Se että vaimoni huomauttaa jatkuvasti tyylitajusta vai minä aviomiehenä huomautan jostain mikä kuuluu minusta yleissivistykseen?
Onko ne yhtä henkilökohtaisia, ei-henkilökohtaisia tai onko jompikumpi enemmän henkilökohtaista ja näin ollen loukkaavampaa?
Onko ne yhtä henkilökohtaisia, ei-henkilökohtaisia tai onko jompikumpi enemmän henkilökohtaista ja näin ollen loukkaavampaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Kumpi tuntuu henkilönä sinusta pahemmalta"...???
Erikoisesti muotoiltu, jos saan sanoa. Eiköhän meistä jokainen puhu vain omasta puolestaan eli "henkilönä" ? Samma på finska: kumpi tuntuu sinusta pahemmalta?
Saivartelut sikseen - aivan yhtä tylsiä huomauttelun aiheita. Jos toisen tyylitajuttomuus tai yleissivistyksen puute mättää niin paljon, että koko ajan pitää naputtaa, niin voi voi... Tekisi mieli sanoa, että sinä ja vaimosi olette epäsopivat toisillenne tai / ja teillä ei ole ollut elämässänne todellisia ongelmia. Tai... Toisaalta voitte olla "a perfect match" - kaksi samanlaista itse täydellisyyttä, naputatte toisillenne sen sijaan että pilaisitte jonkun muun elämää...
Komppaan kyllä edellistä. Nuohan ovat ihan naurettavia juttuja. Varsinkin, kun nämä asiat ovat olleet mukana jo suhteen alusta asti. Vai väitätkö ettet sinä ollut tyylitajuton jo silloin tai vaimosi ei-niin-sivistynyt tavatessanne? Rakastuitteko te toisiinne, vai näittekö jonkun illuusion ja kun huuma haihtui niin yritätte tehdä toisistanne jotain muuta mitä olette? Anteeksi nyt vaan, mutta ei kuulosta kovinkaan aidolta tai kypsältä rakkaudelta.
Kyllä yleissivistyksen puute on huomattavasti nolompaa kuin joku helvetin tyylitajun puute. Tyyli voi sitä paitsi olla subjektiivinen asia, mutta faktat ovat faktoja.
Miten te olette päätyneet yhteen? Vaikutatte kovin erilaisilta, vaimosi on varmaan ollut se luokan nätti tyttö joka ei ole juuri kouluasioilla päätään vaivannut ja sinä ehkä taas se järkipohjainen ihminen, joka ei niinkään ulkoisiin seikkoihin kiinnitä huomiota? Se on tietysti asia erikseen, tarvitseeko jatkuvasti huomautella ja miten sen tekee.
Yleissivistystä ei ihan voi kiteyttää siihen että faktat ovat faktoja. On jossain määrin mielipideasia eli subjektiivista, mikä kuuluu yleissivistykseen, mikä ei. Kiinnostuksen mukaan jokainen tietää asioita: joku paremmin suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjä, joku toinen vaikkapa historiaa, joku kolmas on ajankohtaisista asioista perillä. Toki jos tuntuu että kautta linjan joku on ulkona sen tyyppisistä asioista, joka kaikkien pitäisi oppia peruskoulussa, ja jotka tulevat koko ajan eteen elämässä, voi sanoa että hänellä on huono yleissivistys. Sekin on sitten seikka sikseen, mihin asioihin kukakin jatkuvasti törmää, riippuu ammatista, seurasta, siitä kiinnostuksesta, yms.
"Kyllä yleissivistyksen puute on huomattavasti nolompaa kuin joku helvetin tyylitajun puute."
Ihmisillä tuntuu olevan kovin erilaiset käsitykset siitä, mikä kaikki siihen yleissivistykseen kuuluu. Näitäkin palstoja kun lueskelee, niin jos yleissivistykseen luettaisiin kaikki se, mitä eri kommentoijat täällä ovat ehdotelleet siihen kuuluvan, niin moinen tietomäärä ei mitenkään mahtuisi yhden henkilön päähän. Usein kuvitellaan, että varsin monimutkaiset asiat, kuten jonkin teknisen laitteen toimintaperiaate tai historiallisten tapahtumien laajojen kokonaisuuksien yksityiskohtien tietäminen kuuluisi "yleissivistykseen". Totta kai noista aiheista kiinnostuneet ovat asiastaan selvillä, mutta ei se tarkoita, että kaikkien muiden pitäisi olla tai muuten ovat tyhmiä ja sivistymättömiä.
Joo.
Kyllä parisuhteensa saa pilattua monella tapaa ja te olette keksineet oivat tavat arvostella ja nalkuttaa toisillenne.
Kannattaa jatkaa ihan samaa rataa, yleensä toisen jatkuva arvostelu tekee liitosta onnellisen.
Heitä konkreettisia esimerkkejä, millaisia käytännössä? Voi vertailla paremmin.
Onko käynnissä joku kilpailu?
Olisin kuitenkin taipuvainen ajattelemaan niin, että henkilökohtaisuuden ja loukkaavuuden aste määräytyy ennemminkin sen perusteella, miten huomautuksensa esittää. Asioista voi sanoa fiksusti ja rakentavasti, jos haluaa.
Sinä voit halutessasi mennä katsomaan tavarataloon tai trendipaikkoihin miesten pukeutumista, myyjät neuvovat. Ainakin Tampereella on hyviä miesten vaatteita. Eipä pääse sitten sanomaan. ;D Ainakin jos on rahaa ostaa ja välillä uusii. Vai keksiikö hän seuraavan tavan huomauttaa, koska sinä huomautat jostain? Entä jos sovitte ettei huomautella, vaan keskustelu tai korjaus.
Yleissivistyksestä ei tarvitse huomauttaa, voit tehdä mieluummin korjauksia tai pieni keskustelu hyvässä hengessä. Muttei koko ajan. Ehkä vain välillä. Ettei tule paha mieli.
On tärkeämpää että kaikilla on hyvä mieli ja välittämistä, kuin viilata pilkkua. :) Tunnelma on tärkein? Eri asia sitten jos häiritsee liikaa, jolloin voi mennä parisuhdeneuvojalle. Kyllä se sitten selkenee. Itsekään en malta olla sanomatta, jos olen jostain eri mieltä (jonkun kanssa), vaikka pitäisi muistaa että kaikkea ei voi korjata ja toinen kyllä kantaa vastuun elämästään.
Molemmat yhtä mauttomia ja ikäviä.
Yrittäisin luopua kummastakin. Mitä se toisen tyylitaju minua liikuttaisi ja samoin yleissivistyksen puute - sitäkin kertyy monentyyppistä, itseäni esimerkiksi kiinnostaa esim.f ysiikanilmiöt ja esim.ihmistieteet etc, ja toinen taas saattaa olla haka muistamaan taiteilijoita ja tyylisuuntia nimeltä. Minusta tuntuisi sivistyksen puutteelta, jos toinen meistä alkaisi vähättelemään toista. Arvostan enemmän asennetta, jossa molemmat kiinnostuvat toistensa innostuksista ja arvostavat toisen keräämää asiantuntemusta aiheesta kuin aiheesta - oli se sitten tyylitaju, metsäsienet tai konsolipelit.
Kummastakin on hyvä huomauttaa ja toinen voi sitten parantaa sitä osa-aluetta ihan toisen vuoksi, jos se toinen on tärkeä itselle. Jos joku asia häiritsee, miksei sen eteen tekisi töitä, vaikkei se itseä häiritsekään jos se on rakkaalle tärkeää??
Jos ei muutosta tapahdu, niin epäsopiva pari mielestäni. Jos toinen ei saa henkistä tyydytystä toiselta, niin aika kevyin kantimin mennään. Jos toinen ei saa fyysistä tyydytystä toiselta, niin aika raskasta soutamista.
En voi ymmärtää miksi täytyy ylipäänsä huomautella toiselle. Toista ei voi muuttaa vain itseään voi muuttaa.
Huomauttelut aina satuttavat, varsinkin nyt kysymäsi. Ovatko tarpeellisia ja aina voisi sanoa, että voimmeko toimia näin, si suoraa ivaamista syytöstä vaikka asialle olisi vähän aihettakin.