Toisen synnytys pelottaa

Huolia...........

Esikko täyttää 3 ja nyt haaveissa alkaa yrittämään toista.
Syy pitkittyneeseen ikäeroon lapsille ei ole vauvakuumeen puutos (sitä on ollut) vaan ensimmäisestä synnytyksestä koituneet pahat traumat.
Olen todella kipuherkkä, joten supistukset olivat minulle aivan tuskaa ja luulin kuolevani.
Sain epiduraalin ja sekin oli tuskaa sillä olen myös erittäin piikkikammoinen.
Ponnistusvaiheen alkaessa epiduraalin vaikutus oli loppunut ja olin soittanut kelloa monesti että haluan lisää mutta jostain syystä sanottiin vain että menee hetki, menee hetki ja sama lause kaikui korviini kun kärvistelin loppumetreillä.

Puoli tuntia huusin epiä, mutta sitten vain lopuksi tokaistiin että EI EHDI ja voit ponnistaa.
Ponnistin melkein 40 min ja vihdoin lapseni syntyi.
Ponnistin siis ilman mitään kivunlievitystä ja voinen kertoa että tunsin kuinka repesin ja tuska oli muutenkin niin kovaa etten voi verrata sitä mihinkään.

Repesin 3 asteen verran ja tikkaus hoidettiin leikkaussalissa spinaalissa.
Istuin ekan kerran 6 viikon kuluttua synnytyksestä.
Minulla kesti toipua ennalleen niin että kivut mm. yhdynnän aikana ja lenkillä juostessa olivat kokonaan poissa lapseni täyttäessä 1 v 2 kk.

Toisen lapsen kaikesta huolimatta haluan. En halua synnyttää sektiolla!!

Nyt kysymykseni!?

Onko mahdollista etukäteen mm. pelkopolin kautta tehdä niin sanottu synnytys/kivunlievitys suunnitelma kätilön/synnytyslääkärin kanssa?
Mm. suunnitelma siitä että ponnistusvaiheen alkaessa voidaan vielä puuduttaa mm. spinaalilla ja että kaikki mahdolliset keinot otetaan käyttöön jotta synnytyksestä tulisi mahdollisimman kivuton.

Minua ei kiinnosta vaikka repeäisin taas samalla lailla, sillä kaikesta toipuu ja paranee ajan kanssa ainakin osittain.
Lapsen saanti on palkinto kovasta työstä, mutta jos nyt vaikka repeisin samoin niin en vain enää halua että se käy ilman kivunlievitystä.

Onko kellään kokemuksia ko. edellä kirjoitetusta.
Kiitos vastauksista etukäteen.

8

166

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 43hga

      En ole pelkopolilla käynyt, mutta kannattaa soittaa vaikka neuvolaan tai suoraa synnytyssairaalaan jo nyt ja kysellä asiasta! Uskoisin, että ei ole mikään ongelma, että kivunlievitysasioihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Tosin varmasti tuossa sinunkin tapauksessasi on ollut syyt miksi on menty niinkuin on menty. Esim. epiduraalihan yleensä menee jatkuvana infuusiona, eli sitä lääkettä tulee kokoajan, mutta se ei auta välttämättä ponnistuskipuihin. Spinaali taas on sellainen, että se laitetaan kerran ja sillä on tietty vaikutusaika, jonka sisällä vauvan ajatellaan syntyvän. Mutta kaikista näistä saisit tarkempaa tietoa siellä pelkopolilla ja hyvät suunnitelmat sille miten seuraavalla kerralla voitaisiin tehdä toisin.

    • einiinpahameillä

      Tsemppiä tulevaisuuteen!

      Itsellänikin jäänyt pelkoja ensimmäisen synnytyksestä; supistukset kestivät kuusi päivää supistusten tullessa viiden minuutin välein. Synnärillä en saanut nukutuksi, en syödyksi ja tuntui, ettei henkilökunta ymmärtänyt ollenkaan oloani ja kipujani.
      Kipulääkettä sain kerran päivässä, jonka jälkeen olin jopa puoli tuntia kivuitta.
      Päivien jälkeen rupesin panikoimaan ja hyperventiloimaan, joka johti vauvan sydänäänien laskuun, ja vihdoin käynnistivät synnytyksen.
      Ahdisti koko synnärillä oleminen, ja viimein synnytettyäni paikkani repesivät ja sain kohtutulehduksen.

      Lapseni nyt täyttäessä vuoden, olen taas raskaana viikoilla 5 ja stressaan jo tässä vaiheessa loppuraskautta ja synnärille menoa. Haen varmasti ammattiapua, jahka uskallan.

    • ...,,,...

      Mulla synnytys käynnistettiin lapsiveden menon takia. Kun vesien menosta oli yli 50 tuntia ja olin toista päivää oksitosiinitipassa, tukihenkilöni pyysi epiduraalia (alkuperäinen kivunlievitystoiveeni). Synnytyslääkäri sanoi ettei käy, mutta laittoi kohdunkaulan puudutteen x2. Toinen kerta ei toiminut ollenkaan, kun olin jo 8-9 cm auki. Kun sanoin etten kestä, kätilöopiskelija ehdotti spinaalia, mutta ei ehditty. Pyysin vielä pudendaalia, mutta kätilö kehotti ponnistamaan ilman. Ponnistusvaihe 1h15 min, I-II asteen repeämä tikattiin.

      Kävin jälkeen päin pelkopolilla, ja sanottiin jos tulisin uudestaan synnyttämään, käynnistys ei voisi mitenkään kestää kahta päivää & saisin halutessani spinaalin tai pudendaalin ponnistusvaiheeseen. en uskaltaisi enää ponnistaa luomuna, oli jo kova hätä ja ahdistus tunnin ponnistamisen jälkeen. Olen ollut aikuisiällä umpilisäkkeen poistossa ja leikkauksesta toipuminen oli hankalaa, en haluaisi pelkosektiota.

    • AP........

      Lohduttavaa itselleni kuulla että meitä on samassa veneessä useampikin :)

      Ensimmäisen synnytyksen jättämät traumat ei ole pikkujuttu ja aion tosiaan olla neuvolan kanssa ja pelkopolin kanssa tiukkana asiasta. Tietty en ole siis vielä raskaana, mutta pillerit jätin jo pois ja koskaanhan ei voi tietää suodaanko edes toista pienokaista. Mutta jos onni suo...
      ja saan vaikka lapun pelkoklinikalta kansioni väliin sinne synnärille, että lääkitään epiduraalilla loppuun asti pelkojen vuoksi, niin eihän sellaista asiaa voida 100 % varmuudella edes luvata?
      Mitä jos anestesia lääkäri sattuu olemaan leikkauksessa?!

      Tällaiset asiat vain huolestuttaa. Tokihan se on vain taas yksi pieni hetki elämästä se synnytys..... tällä lauseella lohduttelin itseäni viimeksin.

      Ensimmäiselle vastaajalle korjaus epiduraalista. Ei puuduta koko aikaa vaan sen tietyn ajan n. 1,5 h, mutta voidaan antaa useampia annoksia selkäydintilaan jätetyn kanyylin ansiosta. Mulla ainakin annettiin se annos siitä letkusta ja sen jälkeen se letku teipattiin kiinni mun selkään että voin vapaasti kävellä käytävillä. Spinaalissa taas ei tuu kanyylia ollenkaan vaan pistetään selkään normi piikillä ja puudutus aika noin 1,5 h ja tämän sain silloin leikkaussalissa kun tikattiin.

      Ensimmäisen lapsen ulos saatuani päätin synnärillä etten koskaan enää synnytä!!!! Nyt lapsen lähentyessä 3 vuottaan on vauvakuume ottanut vallan ja yritys uudelle elämän luomiselle alkanut.

      kaikki aina hokee kuinka aika kultaa muistot. 3 vuodessa ei ole aika kullannut ainakaan minun synnytysmuistojani. Päätös pillereiden lopettamisessa tehtiin yhdessä miehen kanssa ja ensimmäinen huoli oli taas tuo synnytys vaikken ole edes raskaana vielä. En kuitenkaan halua vanhempana katua sitä että jätin toisen lapsen hankkimatta tällaisen asian takia.

      Toivon vain että minua kuunnellaan, huoleni otetaan vakavasti ja että toinen lapsi syntyisi helpommin. Mutta niinkuin kaikki tiedämme että kukaan ei voi ennustaa tulevaa synnytystä mitenkään joten kaiken avun ja tuen keskellä menemme aina synnyttämään niin ettemme voi tarkalleen tietää miten kaikki tulee menemään.

      Ensimmäistä synnytystä en osannut pelätä. Enhän tiennyt mitä edessä oli. Kun synnytys vihdoin lähti käyntiin olin vain jotenkin hilpeän iloinen ja odotin jännityksellä miten kaikki menee ja olin onnesta soikeeta kun jokaisen supistuksen loppuessa olin lähempänä hetkeä jolloin näen hänet, jota 9 kuukautta olin odottanut

    • anaali

      Hyi helvetti

    • keisarinna

      " En halua synnyttää sektiolla!! "

      Miksi ihmeessä et? Minullakin on esikoisen alatiesynnytyksestä järkyttävät traumat (kipu oli tappavaa) mutta kolmesta sektiosta sen jälkeen todella hyvät muistot, oli kivutonta ja helppoa, siis myös leikkausten jälkeen :) Suosittelen sektiota lämpimästi!

      • ei enää sektiota

        ei ole kaikilla noin kivat kokemukset sektiosta ja ehkä siksi ei sektiota haluta? minulle kävi päin vastoin: sektion jälkeen sain kohtutulehduksen, haava ei umpeutunut niin millään (auki 8vkoa) ja sektiohaavan ja alavatsan kivut kestivät 7kk. lapsen hengitys ei sektiossa käynnistynyt normaalisti ja joutui tehohoitoon. sektio on oikeasti iso ja erittäin riskialtis leikkaus ja sen takia, jos vaan yhtää kokee pystyvänsä edes yrittämään alatiesynnytystä, niin suosittelen sitä.


      • nojaa
        ei enää sektiota kirjoitti:

        ei ole kaikilla noin kivat kokemukset sektiosta ja ehkä siksi ei sektiota haluta? minulle kävi päin vastoin: sektion jälkeen sain kohtutulehduksen, haava ei umpeutunut niin millään (auki 8vkoa) ja sektiohaavan ja alavatsan kivut kestivät 7kk. lapsen hengitys ei sektiossa käynnistynyt normaalisti ja joutui tehohoitoon. sektio on oikeasti iso ja erittäin riskialtis leikkaus ja sen takia, jos vaan yhtää kokee pystyvänsä edes yrittämään alatiesynnytystä, niin suosittelen sitä.

        No jos luet tuon aloittajankin tarinan, niin eipä ole kaikilla kovin kivoja kokemuksia alatiesynnytyksestäkään...iso ja riskialtis tapahtuma sekin, ja itse otan mieluummin sektion riskit (jotka vastaavat muita leikkauksia, eivät ne sen suuremmat sektiossa ole) kuin alatiesynnytyksen riskit ja komplikaatiot.
        Oliko oma sektiosi muuten ennalta suunniteltu sektio vai hätä- tai kiireellinen päivystyssektio? Niissä kun on iso ero.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan kisa (asialliset kommentit)

      Yksi, ikuinen umpityperien ketjujen aloittaja.. voidaanko tehdä joka kerta ilmoitus moderaattorille.. josko katoais bittiavaruuteen.. Mutta siis: uinn
      Kotimaiset julkkisjuorut
      627
      5462
    2. STEFULLA OLI KOVA IKÄVÄ SOFIAA!

      Lennätti naisen Hankoon koko juhannuksen ajan ! Tosi rakkautta ilmassa. Taisi tulla kihlat ja häitä vietetään !
      Kotimaiset julkkisjuorut
      103
      3457
    3. Martina kisan kärjessä

      Kisa on käynnissä. Käsipohjauinti vetää kisaajien kädet hapoille. Martinan ranne on jo kivulias.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      223
      1891
    4. Martinan kootut selitykset ketju virallinen

      Join vettä - kusin samantien alleni. Otin energiaa -oksensin. Vatsakrampit söi mun kaikki voimat.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      260
      1406
    5. Tuletteko/tulitteko ikävöimäsi

      Kanssa hyvin juttuun? Ymmärsittekö toisianne? Sovitteko yhteen?
      Ikävä
      114
      1366
    6. Voitko mies vähän valaista

      mikä meidän tilanne on tällä hetkellä? Kannattaako enää ottaa yhteyttä vai menikö tilaisuus jo ohi?
      Ikävä
      119
      1280
    7. Kyllä jään aina miettii

      Miks tää meni näin.. En ymmärrä sua.
      Ikävä
      57
      1054
    8. Mara kisoissa ensiapuun

      Hoiperteli maaliin ja joutui suoraan ensiapuun. Siis mitä järkeä on rääkätä itseään tuolla tavalla? Mikä tuota naista vaivaa kun pitää päteä vielä tuo
      Kotimaiset julkkisjuorut
      129
      961
    9. Martina keskeytti heti, tämä on ilon päivä

      😁 Suomi24 sen tiesi. Martina keskeytti kolmen kilometrin kohdalla. 😁
      Kotimaiset julkkisjuorut
      26
      878
    Aihe