Viherkasvit

Kaktus nyt onkin itsensä belsebuupin kasvihuoneella kehitetty kidutusväline. No. Kaktus oli kupsahtanut oltuaan 1½ vuotta ikkunalaudalla ilman vettä.
Ruukkuineen kidutusväline oli helppo heivata mäkeen. Viattoman näköinen lehti oli pudonnut sen kuollesta rungosta ikkunalaudalle.
Menin sitten onneton rutistamaan sitä nyrkissä. Ainakin 160 piikkiä kirveli unentuloon asti. Niin pieniä, ettei niitä silmällä tai luupilla nähnyt.

Ite belse jossakin ukkospilven reunalla tietenkin kyyläsi ja nauroi kippurassa tehotekeleensä hyviä vakutuksia.
Unentuloon! Ilman vahvaa sisäistä rommihuuhtelua uni olisi jäänyt ehkä tulematta.

Minulla chilit valtaavat kämpän. Panin keväällä muutaman siemenen multaan ja kuvittelin maitopurkissa kasvattavani. Ensin ei tapahtunut oikein mitään, mutta kun Kesä tuli niin riehaantuivat. Kaksi on ämpärissä, loput isoissa purkeissa. Monta kymmentä habaneroa ja muuta chiliä on eri kypsyysvaiheissa. Eikä mihinkään voi lähteä, pakko kastella max 2 päivän välein. Kesällä parvekkeella jopa kolmasti päivässä, kun oli yli 40 astetta... Eivät kuki enää, mutta kasvattavat oksia monta senttiä päivässä. Pakko amputoida...
On pari kaktustakin. Vanhanpojan näköisiä muuten, mutta keskeltä pulleita ja kasvavat kallellaan. Ja poikasia kyljessä. Oliskohan laji sitten vanhapiika???
Niin että teit mitä tahansa niin pieleen menee aina. Joko ei kasva ollenkaan tai sitten kasvaa liikaa.

Kaktus onkin sellainen että se tykkää kärsiä kylmää ja kuivuutta. Sitten se osoittaa mieltään kukkimalla karkotuspaikassaan, hähhäähhää, et tiedä mitä menetät-asenteella.
Iloitse, että kukkasi suostuu kukkimaan vaikka siirsit sen uuteen paikkaan. Useinhan se kostaa huomion tiputtamalla nuput, jos huomaa että sitä on siirretty.

Kaktuksissa on luonnetta.

KOkeiluja on ollut kaktuksien kanssa. Vaikka Vanhapoika-kaktus on niin pistävin piikein varusteltu, yritin sitä saada kukkimaan. Sama kohtalo kun CC:llä tökkäsin vahingossa herra Vanhaapoikaan kyynärvarteni sain piikkejä nahkaan ja siitä sitten seurasi patteja joissa oli vaalean keltaista töhkäää sisällä. Tulehdus kesti aikansa.

Suututti niin vietävästi, ajattelin minäpä en vanhoja poikia enää lirkuttele kukoistamaan, vein koko kukan roskikseen. Naapurilla on edelleen Vanhapoika joka kukkii hänelle kauniita suuria kukkia, mutta hän pitääkin "vanhoista pojista", puhuu kukan kanssa alvariinsa! Pitäisikö tässä alkaa kukkien kanssa seurustelemaan ?
Tässäkö on naapureiden luonteissa eroavaisuus.

Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa kaktusosastolla on hyvin kookas noin 70 sentin levyinen vanhapoika. Sille on annettu hauska nimi Anopinpalli.
Kaktukset ovatkin kauniskukkaisia kaikki.
Minulla on ollut parikin kertaa yönprinsessa, joka kukkii alkukesästä suurin huumaavasti tuoksuvin kukin. Illalla kukkaset aukeaa ihan silminnähden mutta aamuun mennessä kukat roikkuvat kuin vanhat rätit.
Minun oli hävitettävä se sillä valitettavasti se kasvoi liian isoksi lisäksi sen kasvutapa vaatii tukemisen. En tullut sen kanssa enää toimeen.
Chilin kasvatus parvekkeella jäi yhteen kertaan. Satoa tuotti runsaasti ja oli rehevä. Kun sitten hedelmän kypsyttyä siirryin maistajaisiin, satuin sormillani hieraisemaan silmiäni. Siitä seurasi senpäiväinen polte mikä ei meinannut laata edes vesihuuhtelulla. Oli se kamala, ihme ja kumma silmäni sain säilytettyä, mutta kyllä se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta sitä touhua.
Poika mielellään otti ne chilit minulta kun harrastaa ruoanlaittoa.
Minulla oli tauko orkideojen kasvatuksessa, kun erään lahjaorkidean mukana ilmeisesti tuli ällö tuholainen villakirva. Se on erittäin sitkeä, joten jouduin viemään kaikki kukat roskikseen. Vuoden pidin taukoa ja nyt viisdestä orkideasta kahdessa on kukkavana kasvamassa. Toisessa vanha on 65 cm pitkä, lopettaisi jo pituuskasvun. Kyllä nämä kun kukkaan tulevat vielä joulunakin kukkivat.

ps. yönprinsessani kuva profiilissa

Kaikesta huolimatta --katleijalta haluaisin kysyä -- olen kanssa Orgideojien kasvattaja ja saan ne jopa kukkimaankin . Nyt yksi joka oli aika surkeen näkönen ei kukkinut --ja annoin vaan olla -- mutta , nyt siinä on kukkavarsi ja kukatkin --muutta kummallinen kukkavarsi tuli sinne kasvin varren keskiosaan -- sellainen lehti ja siihen alkoi kasvaan nyt kukkavarsikin -- ,minusta se oli aika erikoista --
Tytär jo aikaisemmin neuvoi ,että sen voi irroittaa .-- niin että siittä saa uuden kasvin -
Nyt annan olla kun alkaa kukkimaan

Otankin täältä Internetistä taas Googlettamalla lisää tietoa -- jos onnistun .

Vanhaan orkideaan voi tulla "poikasia" sekä kukkavanaan että lehtien tyveen. Minä irroitin lehtihangasta sivuverson ja koetin uuden kasvin saada siitä. Pidin sitä vesilasissa, mutta ei se siitä tykännyt. Vippasin menemään.
Kai siihen googeloimalla ohjeita saa.
Orgideat eivät pidä liiasta kastelusta, juuret pilaantuvat. Minulla on orkideat lasiruukuissa, siitä ne pitävä. Kastelun tarvetta on helppo seurata. Lisäksi näyttää siltä että kasvi pitää siitä vihreästä levästä, joka valon vaikutuksesta syntyy juuriston ympärille.

Käväisin minäosiossasi katsomassa Yön prinsessaa. Todella upea, valtavan suuret kauniit kukat. Mahtaa tuoksukin olla hurmaava! On ihme, että luonto kehittää tuollaisia kukkia, jotka niin nopeasti kuihtuvat, ja että onnistut kukittamaan sellaisen!

En onnistu orkidean kanssa jonka siskoltani sain syntymäpäiväksi, olihan se yhden talven, kukkikin, mutta ei senjälkeen enää kehittänyt kukkavanoja.

Muut viherkasvini tuottavat toki iloa, ja ovat näyttäviäkin, olen aika tarkka minkälaisia haluan tyyliltään. Vain yksi isokokoinen, muut enemmän koristeellisia, kuten 10 v vanha kaktusviljelmäni.