Maratoonari kuoli 100 metriä ennen maalia
randolf kirva
10276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Panee ajattelemaan. Pitäisi varmaan edelleen pidentää juoksulenkkejä ja suuremmalla intesiteetillä. Kateeksi käy. Olenhan jo sivu viidenkymmenen ja lihava. Olen juossut Kayano 20- juoksukengillä, mutta viimeaikoina Adidas Supernova Glide 6 Boost- juoksukengillä. Kummat sitten veisivätkään lähemmäksi kuolon porttiloi?
Kuinka jalkasi kestävät lihavana?
Sanottakoon vielä: Kuolon kellot voivat kajahtaa VAIKKA nuoruusvuosiinaa. Itse kysymykseen: Jalkani ovat hämmästyttävän hyvässä lihassa, ja kestävät hyvin juoksun rasitukset. Ainoastaan polvet ovat heikomassa kunnossa, mutta nekin kestävät toistaiseksi, ehkäpä juuri ankarista venyttelyistä johtuen. Jalkineisiin on pakkokin kiinnittää erityistä huomiota, sillä minä olen lihava, ja mikäli minusta riippuu lihavana aion pysyäkkin.
Adidas Supernova Glide 6 kengät voivat auttaa vaivoihin. Kannattaa käydä ainakin sovittamassa.
Kyllä! Tänään toteutin pitkäaikaisen suunnitelmani ja sidoin jalkaani runforest-verkkokaupasta hankkimani Adidas supernova Glide 6 Boost- juoksukengät. Olen juossut niillä kerran aikaisemmin kymmenen kilometriä ja nyt vetäisin virallisen puolimaratoonin. Virallisen siinä mielessä, että reitti on virallinen puolimaratonreitti, vaikka virattomasti sen juoksinkin. Juoksu sujui puolimatkan krouviin saakka jokseenkin hyvin, mutta sitten oli pakko poiketa ostamaan sihijuomaa puolilitraa ja kaataa se kitusiin. En tosin suosittele sihijuomaa pitkille juoksumatkoille, sillä minullakin sihijuoma meinasi kaksi kertaa karata suusta ulos. Paluumatkalla oli tosiaan jaksoja, jolloin sai tosissaan käskeä itseänsä mutta siltikin loppumatkalle sain aikaan jonkinlaisen loppukirinkin. Loppuaika oli tunti viisikymmentä minuuttia sihijuomatauko mukaan luettuna, josta olin iloisesti yllättynyt, olihan reitti silkkaa asfalttia ja lihavana ihmisenä en ole mikään asfalttirakastaja. Tahdonkin kannustaa kaikkia lihaviakin juoksijoita kokeilemaan jollain mitatulla kahdenkymmenenkilometrin lenkillä kokeilemaan mihin oikein pystyy. Saatat yllättyä. Olenhan minäkin sivu viidenkymmenen, painoa 93 ja lihava, mutta niin vain olisin virallisessakin kisassa sijoittunut puolenvälin paremmalle puolelle. Puolimaratooneihin osallistuminen maksaa useita kymppejä, mutta minulle se maksoi vain kaksi euroa. Sen sihijuoman verran.
Sihijuoma ei sovi todellakaan kaikille. Glide & Boostit luultavasti sentään useammalle. Ovathan Supernova Glide 6 Boostit menestyneet kenkäarvioinneissa hyvin. Tai no Supernova Glidet. Nythän niihin on ympätty boost vasta hiljattain.
Joo näin on. Täytyy alkutekijöiksi todeta että Itellan posti ylitti viimeisimmän ostokseni yhteydessä. Vain kaksi päivää sen jälkeen kun olivat saaneet paketin käsiinsä, se olikin jo lähipostissa. Tällä kertaa runforestista Kayano kahdetkympit, ja pitihän niilläkin sitten koittaa tuota puolimaratoonia saman tein. Tänään siis vedin nuo uudenkarheat Asicsit jalkoihini huolellisten venyttelyjen jälkeen. Nyt tarkistin vielä reittiä, ja huomasinkin juosseeni Adidas Supernova Glide 6 Boostien kera noin kolme kilometriä lyhyemmän lenkin kuin puolimaratooni edellyttäisi. Joten nyt kiersin oikean mutkan kautta, ja jälleen huomasin tarvitsevani sen juoman. Voi turkanen sentään! Niih. Tyhmyyttäni ostin taas puoli litraa sihijuomaa, tällä kertaa seven uppia, ja huomasin samankaltaisia oireita kun toissapäivänäkin. Lisäksi Kayanot tuntuivat alusta saakka huomattavasti tahmeammilta kuin Adidakset. Ei ollut sitä pomppua ja rullaavuutta kuin viimeksi. Tosin totuuden nimissä on sanottava, että kaksikymmentä kilometriä juosten, ovat todellakin kilometriä ei ilometriä, juoksukengästä riippumatta. Raskasta rääkkiä lihavalle ihmiselle. Todistin kuitenkin sen itselleni, että pystyn juoksemaan kaksi kahdenkymmenen kilometrin lenkkiä viikossa, olkoonkin että edellinen jäi hieman vajaaksi. Lopussa en jaksanut enää juuri kehitellä loppukirejä, mutta kakkahätä pakoitti kuitenkin kiiruhtamaan. Melkein ehdin pöntölle saakka, mutta viime tingassa osa luikurikakasta lorahti housuihin ja vessan istuimeen. Että vihaan kakkaa!! Eipä siinä sitten auttanut muuta kuin aloittaa pesu- ja putsausoperaatio. Lievästi harmitti kun muutenkin jo väsytti. Loppu kuitenkin hyvin niin kaikki on hyvin. Aika painui kahteen tuntiin ja viiteen minuuttiin. Lihavana ihmisenä olen siihen ihan tyytyväinen, vaikkakin nesteitä häipyi lenkillä yli kolme litraa ja paino painui pitkästä aikaa lievästi alle yhdeksänkymmenen. Sellaisenkin havainnon tein, että kannattaa sittenkin lähteä käyttämättömillä tai vain vähän käytetyillä kengillä pitkälle asfalttilenkille. Varsinkin nykyaikana tuntuu olevan niin, että kenkien parhaat ominaisuudet lopahtavat jo kolmen kuukauden aktiivisen käytön jälkeen. Kayanosta sanoisin, että malli yhdeksäntoista oli huomattavasti parempi juoksukenkä. Mitä lienevät tehneet toisin nykyään? Ainakin raskaalle kantapääastujalle nykymalli on joustoltaan liian lössö. Tukevuutta tosin löytyy.
Tunnustan, että aloitusviesti on inspiroinut minua kovin ja sen innoittamana tein jo neljännen kuolonyritykseni. Viimeaikainen sarja on nyt siis tämä: 17-20-20-10-20. Aina päivä väliä, paitsi viimeisin kaksikymppiä kaksi päivää kympin jälkeen. Tämä vain siksi, että jalkoja ja lonkkia särki niin mielettömästi jotta oli pakko ottaa se kaksi päivää. Tänään laitoin jalkaan taas Kayano kaksikymppiset, ja nyt juoksu rullasi ihan hyvästi ensi alkuun niin kuin aina. Kehoitankin kaikkia jotka aikovat juosta pidemmän lenkin, aloittamaan niin kovaa kuin pystyy. Ensin hengästyy kovin, mutta siinä kohtaa ei ole syytä antaa periksi, vaan jopa lisätä vauhtia tai ainakin pitää samana. Näin putket aukeavat suolistossa hengityselimissä verenkiertoelimistössä. Näin jatketaan kunnes tulee seinä vastaan. Minulle se tulee jossain neljäntoista kilometrin kohdalla. Sen jälkeen on koottava kaikki tahdon rippeet ja painettava menemään takapuolituntumalla. Näin toimien vaikka tekisi kuinka pahaa saavuttaa aina tavoitteensa. Tosin kuolemaa en ole vielä saavuttanut. Ensimmäisen kahdenkympin jälkeen seuraavana aamuyönä sain tosin jonkinlaisen sydänkohtauksen. Rinnan päälle asetettiin hitaasti kuin tuhannen kilon paino, mutta ilmeisesti tukos aukesi ja tilanne raukesi sillä hetken päästä sain jälleen henkeä. Joskin sydän hakkasi pitkään miljoonaa. Tällaista kohtausta ei ole sen jälkeen tullut, mutta jalat on taaskin niin jumissa että joutuu kävelemään kuin mikäkin pingviini. Luulen että tämä oli tältä kesältä tässä, sillä ilmat kylmenevät ja vihaan juoksua paksuissa päällysvaatteissa. Ja aika: Se on tasaisen junnaavaa kahdestakympistä toiseen nimittäin kaksi tuntia ja viisi minuuttia.
Eikö kannattaisi juosta myös kovavauhtisia lyhyitä lenkkejä? Juokset pitkiä lenkkejä mutta nopeutesi vain vajaat 10 km/h. Vaihtelevammalla ohjelmalla saisit myös pitkiin lenkkeihin lisää vauhtia ja paremman hapenottokyvyn. Kuntosaleilla voi myös juosta matolla jos ulkona on sinulle liian kylmä.
Totta kyllä. Taikka niin mutta kumminkin..Luulen ylipäätään, että olen yleensäkin melko epäurheilijamainen hahmo. Nuorena yritin tosissani ja joskus puolitosissani erilaisia liikuntamuotoja, mutta melko heikoin tuloksin. Silloin olin sentään sopusuhtainen, nykyään olen lihava. Sellaisia intervalleja ja lyhyempiä kovempivauhtisia on joskus kokeiltu mutta eipä niistä juurikaan vauhtikestävyyttä ole tullut. Nykyään vanhana äijänä hyvä kun edes näinkin, mottoni onkin että kun juoksemahan lähretähän niin silloin juostaan niin pitkälle kuin sielu sietää. Juoksumattoidea on muuten ihan hyvä. Pannaan korvan taakse tämä..