Miksi poliittisten puolueiden nimet, tai niiden lyhyemmät kutsumanimet, kirjoitetaan nykyään pienellä alkukirjaimella, niin uutisissa kuin keskustelupalstoillakin? Ennen oli toisin.
Nykyään Kansallinen Kokoomus on kokoomus, Suomen Keskusta on keskusta, Perussuomalaiset on perussuomalaiset, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on sosialidemokraatit jne.
Eivätkö poliittisten puolueiden nimet ole erisnimiä, jotka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella? Näin ainakin tehtiin lehdistössä vielä 1980-luvulla.
Nykyään Kansallinen Kokoomus on kokoomus, Suomen Keskusta on keskusta, Perussuomalaiset on perussuomalaiset, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on sosialidemokraatit jne.
Eivätkö poliittisten puolueiden nimet ole erisnimiä, jotka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella? Näin ainakin tehtiin lehdistössä vielä 1980-luvulla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Nykyään Kansallinen Kokoomus on kokoomus, Suomen Keskusta on keskusta, Perussuomalaiset on perussuomalaiset, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on sosialidemokraatit jne."
Tuossahan itse vastaat eli kysymys on kahdesta eri asiasta. Viralliset nimet kirjoitetaan isolla, epäviralliset luontevimmin pienellä. Perussuomalaisia ja sosialidemokratteja ei ihmisryhminä (myös esim. suomalalset) edes saisi kirjoittaa isolla.
Erisnimien kirjoittamisessa gemena-alkuisina (”pienellä alkukirjaimella”) ei ole mitään luontevaa eikä loogista. Lehdistö vain omaksui sellaisen käytännön, ja suomen kielen lautakunta on hyväksynyt sen, jopa tehnyt siitä virallisen, vaikka päätöksestä paistaa epäjohdonmukaisuus kauas:
http://www.kotus.fi/?s=4322
Miten muka käyttönimi (”epävirallinen nimi”) olisi vain ”erisnimimäinen” mutta rekisteröity nimi (”virallinen nimi”) aito erisnimi? Ovatko ”Kokoomus” ja ”Kansallinen Kokoomus” niin erilaisia? Itse asiassahan edellinen pikemminkin vaatisi versaalialkuisuutta (”isoa alkukirjainta”) erottuakseen yleisnimestä ”kokoomus”. Eikä kyse ole mistään ihmisryhmästä vastakohtana puolueelle. Jotkin puolueennimet ovat muodoltaan monikollisia, kuten ”Vihreät”, jolloin sana sinänsä voi tarkoittaa sekä puoluetta että sen jäseniä tai kannattajia sen mukaan, miten se kirjoitetaan.
Lehdistön omaksuma käytäntö johtui ehkä alkujaan siitä, että haluttiin käyttää samaa sanaa samassa kirjoitusasussa tarkoittamaan sekä puoluetta että jäsenistöä (tai kannattajia). Ehkä toimittajien työ vähän helpottui. Ehkä viestien sisältö muuttui epämääräisemmäksi – kenties tarkoituksellisesti.
Viestinnän selvyyden kannalta olisi päinvastoin tehtävä selvä ero sen välillä, puhutaanko puolueesta vai sen jäsenistä, kannattajista tai jopa vain sen edustaman aatesuunnan periaatteellisista tukijoista. Käytännössä tarkoitetaan lähes aina puoluetta, mutta sellaiset ilmaukset kuin ”sosiaalidemokraatit vaativat – –” tai ”perussuomalaiset kannattavat – –” johtavat harhaan: niiden koetaan tarkoittavan koko porukkaa, vaikka tosiasiassa tarkoitetaan vain puolueen päätöksiä tai vain puoluejohdon mielipidettä tai toimintaa.
Suomen kielen lautakunnan kannanotossa on surkuhupaisia piirteitä. Sen mukaan on hienoa ja kätevää, kun voi kirjoittaa ”keskustapoliitikko” ja tarkoittaa kahta aivan eri asiaa. Suomen Keskusta on toki jotain muuta kuin poliittinen keskusta yleisesti, varsinkin jos ajatellaan Euroopan eikä ahtaasti Suomen poliittista kenttää.