H.V.

Tästä tulee Mieleen tositarina. Oltiin ulkomaanmatkalla (no Virossa vain) A:n ja hänen lapsensa kanssa ja A lähetti tästä onnellisena viestin tyttärelleen, juuri aikuistuneelle B:lle. B vastasi A:lle "HV". A ihmetteli, mistä on kyse. Siinä piti sitten yrittää selittää A:lle, että kai B on jotenkin ************ siitä, että A oli lähtenyt matkalle ilman häntä ja edes kertomatta asiasta etukäteen.

Minä jäin eniten miettimään A:n puhdasmielisyyttä, kun HV-lyhenteen ilmeisin tulkinta ei ilmeisesti tullut mieleen lainkaan. Samaa puhdasmielisyyttä eli kielen todellisuudesta irtautuneisuudesta edustanee Kotus (jota kutsuisin sen naisvallan takia pikemmin sisareksi kuin veljeksi).

On minulla toinenkin tositarina. Sattui, että puhelimeni lähetti taskuviestin kaverille. Siis en ollut pimentänyt sitä, vaan se otti liikkeitäni jotenkin näppäinten painalluksina ja vielä lähetti ne. Viesti oli "Hmv". Asia selvisi pienellä selittelyllä. Jälkeenpäin olin kiitollinen siitä, että viesti ei ollut esimerkiksi "Hhv" tai "Hv".

Enpä tuosta ollenkaan huumoria löytänyt, mutta suosittelisin muistelmateoksia, tai UKK:n elämänkertaa.

Eipä ollut itselläni ehtinyt tulla koskaan mieleenkään, että lyhenne H.V. saattaisi merkitä jotakin hajuaistin käyttämiskehotukseen liittyvää. Taidan olla liian vanhan koulun miehiä (aloitin kansakouluni 1958).