Mikä olisi hyvä sana kuvaamaan henkilöä, jolle ei tuota mitään vaikeuksia käyttää suuria summia harrastukseen, mutta muutamasta eurosta tai jopa sentistä on kitistävä jatkuvasti. Olen miettinyt sanoja "kitupiikki", "itara", "saituri" ja muita vastaavia, mutta ymmärrän esimerkit niin, että kyseessä on aina kokonaisvaltainen, siis isoja ja pieniä yhtäläisesti kohteleva.
Oikea sana kuvaamaan?
kagsgyt guus
8131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
valikoivasti saita
Tuossa on kaksi sanaa. Pyydettiin yhtä.
Ilmiö on hyvin tavallinen; useimmat meistä varmaan voivat nähdä esimerkin ihmisestä, johon tuo soveltuu jossain määrin, katsomalla lähimpään peiliin. Aste-eroja on toki suuria.
Mitään osuvaa yhtä sanaa ei taida olla. Saituudelle on jossain määrin ominaista tällainen suhteellisuudentajuttomuus, sillä harva saituri on kaikissa asioissa yhtä saita.
Sana ”pikkumainen” luonnehtisi suhteellisuudentajuttomuutta hyvin – saatetaan panna rahaa menemään käsittämättömiinkin kohteisiin suuria summia ja kuitenkin jaksetaan jauhaa euron luokkaa olevasta asiasta päiväkausia. Mutta pikkumaisuutta on tietysti monenlaista, ja yleensä ”pikkumaisuus” tarkoittaa muunlaista suhteellisuudentajun puutetta.
En minäkään keksi yksisanaista nimitystä, mutta muistan jo vuosikymmenien takaa kuvaavan sanonnan "hän säästää tulitikkuja ja juo sampanjaa". Sitä käytettiin eräästä melko läheisestä sukulaisesta, tosin huumorintajuisessa sävyssä.
Pennin säästää, markan tuhlaa.
Se on mies.
Mies käyttää rahaa harrastukseen, mutta säästää muussa, nainen taas tuhlaa joka asiassa ja miehenkin rahat. Monella miehellä ei olekaan varaa muuhun harrastukseen kuin naiseen.
"Harrastukseen menneitä kuluja ja aikaa ei lasketa."
Hän on priorisoija.
Sika