Miehiltä haluaisin kuulla vastauksen..

Niin ehkä se on tämä meidän jäyhä, hiljainen ja sisäänpäin lämpiävä kulttuurimme, joka kasvattaa (valitettavasti) "miehiä" jotka luulevat että tunteiden näyttäminen ja niistä avoimesti puhuminen on jotenkin "pehmeää" ja "ei-niin-miehekästä", vrt. esim. tempperamenttiset latino/mocca-Amore-Amore-alueet etelässä (siellä tietysti omat ongelmansa esim. naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa). Juuri tämän saman tunne-elämän invaliditeetin takia meillä on kunnia-asema johtaa nuorten miesten itsemurhatilastoja maailmassa kun ei osata puhua, avata sisintä ja purkaa sydäntä ennen kun vasta sitä viinaa on vedetty, sitten sieltä purkautuukin ne kaikki arjen harmauden keskellä padotut tunteet, niin hyvässä kuin pahassakin. Tästä "pahasta" voi lukea päivittäin iltapäivälehdistä.

Itseäni enemmän kuin epäilyttäisi olla parisuhteessa jossa rohkeus avoimuuteen ja hellyyteen rakentuu toisella osapuolella pelkästään alkoholin varaan.

Ikävää että tätä samaa tunnevammaisuutta on myös naisissakin, joskin ei (ilmeisesti) samassa määrin.

Mutta en minä ole mikään tuomitsemaan muiden valintoja, kunhan vain toin oman näkökulmani asiaan.

Yritä vaikka kannustaa miestäsi joku kerta arjen keskellä ... sillä tavalla ovelasti ;)
Kyllähän ihminen aina voi muuttua, jos HÄN niin oikeasti vain haluaa.

Voi teitä naisia ja ikuista lapsellisuutta.Mitäs itse luulet mitenköhän siihen pitäisi suhtautua?

Omasta puolestani voin todeta että humalassa on helpompi avautua...silloin ei hermoile toisen reaktiota jos sanookin jotain mitä ei todellakaan selvänä sanoisi...useimmiten vaikka joku selvänä taas väittäisikin että humala vaikutti niin kuitenkin niissä sanoissa on osa totuuttakin....hyvä niihin olisi suhtautua sopivalla vakavuudella....toki varmistuksia voi kysellä sitten kun molemmat on selvänä...silloin vain sitä vastausta kannattaa tivata useampaan kertaan

Humalassahan voi puhua ihan mitä vaan.

Mutta ei miehet selvinpäin koskaan lässytä/puhu pehmoisia. Siitä jos jää kiinni - siis niin että joku toinen mies kuulee... aijai!
Sitä on neiti-leima otsassa koko loppuelämän.

Sitte ei enää voi olla tosimies.
Ajattele sitä. Niin. Ajattele sitä!

Kauheeta.

On kestämätöntä, jos ensiksi on puhunu pehmoisia ja pian sen jälkeen miestä käsketään olemaan miehekäs. Silloin viimeistään tekee mieli lähteä metroon lyömään kirveellä tuntemattomia kavereita kaaliin.

Mutta joo kysyit miten pitäisi suhtautua? Mun vinkki on, että lyö sitä korville ja käske sitä olemaan kunnon Mies, eikä tunteellinen höpsöttäjä. Jossei se usko, niin muistuttele sille selvin päin kaikesta mitä se sulle pehmoili.

Nomut noi oli mun oikeat vastaukset sun kysymyksiisi. Toivottavasti auttoi ymmärtämään.

Jees. Olis se kyllä kivaa olla nainen; voisi alkaa vaan itkemään ja pehmoilemaan ihan ilman syytä missä vaan. Nytkin tekis mieli itkeä, mutta en mä kehtaa.

Heippa.