2 253 taivutusta kauppa-sanassa
aika paljon
41027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siinä on paljon enemmänkin kuin kaikki. Liitepartikkelien tulkitseminen taivutuksen aineksiksi on lievästi sanoen mielivaltaista. Ne vastaavat merkitykseltään erillisiä sanoja, vaikka ne esiintyvätkin sanan loppuun liimautuneina (ja vaikuttavat sivupainon sijaintiin eli ovat foneettisesti osa sanaa). Eihän esimerkiksi latinan -que-liitepartikkelia, joka jossain määrin vastaa suomen -kin-liitepartikkelia, ole missään latinan kieliopissa luettu taivutukseen kuuluvaksi.
Todellisuudessa suomen substantiivilla on (enimmillään) 2 × 14 − 1 = 27 varsinaista taivutusmuotoa (14 sijaa, kustakin yksikkö ja monikko, paitsi yhdestä vain monikko). Jos niin sanotut possessiivisuffiksit (oikeammin: nominien persoonapäätteet) otetaan mukaan, päästään lukuun 6 × 27 − 1 = 141 (5 erilaista ”possessiivisuffiksia” ja lisäksi suffiksiton vaihtoehto, paitsi komitatiivista).
Iso suomen kielioppi esittää luvuksi ”noin 140”, ks.http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=53
Tarkempi laskelma vaatisi tarkemman tiedon siitä, mitä varsinaisesti halutaan laskea. Yllä olevassa ei ole otettu huomioon sitä, että muutamista sijapäätteistä on samalle sanallekin eri vaihtoehtoja, samoin 3. persoonan ”possessiivisuffiksista”, ja että toisaalta eri sijamuodot voivat olla samanmuotoisia (esimerkiksi yksikön instruktiivi, joka on erittäin marginaalinen muoto, on aina samanlainen kuin yksikön genetiivi).
Tuon tarkoitus onkin vaan kuvastaa miten vaikeaa suomen kielen ymmärtäminen voi olla ulkomaalaiselle. Onneksi edes ääntäminen helppoa ja länsimaiset kirjaimet.
En tiedä, mikä oli Fred Karlssonin motiivina, kun hän koosti kyseisen aineiston. Tiedätkö sinä?
Suomen ääntäminen ei ole ulkomaalaisille ollenkaan helppoa (yrittäkääpä saada satunnainen ulkomaalainen lausumaan sujuvasti vaikkapa ”hölkyn kölkyn” tai ”laihuuttaankaan”). Kirjainten länsimaalaisuuskaan ei ole kaikille selvää, kun vastaan tulevat ä ja ö.
Taivutusmuotojen paljous ei ole ollenkaan niin iso ongelma kuin niiden muodostamisen tapojen moninaisuus. Ei esimerkiksi sijamuotojen oppiminen muutoin olisi sen kummoisempaa kuin prepositioiden oppiminen.
No kyllä suomen ääntäminen on helppo oppia, koska ääntämys ja kirjoitus vastaavat joitain poikkeuksia lukuun ottamatta hyvin toisiaan. Ä ja ö eivät nekään ole sen epäsäännöllisempiä kuin muut kirjaimet, joten eivät tuottane ongelmia.
Tietenkin joka kielessä on hankaluutena oppia ääntämään oikein sellaisia äänteitä, joita ei omassa kielessä ole. Suomi on kuitenkin foneettisesti melko pelkistetty kieli eli erilaisia äänteitä on melko vähän. Toisaalta taas esim. vokaalien pituudella ja konsonanttien kahdentumisella on ratkaiseva merkitys.