Kokemuksia venäläisistä vaimoista

Joo eli yleensähän tuontivaimon kanssa mennään melkein heti naimisiin, muuten ne eivät suostu tulemaan tänne vain seurustelemaan. Ja vaarana tässä on se, että kun avioliitto on kestänyt 6v, saa tuontivaimo anoa itselleen suomen kansalaisuutta. Tämän jälkeen valitettavan moni liitto on kuulemmma päättynyt. Nainen kai tajuaa, että hän kelpaa muillekin miehillä kun osaa jo kieltä ja on suomalainen, eikä ylipainoisen metsämiehen peseminen päivittäin ole välttämättä niin herkkua. Suomen sosiaaliturvalla on myös niin hyvä elää kun vertaa Venäjään. Voi sieltä löytää ihan oikean sielunkumppaninkin, mutta epäilen, että voi olla hankalaa.

Useimmat venäläiset naiset ovat tulossa suomeen ja he etsivät itselleen suomesta miehen ja sitten mennään naimisiin ja muutaman vuoden päästä erotaan.Suomessa on hyvä sosiaaliturva ja naimisiin menon kautta pääsee suomen kansalaiseksi ja suomessa pitää olla viisi vuotta ennen kuin hakea suomen kansalaisuutta.Moni suomalainen mies on jäänyt puille paljaille kun venäläinen nainen on vienyt omaisuuden mieheltä.Jos sinulla on aikeita mennä naimisiin venäläisen naisen kanssa niin annan sinulle neuvon että tee ainakin avioehto jos sattuu tulemaan ero niin saat ainakin omaisuutesi säilyttää.
Toki voi olla venäläisten naisten joukossa rehellisiä mutta se on aika harvinaista.
Tiedän monien tuttujen kohdalla ettei kannata mennä venäläisen naisen kanssa naimisiin kun suomeen pyritään vain hyvän sosiaaliturvan takia ja niiden erojen syy ei ole ollut miesten alkoholin käyttö tai väkivaltaisuus vaan kunnon ja fiksut miehet ovat joutuneet kärsimään venäläisten naisten tähden.

Niin tylsältä ja arkipäiväiseltä kuin se kuulostaakin niin kyllä suomi-tyttö venakot voittaa.Tiina tavalliset on parhaita.
Itellä oli joskus ei venäläinen vaan virolainen tyttö ja kulttuuri ero oli havaittavissa,ei ollut onnenonkija mutta vastuuasiat esim.työssäkäynti ja kaikki tän tyyppiset jutut oli vähän erilaisia kuin suomessa kasvaneilla.
En sano etteikö voisi venäläisen kanssa onnistua mutta sovitettavia särmiä on enemmän.

Olen itse ollut toistakymmentä vuotta naimisissa, alunperin venäjältä olevan vaimon kanssa.

Tapasimme Suomessa ja kumpikin oli silloin omillaan toimeentulevia henkilöitä. Tutustuessa en suorittanut "passitarkastusta", vaan tutustuin viehättävään henkilöön, joka oli tässä tapauksessa kotoisin venäjältä.

Mitään suurempia kulttuurieroja ei ole ollut ja arki sujuu kuten muillakin. Myöskin kummankin puolen sukulaisiin on todella hyvät välit.

Minusta kuulostaa vähän turhan laskelmoivalta ajatella, että puolison pitää olla jonkun tietyn kansallisuuden edustaja. Tai sitten että ei saa olla jostakin tietystä maasta kotoisin.

Suomalaisia on paljon ja venäläsiä vieläkin enemmän. Ja kumpaankin kansaan sisältyy vaikka minkälaisia henkilöitä. Minusta ei voi yleistää, että kaikki suomalaiset tai venäläiset ovat samanlaisia. Jokainen ihminen on kuitenkin oma persoonansa.

Hassulta kuulostaa myös tuo "puoliso postimyynnistä" juttu. Voiko toimivan ihmissuhteen jo tilata halutuilla ominaisuuksilla netin kautta...

No hei! Jos suomalainen mies etsii vaimoa "postimyynnistä", se yleensä viittää siihen, että kyseinen mies etsii sopivan mittaista- ja näköistä naispuolista kämppäkaveria. Postimyynnillä tarkoitan entisen NL:n ja esim. Thaimaan, Vietnamin, Fillipineiden, yms. maiden naisten seuranhaku-ilmoituksia, jotka ovat suunnattu länsimmäisille miehille, ovat kaikki "tositarkoituksilla" ja niistä heti käy ilmi että kyseinen nainen olettaa muuttavansa asumaan aviomiehensa kotimaahan. Kukaanhan ei olettaa mitään vastaavaa esim. hollantilasen naisen ilmoituksesta! Naapurissani asui eräs keski-ikäinen mies, joka oli jo neljättä (!) kertaa naimisissa venäläisen naisen kanssa, eroamassa ja suunnittelemassa heti eron jälkeen Pietariin "hakemaan uutta morsianta". Äijä tiesi puutteensa, hyväksyi sen ettei kukaan voi kestää kauan hänen seurassaan, mutta hän tietää tasan tarkkaan että osaa mielyttää naisia esiintymällä "romaantikkona", muttei oikeasti koskaan halunnut muuta kuin naisen kotiin.

Niin, olen siis itse venäläinen, tulin aikonani Suomeen suomalaisen mieheni (entisen nykyisin) kanssa asuttua ennen sitä vuoden hänen kanssaan Venäjällä. "Kotikentällä" mies paljasti kaikki pimeät puolensa, niin jätin hänet monen yrittämisen jälkeen. Eron jälkeen en ajattellutkaan muuttaa takaisin, koska: a)minulla on suomalaisia lapsia, b)en ole enää entisen maan kansalainen, c)tärkeintä: Suomesta on ehtinyt tulla kotimaani,miksi ihmeessä lähtisin pois?

Seurustelin vuosijen mittaan muutaman (suomalasen tietenkin)miehen kanssa, suhteet loppuivat mollemminpuolisesti rauhassa jostain yhteensopimattomuus-syistä, niin kuin kenellä tahansa.
Nyt seurustelen ihanan miehen kanssa, suomalainen hänkin, kenties hän on elämäni mies. Se selviää aikonaan. :)

Pointi on että sitä saa mitä tilaa. Jos halua hymyilevän sanattoman palvelijan, niin mikä tahansa ulkomaalainen kelpaa, jos vain tuntuu olevan halukas muuttamaan Suomeen. Eihän ihmiseen voi tutustua saati rakastua ellei ole yhteistä kieltä! Jos taas ensin käydään läpi verbaalista tutustumista (sama se, kirjeenvaihdossa tai livenä), silloin ei tunnu tärkeältä (ei se olekaan) minkä maalainen tuo tuolla on.

Mi, russkie senshini horoshie!
Moja mush Finn, a ljubit menja, a ja jevo.

Miksi te Suomalainen aina luulee Venäläinen on huono ?
Rakkaus vuoksi minä Suomeen tulin, ei kaiki ole prostitutka tai ei kaikki tarvi maksa!

Rassisteja te monet on !

Ljuba