Mistäköhän ihmeestä tämä johtuu, mutta nettideittailun historia toistaa aina vaan samaa kaavaa. Paria poikkeusta lukuunottamatta juttu menee jotakuinkin näin:
Mies ottaa yhteyttä. Vastaan ja pientä vuoropuhelua alkaa tulla. Juttu alkaa luistaa ja keskusteluun vierähtää tovi.
Sama toistuu muutamana iltana, joskus jopa viikon, joskus pitempäänkin. Sitten vaihtelevan ajan jälkeen alkaa miehen jutut olla sitä luokkaa, että informoidaan silloin tällöin, mitä milloinkin tekee. Pitkin iltaa. Joihinkin on vaikea kommentoida, jos ei niihi ole mitään kommentoitavaa. Yritän kuitenkin vastailla. Oletan kiinnostusta olevan jos ottaa yhteyttä. Ja selvästi halutaan jotain keskustelua. Aina kun vaan ei jaksaisi kirjoittaa vaan olisi mukavaa jo nähdä. Kun ehdotan tapaamista niin aletaan kiertelemään ja kaartelemaan ja mitä ihmeellisempiä selityksiä.
Ja kun homma menee noin hankalaksi niin koko kiinnostus lopahtaa siihen. Voisin ymmärtää jännityksen ja ujouden ja jos tapaaminen olisi liian aikaisin, jos on sovittua hommaa, mutta sitä en ymmärrä, ettei sitten tunnu millekkään päivälle aikaa löytyä. Ja mieluummin ollaan jopa töykeitä kuin innostuneita toisen kiinnostuksesta tapaamiseen.
Eikö näille kirjekamuille ole omaa paikkaansa ja sitten olisi nämä treffaamiseen tarkoitetut paikat. Jotenkin tuntuu niin älyttömän turhauttavalta enää edes yrittää pitää juttua yllä, kun pidetään vaan jonain epätodellisena virtuaaliystävänä.
Kerta toisensa jälkeen....
Ei ymmärrä.
Mies ottaa yhteyttä. Vastaan ja pientä vuoropuhelua alkaa tulla. Juttu alkaa luistaa ja keskusteluun vierähtää tovi.
Sama toistuu muutamana iltana, joskus jopa viikon, joskus pitempäänkin. Sitten vaihtelevan ajan jälkeen alkaa miehen jutut olla sitä luokkaa, että informoidaan silloin tällöin, mitä milloinkin tekee. Pitkin iltaa. Joihinkin on vaikea kommentoida, jos ei niihi ole mitään kommentoitavaa. Yritän kuitenkin vastailla. Oletan kiinnostusta olevan jos ottaa yhteyttä. Ja selvästi halutaan jotain keskustelua. Aina kun vaan ei jaksaisi kirjoittaa vaan olisi mukavaa jo nähdä. Kun ehdotan tapaamista niin aletaan kiertelemään ja kaartelemaan ja mitä ihmeellisempiä selityksiä.
Ja kun homma menee noin hankalaksi niin koko kiinnostus lopahtaa siihen. Voisin ymmärtää jännityksen ja ujouden ja jos tapaaminen olisi liian aikaisin, jos on sovittua hommaa, mutta sitä en ymmärrä, ettei sitten tunnu millekkään päivälle aikaa löytyä. Ja mieluummin ollaan jopa töykeitä kuin innostuneita toisen kiinnostuksesta tapaamiseen.
Eikö näille kirjekamuille ole omaa paikkaansa ja sitten olisi nämä treffaamiseen tarkoitetut paikat. Jotenkin tuntuu niin älyttömän turhauttavalta enää edes yrittää pitää juttua yllä, kun pidetään vaan jonain epätodellisena virtuaaliystävänä.
Kerta toisensa jälkeen....
Ei ymmärrä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä sun kannattais ottaa yhteyttä niihin joista voisit kiinnostua?
Kun juttu luistaa niin siĺloin olen minäkin kiinnostunut. Jos juttu jämähtää niin en väkisin väännä. Sen takia oliskin kiva nähdä se ihminen, jos siinä on jotain kiinnostavaa.
Toi on niin tuttua... olen myös kyllästynyt näihin kirjekavereita etsiviin..
toinen porukka on miehet jotka kirjoittaa, vastailee ehkä jotain jos kysyy...mutta eivät koskaan kysy mitään...
Ja näitä viime hetkellä treffien siirtäjiäkin joukkoon mahtunut jokunen...
outoja miehiä olette kohdanneet.
itse sain naislta viestin jossa kysyi lähtisinkö ulos ja vastasin myöntävästi ja nähtiin parin päivän päästä.
olen myös laittanut naisille ensiviestissä kysymyksen että haluisitko nähdä?
ei mun mielestä mitään järkeä vaihdella viestejä etukäteen ennen tapaamista..
Joskus kun itsekkin aloitteen olen tehnyt niin aika vaikeeta se vastailu on jos vastapuoli vastaa vain kyllä tai ei meiningillä. Ok jos ei kiinnosta, mutta kun lakkaan ottamasta yhteyttä niin tulee jotain tosi fiksua kuten "kysy lisää". Voi jee. Aika vaikeeta touhua. Osuispa vähän rohkeutta kohdalle. Sehän on vain tapaaminen.