Viikonlopun aikan seurasin puolisoni ja myös omaa alypuhelin käyttäytymistä.
Vietimme siis aikaa kahden, mutta oikeastaan nelisten. Puhelin päästelee ääniä, eli siihen pitää kiinnittää huomiota, milloin joku tuttu päivittää facea, joten puhelin rääkäisee katso minua! Joku kommentoi jotakin jota sinä olet kommentoinut, puhelin rääkäisee katso minua! Twitter piipittää, instagrammi uikuttaa, iltalehti, iltasanomat, sähköposti piip, ding, dong, uiuiui, dingelidongeli!
Joka kerta puhelimeen pitää kiinnittää huomiota, ottaa käteen svellä ja silitellä, rapsutella ja ripsutella, napsutella ja nupsutella.
Itse pistin jarrun puhelimen vaatimuksille ja napsautin luurin äänettömälle, kirjauduin ulos somesta. Ja seurasin mieheni ja hänen älypuhelimensa herkkää suhdetta. Jokaisesta kilahduksesta puhelimeen reagoitiin, siis noin parin minuutin välein puhelinta täytyi silittää.
Jos puoliso olisi yhtä vaatelias niin kuinka moni nainen tai mies jaksaisi? Ei monikaan, mutta tekninen laite on jotakin ihan muuta.
Miten sitä onkaan pärjätty aikoinaan ilman jatkuvaa informaatiotulvaa?
Onhan se toki helpompi uppoutua, someen ja unohtaa normi keskustelu elävän ihmisen kanssa. Siksikö tämän päivän ihmiset ei osaa enää keskittyä keskusteluun , kuunnella ja olla läsnä?
Vietimme siis aikaa kahden, mutta oikeastaan nelisten. Puhelin päästelee ääniä, eli siihen pitää kiinnittää huomiota, milloin joku tuttu päivittää facea, joten puhelin rääkäisee katso minua! Joku kommentoi jotakin jota sinä olet kommentoinut, puhelin rääkäisee katso minua! Twitter piipittää, instagrammi uikuttaa, iltalehti, iltasanomat, sähköposti piip, ding, dong, uiuiui, dingelidongeli!
Joka kerta puhelimeen pitää kiinnittää huomiota, ottaa käteen svellä ja silitellä, rapsutella ja ripsutella, napsutella ja nupsutella.
Itse pistin jarrun puhelimen vaatimuksille ja napsautin luurin äänettömälle, kirjauduin ulos somesta. Ja seurasin mieheni ja hänen älypuhelimensa herkkää suhdetta. Jokaisesta kilahduksesta puhelimeen reagoitiin, siis noin parin minuutin välein puhelinta täytyi silittää.
Jos puoliso olisi yhtä vaatelias niin kuinka moni nainen tai mies jaksaisi? Ei monikaan, mutta tekninen laite on jotakin ihan muuta.
Miten sitä onkaan pärjätty aikoinaan ilman jatkuvaa informaatiotulvaa?
Onhan se toki helpompi uppoutua, someen ja unohtaa normi keskustelu elävän ihmisen kanssa. Siksikö tämän päivän ihmiset ei osaa enää keskittyä keskusteluun , kuunnella ja olla läsnä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voi niitä vanhoja hyviä aikoja, kun riitelyn välttämiseksi hankittiin makuuhuoneeseen toinen televisio. Näin mies sai rauhassa juoda kaljaa ja katsoa urheilua naisen keskittyessä romanttiseen hömppään ja makeisiin. Kun oltiin eri huoneissa, ei kumppani eikä sen piipitykset häirinneet sen enempää kuin kännykänkään...
Herttinen, katsooko joku nainen yksin romanttisia leffoja - eikö ne kuulu parisuhteiluun, ja yksin ja naiskaverien kanssa katsotaan muuta?
Mutta ap, on tämä hurjaa. Varsinkin tuntuu orjuuttavalle ajatus, että puhelin piipahtaisi aina kun fb:tä päivitetään, iltalehtien rss-feediin tulisi hömppää... Huh! Itse ahdistun jo kun puhelin soi - mutta sen sijaan jaksan roikkua nettisivuilla aivan liikaa.
Ööööö... Sekä henkilökohtaisesti että ystäväpiirissäni romanttista hömppää katsotaan juurikin yksin. Mieheni kanssa katson jotain aivan muuta, samoin joskus harvoin ystävien kanssa katsotaan sitten jotain muuta. Kuka oikeasti katsoo parisuhteessa useinkin romanttisia elokuvia? Eikö parisuhteessa ole ihan oikeaakin romantiikkaa?
Ok, ehkä ne leffat eivät sitten vaan uppoa minuun, muutoin kuin juurikin miehen kainalossa. Toimivat eräänlaisena romanttisena polttoaineena silloin:). Ja minä puolestani olen kuvitellut ystäväpiirini käyttäytyvän samoin kuin itse toimin.
Mun ystävät katsoo romanttista hömppää puolisonsa kanssa, he jopa juttelevat leffoista. Se kuulema tukee parisuhdetta!
Meillä mies ei voi sietää romanttisia leffoja, joten me katsotaan huumori tai action-leffoja! Miesä kauhistuttaa ajatuskin että joutuisi romanttistahömppää katsomaan
No voi jee... en katso romanttista hömppää enkä varsinkaan miehen kanssa. Se on niin irti todellisuudesta! Ei meillä vaan parisuhteeseen kuulu pusuttelut,saatika suutelu!?,käsikkäin kävelemiset ja huokailemiset ja seksi ole rakastelua. Ei ole sellaista koskaan ollut eikä tule. Jos oikeen hempeeksi menee niin pusu ohimennen ja oikein kiihkeäksi niin hali. Seksi on kyllä 5min pano ja sen jälkeen juodaan kahvit. Siinä romantiikkaa.
Meillä kyllä suukotellaan, halaillaan, rakastellaan ja kesto on reilu tunti
Totta hitossa parisuhteessa pitää olla hauskaa ja hellää
Joo ei ymmärrä. Puhut ihan vieraista asioista. Kohta alat tietysti väittää että puolisosi on paras ystäväsi :D Tietty hienoahan se on, mutta en tajua miten ihmissuhteen pystyy yhdistämään parisuhteeseen.
Kyllä, nyt väitän että mieheni on paras ystäväni. Meillä on samanlainen huumorintaju, yhteiset harrastukset.
Emme pystyisi kumpikaan tuollaiseen epätyydyttävään parisuhteeseen
Hitsi, nykyään on töllö joka huoneessa ja autossakin. Ja nekin kaikki älyteeveitä.
Äh, mä en ymmärtänyt, yritikö olla sarkastinen? Ei oikein onnistunut
Kuka puhui riitelystä? Keskustelu ja riitely on kai vieläkin eriasiaa ja oli kai silloin oi, niitä aikoja aikaan? Vai onko ne sun suhteessa yhtäjasamaa?
Voio siis sanoa että pakenet parisuhteen kiemuroita älypuhelimeen, ja olet siitä tyytyväinen.
Aina on kiinnostavaa kuulla mitä joku fiksu mies ajattelee asioista
Minulla on normaali puhelin, ei älylaitteita. Puhelimeni pysyy hiljaisena ja se on ihanaa! Ei häiriötä, ei keskeytyksiä kuin harvoin. Tietokone on hoitanut tehtävät kotona. -Kun astuin kerran bussiin, kaikilla oli nokka kiinni älylaitteessa, säteilee varmaan koko kapistus. Ei sillä etteikö tietokone voi myös vähän säteillä, mutta siinä ei ole sentään nenä kiinni.
Jos minulla olisi mieskumppaniehdokas joka näpertää ja häiriköi puhelimella, lentäisi se laite tai mies "kaaressa ulos" - tai sitten miehen pitäisi vaimentaa puhelin ja lakata räpläämästä. Joku tolkku elämässä sentään. Yhtä hyvin käyttää sitten kunnon konetta tihrustamisen sijaan. Käsillä voi tehdä muuta, kuin tökkiä tuntikausia älylaitetta. Veisin miehen pariterapiaan, jos ei saisi hetken rauhaa piipityksiltä ja keskeytyksiltä. Miten se vaikuttaa koko elämään, jos keskittyminen tai ajattelu koko ajan keskeytyy. Ja ottaako mies tosissaan keskustelun, kuunteleeko. Vaiko "minä itse" kiinnostaa enemmän kuin toisen hyvinvointi.
Jos on pakko käyttää älylaitetta, edes hiljainen käyttö. Ja muutakin elämää kuin se.
Täytyy myöntää, että minua jonkin verran häiritsee ihan ns. normaaleidenkin ihmisten someriippuvuus nykyään. Olen itsekin naamakirjassa, mutta minulle riittää että katson sen kerran aamulla ja toisinaan toisen kerran illalla. Sekin on enemmän kuin monella muulla, mutta ei vielä rajoita elämääni. Pystyn varsin hyvin elämään vaikka viikkoja ilman, ja esimerkiksi ulkomaanreissulla olen niin tehnytkin.
Minulla ei naamakirjan päivityksen puhelimessa piippaa. Pääsen kyllä halutessani facebookkiin puhelimella, mutta ei mitään ääniä koskaan naamalasta kuulu. Tekstiviestistä kuuluu piippaus, mutta ei niitä kovin usein tule.
Kun vietän aikaa mieheni kanssa, puhelin on yleensä jossain syrjässä. Ehkäpä jossakin keittiön pöydällä, jos me olemme olohuoneessa. Miehellä saattaa olla lähempänä, mutta ei hänkään sitä koko ajan räplää.
Yksi hyvä ystävättäreni kun käy kylässä, naputtaa ja tuijottaa puhelintaan valehtelematta parin minuutin välein. Joskus tekisi mieli sanoa, että tulepa käymään sitten, kun et yritä olla kylässä monessa paikassa yhtä aikaa. Ennen pidin häntä todella ihanana, iloisena ja sosiaalisena ihmisenä. Nykyään hän on haamu entisestä. Sääli.
Näin eilen sen yhden viihdemainoksen, jossa kaikki hömppä; elokuvat, musat yms. kulkevat mukana aina ja kaikkialle. Ajattelin että voi hirrrveetä, jos ihminen ei osaa elää ilman jatkuvaa toosan tuutin täydeltä tarjontaa. Ei minkäänlaista rauhaa ja hiljaisuutta, omaa ajatusta eikä mielen mutkan tarkastelua. Terveyttä siitä ei ainakaan seuraa.
Mulle tuli tuo siis ihan, siinä kun seurasin itseäni ja miestäni, kauhistuin meitä ja "pakkomiellettämme"
Mietin miksi some-elämä on niin mielenkiintoista, että sitä pitää seurata kokoajan, parin minuutin välein. Miksi oma elämä ei riitä, vaan toisten ihmisten leipomiset, siivoamiset, kuntosali käynnit, ryyppäämiset, tappelut yms on pakko katsoa. Eihän sitä ehdi omassa elämässä mitään tekemään, kun pitää olla kokoajan seuraamassa mitä muille tapahtuu!
Somessa me olemme niin sosiaalisia, vaikka todellisuudessa me käperrymme pois oikeasta sosiaalisuudesta, unohdamme keskustelun ja kuuntelun, oikean läsnäolotaidon.
Olisi kyllä kiva kun voisi vain keskustelussa nostaa peukun ylös ja selata seuraavaan otsikkoon, jättää peukuttamatta ja hypätä seuraavaan, jos jostain tykkää itse niin sitten voi kirjoittaa lauseen tai kaks ja next one. Mihinkään, ei tarvitsisi paneutua oikeasti.
https://www.youtube.com/watch?v=Edx9D2yaOGs
Loistava pätkä, pisti itseni miettiin milloin olen lukenut kirjan alusta loppuun yhdellä istumalla. Leffa-teatterissa nyt maltaa istua ja katsoo leffan ilman puhelimen räpläystä. Mutta kotona puhelin saattaa eksyä käteen. Nyt tulee muutos tähänkin
Ihminen tarvii herätystä silloin tällöin
Mä katsoin tuon pätkän ei tehnyt tiukkaakaan
Mies ei jaksanut katsoa, vaan palasi selaileen facebookiaan.
Mutta tuo sai miettimään milloin oikeasti olen vain istunut ja lukenut, on siitä muutama vuosi aikaa.
Taidan alkaa hiljentämään elämää, osallistun enemmän ulkona tapahtuviin kissanristiäisiin ja vähemmän somehöpötyksiin