Olen yksinäinen

Hei! Voin samaistua. Paitsi että lapsuus meni niin syrjällä seudulla, ettei siellä juuri muita lapsia ollut kavereiksi paitsi koulussa tietysti muutama. Yläasteella myös erinäisten ongelmien, ml. kiusaaminen, takia eristäydyin vielä entisestään.

Onko alasi töitä tarjolla lähikunnissa/-kaupungeissa tai pk-seudulla? Onko toisen tutkinnon suorittaminen mahdollista?

Vanhempien luona asumisessa on se hyvä puoli, että näkee edes joitain ihmisiä ja saa päivittäin ainakin muutaman sanan vaihtaa. Joskus tuntuu, että omaan kämppään tahtoo erakoitua vähän turhankin helposti. Ja vanhempia on mukava nähdä, kun vielä ovat tässä maailmassa ja suht. terveinä. Koetan tässä sanoa, ettei vanhempien nurkissa asuminen ole ihan niin negatiivinen asia, kuin yleinen mielipide ehkä väittää.

Vaikka sitten vain vaaksa kerrallaan, mutta eteenpäin. Lenkkeily on terve harrastus ja työelämänvalmennus kuulostaa äkikseltään paikalta, jossa harjoitella ihmisten kanssa juttelua ja hyvällä tuurilla saada joku uusi kaveri tai tuttavakin. Toivotan jaksamista.

En tiedä mitä kirjottaisin ja haluaisin sanoa, mutta tsemppiä. Olin itsekin koko ala- ja yläasteen, myös lukion todella yksinäinen. Osan ala-asteesta ja yläasteen ajan myös koulukiusattu, mikä tällöin ja yhäkin vaikutti persoonallisuuteeni ja itsetuntooni. Minulla ei ole koskaan ollut moniakaan kavereita ja koko peruskoulun ja lukion ajalta pystyn varmasti laskemaan ne kerrat kun kävin kaverin luona/kaveri kävi minun luona.

Jossain vaiheessa kai jokin muuttui ja onnistuin harjoittelemaan sosiaalisia taitoja. En ole yhäkään maailman suosituin ihminen ja kavereita minulla on vähän. Kannattaa hakeutua ihmisten seuraan, sillä niin voi saada kavereita.
Tiedän, että se saattaa olla vaikeaa, ja jos joku olisi minulle sanonut näin aiemmin, olisin nauranut päin naamaa, että se ei muuta mitään. Mutta kaiketi se on kiinni sattumastakin ja ketä tapaa. Mutta jos sulla on asioita mistä pidät, yritä hakeutua sellaisiin harrastuksiin missä voit tavata ihmisiä.

asun vanhempien luona myös ja 26 v

en jaksa enää oikeestaan välittää mitä muut ajattelee

itse asun vieläkin vanhempien luona vaikka olen jo 28.5v, jotenkin ei ole koskaan ollut omaa motivaatiota etsiä asuntoa ja muutenkin koulutuksen/työn suhteen aina ollut hälläväliä-fiilis mikä kostautuu aika pahasti tällä hetkellä.
tässä iässä kun pitäisi olla jo joku korkean statuksen koulutus/ammatti että naiset kiinnostuisivat..

Sulla aloittaja on siinä mielessä asiat kuitenkin ihan ok, että et ole lähtenyt päihteitä käyttämään. Alkoholi on yksittäisistä syrjäyttävistä ja terveyttä tuhoavista tekijöistä se ykkönen. Hienoa, ettet juo liikaa alkoholia! Onnittelen siitä todella.

Suosittelen oman mukavan yksiön vuokraamista mitä pikimmiten. Saat siitä kohennusta itseluottamuksellesi, kokemuksen itsenäisyydestä, joka on tärkeä hyvinvoinnin tekijä aikuisella miehellä.

Kun valitset yksiötä, älä mielellään ota sitä kaikkein halvinta, jos se ei ole sinusta yhtään viihtyisä. Ota perusremontoitu, siistissä kunnossa oleva, suht moderni kämppä, joka on helppo pitää siistinä. Nykyään on saunallisiakin yksiöitä. En tiedä, mitkä ovat omat mieltymyksesi ja että asutko kasvukeskuksessa vai pienellä paikkakunnalla, mutta itse viihdyn parhaiten lähellä keskustaa, alueella, jossa on puistoja ja kauppoja, lapsia, ihmisiä, elämää.

Joka tapauksessa, kun valitsee kotia itselleen, yksiötäkin, kannattaa satsata viihtyisyyteen eikä vain tuijottaa vuokran määrään ja valita sen perusteella rähjäisintä kämppää juoppojen talosta.

Hienoa, nuori mies, että kirjoitit ja avauduit kirjoittamalla tänne. Elämäsi on monella tavoin kunnossa, kun et touhua päihteiden kanssa. Vaikka on yksinäisyyttäkin, ei juomaporukoissa kaveraaminen pitemmän päälle kunniaan johda.
Jatka vain lenkkeilyä ja liikunnallisia juttuja. Jospa keksisit vielä jonkin mukavan harrastuksen, jonka myötä pääsisit ihmisten pariin.
Kyllä vielä työelämässäkin löydät paikkasi.
Kirjoittele lisää.

"2011 syksyllä pääsin puoleksi vuodeksi työttömien työpajalle työelämänvalmennukseen. 2012 pääsin uuestaan samaan paikkaan kuntouttavaan työtoimintaan, kun oon pitkäaikaistyötön. Ja siellä samassa paikassa oon vieläkin kuntouttavassa työtoiminnassa."


Tästä toteaisin, että kokeile rohkeasti hakea ennen kaikkea suunnilleen mitä tahansa töitä (jos vain terveys on kohdillaan). Nämä työpajat, kuntouttavat työtoiminnat yms. ovat oikeastaan vihon viimeisiä paikkoja, joihin kannattaa jäädä.

Niissä olevat työntekijät saavat siitä palkkaa, että siellä on näitä "työkuntoutujia". Heillä ei ole siis erikoisemmin motivaatiota saada sieltä ketään pois, koska se ei hyödytä heitä itseään millään tavalla. Tämä onkin se suurin ongelma koko systeemissä eli nuo "laitokset" hyödyttävät liikaa työvoimatoimiston väkeä ja sosiaaliviranomaisia kaupungin työntekijöitä, jotka ovat näissä mukana.

Yksi ongelma mikä liittyy noihin on siinäkin, että sitä kautta tarjotaan yleensä vain 9€/päivä hommia. Käytännössä teet saman tai alhaisemman tuntimäärän kuin vakinaiset työntekijät, mutta saat siitä vain tuon 9€/päivä kulukorvauksen. Samaan aikaan "samassa paikassa oleva tekijä" saa täyden palkan, joka on n. 2000 €/kk (veroineenkin siis jää yli 1200-1400€).

Pahinta onkin oikeastaan se, että näillä toimenpiteillä kaunistetaan ennen kaikkea tilastoja. Niiden kautta ei luoda mitään konkretiaa, että henkilö pääsisi työmarkkinoille.

Jos alkaa juoda vain sosiaalisin perustein ja ettei tarttis olla yksin, siitä tulee tapa ja tottumus.
Tiedän oman isäni, josta tuli alkoholisti pikkuhiljaa. Hän kertoi, että inhosi viinaa ja mutta kun ei ollut kavereita ja oli selvin päin ujonlainen, piti ottaa seuran vuoksi ja sitten rohkaisuryyppy.
Ja eihän aloittaja nyt mikään absolutisti olekaan alkoholin suhteen.

Tiiän kyllä, mitä alkoholi voi saada aikaan. Mun suvussa on tästä esimerkkejä. Siks en oo itte viittiny kauhean paljon olla alkoholin kanssa tekemisissä.

Voin samaistua tarinaasi! Olen kohta 21-vuotias ja yritän vielä lukiota saada päätökseen. Viivästyi mokoma kun järki alkoi pettää. Kunhan tuosta lukiosta pääsee eroon niin mieli alkaa varmasti kirkastua. En todellakaan ymmärrä miksi vanhempien luona asumista pidetään jotenkin nihkeänä. Jos se olisi henkilölle jotenkin epämellyttävää hän olisi varmaan jo muuttanut pois kotoa. Mutta onhan siinäkin jokin raja. Itse pitäisin hieman omituisena jos vielä 30-kymppinen asuisi kotona, mutta ei sekään tekisi ihmisestä yhtään sen huonompaa. Mutta jokainen ihminen on tärkeä juuri sellaisena kuin on jos nyt ei ole ihan täysi kusipää.

Pitkästä aikaa muuten viestiketju mitä itse olen lukenut, jossa on oikeaa asiaa! Ja järkeviä viestejä ennen kaikkea. Hyvä ;D

Itse ymmärrän hyvin sen että tarvitsee oman asunnon jos on tyttöystävä ym kavereita/sosiaalista elämää mutta jos on nolife kaveriton/tyttöystävätön niin oman asunnon hankkiminen tuntuu aika yhdentekevältä.

Nyt kerron, miks tahtoisin muuttaa omaan kämppään. Mun isä ottaa mun joka tilistä rahaa yhteisiin menoihin niin paljon, ettei mulle itelle jää paljon mitään. Tilistä jää yleensä itelle 100-200 euroa. Sitten niistä jäljelle jäävistä rahoista hän on pyytelee lainaa, joita sitten makselee takas, kun pystyy.

Mun vanhemmilla on ulosotossa perittävää, en tiedä paljonko. Molemmat vanhemmat on töissä. Äitillä on vakituinen työsuhde, isä tukityöllistettynä, eli valtio maksaa osan palkasta. Mun isällä on peliriippuvuus. Hän pelaa ravia, ja meillä näkyy kesäsin maksullinen TotoTV-kanava. Lisäks mun isä pelaa netissä monilla eri casinosivustoilla. Kaupoissa oleviin kolikkopeleihinkin hän pistää rahaa.

Äiti sai isän jo aiemmin lopettamaan alkoholin. Ennen vanhaan mun isä veti kännit joka viikonloppu. Heillä oli jo erohakemus vireillä. Äiti lupas jäädä, jos juominen loppuu. Eivät sitten eronneet, kun isä lopetti juomasta alkoholia. Hänen peliriippuvuus on kehittyny sen jälkeen, kun pääsi alkoholista eroon.

Meillä ei oo oikeastaan mitään yhteisiä koko perheen aktiviteettia. Jokanen vaan istutaan omalla koneella. Joskus kesäsin isä lainaa jonkun tutun autoa, ja mennään käymään jossain. Tänäkin kesänä oli reissu eläinpuistoon. Mutta mä en lähteny mukaan, kun kuitenkin ois saanu katella jossain huoltsikalla katella isän pelaamista pelikoneella. Ois ne reissut kivoja, jos ei tarvis kattoa sitä rahan hassaamista pelikoneeseen joka toisella huoltsikalla.

Oon laittanu pankkiin säästötilin, jonne säästän rahaa mahdollisuuksien mukaan. Isä ei tiedä säästötilin rahoista. Niillä säästöillä sitten jonain päivänä maksan takuuvuokran yms, kun muutan omaan kämppään. Oon koittanu myydä jotain mun tavaroita Huuto.netissä, ja oon saanukki jotain myydyks. Nekin rahat pistän mun säästötilille, jotta voisin asua omassa asunnossa jonain päivänä.