdään kiellettyjä asioita usein joukollakin kun silmä välttää ja samaan aikaan tunnustetaan vanhoillislestadiolaista uskoa. Perinnäissäännöt johtavat kristityn eheän kasvun sijasta usein elämiseen valheessa.

Vielä: sen sijaan, että laajentaisimme kymmenen käskyn perinnäissäännöillä, meidän tulisi muistaa kuinka Jeesus ei laajentanut lakia, vaan
itse asiassa hän toimi aivan päinvastoin. Jeesushan tiivisti kymmenen käskyn lain rakkauden kaksoiskäskyksi. Näin meidänkin tulisi keskittyä olennaiseen. Lain tehtävä on osoittaa meille syntisyytemme ja siihen jo rakkauden kaksoiskäskykin riittää, emme kykene sitä ainoaakaan käskyä täyttämään.

Sinä ole oikea sananjulistaja, sinulla kynä luistaa ja kirjoitit juuri kuin minun ajatuksiani:)Asiat ovat täsmälleen noin, siitä ei ole epäilystäkään.

Kiitos ja kirjoittele meille lisää luettavaa:)

Jumalan siunausta sinulle.

voimia sinulle, Hande kirjoitti:

Olen kirjoitellut tähän palstalle nimimerkillä voi vanhoillislestadiolaisia ja satuin tähän nyt ruokatunnilla. Tämä kirjoituksesi oli kuin väkevä saarna, juuri tuollaista puheen pitäisi ollakin. Opetat siinä käsitteellisesti aivan oikein elämänvanhurskaudesta ja kilvoittelusta. Kaikki mitä tässä kirjoituksessasi on, on täysin oikein. Olen itse asiassa samaa mieltä tästä perinnäissääntöjesi tulkinnasta, että farisealaiset eivät sydämestään tahtoneet täyttää lakia, vaan olivathan he täysin ulkokullattuja. Ja yhdyn täysin käsitykseesi hengen halusta oikeaan Jumalan lapsen elämään. Yhdyn myös siihen, ettei ole oikeaa rakkautta, jos tiedän jonkin asian olevan vaarallinen, ja en sano sitä veljelleni. Kyllä näin pitää totuudessa ja rakkaudessa lähimmäistään neuvoa.
Synnin karttaminen ja sitä vastaan taisteleminen ovat aivan oikein, kyllä korjaamattomat synnit vievät pois uskosta. Runosi, (en tiedä onko omasi), on hyvä ja puhutteleva. Kyllä myös pelastuksemme on täysin Jumalan työtä. Hyvää teologiaa sisältävä kirjoitus.

Näkemyseroihimme ei kannattane enempää palata,
ne selviävät yllä olevasta keskustelustamme.
Olemme itse asiassa hyvin lähellä toisiamme monessa suhteessa, en minäkään ole minkään kaikki sallivan armon linjoilla, en ollenkaan.
Pyrin minäkin syntiä vastaan taistelemaan Hengen avulla ja yritän lähimmäisiäkin neuvoa, jos voimia ja tilaisuutta annetaan.

On totta, että synnin luvallisuus on tässä maailmassa hirvittävää ja se käsitys, minkä olen vanhoillislestadiolaistenkin tilasta tällä hetkellä saanut kuulla esim. monien nuorten ja jossain määrin myös esim. nuorten perheiden osalta on ollut hyvin murheellista kuultavaa.
Kyllä oikeanlaisia rakkauden neuvoja tarvitaan, tukea ja rohkaisua.

Uskon, että haluat olla oikealla asialla ja rukoilen sinulle Jumalalta oikealaista viisautta uskon asioissa, ei äkkijyrkkyttä, ei nokkelia sanoja, ei nopeaa lähimmäisen tuomitsemista, vaan pitkämielistä ja armollista ihmisen lähestymistä, niin kuin Jumalammekin on pitkämielinen ja armollinen meitä syntisiä kohtaan.

Käytin itsekin aika kovia sanoja kumotakseni vanhoillislestadiolaista käsitystä "rakkauden neuvoista". Elä ota niitä henkilökohtaisesti, ne olivat paremminkin koko liikkeelle suunnattuja, satuit vaan tavallaan uhriksi, kun keskustelun avauksesi herätti halun kommentoida asioita yleisesti ja avata ihmisten silmiä. Uskon sinun olleen vilpitön asiassasi ja tarkoitaneen hyvää. Kun nyt tunnen lyöneeni varmasti liian kovaa sinua sinulle herkkiin asioihin, pyydän sitä puolestani anteeksi. Tarkoitukseni ei ollut sammuttaa intoasi. Voimia kilvoitteluusi ja pyydä Jumalalta oikeaa taitoa, viisautta ja harkintaa, sellaisia taitoja tarvitaan vanhoillislestadiolaisessa liikkessä.

Lue lisää

koska pyysit anteeksi, koen vielä tarvetta kirjoittaa. voin vakuuttaa, että ajattelen sinua rakkaudella. saat uskoa anteeksi kaikki Jeesuksen nimessä ja veressä.(tämä ei ole tyrkytystä)

ja vielä vähän "säännöistä".

meillä ei itse asiassa vimmalla keskitytä tekemään sääntöjä, eikä ole itse tarkoitus tehdä mitään rajoja. ja omattunnot eivät ole sidotut näihin. ei ketään tuomita sen takia että katsoo tv:tä tai tekee jotain muuta mistä on keskusteltu. se on tasan tarkkaan jokaisen omantunnon asia, mitä tekee, (mutta neuvomisen olen perustellut). meillä keskitytään vimmalla uskomaan kaikki synnit anteeksi. tämän voit todeta joka kerta kun kuulet meidän saarnamme(esim. seuroissa). onpa meitä moitittu liian laveasti saarnatusta evankeliumistakin. tämä palsta antaa aivan väärän käsityksen vl:stä ja tästä neuvokeskustelusta. ne todella ovat pikkuasia syntien anteeksi uskomisen rinnalla´(vain se voi meidät autuuttaa). mutta aiemmista kirjoituksista voit todeta miksi näin tehdään.

P.S. neuvon todella tutustumaan vl:iin jossain muualla kuin täällä palstalla(ehkä oletkin tutustunut)

hande kirjoitti:

koska pyysit anteeksi, koen vielä tarvetta kirjoittaa. voin vakuuttaa, että ajattelen sinua rakkaudella. saat uskoa anteeksi kaikki Jeesuksen nimessä ja veressä.(tämä ei ole tyrkytystä)

ja vielä vähän "säännöistä".

meillä ei itse asiassa vimmalla keskitytä tekemään sääntöjä, eikä ole itse tarkoitus tehdä mitään rajoja. ja omattunnot eivät ole sidotut näihin. ei ketään tuomita sen takia että katsoo tv:tä tai tekee jotain muuta mistä on keskusteltu. se on tasan tarkkaan jokaisen omantunnon asia, mitä tekee, (mutta neuvomisen olen perustellut). meillä keskitytään vimmalla uskomaan kaikki synnit anteeksi. tämän voit todeta joka kerta kun kuulet meidän saarnamme(esim. seuroissa). onpa meitä moitittu liian laveasti saarnatusta evankeliumistakin. tämä palsta antaa aivan väärän käsityksen vl:stä ja tästä neuvokeskustelusta. ne todella ovat pikkuasia syntien anteeksi uskomisen rinnalla´(vain se voi meidät autuuttaa). mutta aiemmista kirjoituksista voit todeta miksi näin tehdään.

P.S. neuvon todella tutustumaan vl:iin jossain muualla kuin täällä palstalla(ehkä oletkin tutustunut)

Lue lisää

Oli mukava, kun vastasit, koska olin hiukan allapäin. Asun seudulla, jossa on paljon vanhoillislestadiolaisia. Minulla on myös vanhoillislestadiolaisia ystäviä, joiden kautta tunnen olevani lähes sisäpiiriä ja mm.eräs pappi,
jonka kanssa mielelläni istun saunailtoja ja keskustelen teologisista kysymyksistä,
joten tunnen asiat aika hyvin. Suuremmissa seuroissakin olen käynyt ilmapiiriä haistelemassa.

Tietyllä tavalla tunnen sympatiaa veeälliä kohtaan, mutta en ole koskaan tuntenut tarvetta ajatella liittyväni tähän herätysliikkeeseen. Haluan ajatella hyvää vl-nuorista ja vl-perheistä ja elän ajatuksissa mukana, kun tietooni on monilta tahoilta tullut heidän vaikeuksiaan. Opilliset kysymykset ovat tietyllä tapaa intohimoni ja sen tähden niistä hiukan kärkkäästi intänkin. Ehkä tyylini oli vähän turhan provosoiva "voi vanhoillislestadiolaisia",
mutta keskustelun avauksesi herätti minussakin sellaisen tunneryöpyn, että ajattelin panna puolestani kaikkeni peliin. Että tällaisia.