On tulossa yö, kuinka pelkäänkään.
Nukuin pävän,pitkän päivän,huomaamatta sitä
Olen valvonut monta yötä, monta pitkää ja pelottavaa yötä.
Aivan yksin, tule seurakseni, anna minulle tukea, sanoja jotka lohduttaa.
Pieni käden puristus, kuka olisi antaja.
Jaksanko aamuun-------------------
Mitä teen yön tunteina, itken ja itken.
Pyydän tule surakseni.
Yön pelko
pelkuriko
38
254
Vastaukset
- nukkumatti vaan
Ensinnäkin, älä pelkää jo nyt, virität ikään kuin valmiiksi tuon noidankehän. Suuntaa ajatukset rauhallisiin asioihin ja heittäydyt suuremman rakkauden huomaan illalla.
Tuo pitkään päivällä nukkuminen on pahaksi, yörytmisi on sekaisin. Ei siinä auta kuin olla järkevä, muuten menet huonoon kuntoon jo fyysisestikin. Jos valvottaa, nouse mieluimmin ylös ja juo kuppi teetä vaikka ja lue jotakin kunnes alkaa taatusti nukuttaa.
Kaikkea hyvää ja muista, että olet varjeluksessa sinäkin. Unirytmisi on nyt pahasti sekaisin.Kaiketi täydenkuunaika saa mörrimöykyt mielikuvituksiin.
Ne samat esineet ja samat seinät ovat ympärilläsi,oli päivä taikka yö.
Minkätähden itket?Onko joku kaltoin kohdellut?
Tämä on keskustelupalsta ja meillä jokaisella on turvaverkosto.
Sinun on syytä soittaa auttavaan puhelimeen,siellä on ammattiapua saatavilla 24t/vuorokaudessa.- fiiuliin*
.
Nukkumattia erityisesti huomioiden
Sinun sanojasi noudattaen sain mahtavan yön.
illalla teenjuonnin jälkeen menin nukkumaan, heräsin02 , tirkistin kellon ja takaisin uneen.
Olisitkohan edes huomannut avunpyyntöäni, jos oikea nikkini olisi ollut näkyvissä.
Ihmettelen mistä löysit niin sopivan oikeat sanat ja kaikesta huolimatta en osaa muuta sanoa kun olen kiitollinen.
Tämä oli eka kerta täällä, kun vieras ihminen antaa toiselle vieraalle niin sopivat sanat
avun tarpeeseen.
Rituliinillekin kiitokseni, mutta välttelen noita "auttavia puhelimia" No, sehän oli hyvä asia fiiuliin. Näin me tietämättä toisistamme voimme joskus löytää sanat jotka tukee tarvittaessa. Hyvä kun sait nukuttua, siitä se päivä taas kirkastuu:D heippa,...
PS.
Kyllä nuo omat sanasi saivat tajuamaan, olisin varmasti vastannut nimelläsikin , jos ei joku olisi ehtinyt ensin.
Ymmärränhän minä, ettei asia itsessään vaatinutkaan "allekirjoitusta" kummaltakaan,..- fiiuliin*
Olisihan minun pitänyt tunnistaa sanat keneltä olivat lähtöisin.
Tällä palstalla sinä osaat sanoja käyttää.
Olin kuitenkin tosi jumittunut tuohon pelkooni joita tulee silloin tällöin.
En odottanut oikeastaan kenenkään vastaavankaan, halusin vain purkaa painetta jonka valtaan jouduin.
Kiitos sinulle kuitenkin ,lämmin kiitos että osasit oikeat sanat palstalle kirjoittaa. Tämähän on meidän palsta fiiuliin, saahan tänne kirjoittaa vaikka keskellä yötä jos on yksinäinen ja kaipaa hetkeksi lohdutusta. Olen minäkin joskus istunut ajatuksissani Kahvipirtin keinutuoliin suremaan hetkeksi. Tutut nimimerkitkin on silloin turvallisen tuntuisia.
Me naisimmeiset kun jäämme yksin ilman puolison tukea, koemme alkuvaiheissa avuttomuuttakin. Elämä vaatii rohkeutta eteenpäin selviämisessä, mutta vaikeina hetkinä on palstammekin ihmisineen olemassa.- pimeys ei pelota
Yön pelko vai pimeän pelko. Jotkut pelkäävät pimeää, yksinäiset ihmiset kaipaavat toisen ihmisen tukea.Pelkäsin lapsena pimeää ihan liikaa.
Iän myötä aloin vapautua pelostani. Olen yöpynyt paikassa, josta muuan yöpyjä oli rynnännyt talosta ulos yön selkään vaatteet kainalossa.
Joskus yöllä ulkoa kuulunut kolahdus valpastuttaa vähäksi aikaa. Hyvin harvoin tarvitsee lähteä tarkistamaan, mikä öisen äänen aiheutti. - yön selkä
Mitä pelkäämistä pimeässä on?
Samanlaistahan siellä on kuin valoisassa, vaikka sitä ei näe.
Näin opetin lapsellenikin joskus kauan sitten...yön selkä
Hyvin monet ihmiset pelkäävät pimeää niin että nukkuvat valot päällä. Yksinäisyys ja traumaattiset pelot ovat jääneet käsittelemättä.
Monet ihmiset pelkäävät jopa hiljaisuutta päivän aikaan niin että täyttävät sen jatkuvasti soivalla taustamusiikilla, huonollakin.
Hiljaisuus olisi se lääke, jolla avataan ihmisten yksilöllisiä piilotajunnan solmuja. Meditaatiossa tämä onnistuu, jos sille on annettu häiriöttömät olosuhteet toimia.
Olen pelännyt 5 vuotiaasta lähtien kaikkea mahdollista enemmän kuin yleensä ihmiset pelkäävät. Kuolemanpelko vaivasi psyykeäni 36 vuotiaaksi asti.
Menin jopa asianajajalle Kotkassa kertomaan, että elämäni päättyy tänä vuonna. Asianajaja kuunteli tarinaani.
- Uskon että elät vielä vuodenvaihteen jälkeenkin hän sanoi yrittäen pitää naamaansa peruslukemilla. Niin sitten kävikin.
Vähä vähältä siivu kerrallaan
- tulipahan purnattua
Rakastan yötä, varsinki nukkumista, kattelen mielelläni mielenkiintoisia unia, niissä on paljon elämää, elän unimaailmassa täysillä mukana ,
päivät joksen pitkin kaupunkia samanlaisten yksinäisten tuppisuitten kanssa ,
siinä me seisomme pelihe l v et i s s ä, tuhlaamassa pientä eläkettä, kukaan ei puhu mitään tuntitolkulla
vaan sormet napasee ja pieni raha kolisee automaattiin, lopulta syö koko eläkkeen , sitten vanhukset siis me, syömme loppukuun sormiamme kun rahat meni peliautomaattiin jokna voitot menee entisten politikkojen omiin taskuihin vaikka niitten MUKA pitäisi mennä yhteikunnan hyväksi, sanon HA HAH
--- aamulla kun herään olen hyvin pettyny kun uni loppuu ja pitää herätä,
ottaa aamupillerit että elämä jakuis taas kuin ennenki,
--- joka ikinen aamu ja yö mietin kumpa ei tarvis enää ikinä herätä ,
olen niin tympääntyny tähän elämään, täällä maanpäällä,
olen kyllästyny tähän yksinäiseen turhuuteen,
-- elämä oli nuoruutta, sitten lapsiperhettä ja työelämää,
sitten kaksin puolisonkanssa matkailtiin pitkin suomea ja ulkomaita,
sitten kun puoliso poistui tuonpuoleiseen,
loppui minunki elämä,
tunnen itteni ylijäämäihmiseksi,
yhteikunta vihaa ( yksinäisiä ) vanhuksia,
jos se meistä piittais edes hivenenkää, yhteiskunta ottais vanhuksiin yhteyttä kysyisi kuinka me voidaan, tarvimmeko jotain apua,
se on turha toivo,
rahat viety etelän herrojen iloksi, meidät on jätetty heitteille,
kaiken lisäksi ne toivoo että mahdollisimman moni vanhus kuolis, ettei olisi yhteiskunnan riesana,
vaikka olemme tehneet työtä keskimäärin neljäkymmentä vuotta,
lapset koulutettu ammatteihin,
elämme omilla työeläkkeillämme, niitäki ne kadehtii, keksivät kuika saataisiin eläkkeet mahdollisimman pieiksi, että herroille jäsi mahollisimman paljon rahaa vietäväksi ulkomaille,
valtion nimissä ottavat valtavasti velkaa ja maksattavat tavallisella köyhällä kansanosalla,
minnekähän neki miljaardit katoaa jotka ottavat valtion velaksi, ???
jonkun omaan taskuun tietenki,
ja kansa maksaa, kun ei ole perillä asioista,
kansa vaan purnaa, ja siihen se jää,- isoäiti*
tulipahan purnattua
Voi miten koskettavasti kirjoitit, miettimään jäin....nämä yksinäiset tuppisuut.....kukaan ei puhu mitään tuntitolkulla...ylijäämäihminen...yhteiskunnan riesa....
Niin mielelläni pyytäisin sinut puutarhaani loppukesän kukkaloiston keskelle
tai keittiööni istuttaisin arkipäivää pohtimaan, voisimmepa mennä metsälenkille
muurahaisenpolkua seuraamaan, tai rannalle aaltojen ääntä kuuntelemaan,
puhumaan, nauramaan, laulamaan, tuntemaan,..
Jos minulla olisi taikasauva, jos minulla olisi, jos minulla, jos....
Ajatuksiini tulit tuntematon kulkija, kokija, tuntija... miten voisinkaan lohduttaa?
*Kuljemme toistemme ohi,
puhumme toistemme ohi,
katsomme toistemme ohi,
rakastamme toistemme ohi,
mutta vielä on toivoa,
että uusiakin ovia löytyy avattavaksi.*
Jotakin tuollaista olen lukenut tuntemattomalta runoilijalta.
- fiiuliin*
Enhän toki minä luonossa olevaa pimeyttä pelkää, sehän suojelee.
Mutta tuolla maailmalla liikkuvaa pimeyttä joita purnaaja ylläolevassa mietiskeli suhtaudun suurella pelolla.
Minun yölliset pelkoni ovat kyllä ihan omasta itsestäni lähtöisin, omia herkkiä mietteitä sekä tulevaisuudesta että sen hetkisen tilanteen johdosta.
Olinhan pitkään sairaalassa, sekin herkistää kun ei tiedä miten tässä mennään.
Kunpa olisi joku jolle voisi kertoa , pelkkä toinen ihminen voisi viedä pelot mennessää,(tai tuoda tullessaan9- unkeelliset unet
Lapsilla ja nuorilla on tietenkin erilaisia pelkoja. Sitten tietyillä henkilöillä on fobisiin mittoihin yltäviä pelkotiloja kaikkea mahdollista kohtaan taivaan ja maan väliltä.
Nukuttuani pitkän siivun heräsin ääniin. Totesin ne vatsan kurinasta johtuneiksi. Niidenkin tunnistamisessa saattaa pelokkailla henkilöillä olla vaikeuksia jos toden ja fiktion ero tuottaa vaikeuksia.Aamulla oli vaan aika nousta. Kun hetken meinasin vielä levätä, heti näin muistettavan unitapahtuman. - naisjutut
Mikä ettei voi palvelevaan puhelimeen kertoa, siellähän on ihminen juuri sitä varten?
Jos asettaa vaatimuksia, eikä silti ole omien joukossa ketään, jolle voi tai haluaa syvimpiä tuntojaan avata, jääkin aika yksin. Itse se on valittava, jos todellinen tarve vaivaa. Ei näillä palstoilla ammattikuuntelijoita löydy, eikä voi odottaa mielenkiintoakaan.
Olen voittanut pelot pimeestä jo lapsena -- jotenkin muistan kuinka juoksin pimeessä kotio --olin ollut lähellä sukulaisissa ja laittoivat minut kotio yksin .
Aina olen tykännyt kulkea hämärässä ja nytkin koirankanssa olen viimeisenkeikan joutunut käymään pimeässä näin kun tulee aikaisin pimeys.
Nukun aina pimeässä laitan oikein sälekaihtimet kiinni että ei kaupungiltakaan heijastu valoa .
Ennen nukkumaanmenoa hiljennyt vaikka pasiannssinpeluun ja samalla nautin vielä iltapalaa --- ne on niitä minun rituaaliani -- kaikki menee joka ilta samanlailla .. jos on jotain häiriöö ollut tulee unikin vasta jonkunajan kieriskeltyäni -- muutta saahan aamulla olla pitempään jos on tullut valvottua .
Kaikille taas hyvää yötä ja natti,natti .
Jos en herää on sekin joskus eressä --siihenkinolen valmis .- kundi 5
Näillä kymmenillä ei pidä enää poisnukkumista pelätä. Aikuinen tietää jo ettei me ikuisia olla. Se tekee pahaa kun keski-ikäistä nuoremmakki puhuvat aikeistaan päättää elämänsä vapaaehtoisesti.
On varmaan niin, ettei koskaan päästä ihannetilaan, jossa kaikilla olisi siedettävät elämänmahdollisuudet.
Erikoista on se, että joku ihmisryhmä kokee kevään valoisimmat kuukaudet kaikkein pahimpina aikoina. Minä taas masennun joka syksyn tullen kun tietää, että päivän pitenemiseenkin on pitkä aika.
Olisipa ihmisillä toisistaan enemmän turvaa kuin nykyisin. Olisi joku johon turvautua kun sisällä on paniikki ja hätä. - susmorsian ek.
kundi 5 kirjoitti:
Näillä kymmenillä ei pidä enää poisnukkumista pelätä. Aikuinen tietää jo ettei me ikuisia olla. Se tekee pahaa kun keski-ikäistä nuoremmakki puhuvat aikeistaan päättää elämänsä vapaaehtoisesti.
On varmaan niin, ettei koskaan päästä ihannetilaan, jossa kaikilla olisi siedettävät elämänmahdollisuudet.
Erikoista on se, että joku ihmisryhmä kokee kevään valoisimmat kuukaudet kaikkein pahimpina aikoina. Minä taas masennun joka syksyn tullen kun tietää, että päivän pitenemiseenkin on pitkä aika.
Olisipa ihmisillä toisistaan enemmän turvaa kuin nykyisin. Olisi joku johon turvautua kun sisällä on paniikki ja hätä.Niin, olisipa ihmisillä enemmän turvaa toisistaan. Mehän elämme, asummekin korkean elintason mukaisesti, omissa lokeroissamme, ovet varmaan monellakin turvalukoin varustettuina. Ulko-oven vieressä asukasluettelo, napit puhelinyhteyteen, josko asukas vastaa ja aukaisee ulko-oven tai ei, siis pieni keskustelu sisäänpyrkijän kelvollisuudesta.Sitten vielä kurkistus ovisilmästä takuuksi. Tällainen turvasysteemi on elintason mukaan sekin, ei kaupungin vuokra-asukkailla sitä ole.
Enpä ole oppinut tuota ovisilmästä vaklaamista, en osaa hiipiä niin hiljaa oven taakse, siinä vielä sisäovikin, ettei sisäänpyrkijä kuulisi, siellä se nyt vaklaa. Reilusti avaan oven ilman vaklaamista.
Edellisessä asuinpaikassani ei ollut korkean elintason asukkaita, minunkin parvekkeenoveni repsotti maantasalla alakerrassa asuessani jo aamuyöstä auki. Miten milloinkin. Oman rapun ihmiset olivat tulleet hyvinkin tutuiksi, monenkin kanssa oli sovittu koputusmerkki,, esim. ko-kop-kop-kop, tiesi siitä sisäänpyrkijän. Kaikenlaista lainailtiin puolin ja toisin, juttelemaankin voi hiippasta.
Luulenpa, että hyvin monella meistä on kokemusta ahdistavista yöheräämisistä, jopa paniikinomaisista. Se ei ole helppo ja vähäteltävä asia, mutta jos itse jaksaa kehitellä keinoja niiden tilanteiden helpottamisiksi, on mahdollista kyllä. Sinnikkäästi kehittelee itselleen rutiineja, joiden avulla saa ahdistukset vähenemään. - susmorsian ek.
susmorsian ek. kirjoitti:
Niin, olisipa ihmisillä enemmän turvaa toisistaan. Mehän elämme, asummekin korkean elintason mukaisesti, omissa lokeroissamme, ovet varmaan monellakin turvalukoin varustettuina. Ulko-oven vieressä asukasluettelo, napit puhelinyhteyteen, josko asukas vastaa ja aukaisee ulko-oven tai ei, siis pieni keskustelu sisäänpyrkijän kelvollisuudesta.Sitten vielä kurkistus ovisilmästä takuuksi. Tällainen turvasysteemi on elintason mukaan sekin, ei kaupungin vuokra-asukkailla sitä ole.
Enpä ole oppinut tuota ovisilmästä vaklaamista, en osaa hiipiä niin hiljaa oven taakse, siinä vielä sisäovikin, ettei sisäänpyrkijä kuulisi, siellä se nyt vaklaa. Reilusti avaan oven ilman vaklaamista.
Edellisessä asuinpaikassani ei ollut korkean elintason asukkaita, minunkin parvekkeenoveni repsotti maantasalla alakerrassa asuessani jo aamuyöstä auki. Miten milloinkin. Oman rapun ihmiset olivat tulleet hyvinkin tutuiksi, monenkin kanssa oli sovittu koputusmerkki,, esim. ko-kop-kop-kop, tiesi siitä sisäänpyrkijän. Kaikenlaista lainailtiin puolin ja toisin, juttelemaankin voi hiippasta.
Luulenpa, että hyvin monella meistä on kokemusta ahdistavista yöheräämisistä, jopa paniikinomaisista. Se ei ole helppo ja vähäteltävä asia, mutta jos itse jaksaa kehitellä keinoja niiden tilanteiden helpottamisiksi, on mahdollista kyllä. Sinnikkäästi kehittelee itselleen rutiineja, joiden avulla saa ahdistukset vähenemään.Enpä tietenkään malta olla kertomatta Viron turvallisuusasumisesta....hymy jo nousee ja pieni ironinen naurahdus. Siellä asumassani paikassa, kymmenisen kilometrä Haapsaluun, noin 90 Tallinnaan, suurin osa taloista oli vielä venäläisvallan ajoilta, ulkoisesti ihan rapistuneessa kunnossa. Kolmen kerroksen asuintalon ulko-ovi lonksutteli auki yötä päivää. Siellä ylimmässä asuimme, se oli suomalaisvuokraajan, sisäremonttia oli sentään tehty, mutta esimerkiksi tapetteja oli läiskästy vaan edellisten päälle, sanoivat, että siellä hyvin mahdollisesti jäänteitä tapettien alla venäläisten kuuntelulaitteista, kontrollista kaikista asukkaista. Yksi ovi portaikkoon, venäiset erotti siitä ovesta se, että heillä oli sellanen ´pehmustettu´ ovi, kuin patja olisi ovessa.
Ikkunat olivat hatarat, pahimpina myrskyöinä tulvi vesi alaosasta, jos ei ajoissa tukkinut sitä kunnolla. Vesijohtovettä ei kehotettu juoma- ja ruokavetenä käyttämään, no ei se suuri vaiva ollut kiehauttaa päiväksi kattilallinen vettä. Minusta kun on edelleen älytöntä ostaa vettä pullossa.
Telkkarista näkyi useampi kanava, ihan hyviä ohjelmia näkyikin, virolaiset olivat siihen aikaan ihastuneita etelä-eurooppalaiseen romantiikkaan mm. ja venäläiseltä tuli upeita viihdeohjelmia.
Ai niin, turvallisuudesta tais olla puhe, ihan turvallisista siellä, asuntomukavuudetkin riittivät hyvin meille, kaikenlaiseen tottuneille. Hyvä oli siellä ollaksemme, asuinhan sen siihen aikaan sallitun ajan, puolisen vuotta vielä ihan itsekseni siellä.
Ja ne minun joka-aamuiset kurkeni lokakuussa lensivät ikkunani ohi etelään melkeinpä täsmälleen kello seitsemän kieppeillä, Saaremaallla lepäiltyään. - Ramoona*
susmorsian ek. kirjoitti:
Enpä tietenkään malta olla kertomatta Viron turvallisuusasumisesta....hymy jo nousee ja pieni ironinen naurahdus. Siellä asumassani paikassa, kymmenisen kilometrä Haapsaluun, noin 90 Tallinnaan, suurin osa taloista oli vielä venäläisvallan ajoilta, ulkoisesti ihan rapistuneessa kunnossa. Kolmen kerroksen asuintalon ulko-ovi lonksutteli auki yötä päivää. Siellä ylimmässä asuimme, se oli suomalaisvuokraajan, sisäremonttia oli sentään tehty, mutta esimerkiksi tapetteja oli läiskästy vaan edellisten päälle, sanoivat, että siellä hyvin mahdollisesti jäänteitä tapettien alla venäläisten kuuntelulaitteista, kontrollista kaikista asukkaista. Yksi ovi portaikkoon, venäiset erotti siitä ovesta se, että heillä oli sellanen ´pehmustettu´ ovi, kuin patja olisi ovessa.
Ikkunat olivat hatarat, pahimpina myrskyöinä tulvi vesi alaosasta, jos ei ajoissa tukkinut sitä kunnolla. Vesijohtovettä ei kehotettu juoma- ja ruokavetenä käyttämään, no ei se suuri vaiva ollut kiehauttaa päiväksi kattilallinen vettä. Minusta kun on edelleen älytöntä ostaa vettä pullossa.
Telkkarista näkyi useampi kanava, ihan hyviä ohjelmia näkyikin, virolaiset olivat siihen aikaan ihastuneita etelä-eurooppalaiseen romantiikkaan mm. ja venäläiseltä tuli upeita viihdeohjelmia.
Ai niin, turvallisuudesta tais olla puhe, ihan turvallisista siellä, asuntomukavuudetkin riittivät hyvin meille, kaikenlaiseen tottuneille. Hyvä oli siellä ollaksemme, asuinhan sen siihen aikaan sallitun ajan, puolisen vuotta vielä ihan itsekseni siellä.
Ja ne minun joka-aamuiset kurkeni lokakuussa lensivät ikkunani ohi etelään melkeinpä täsmälleen kello seitsemän kieppeillä, Saaremaallla lepäiltyään.Meidän huushollissa on ollut melkein aina saksanpaimenkoira, jonka kuva on portinpielen pikkutaulussa tekstein : "Täällä vartioin minä." On meillä metsän puolella turvakamerakin, koska sellainen saatiin lahjaksi. Päivisin ulko-ovet ovat lukitsematta kun ollaan kotosalla, kyllä haukku hälyttää, kun joku on lähestymässä taloa ja pihapiiriä. Ei autoakaan tarvitse lukita, kun se istuu sisällä. Lasten perheiden ja muiden usein käyvien autojenkin äänet se tuntee, ja askelistakin, vaikkei vielä näe. Tietyissä ikkunaruuduissa on aina koiran kuonon jälkiä uskollisen tähystäjän merkiksi.Ei tarvitse kävelylläkään pelätä, että joku ryöstää, eipä kukaan varmaan yritäkään .
En pelkää mitään yölläkään, ehkä jos asuisin yksin, tuntuisi turvattomammalta. Omakotitalonaapureita on tällaisella kaava-alueella aidan takana , pohjoisen puolella on kallionnyppylä ja metsikkö, toisella puolella tie. Tontti on aidattu, portin saa auki ulkopuoleltakin. Kännykkä on yöllä käden ulottuvilla, jos apua tarvitsisi. En usko, että kerrostalonaapureista sen enemmän turvaa olisi. Täällä naapuriapu toimii siten, että matkojen aikana otetaan toistemme postit laatikosta, kastellaan kukkia ja pidetään silmällä taloa, saatetaan nurmikkokin ajaa. Viedään joskus lämpimäisiä, vaihdetaan lehtiä, lahjoitetaan puutarhan antimia, ja erään yksin asuvan vanhemman naisen lumitöissä autetaan. Valoja ja verhojen aukaisua voi aina tarkkailla, ja kannattaa kertoa, jos on pitempään poissa. Jonkin verran on jäljellä entistä maaseudun henkeä, ei kyttääämistä, mutta huolenpitoa.Lastenkin touhujen turvallisuutta voi naapurusto ihan hyvin pitää silmällä ilman että sitä kukaan pitää asioihin puuttumisena.
Yöherääminen oli tavallista työikäisenä, kun oli ratkaisemattomia pulmia. Hyvä keino saada mieleni rauhoittumaan on alkaa mielessä laulaa jotain tyynnyttävää, useimmiten virttä. Tavallisin meditointivirsi on vielä nytkin tämä
Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen?
On yhä hämärää.
Taivaalle nostan yhtenään
katseeni kaipaavan.
Valoa jos en näekään,
sen tiedän loistavan.
Anders Odhelius 1745. Suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.
♪♪♫♫♪
- Unen toivossa
Valvoen kuluu usein parikin yötä, mutta kun on unen tarve, kun haluaa nukkumaan keskellä päivää pitää vain mennä ja nukkua univelkaa pois, jos saa unen.
Itse en osaa nukkua päivällä.
Valvottujen öiden jälkeen torkun illalla ennen katuvalojen syttymistä, mutta kun menen sänkyyn, vaikka kuinka viileään ja tuuletettuun, vaikka kuinka rauhallisella mielellä ei uni enää tule.
Yö kuluukin sitten kelloa vilkuillen, torkahtamisia, heräämisiä, ja lopulta, kuten nytkin, nousen ylös ja yritän päästä päivärutiineihin, vaikka monta tuntia liian aikaisin.
Tämä on elämääni.
Nukun huonosti, mutta nyt olen uskonut ettei minun rytmini nukkumisen ja valvomisen välillä ole häiriintynyt, minä vain nukun vähän liian vähän.
Hiljaisuuden kuunteleminen on riitti, kun oppii nauttimaan yksinäisistä hetkistä ei yksinäisyys ahdista yölläkään.
Musiikkikin on apuna rauhoittumisessa. Kuuntelen päivälläkin Hiljaisuuden musiikkia, veden solinaa, tuulen huminaa, sadepisaroiden tanssia ikkunapellillä, metsän ääniä ja kosken kuohuja.
Harras musiikki saa minut vajoamaan niihin kuoleman ajatuksiin joita en halua miettiä. Taivas on jokaiselle oman uskon ja unelmien luoma kuva kuolemanjälkeisestä elämästä.
Minun taivaani ei vaadi minua kuuntelemaan ja vannomaan virsien kautta, vaikka kaunista musiikkia sielläkin saralla, kun ilo asuu nuoteissa ja toisvo sanoissa.Minua vartioi tällä rotvailer/säfer ja ajokoira/spaniel ja tulitikku ei lattialle pysty tipahtamaan yönpimeydessä,etteivät nämä kaverukset kuule.
Ainoa ystäväni täällä korpipitäjässä kertoi kurkkaavansa joka ilta saunanlauteiden alle ja sängynalle,ettei siellä ketään ole ja hän sentään asuu rivarissa kirkonkylässä.
Minä sanoin ettei minua haittais vaikka siellä mies oliskin valmiina,säästyisin vaivalta lähteä etsimään seuraa.
Olen alkanut jo erakoitumaan,että nautin olla täällä korvessa,on hienoa katsella yötaivasta suoraan petiltäni.
Olen yhteen huoneeseen asettanut sängyn aivan ikkunan alle.
Minä liikun päivänmittaan kyllä niinpaljon,että unentuloa ei tarvitse odotella.
Eilen olivat koiratkin niin naatteja,kun metsässä sieniä hamusin ja kaverukset olivat mukanani,tulitikku olisi saanut rauhassa pudota,tuskin kaverukset olisivat riehaantuneet.
Sumua vielä,en pääse pyydyksille,mutta kyllä se tästä taas päivä potkastaan käyntiin aman tahtiin
- Mitä sinä pelkäät ?
Miksi sinä minua pelkäät? Olen lämmin, pehmoinen ja hellä. Pimeän suojaan on hyvä kääriä väsynyt ruumis ja mieli ja antaa rauhan tulla, vaikka uni ei aina tulisikaan. Virtuaalimaailmasta voi ojentaa vain kuvitellun käden, joten ota sanat haltuusi ja toivottele niillä itsellesi hyvä ja peloton yö. Kirja tai musiikki voi myös tuoda mielenrauhaa, koska niitten seurassa voi unohtaa muun. Itkukaan ei ole paha asia, se puhdistaa ja puhtaana on parempi jatkaa ...
- capt. cöpenick
Pimeys voi olla turvallistakin joillekin ja joissakin olosuhteissa. Kun sähkölaskun maksaa, voi napsassa valon päälle. Muuten.
Viikon päästä arktiselle alueelle, navalle hivuttautuu kaamos. Siitä se lähtee hitaasti valumaan napapiirille, 360 asteen levyisenä, luulisin.
Pakko se pimeys on kestää, ellei nouse koneeseen ja lennä jonnekin aurinkoisempaan osaan Tellusta. Oikeasti; vihaan pimeää aikaa.
Lasken jo päiviä, milloin pimeän lisääntyminen taittuu. Niukasti syövänä joudun popsimaan purkista hivenaineita ja vitamiinejä. capt. cöpenick kirjoitti:
Pimeys voi olla turvallistakin joillekin ja joissakin olosuhteissa. Kun sähkölaskun maksaa, voi napsassa valon päälle. Muuten.
Viikon päästä arktiselle alueelle, navalle hivuttautuu kaamos. Siitä se lähtee hitaasti valumaan napapiirille, 360 asteen levyisenä, luulisin.
Pakko se pimeys on kestää, ellei nouse koneeseen ja lennä jonnekin aurinkoisempaan osaan Tellusta. Oikeasti; vihaan pimeää aikaa.
Lasken jo päiviä, milloin pimeän lisääntyminen taittuu. Niukasti syövänä joudun popsimaan purkista hivenaineita ja vitamiinejä."Suden hetki". En tiedä mitä sanonta tarkoittaa, mutta ajattelen sen tarkoittavan yön pimeintä aikaa, jolloin taikauskoiset ihmiset kuvittelivat kummitusten liikkuvan.
Alottajalta on vuorokausirytmi hakusessa.
Mitään ei tarvitse kuitenkaan pelätä.Ei edes unetonta yötä, sillä päivällä voi kuitata univelkansa.
Joku toinen yökyöpeli voisi olla sopivaa seuraa.Itkisitte yhdessä! Ei varmasti millään pahalla, mutta kaikesta voi löytää käänteisen puolen, humoristisen ja naurettavista tilanteista syvämietteisyyttä ja vakavuutta. Minun filosofiaani, meikäläiselle tilaustyönä räätälöityä.- Yön niminen
capt. cöpenick kirjoitti:
Pimeys voi olla turvallistakin joillekin ja joissakin olosuhteissa. Kun sähkölaskun maksaa, voi napsassa valon päälle. Muuten.
Viikon päästä arktiselle alueelle, navalle hivuttautuu kaamos. Siitä se lähtee hitaasti valumaan napapiirille, 360 asteen levyisenä, luulisin.
Pakko se pimeys on kestää, ellei nouse koneeseen ja lennä jonnekin aurinkoisempaan osaan Tellusta. Oikeasti; vihaan pimeää aikaa.
Lasken jo päiviä, milloin pimeän lisääntyminen taittuu. Niukasti syövänä joudun popsimaan purkista hivenaineita ja vitamiinejä.Jos syö "niukasti", täytyy huolehtia, että syöminen on superfoodia. Viha, koskipa se mitä asiaa tai aihetta tahansa, kannattaa taittaa tai tainnuttaa, koska viha syö ja kuluttaa. Pitää opetella löytämään pimeän parhaat puolet. Jos valvoo yön, ei kannata nukkua päivällä, silloin seuraavana yönä nukkuu varmasti.
Elämässä ja maailmassa kaikilla asioilla on ainakin kaksi puolta, usein montakin. Mutta vain lahjakkaimmat yksilöt huomaavat, löytävät, tajuavat ja keksivät ne.
- c c
Se on todellinen suden hetki jos ja kun paniikki iskee yöllä päälle vaikkapa tekemättömän työvuoren jotenkin louhimiseksi pois kunniallisesti.
Luulen, että se on jopa todellisuutta, että tressi painaa päälle. Pitäisi nukkua mutta huolet ovat liian rankka este päästä unen armahtavaan syliin.
Unilääkkeitähän tähän yleensä popsitaan. Toisilla auttaa, monilla ei.
Hyvä yöuni olisi todellinen ongelmien setvijä. Se saattaa tuoda ratkaisuja niin että illalla mahdottomaan tehtävään näkyykin pieni ratkaisumahdollisuus.
Pelko on kauhistava petikumppani. Se pystyy lamauttamaan hapensaannin, jopa sydämen toimintaa. on lähdettävä kävelemään.
Joku pystyy kuulemma olemaan vuorokausia nukkumatta. Joutuisin vapaaehtoisesti etsimään ammattilaisten neuvoja uniongelmiin. - yks hampuusi
Ilman pelkoja käyn pötkölleen. Tulehduskuumetta vastaan joudun ottamaan Buranaa. Muuten oireilu jatkuu huomenna pahempana.
Alueemme on hyvin rauhallista seutua elää ja levätä. Psyyken talous on kondiksessa. Huomiseksi on ruokatarvikkeita, mutta laskunipusta joudun neuvottelemaan saajien kanssa ettei kaikki rysähdä päälle ennen lokakuun 1 ja eläkeläisen tilipäivää. Suden hetki? Olettamuksia on useampia. Jos ajattelee luonnon sutta, se lähtee saalistamaan näinä ihan varhaisaamun hetkinä.
Ihminen voi olla avuttomimmillaan, heikoimmillaan juuri näinä aikoina, kolmesta viiteen. Joku kenties luovimmillaan, tuon avoimuuden ansiosta.
Kesälläkin ennen aamun sarastusta, ilman lämpötila laskee aina jonkinverran, on kylmin hetki. Myös se sininen hetki on selvästi havaittavissa aamuin illoin, sen aistii, linnutkin ovat hiljaa juuri sen hetken, ehkä tuulenvirekin pysähtyy sillloin siinä aivan muutaman sekunnin kestävässä hiljaisuuden hetkessä.
Totta myös nuo ahdistavimmat, jopa paniikinomaiset kouraisut tai ihan oikea paniikki voi ihan varhaisina hetkinä, kahdesta neljään, saada otteen ihmisen haavoittumillaan ollessa. Ongelmat tuntuvat monin verroin vaikeammilta ennen aamun sarastusta.
Voi olla myös toisinpäin, kuten minulla tänä aamuna, heräsin puoli neljän aikoihin jotensakin vahvan ja hyvin nukkuneen oloisena, yli kuusi tuntia kertaakaan tarvitsematta nousta välillä. Alitajunta oli tehnyt unissa hyvää työtä...myös unet ovat syvimmillään aamuyön aikaisina tunteina.
Mutta nuo kertomanne varsinaiset yön pelot ja huonosti nukkumiset, raskaat. painajaismaisen tuntuiset unethan ynnä muut ahdistavuudet, ilmoittavat jotain olevan vialla. Päiivällä ihminen voi olla ihan levollinen, unohtaakin itselleen vaikean yön.
Kyllä se on ihan omaa syytäkin osittain ainakin, on ruvettava kohentamaan itseään erilaisin tavoin, ilta- ja aamurutiinein, kyllä ohjeita löytyy, jos viitsii vaivautua hakemaan. Sitä paitsi, mitä häpeällistä on pyytää lääkäriltä lähetettä keskustelemaan mielenterveysterapeutin tai jonkin muun ammatti-ihmisen kanssa. Toisille siitä voi olla hyväkin apu.
Turha on valittaa, jos ei tee itsensä eteen mitään. Kyllä itsekin olen kokenut jos minkinlaiset yöt ja heräämiset aamuyön pimeyteen. Pelko sinänsä on minulle vähän vieras käsite, mutta tuskaisaa on ollut eri tavoin.
Minulla oli ja on vieläkin nukahtamispillereitä, Imovane- nimeltään, ne ovat nykyisin sellaisena henkisenä turvana, voin ottaa puolikkaan, nyt alkaa olla jo niin, että jo sen niitten antaman levollisuuden tietoturva auttaa. Ei tarvitsekaan, mutta voi nukahtaa rauhassa uudelleen, kun tietää apua olevan.
Turhaa enää tässä iässä pelätä edes pillereihin tottumista, mitä silläkään olisi väliä, pääasia, että saa loppuelämäänsä kunnollista unta ja sopivasti.
Kokemuksesta puhun, en teoriaa.- aamuvirkkuna
Heräsin, kuten niin monta kertaa aiemminkin, monta kertaa, pienten torkahtamisten jälkeen ja kolmen aikaan nousin keittämään kahvia.
Olen lukenut netistä uutisia, katsonut kuvia, muuten yksi hyvä osumakin kuvaajalla, maahan pudonneen, 32 vuotta avaruudessa kiertäneen venäläisen sateliitin viimeisen lennon kuvaaminen. Hänen FB sivuillaan oli kyllä komeita kuvia!
Miksi surra sitä ettei nuku hyvin, kun ikä antaa mahdollisuuden tulla toimeen vähemmällä nukkumisellakin.
Kyllä se univelka kuitenkin vaatii osansa ja tulee joskus kuitattuakin. Eihän ihminen selviä sittenkään nukkumatta, vaikka pienissä pätkissä.
Normaalisti nousen ihan liikkeellekin kun herään keskellä yötä, nyt pysyin sängyssä, avasin telkkarin, kuuntelin sieltä yöradiota ja nukahdin siihen tunnelmaan aina pienen hetken.
Pelkoakin olen tuntenut, ollut ihan paniikissa pimeässä, mutta siitä olen päässyt joa ammoisena aikana. Pimeässä ei ole mitään pelkäämistä, ellei lähellä ole pahuutta.
Kaikilla meillä on vaivamme. Lääkäri kyllä antaa pillereitä parempaan uneen, mutta omilla kokeiluillakin pääsee hyviin tuloksiin, melatoniini, valeriaana, kamomilla jne.
Itse tyydyn vielä näihin unenpisaroihin, menen illalla aiemmin sänkyyn jos uni on tulollaan. Miksi valvoa jos nukuttaa.Joo, luonnontuotekaupoissa on myös jos mitä, mutta vähän arveluttavaa on ottaa sieltä mitä tahansa suositeltavaa, meillhän varmaan jo useimmilla kaikenlaisia lääkityksiä, niin epävarmaa voi olla sopivuudesta omien lääkkeittensä suhteen. Esimerkiksi tuo valeriaana voi olla vaarallinenkin, voi aiheuttaa näkyjä seinälle, kuin LSD:ssä. Tietysti jos tarkkaan perehtyis tarvitsemaansa tuotteeseen, voi onnistuakin.
Niin, ite olenkin nyt jo unirytmeihini sopeutunut, uskonpa niin, joten aikaisin menen nukkumaan, aikaisin nousen, vaikkapa keskellä yötä.- Ramoona*
sus.morsian kirjoitti:
Joo, luonnontuotekaupoissa on myös jos mitä, mutta vähän arveluttavaa on ottaa sieltä mitä tahansa suositeltavaa, meillhän varmaan jo useimmilla kaikenlaisia lääkityksiä, niin epävarmaa voi olla sopivuudesta omien lääkkeittensä suhteen. Esimerkiksi tuo valeriaana voi olla vaarallinenkin, voi aiheuttaa näkyjä seinälle, kuin LSD:ssä. Tietysti jos tarkkaan perehtyis tarvitsemaansa tuotteeseen, voi onnistuakin.
Niin, ite olenkin nyt jo unirytmeihini sopeutunut, uskonpa niin, joten aikaisin menen nukkumaan, aikaisin nousen, vaikkapa keskellä yötä.Suotta ei puhuja unenlahjoista, nukkuminen ja unen laatu on niin oleellinen osa elämänlaatua, että sen eteen kannattaa tehdä kaikki voitava. Vauvoille pidetään jopa sairaalaoloissa unikoulua, jos rytmi ei millään muuten löydy ja koko perhe on täysin uupunut.
Uskon, että aikuinenkin voi itselleen unikoulua pitää. Runsas liikkuminen ulkoilmassa ja fyysisissä töissä väsyminen on minulle aina taannut hyvän unen. Iltarutiinit , kirja ja kännykkä yöpöydällä, vessan oven raosta pilkistävä valo, läheisten rakkaiden valokuvat näkösällä. Miehen kuorsaus ei häiritse, vaikken itse kuorsaakaan, en ole ainakaan itse koskaan kuullut kuorsaavani ;). Uskon myös maidon voimaan, vaikka maitopirtelöä tai marjarahkaa laitan myöhäiseksi iltapalaksi, joskus juustopalan tai maitokaakaota.
Nukahtamislääkettä olen kokeillut eräässä stressaavassa elämänvaiheessa, ja se toimi hyvin, ei se riippuvuutta aiheuta. Jo tieto siitä, että pilleriin voi tarvittaessa turvautua, auttoi unen saamisessa. Ennen jännitin myös, jaksanko työssä, jos en saa kunnolla nukutuksi. Nyt luotan siihen, että nukunpahan seuraavana yönä sitäkin makeammin, jos jonain yönä uni on katkonainen, voihan pienet päivänokosetkin aina ottaa, jos todella väsyttää päivällä. Taitaa vaan olla niin, että näin vanhemmiten kun olisi aikaa nukkua, ei unen tarve ole enää sama kuin nuorena ja kiireisenä.
Ojibje-intiaanit valmistivat lastensa vuoteen yläpuolelle unisiepparin, joka suodatti pahat unet, ja lapsi nukkui rauhallisesti. Näitä myydään matkamuistoina ja olen itsekin eräällä kurssilla sellaisen valmistanut. Pajusta taivutin ympyrän kehän, päällystin niininauhalla, josta punoin myös verkon kehään. Koristeeksi laitoin riippuviin nauhoihin helmiä ja lintujen höyheniä ja kiedoin kuparilankaa. Jokainen voi kehitellä oman henkisen unisiepparinsa. Iltarukous on rauhoittava tapa, kiittää päivästä ja sulkea läheiset ja itsensä siunaaviin ajatuksiin.
- rehm
" Suden hetki" on varmaan juuri tuo 3 - 4 aamuyöllä.
Silloin moni nukahtaa ikiuneen, nimit. vanhat ja sairaat.
Onhan se aivan helppo lähtö, ei tuskia ollenkaan. Hetki ja hetki, sellainen iskelmälaulukin on, että "Hetki lyö".Mitä tarkoittaa yhdestoista hetki? Luulisin, että viime hetkeen jätetty asiansa hoitaminen.
Tämän ketjun varsinainen aihe on kyllä unettomuus ja sen pelko.
Nukun kuin tukki, tosin erilaista päivä ja yörytmiä kuin sus.morsian. Valvon myöhään ja nukunkin myöhään, eli harvoin ennen puolta yötä sänkyyn ja 8-9 paikkeilla hereille.
Nukahtamislääke on hyvä apu ihmiselle joka ei helposti saa unen päästä kiinni.Ajattelinkin ehdottaa aloittelijalle, mutta koska palstalla on heitä jotka leimaavat vähintäänkin narkomaaniksi lääkkeitä käyttävän ihmisen, en uskaltanut. Sus. morsian antoi esimerkillään rohkeutta ilmaista mielipiteeni : Ei ikäihmisen "riippuvuus" ole mitenkään vaarallista.
Suorastaan naurettavaa ja julmaa oli joitakin vuosia sitten kuolemansairailta evätty riittävä kipulääkitys syöpäkipuihin.Sanottiin, että syntyy morfiiniriippuvuus. Voi hyvät hyssykät! Potilaalla ei ollut mitään toivoa henkiin jäämisestä, mutta kärsimysten ja kipujen kanssa piti tästä maailmasta lähteä. Onneksi enää ei koululääketiede ole niin tiukkapipinen!- fiiuliin*
On lääkkeitä lääkkeitten päälle.
Juuri lääkkeitä epäilenkin herkkyyteni aiheuttajaksi.
Minulla oli selvä tasainen lääkekuuri terv kes.kanssa . ja sitten tuo saamarin RUUSU aiheutti koko tämän sekasorron.
Vaihdettiin lääkkeet, toisia vähennettiin , toisia pois ja kolmansia lisättiin.
Nyt en pääse tasapainoon ja epäilyttää.
Mutta olkoon- susmorsian ek.
Kuule, niin se on. Ite tein saman oivalluksen, kun ihan ääärimmäisen herkäks meni minunkin psyykeni, pahimmillaan vuos , kaks sitten. Erikoisesti tunnepuolelle, empatian liikaherkkyys lähimmäisteni vaikeuksissa oli ihan mahdotonta, surin ja elin mukana. Nyt kun kilpirauhaseni arvot ovat jo olleet kohdallaan tään vuotta, väheni ns. normaaliksi tää surujen kestäminen. Ja lääkkeet yhdessä voivat myös aiheuttaa yllättäviä muutoksia psyykenki puolella.
- capt. cöpenick
Yöaika on minun välttämätön lomani tosiarjesta, niin kai enimmillä osalla ihmisiä. Jos joku asia tuhoaa yöunet, seuraava päivä on pilalla, ite ihan pihalla.
Teen iltarituaalit huolellisesti, kuin kyseessä olisi avaruusmatkalle lähtö. niinhän se onkin. Jokaisena yönä joku ihminen herää ns. pilven päällä.
Ainakaan viiteentoistavuoteen en ole voinut nukkua yhtä kyytiä illasta aamuun. Tästä pitää huolen vanhojen miesten tihentynyt virtsaamistarve suurentuneen eturauhasen takia. - joutessani jorisen -
capt.cöpenick ,
yö on loppuelämäni parasta aikaa,
nautin suuresti nukkumaan menosta,
-- iltatoimista en pidä, se harmittaa, venyttelen hampaittenpesua, ym. valmistautumista mahdollisimman pitkään,
--- kun olen saanu itteni unikuntoon, nautin suuresti peitonalle kömpimisestä,
aika hyvin nykyään nukun yöni,
yleensä näen mukavia unia, niitä kattelen suurella mielenkiinolla, elän unissani täysillä mukana,
--- sama vika on vanhoilla naisillaki,
pisuaari herättää
kerran tai kaksiketaa yössä,
mutta ei se untani haittaa, nukahdan heti uudelleen ,
-- aamulla olen hieman pettyny,
huomaan harmikseni ,,, vieläkö olen täällä, maanpäällä,
noooh, eiku päivä alkuun aamupalalla,
" kyllä se siitä " sano entinenki presidentti ja huitasi kädellään puheen päätteeksi,
muistatte kai, Mauno Koivisto aikoinaan,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv242385- 1132001
- 1131637
Syitä välttelyyn
En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?421503Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.
Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.91447Miksi kaivattunne
ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo901045Purrasta tehty huoli-ilmoitus
Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b016120976Pelottaa kohdata hänet
En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt87935Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu
Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu15929Olisin halunnu vaan tutustua
Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno35927