Naisten käytös miehiä kohtaan

Kannattaisi ohjata miehet pariterapiaan, kriisipuhelimeen tai kirkon perheasiainkeskukseen saamaan neuvoja ja ohjeita. Vaikka yksin ensin. Eihän tuo noin voi jatkua. "Syitä" varmaan löytyy, mutta naisten pitää lopettaa se. Samoin miesten. Jos ei kiinnosta olla sen miehen kanssa, voisi sitten erota. En tiedä onko kunnallakin pariterapiapaikkoja. Jos toinen on kroonisesti väkivaltainen, se on sitten lähes turhaa käydä keskustelemassa. Ero. Nuorilla naisilla voi olla stressiä ja mies itsekin haukkuu /kiusaa (kun et ole näkemässä), silloin se on yleisempää. Arjen vaatimuksia pitäisi löysätä.

Ei ainakaan minun lähipiirissä ole vastaavanlaista ollut koskaan.

Eikös aikuiset ihmiset voi valita lähipiirinsä vapaasti?! Miksi olet tuollaisia ihmisiä elämääsi valinnut?!

Lapsuudessani ja nuoruudessani oli miehiä, jotka kohtelivat naisia kuvailemallasi törkeällä tavalla. Nyt aikuisena olen vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka kohtelevat ihmisiä kunnioittavasti ja ystävällisesti.

No siis kyllähän näitä on sekä naisissa että miehissä. Tossun alla on suhteissa sekä naisia että miehiä, väkivaltaa kokee sekä naiset että miehet toiselta sukupuolelta. Vääryyttä on, ja sitä ei voi poistaa täysin. Yrittää voi herättää lähipiirin ihmisiä tajuamaan, mutta ei se helppoa ole ja onnistumisprosentti suht pieni.

Suurin osa suomalaisista miehistä on sovinistisia, seksistisiä, naisten alistajia juntteja ja typeryksiä, narsistimies provosoi uhriaan suuttumaan, kaikki ei ole aina sitä mitlä näyttää, monessa suhteessa käydään valtataistelua, mutta harva mies sen nurisematta naiselle myöntää joten huolehdit turhaan, ei nainen miehelle pärjää!

Meistä jokainen omaksuu kotoaan jonkinlaisen parisuhteen mallin. Siis mallin miten käyttäydytään vanhempana suhteessa puolisoa ja lapsia kohtaan. Valitettavasti usein on tarjolla malli missä äiti/vaimo henkisesti yrittää alistaa miehensä omaan tahtoonsa. Usein jopa ihan syystäkin (ainakin sillä sitä usein perustellaan).

Lapset sitten omaksuu tämän käytöksen osana normaalia arkea ja helposti toteuttavat itse sitä kyseenalaistamatta omassa suhteessaan puolisoon. Näin vanhat huonot tavat ja mallit periytyvät edelleen. Aivan vastaavasti vain harva alkoholistin lapsi on pystynyt katkaisemaan alkoholismin kierteen.

Usein mallin toteuttamisen takana on myös turvattomuuden ja epävarmuuden tunne ja siitä nouseva halu ja tarve kontrolloida, jottei vain mitään ikävää pääsisi tapahtumaan.

Näin perityt mallit ja henkilökohtainen epävarmuus luovat otollisen asetelman valtataistelulle parisuhteessa.

Kun mies on lopulta saatu avioon ja elatusvelvolliseksi voi alkaa miehen "koulutus" psrisuhdekelpoiseksi (lue: henkinen alistus ja kiristys) käyttämällä intrumentteina rahaa, mielenrauhaan, huomiota, läheisyyttä, hyväksyntää, seksiä sekä lapsia.

Kohtelu on kovaa ja armotonta ja se tähtääkin vastarinnan täydelliseen nujertamiseen sekä kohteen olouttamiseen vastaamaan toisen tarpeita. Koska malli on peritty mallioppimisen kautta ei siihen liity tietoisia prosesseja, vaan sitä toteutetaan täysin tunteen varassa. Samasta syystä prosessi ei koskaan valmistu eikä pääty, vaan se jatkuu määräämättömästi.

Surullista on, ettei alistaja usein edes tiedä mikä on hänen lopullinen tavoite ja miten se häntä lopulta palvelee. Se mitä tehdä alistetulla vastarinna päättymisen jälkeen on täysin hämärän peitossa ja aivan toisarvoista.

Täytyy sanoa, että ei ole kyllä mun lähipiiristäni tuttua toimintaa. Muutamat tuntemani parit saattavat selvitellä välejään huutamalla, molemminpuolisesti, mutta jos haukkumista ja lyömistä harrastetaan, niin ei julkisesti ainakaan. Sitähän ei voi koskaan tietää, mitä ihmiset kulissien takana tekevät.

Onko miehet huomanneet että se naisen turhautuminen näkyy usein ensin vähän laimeammin merkein? Onko kukaan mies ohittanut tämän "turhana räkytyksenä"? Onko kukaan mies tullut ajatelleeksi että rakkaus on sitä että ottaa toiselle tärkeät asiat tärkeinä itselleen, vaikkei itse kokisi samoin? Onko miehet huomanneet ylipäänsä ajatella?

Ketään ei saa lyödä tai henkisesti hakata. Ketään ei saa myöskään ohittaa olankohautuksella, ellei sitten halua eri teille.

Juu, minulla oli tuollainen parisuhde. Vaimo ei ollut sitä mieltä, että lyöminen olisi absoluuttisesti väärin hänen puoleltaa. Se oli oikeutettua, koska olin tehny tai sanonut väärin tai jättänyt jotain tekemättä.

meillä voisin sanoa, että mies kyllä on omalla tavallaan aina pitänyt vallan itsellään. Kun hän tarvitsee harrastuskamoja, varmasti ostaa ja samoin on ollut myös harrastukseen tarvittavan ajan kanssa. Mikään ei ole niiden edellä.

No jos tänään ajattelen hieman järkevämpänä, näen hänen huonon itse itsetuntonsa, jota pyrki kilpailutoiminnassa kohottamaan, kumarsi herroja, jotta pääsi mukaan. Näen senkin mistä tämä huono itsetunto on lähtöisin, kyllä se on hänen oman kotinsa ilmapiiri ja asennoituminen elämään. Vanhempiensa perheen perustaminen ei ole oikein sallittu, pikkuserkut naimisiin ja presidentin luvalla, oli ollut luvatonta seksiä, isä kymmenen vuotta vanhempi äitiä.
Lapsi oli tulossa ja piti saada hyvän perheen tytölle kulissit. Yksi lapsista sairas, olisiko liian läheinen sukugeeni sen aiheuttanut.

Olen kestänyt tämän, sillä mieheni ei ole juoppo, eikä hänellä ole ollut naissuhteita.
Olen itse osin syypää, entisen tapaan en velvoittanut häntä mihinkään kotitöihin vaan tein kaikki itse ja kotini on siisti, ehkä minullakin on jokin lapsuuden trauma takana. Olin kasvatettu siihen kastijaossa ehkä hopealusikkaan. Tämä asia on murennut tässä vuosien saatossa, tosin sukuni yhä edelleen kuvittelee olevansa vähän parempaa ja kaikki eivät kelpaa joukkoon.

Jos mieheni tänään jäisi yksin hoitamaan talouttaan, ei siitä tulisi mitään, miesten osaa ja tekee hyvin, mutta pyykinpesu, siivoaminen, ruuanlaitto silittäminen, lasten hoito, ei onnistuisi.
ei hän osaa leikkiä lasten, kuvittelee jopa että kun jyrähtää kaksivuotiaalle, tämän pitäisi olla huuri sillä hetkellä hiljaa eli ei mitään käsitystä siitä, miten lapsi kehittyy, mitä tarvitsee. Luultavasti omatkin lapsemme ovat joutuneet saamaan osan perimää näin ja kokevat riittämättömyyttä elämässään.

Kerran jopa lohkaisi, että olet opettanut lapset lasikoiksi, kun eivät toimi kuten hän sanoo ja näe samoja asioita tärkeiksi.
Lapset eivät ole laiskoja ei saamattomia, he osaavat hyvin paljon, mutta eivät halua harrastaa isänsä lajia, joka edelleen kuuluu liiankin tärkeänä osana elämään.

Omalla kohdalla näin, kuinka tuttavapariskunta oli tällainen, tosin miehen puolelta. Mies äyski, tiuski ja puhui aina alentavasti avovaimolleen.
"Etkö nyt hemmetti osaa tuotakaan asiaa taliaivo?!"
"Tuletko sinä vai et, jätän sinut kävelemään jos et osaa muuta kuin hidastella!"
"Voi helvetti etkö osaa laskea?!"
Tällaiset olivat ihan yleisiä. Avovaimo teki aivan samaa, mutta ei ihan samalla mittakaavalla. Harvemmin kuulin hänen vastaavan noin jos muita oli paikalla, mutta mies kyllä kohteli naistaan aivan päin p*tä. Erosivat ja nykyään nainen kohtelee uutta miestä tuolla tavalla. Mies taas kohtelee uutta naista kuin kukkaa kämmenellä, ei mitään samanlaista enää näkyvissä.