Haluan eroon ahmimisesta ja oksentamisesta!

Kun se normaalipaino ei riitä, sinun pitää mennä muutama kilo yli sen painon milloin olit ennen normaali. Silloin nuo ahmimiset jää pois.

En usko. että tämä johtuu enää painosta. Painoni on nimittäin noin viisi kiloa normaalipainon alarajan yläpuolella. Luulen, että liian epäsäännöllinen ruokailurytmi sekä se, että seitsemän vuoden ajan kielsin itseltäni ruuan, saavat mut menettämään kontrollin.

Nyt olen kuitenkin pystynyt olemaan oksentamatta ja palannut ateriasuunnitelman noudattamiseen. Usko paranemiseen on vahvempi heti, kun oon pystyny välttämään oksentamisen.

Moi ja onnittelut paranemisesta! Ehkä tarvitset vielä vähän lisäaikaa kroppaasi tutustumiseen, se on kuitenkin ollut kovan stressin alla jo vuosikausia. Itse olen ollut jo reippaasti yli vuoden oksentamatta, mutta huomaan vielä lipsahtavani ahmimisen puolelle.

Kirjoitit oksentavasi, koska haluat helpottaa hirveää täysinäisyyden tunnetta.. Yritä ainakin joskus olla oksentamatta ja kuuntele kroppaasi, haluatko oikeasti kohdella sitä kaltoin jatkossakin? Älä missään nimessä tuomitse itseäsi vaan opettele pistämään merkille ne asiat, jotka saattavat laukaista ahmimisen ja kirjoita ne vaikka ylös. Ehkä syyllistät itseäsi vielä syömisestä ja jatkat ahmimista "kun kerran peli on jo menetetty"?

Keksi jotain rutiineja, joilla voit viedä huomiosi muualle. Mä saatan ahmimisfiiliksissäni tulla tänne palstoille lukemaan juttuja. Harvoin tulee kirjoitettua mitään, mutta jotenkin se vahvistaa syömishäiriöstä jo parantuneen ihmisen identiteettiäni huomata, etten olekaan niin epätoivoinen kuin luulin.

Muista, että mikään ruoka ei ole kiellettyä, ei ole mitään vesimäärää, joka pitäisi juoda per päivä, ei mitään liikuntasuorituksia, joilla pitäisi nollata jotain kaloreita. Ateriasuunnitelma on hyvä aluksi nimenomaan sen takia, että syöt varmasti tarpeeksi, mutta pidemmänpäälle kaikenlainen ruoan jaottelu ja organisoiminen vie sinut kauemmaksi luonnollista nälän ja kylläisyyden tunnetta, jotka kaikilla ihmisillä on siihen asti, että ne oppii ne syystä tai toisesta kyseenalaistamaan.

Muutos tapahtuu hitaasti ja todelliset tulokset voi arvioida vasta pitkällisen harjoituksen jälkeen. Jos lähipiirissäsi on vuoden ikäisiä lapsia seuraa, kuinka pikkuiset oppivat kävelemään. Kuinka monta kertaa pitää kaatua, ennen kuin se onnistuu? Toivottavasti sait vähän uskoa tulevaan näistä ajatuksista. Onnea matkaan!

Oletko miettinyt, voisiko kyseessä olla riippuvuussairaus? Lisätietoa saat asiasta www.ruokariippuvuus.fi.

Tsemppiä!

Kiitos vastauksista! Ajattelin tulla päivittämään tilannetta pitkästä aikaa.

On mennyt paljon paremmin; en ole oksentanut sen jälkeen kertaakaan, kun aloitin tän ketjun! Olen siitä tosi ylpeä. Ahmimista on esiintynyt pienimuotoisena vielä jonkin verran ja paino on hieman noussut, mutta aion antaa itselleni aikaa. Tämä sairaus on kuitenkin kestänyt niin kauan, ettei paraneminen käy hetkessä.

Ajatuksenjuoksuni oli nimenomaan "pieleen meni, yhtä hyvin voin jatkaa", mutta aloin oikeasti miettiä, mitä teen itselleni, kun halaan pönttöä jatkuvasti. Kasvoni olivat aivan turvoksissa, samoin muu kroppa. En enää halunnut tuhota elimistöäni, se on kärsinyt jo tarpeeksi.

Nyt tiedän, että ahmin herkemmin, jos ateriaväli pääsee liian suureksi. Syön pienen määrän herkkuja muutaman kerran viikossa ja yritän suhtautua itseeni lempeämmin. Kyllä se paraneminen on mahdollista, se vain vaatii aikaa:)

Miten sä pystyit olemaan oksentamatta alussa? Mitä sä teit, jotta pystyit olemaan ilman?
Mä oon tullut siihen pisteeseen, että haluan eroon tästä bulimiakierteestä, joka on nyt ollut vuoden päivät erittäin pahana, ja sitä ennen oli taas anoreksiakierrettä (yhteensä about 10 vuotta sairastamista).

Painoa en halua nostaa - bmi 17 ja risat - joten mun tavoitteena on nyt ahmimisen ja oksentamisen lopettaminen. Mun kasvot on tosi, TOSI turvoksissa, ja leuan alla olevat rauhaset ovat niin isot, että näkyvät ihan selvästi.

Oon ihan epätoivoinen! Joka ilta päätän, että huomenna EN ahmi enkä oksenna, mutta ensimmäinen himo iskee puolilta päivin, sitten myöhemmin iltapäivällä, ja pahimmassa tapauksessa vielä illalla. Olen sen huomannut, että syön usein tylsyyteen ja yksinäisyyteen, että olisi jotain tekemistä.

Eka päivä oksentamatta onkin pahin, mut siitä se helpottaa. Pitää keksiä pitää itsensä kiireisenä. Mennä vaikka kylään kaverille, kirjastoon, kirpparille. Voisit myös aloittaa jonkun kivan projektin. Vaikka joku do-it-yourself -juttu, vaatteiden tuunaus, sisustus uusiksi, taulun maalaus? Kirjoittaminen voisi myös toimia. Suunnittele kirjoittavasi vaikka bulimikon päiväkirja; opas joka auttaa eroon kierteestä, jonka parannuttuasi julkaiset!

Muista kuitenkin, ettet voi vaatia keholtasi yhtäkkiä täydellistä paranemista. Jo sekin, että oksentaminen vähenee 1 tai kahteen kertaan päivässä voisi olla seuraava tavoite.

Entäs jos kokeilisit hidastaa tahtia. Et enää ahmisikaan kiireellä ja ahdistuksissa, vaan hidastaisit ja pureskelisit kunnolla. Maistelisit ja tunnustelisit ruokaa suussasi. Nautiskelisit siitä kunnolla. Kuulostelisit fiilistäsi ja ottaisit lisää jos siltä tuntuu. Kuitenkin keskittyisit nauttimaan syömästäsi ruuasta. Terapeuttini opasti minua näin. Huomasinkin, etten välttämättä edes pitänyt kaikista ahmimistani ruuista tai tarvinnut niitä. Jouduin kohtaamaan itseni ja tunteeni.