Tulin suostuneeksi orjaharjoitteluun. Työn luonteeseen kuuluu paljon kokouksia ja matkojakin. Koska en saa palkkaa, en voi saada päivärahaa enkä matkakorvauksia. Sovittu, että ei tarvitse matkustaa. Voin lähteä mukaan, jos pääsen kyydillä tai saan liput. Sitten kokouksissa sovitellaan seuraavaa aikaa ja paikkaa, usein kauemmaksi kuin olen töissä tai jonnekin minne en tiedä voinko osallistua.
Tarkoitus olisi päästä kuitenkin tämän kidutuksen jälkeen sen verran oikeisiin hommiin, että saisin vähintään työssäoloehdon uusittua. Vaihtoehdot on vähissä ja ikäkin painaa.
Onkohan muita samassa jamassa ?
Tarkoitus olisi päästä kuitenkin tämän kidutuksen jälkeen sen verran oikeisiin hommiin, että saisin vähintään työssäoloehdon uusittua. Vaihtoehdot on vähissä ja ikäkin painaa.
Onkohan muita samassa jamassa ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko siis "harjoittelemassa" omaa ammattiasi, johon olisit pätevä, jossakin yrityksessä/organisaatiossa? Lupasivat varmaan työllistää, JOS mahdollista, niinkö?
Mieheni oli koulutustaan vastaavassa työssä "harjoittelemassa" eräässä velkaisessa, mutta korskeassa keskisuomalaisessa kaupungissa, koska oli pitkäaikaissairas ja siten työkyvytön aikaisempaan vakituiseen työhönsä kaupungilla.
Harjoittelu/työkokeilu sujui hyvin, mutta sen jälkeen todettiin, ettei vastaaviin työtehtäviin voikaan työllistää, kun ei ole tarvetta. Ei mennyt kauaa, kun tarvetta tuli, kun miehen ohjaaja yllättäen menehtyi - luonnollisista syistä. Silti paikkaa ei täytetty. Lopulta mieheni irtisanottiin, koska hän "ei vastaanottanut työtä", vaikkei sellaista, johon terveytensä puolesta olisi kyennyt, ollut oikeasti edes tarjottu.
Hypättyään vuosikausia työkokeiluissa ja -tutkimuksissa sekä tehtyään kymmeniä työkyvyttömyyseläkehakemuksia ja -valituksia, mieheni sai eläkkeen. Sivusta kaikkea seuranneena, ihmettelen, että mieheni jaksoi tuon kaiken pelleilyn. Kaikki eivät jaksakaan.
Sinulle tietenkin toivon toisenlaista kokemusta ja menestystä!
"Oletko siis "harjoittelemassa" omaa ammattiasi, johon olisit pätevä, jossakin yrityksessä/organisaatiossa? Lupasivat varmaan työllistää, JOS mahdollista, niinkö?"
Juuri näin. Tämä olisi minulle hyvä mahdollisuus (ja melkein ainut täällä) eikä työmatka olisi pitkä. Haluaisin todella, että tästä todella tulee jotain. Eihän tässä paljon häviä, lehdet ehdimme haravoida viikonloppunakin.
Edes tietokonetta ei muuten annettu, kun oli omakin. Siitäpähän nyt sitten voi ehkä jotain päätellä, jos sellainen sattuu jostakin tupsahtamaan tai jos sitä ei tarjota.
Täytyy varmaan valehdella, jos joutuu/pääsee samaan tilanteeseen kuin sinä, että on vain pöytäkone, jota on vähän vaikea rahdata mukana :)
Toivon tosiaan, ettei tuo sinun tilaisuutesi osoittaudu p*skapuheeksi, olisi mukava vaihteeksi lukea niistä onnellisista lopuistakin, vaikka harvempi niitä tulee tänne enää kertomaan, kun status muuttuu työttömästä "oikeaksi ihmiseksi".
Joka tapauksessa minä pidän sinulle peukkuja!
Aikoinaan pääsin suoraan koulusta suuryhtiön palvelukseen. Ensimmäinen kuukausi meni suurin piirtein opetellessa tehdasta ja talon tapoja. Ei tarvinnut olla kokenut osaaja ja tuottava työntekijä ensimmäisestä päivästä lähtien mutta palkan sai silti. Todistus riitti vaikka ketään en talosta tuntenut.
Jäi niin mieleen, kun hankintapuolelta kävi tyttö kysymässä ensimmäisen työviikon loppupuolella, että millaisen tietokoneen nuori insinööri mahtaisi tarvita ja näytti joitakin tietokoneiden esitteitä, mitä taloon yleensä on hankittu. Olivat aika kalliita siihen aikaan, maksoivat ohjelmineen ja tulostimen noin parin kuukauden palkan verran. Ei ollut internetiä vielä siihen aikaan.