ihmisen elämän kaari on seuraava:
syntymä
lapsuus
nuoruus
aikuisuus
eläkeikä
kuolema
kaikissa kulttuureissa on ollut elämän kaaren siirtymärituaaleja
rituaalijuhlat vahvistavat ihmisen uskoa siihen vaiheeseen, jossa hän elää nyt
se vahvistaa hänen identiteettiä
nykynuoret ovat vihaisia
se johtuu siitä, että he eivät löydä itseänsä
se johtuu siitä, että heillä ei ole omaa perhettään, lapsiaan
tiede ei voi kieltää ihmisen tarvetta perheeseen
syntymä
lapsuus
nuoruus
aikuisuus
eläkeikä
kuolema
kaikissa kulttuureissa on ollut elämän kaaren siirtymärituaaleja
rituaalijuhlat vahvistavat ihmisen uskoa siihen vaiheeseen, jossa hän elää nyt
se vahvistaa hänen identiteettiä
nykynuoret ovat vihaisia
se johtuu siitä, että he eivät löydä itseänsä
se johtuu siitä, että heillä ei ole omaa perhettään, lapsiaan
tiede ei voi kieltää ihmisen tarvetta perheeseen
Vastaukset 8
Vanhimmat
eikä kiellossa ole mitään mieltä
perheen ja lapsen saanti on tärkein identiteettiä muokkaava asia
eikä niinkään opiskelu
vaikka itsekehitys on hyvä päämäärä
jokainen lapsi muokkaa identiteettiä niin paljon
että vanhempi "ei jää kehityksessään paikalleen"
se on tärkeätä onnellisuuden kannalta
nykyajan perhearvot tarvitsevat paljon apua
sillä ihmiset ovat kiinnostuneita muista asioista
jokainen suuri ihminen on kiitollisuuden velassa
lapsilleen
lapset tekevät ihmisestä juuri sen, mitä hän on
opiskelun kautta se on erittäin rajallista
siksi vanhukset ovat erittäin onnettomia
koska heidän kehityksensä on lepovaiheessa
vaikka elämänpalo olisi vielä tallessa
nuoruus on erittäin nopea vaihe
kolmenkymmen vuoteen asti on nousukausi
sen jälkeen alkaa tasaantua
juuri nousukauden aikana on parasta
tehdä perhettä ja lapsia
silloin ihmisen sisäinen tasapaino on parhaimmillaan
älykkyys ja aivotoiminta on erittäin suhteellista
väitän, että älykkyys on sosiaalista, vaikka sitä
on ehkä vaikea tajuta
uskon, että tyhmästä voi tulla älykäs
ja älykästä hyvinkin tyhmä
on toinen asia tajuta elämän arvon
kuten hyvyys
se ei ole näin helppoa
voi kuulua kokonainen elämä ohi
ennen kuin hoksaa
lapset ovat elämän voimaa
yksityinen egomme on haitallista
naisissa on tulevaisuus
koska miehet ovat jämähtäneet järkeensä
yhteiskuntakehityksen myötä
yhteiskunta ei romahda
jos me tunnustamme
perusarvot
nopea yhteiskuntakehitys on propaganda
paikallisvoima ja meidän jokaisen hyvyyden tavoittelu
on avainasemassa
kuinka paljon me annamme rakkautta
lapsilleen, niin paljon me saamme takaisin
se on toisistaan kiinni
lapset on päämäärä
pitää toimia lasten ehdoilla
yhteiskunta pitää rakentaa siihen suuntaan
lapset tarvitsevat vanhempiaan
vaikka nykyisin
lasten läsnäolo toisissa paikoissa on kiellettyä
ennen kuin sisäänpääsy on sallittua
pitää kaikkien oppia käytöstapoja
ei kusiskelua
ei juopottelua
ei kirjoilua
ei roskaamista
avustetaan toisia
annetaan tietä
liikenne hiljaiseksi
puuvihreys rauhoittaa
tieteen korkeat saavutukset voisi ohjata
vammaisten tervehdyttämiseen
minä uskon tieteeseen
se voi tehdä ihmeitä
apua tarvitsevat
vammaiset
sairaat
luonto
köyhät
ei ehkä ole mitään väärin että lapset ja vanhemmat
ovat yhdessä kaikissa yhteiskunnan kerroksissa
koko päivän tai suuren osan siitä
mies oppii olemaan tasavertainen naisen kanssa
ja saa sitä, mitä on tarvitsenut jo tuhansia vuosia
että häntä tunnustetaan emotionaalisena ja vastuullisena
eikä vastuuta pakenevana, kovanaamana, homofoobikkona
tyrannina
samalla perhe viettäisi enemmän aikaa yhdessä
työ voi kulkea minitietokonepuhelimessa ja samalla
koko toimisto
pitää vain sopia työajasta
ja rakentaa yhteskunta siten
että tekee mahdollisimman vähän töitä
mahdollisimman vähällä vaivalla
ja pitää tähtäimessä enemmän rakkautta
kuin hyötyajattelua
jakaamista eikä pitämistä
nämä ovat arvot, josta nykyisin jäämme jälkeen
kun nykyinen tekninen kehitys laimentuu
hyvyyden mahdolla, niin yhteiskunnasta tulee
onnellinen
kipupisteeni on sitä, että jo vauvaiästä asti
lapset ovat erossa äidistään
se on vaikeinta
nöyryyttävintä
tuhoisinta
siihen melkeinpä meidän yhteiskuntamme kaatuukin, jos on kaatumista
joten lyökäämme sydämemme yhteen ja uudelleen rakentakaamme
perheyhteiskuntaa
mitä tapahtuu naiselle synnytyksessä?
häntä voidaan leikata
se on väärin
mitä tapahtuu vanhainkodissa?
siellä on pillerimeri
mitä tapahtuu nuorille?
he ovat masentuneita
mitä tapahtuu luonnolle
se pilaantuu
-------------------------------------
luonnollinen orgasminen vesisynnytys isä mukana on tärkein tekijä onneen
vanhus tarvitsee tervettä luomu vihreä ravintoa, liikuntaa, virikkeitä, oppimista ja lastenlapsia
nuorten on saatava perhe ja omia lapsia
suomalainen on sivistynyt
hänen ei todellakaan tarvitse ylisyödä
ja voida pahoin
suomalaisen pitää jakaa tietoutensa niille
jotka sitä tarvitsevat
elämä on paljon yksinkertaisempaa
maailmassa on paljon enemmän
kohteita mihin suomalainen osaaminen
sopisi
mitä järkeä on tehdä itsestään
täyttää kaappia?
jos voi olla onnellinen, nähdä maailmaa
ja olla avuksi siellä, missä suomalaisia
odotetaan ja rakastetaan
suomalaisilla on annettavaa!
Tässä ketjussa on esitetty hieno ylistys äitiydelle ja sen haasteille että odotuksille.
Ketjun aloittajan mielestä kehitys on kaikkineen edennyt aivan väärään suuntaan ja ihmisten tulisi rakastaa toisiaan vain pienissä yksiköissä ilman yhteiskuntaa ja mitään sen myötä ilmaantunutta kehitystä. Olisi kuitenkin suotavaa, että huomattaisiin kehityksen myötä niin äideille kuin kaikille muillekin yksilöille siunaantuneet edut.
Aikoinaan kehitysvammaisilla ja muilla heikommilla yksilöillä ei juuri ollut mahdollisuuksia elää. Nykyään yhteiskunta ideologiansa mukaisesti huolehtii kaikista, niistä heikoimmista ja elinkyvyttömömistäkin. Yhteiskunta ei kuitenkaan ole pelkkiä äitejä ja lapsia varten. Juuri yhteiskuntaa varten äidit niitä lapsia synnyttävät, kasvattavat, kouluun laittavat ja menestystä toivovat.
Lapsissa on tulevaisuus, mutta menneisyydessä on heillekin nykyisyyden pöytä katettu. Kaikki eivät ole yhtäläisessä asemassa kun pöydän antimia jaetaan, mutta yhteiskunta on tässäkin asiassa tehnyt paljon vuosisatojen varrella. Kaikilla on mahdollisuus koulutukseen ja toimeentuloon. Tämä on luonnollisesti paljon enemmän kuin monessa muussa yhteiskunnassa tällä hetkellä maailman historiassa.
Äidit ja varsinkin tuoreet äidit tapaavat suhtautua kovinkin tunneperäisesti ympäristöönsä. He kokevat jälkikasvunsa olevan kaikkeuden keskipiste ja odottavat samaa asennoitumista niin läheisiltään, ympäristöltään kuin koko yhteiskunnaltakin. Päättäjät, virkakoneisto ja kansalaiset eivät voi ohjata kaikkea toimintatarmoaan tähän äidin ja lapsen vahvan tunnesiteen huomioimiseen, saati sitten ohjata kaikkia yhteiskunnan voimavaroja sen vahvistamiseen.
Yhteiskunta on meitä kaikkia varten, jopa äidit lapsineen ovat vain yksi osa sitä. Samalla me kaikki olemme osa yhteiskuntaa ja toimimme sen tarpeita varten. Toki perheiden ylläpitäminen on osa tätä suurta tehtävää, mutta se on kuitenkin vain osa sitä.
Maailmassa ja sen järjestyksissä äidit eivät, luojalle kiitos, päätä vielä ihan kaikista asioista omien eläimellisten tunteiden ja mielleyhtymiensä varassa.