Miten nainen suhtautuisit yli 30-vuotiaaseen mieheen, jolla ei ole aikaisempia suhteita ja on muutenkin täyskokematon naisten suhteen?
Antaisitko rukkaset, VAIKKA tämä mies olisi komea herrasmies, asuisi omistusasunnossa, eläisi itsenäistä elämää ja häneltä löytyisi vakituinen työpaikka?
Kokemuksesta voin todeta, että Suomessa miehelle yksinjääminen on todella helppoa. Jos ei käy esim. kapakoissa, tansseissa eikä tapaa naisia työn tai harrastusten kautta, niin poikamiehenä saa elää vuodesta toiseen.
Antaisitko rukkaset, VAIKKA tämä mies olisi komea herrasmies, asuisi omistusasunnossa, eläisi itsenäistä elämää ja häneltä löytyisi vakituinen työpaikka?
Kokemuksesta voin todeta, että Suomessa miehelle yksinjääminen on todella helppoa. Jos ei käy esim. kapakoissa, tansseissa eikä tapaa naisia työn tai harrastusten kautta, niin poikamiehenä saa elää vuodesta toiseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En kuulu hakemaasi ikäryhmään, mutta omistusasunnolla, itsenäisellä elämällä (mitä se ylipäänsä tarkoittaa?) tai vakituisella työpaikalla ei olisi mitään merkitystä sen suhteen, kiinnostuisinko ihmisestä. Arvomaailma, mielenkiinnon kohteet, harrastukset, "pilke silmäkulmassa" ja se tänään keskustelussa oleva kemia olisivat paljon ratkaisevampia kuin joku omistusasunto.
En siis suosittelisi "ratsastamaan" noilla asioilla etsiessäsi seuraa. Kerro mieluummin, "what makes you tick" eli mitkä ovat intohimojasi, mitä haluat elämältä, mitä harrastat jne.
Jälleen kerran "Helka" todisti vastauksellaan, millaisista miehistä suomalaisnaisten housut kastuvat.
Mies saa olla työtön sosiaalipummi, juoppo, koditon luuseri, kunhan kemiat natsaa.
Noin kärjistetyn mustavalkoisesti juurikin niin
mutta mitäs ne työttömät täällä sitten itkee kun ei naiset kiinnostu...
"Noin kärjistetyn mustavalkoisesti juurikin niin"
Ja vain sattuman oikusta, kohtalon kirjoittamana, ne kemiat sattuvatkin kohtaamaan miehen kanssa jolla on rationaalisen harkinnan jälkeen luettelemasi ominaisuudet?
Kysy DarkFearilta, hänen mukaansa parhaat nuoruusvuodet alkavat neitsyt-sedillekkin taikaiskusta eräs päivä.
No kyllähän sitä ne kaikkein parhaat nuoruusvuodet ovat elämässä sitten yli kolmekymppisenä, että näinhän se asia just on!!!!!
Oon ollut muutaman vuoden ihastunut kokemattomaan neitsytmieheen (kaveripiirissä yleisesti tunnetaan kokemattomuudestaan). Ollaan ystäviä, tämä tietää mun ihastuksesta kyllä. Fyysisesti tyyppi on hitaasti lämpiävää sorttia, jos jotain sen kanssa alkaisin, niin mun täytyis olla se viettelevä osapuoli ja edetä tosi hitaasti ja rauhallisesti.
Miksi en ole vielä iskenyt tyyppiä itselleni? Fyysisestä kiinnostuksesta huolimatta en oo lähtenyt viemään asiaa eteenppäin, koska:
- Meillä on liian erilaiset elämänarvot. Tyyppi olis mulle seksilelu, se taas kaipaa enemmän oikeaa tyttöystävää, vaikka ehkä ottais panon jos sais, mut jos painisin sitä, ihastuisin siihen kuitenkin ja alkaisin haluta enemmän, eikä meillä ole riittävästi yhteistä siihen enempään.
- Miehen ajoittain kusipäinen käytös. Ylimielisyys paistaa välillä kohteliaan kuoren läpi. Erittäin suuri turn off, joka painaa vaakakupissa enemmän kuin puhdas fyysinen viehätysvoima. Voi olla, et johtuu vaan epävarmuudesta, mutta yhtä kaikki nostaa mun hälytyskelloja.
Miehen "vaikeus" sen sijaan ei olis este. Päinvastoin, tykkään vähän jahdata enkä ottaa niitä helpoimpia saaliita. Liika helppuskin on miehellä varsinainen turn off.
Omistusasunto, työpaikka ja muutenkin itsenäinen elämä on hyviä juttuja, mutta tosiaan eivät ratkaise sitä antaisinko pakit vai ei. Jos oot kovin turvallisuushakuinen, tarviit toki yhtä turvallisuushakuisen tyypin rinnallesi.
Eli ennemminkin kannattais miettiä mitkä syyt on johtaneet siihen että oot ollut noin pitkään sinkku, ja sit miettiä onko ne sellaisia joita voit ja haluut muuttaa (esim. et vaan oo tavannut paljon ihmisiä, seksi on jostain syystä pelottanut) vai jotain mitä et voi tai halua muuttaa (esim. et ylipäänsä viihdy ihmisten seurassa ja haluut yhtä erakon tyttöystävän) ja sit kohdistaa se etsintä sen mukaan. :)
Ei siihe välttämättä tarvita muita syitä kuin ujous, toisin kuin naisilla miehet ei saa seuraa mitenkään 100% varmasti ihan vaan sillä että syntyvät. Usein tuollaista asiaa pysty muuttamaan, varsinkin jos on jo yli 30+ asti ollut poissa kuvioista niin kokoajan kynnys kasvaa korkeammaksi.
Ujouteenkin voi olla syitä, esim oot yleisesti herkkä tyyppi etkä kaipaa esim. nopeita muutoksia elämääsi, vai onko syynä esim. koulukiusaamiskokemukset, mistä johtuen on vaikee ylipäänsä luottaa ihmisiin.
Semmoisista kilteistä ja vakaata elämää arvostavista, mutta kuitenkin ihmissuhdeasioissa rohkeasti ohjat käsiin ottavista naisista on varmaan todella kova pula, kun niin paljon ujoja introverttejä miehiä vapaana.
Jos nainen taas on itsekin ujo ja sosiaalisesti estynyt, vaikeaa siinä on 2 samanlaisen ihmisen saada juttua aikaan. Tai sitten ei.
Ei muuten ujoilla ja introverteillä naisilla ole sen helpompaa, kun eivät ne mukavat ujot introvertit miehet tule juttelemaan ja ne rohkeammat miehet vaan ärsyttää kun tunkevat päälle eivätkä ymmärrä että ujoa naista siinä kuin ujoa miestäkin pitää lähestyä hitaasti ja varovasti.