Kysymys otsikossa. :) Siis, jos tunnet ihmisen, joka vielä on kokematon, niin millainen hän on ja mitkä syyt ulkoapäin katsoen ovat syynä hänen kokemattomuuteensa?
Minkälaisia ovat tuntemasi kokemattomat?
...
56899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Tunnen useammankin. Tapaus yksi on ikäiseni nainen (33), olimme samalla luokalla. Hän on hiljainen ja tavallinen, tylsä, ei ylipainoa, mutta ei mitään ns. hyvää vartaloakaan. Tavalliset kasvot, ei mitään silmiinpistävän rumaa, mutta ei mitään nättiäkään. Pitkät kiharat maantienväriset hiukset. Tykkää käsitöistä, ei käy baareissa tms. Ei mitään kokemusta miehistä.
Toinen tuntemani on ehkä 28 tai 29, pitkä ja laiha, mitäänsanomattomat kasvot. Harrastaa juoksua ja panostaa siihen paljon aikaa ja vaivaa. Vaaleat pitkät suorat hiukset. Aika vakavan ja pohdiskelevan oloinen, ei useinkaan naura tai edes hymyile. Ihan kiva kuitenkin, kun tutustuu. Ei ole koskaan ollut edes treffeillä.
Kolmas on 32, vähän pyöreä, mutta ei mikään valas, todella nätit kasvot. Iloinen ja hymyileväinen. Hänen tapauksessaan minulla ei ole aavistustakaan, miksei miehet kiinnostu hänestä, mutta ei vain kiinnostu. Jos olemme kahden baarissa, ei kukaan edes vilkaise meitä! :D
Ja sitten olen tietysti minä. Minusta ei ole kukaan ollut koskaan kiinnostunut. Olin nuorena hoikka, mutta sitten lihoin reilusti, sitten taas laihdutin. Painonvaihtelut ei koskaan vaikuttanut kysyntään, se on aina ollut puhdas nolla. Tosin nyt en tietenkään edes voisi enää seurustella, koska olin välillä lihava, mikä sinällään on ihan sama, kun ei kerran kysyntää ollut ennen läskejäkään. Itseään on vähän vaikeampi arvioida, mutta myös minulla on mielestäni todella tavalliset kasvot, minulla on pitkät, suorat tummat hiukset, ruskeat silmät, huonohko iho(suuret ihohuokoset). Luonteeltani olen iloinen ja nauran ja hymyilen paljon, enkä usko, että minua pidetään tylsänäkään. Naiset on aina tykänneet ja miehetkin kavereina, mutta muussa mielessä ei kukaan. Ei mitään kokemusta miehistä (paitsi todella ilkeitä haukkuja läskiajoilta).
Miehistä eka on vähän yli 50, sukulaiseni itse asiassa. Hän on ihan kiva, mutta jotenkin outo. En oikein tiedä, miksei hänellä ole naista, saattaa olla, että hän on itse valinnut sen. En tiedä, onko hänellä poikuus tallella, mutta en ole koskaan kuullut edes puhuttavan naisista häneen liittyen.
Toinen on työkaveri, n. 45, ylipainoinen, kaljuuntuva, aika tyhmä. Puhuu inhottavasti naisista ja kuulemma huolisi vain nuoren ja kauniin. Ja vielä ihmettelee, ettei osu kohdalle, vaikka hän on niin "mukava mies".
Kolmas on nuorempi kuin minä, en osaa sanoa tarkemmin. Todella tavis ulkonäkö, minun makuuni liian laiha, mutta se nyt ei tarkoita, että kaikki ajattelisi samoin. Hän on ihan hirveän epävarma ja heti kun läsnä on naisia, hän änkyttää ja sanoo ihan kummallisia asioita. Hän olisi varmaan ihan kiva, mutta tarvitsisi itsetuntoa jostain.
Neljäs on veljeni luokkakaveri (29). Ei tosiaan mikään haluttu tapaus, mutta hän lähestyy vain ja ainoastaan naisia, jotka ovat aivan todella paljon hänen tasonsa yläpuolella ja sitten katkeroituu, kun ei ne naiset kiinnostu. Kova arvostelemaan naisia, kuulostaa samalta kuin palstan pojat. Naisvihan huomaa hänestä jo kauas. Jos hän joskus pääsee poikuudestaan ilman ammattilaisen apua, hämmästyn suuresti.
Huvittavia nämä naiset jotka odottelee, että mies tulee iskemään ja jäävät sitten neitsyiksi kun kukaan ei tullut. Oho. Miten tässä näin. Nainenhan ei saa itse tehdä mitään asioita edistääkseen, koska se on jostain syystä niin helvetin hienoa vain odotella jotain miestä.
"Huvittavia nämä naiset jotka odottelee, että mies tulee iskemään ja jäävät sitten neitsyiksi kun kukaan ei tullut. Oho. Miten tässä näin"
Niin kuin monet ätmitkin. odottavat vain, että nainen tulisi juttelemaan baarin nurkkapöytään.
Missä sanoin, että naiset olisi vain odotelleet, että mies tulee iskemään? Esimerkiksi minä yritin nuorempana todella aktiivisesti kahtakin eri miestä.
Te miehet ette vain suostu hyväksymään sitä, että ei naisillakaan ole miehiä jonossa asti ottamassa, eikä aina saa ketään, vaikka kuinka yrittäisi.
"Esimerkiksi minä yritin nuorempana todella aktiivisesti kahtakin eri miestä."
"-- vaikka kuinka yrittäisi."
Heh. :D
On tietysti hyvä että olet yrittänyt niitä, jotka ovat sinua ilmeisesti tosissaan kiinnostaneet... Mutta että jopa "kahta". :D
Suhteutettuna tietysti siihen että tuolla baareissa vaikka itsekin tekee niitä jonkinlaisia aloitteita luultavasti sen kaksi illassa. Ja nehän nyt ovat melko varmoja pakkeja, joten noita baari-iltoja pitää olla vähintään kymmeniä ennen kuin voi kuvitellakaan että lykästäisi.
Puhutaan siis että pitää tehdä vähintään kaksiKYMMENTÄ aloitetta ennen kuin voi realistisesti kuvitella että olisi mahdollista löytää ketään (jos siis ei ole se kaunein nainen, tai se komein ja hurmaavin mies).
Se on sitten eri asia jos tuntee kaveriporukoissaan joitain henkilöitä, jotka vaikuttavat ihan oikeasti myös omaan suuntaan kiinnostuneilta. Silloinhan varmasti jo sillä yhdelläkin aloitteella on huomattava onnistumisprosentti.
Mutta tämä vaatii että vastapuoli on oikeasti osoittanut kiinnostuksen merkkejä.
Ja kai noi sinun aktiiviset yritykset edes johti ihan oikeisiin aloitteisiin - eli siis että pyysit miestä vaikka selville treffeille (kahdenkeskiselle kahvittelulle, illalliselle, tms.)? Eikä siis mitään sellaista että yritit näyttää söpöltä miesten edessä, hymyillä ja jutella heille mukavia aina tavatessa ja sitten odotit sitä treffikutsua miehen puolelta. Sehän ei ole mitään oikeaa riittävää aktiivisuutta tai aloitteellisuutta. Se on juuri sitä passiivista toisen aloitteen odottamista.
Niin, mutta minä olin tosissani ihastunut noihin kahteen ja molempiin pitkän aikaa.
Ei minua kiinnosta yrittää iskeä jotain satunnaisia tyyppejä. Ja sekin, että koska nuo kaksi eivät olleet niin tippaakaan kiinnostuneita minusta, niin eiköhän se kerro, että mahdollisuuteni olisivat joka tapauksessa hyvin pienet.
Ja kun kerran keskustelupalsta on tämä, niin pitää kai kertoa, että kumpikaan ei ollut mikään ytm-alfa, kumpikaan ei ollut pelimies. Molemmat ovat nyt olleet parisuhteessa saman naisen kanssa jo pitkään ja kumpikaan ei missään vaiheessa harrastanut yhdenillanjuttuja. Siis ei tietysti saman naisen, mutta molemmat omansa kanssa. :D
Molemmat tiesivät, että oli ihastunut. En varsinaisesti pyytänyt treffeille, koska tiesin, etteivät he ole kiinnostuneita, mutta heillä ei ollut epäilystäkään minun kiinnostuksestani. Olin molempien kanssa kaveri, joten vietimme paljon aikaa yhdessä.
Ja kun sinä teet niitä aloitteita kaksi illassa, niin on aika selvää, ettei sinulla ole mitään aitoa kiinnostusta niitä naisia kohtaan. Naiset reagoi siihen, että mies saa heidät tuntemaan itsensä uniikiksi, joten tuo on kyllä aika yhtä tyhjän kanssa.
Minusta miehen onnistumisprosentti olisi korkeampi, jos te keskittyisitte yhteen naiseen kerrallaan, ettekä miettisi, että kuinka monelle ehdin tehdä liukuhihnalta aloitteen tämän illan aikana. Olisitko sinä kiinnostunut naisesta, joka ensin yrittäisi iskeä kaveriasia ja sitten seuravaa jonossa ja sitten sinua? No, ehkä olisit, mutta hyvin harva nainen on. Siksi tuo ajatus kymmenistä aloitteista ei oikeasti ole mitenkään suurempi yritys kuin minun kaksi aitoa aloitettani. Oikeasti vakuuttavampi olisit, jos olisit kertonut kunnolla yrittäneesi yhtä naista, josta oikeasti pidit.
"Ja kun sinä teet niitä aloitteita kaksi illassa, niin on aika selvää, ettei sinulla ole mitään aitoa kiinnostusta niitä naisia kohtaan. Naiset reagoi siihen, että mies saa heidät tuntemaan itsensä uniikiksi, joten tuo on kyllä aika yhtä tyhjän kanssa.
Minusta miehen onnistumisprosentti olisi korkeampi, jos te keskittyisitte yhteen naiseen kerrallaan, ettekä miettisi, että kuinka monelle ehdin tehdä liukuhihnalta aloitteen tämän illan aikana."
Nimenomaan. Tätä olen yrittänyt takoa ht:nkin päähän jo useammissa ketjuissa :D Ei se määrä vaan se laatu.
"Nimenomaan. Tätä olen yrittänyt takoa ht:nkin päähän jo useammissa ketjuissa :D Ei se määrä vaan se laatu."
Laatu kasvaa harjoittelemalla. Kaksi aloitetta illassa on aivan liian vähän.
Tai sitten tekevät aktiivisesti pakkeja, ja ottavat pakkeja vastaan vasemmalta ja oikealta.
Tai sitten tekevät aktiivisesti aloitteita, ja ottavat pakkeja vastaan vasemmalta ja oikealta.
Tässä tulikin palstan miehille toivoo, että moni kolmekymppinen nainenkin voi olla kokematon. Älä menetä sääkään toivoos vielä (lue: poistu nopeesti tältä palstalta)! Se, ettei miehiltä tule suoria ehdotuksia ei tarkoita välttämättä ettei kysyntää olisi. Tässä on itsekin ollut niin huono tekemään aloitteita huonon itsetunnon vuoksi tai sitten kaikki kiinnostavat on jo osoittautuneet varatuiksi (enkä oo itte kovin ulkonäkökeskeinen).
Niin, mutta aivan kuin tuon "Tunnen muutaman"-nimimerkin tapauksessa, jolle vastasin - niin se ei auta jos on joku josta on kiinnostunut, mutta kyseinen henkilö ei osoita mitään kiinnostusta takaisinpäin.
Toki. Olenhan minäkin joskus tavannut sen jonkun naisen joskus, josta olen ollut oikeasti kiinnostunut. Ja olen naiselle sen tehnyt varsin selväksikin, mutta nainen puolestaan on tehnyt selväksi ettei ole mitään kiinnostusta toiseen suuntaan. Mitäpä asialle tekee? Ei mitään.
Näitä tapauksia, joissa on oikeaa todella suurta kiinnostusta toiseen ei vain tule vastaan kovin usein.
Ja jos sitten ei ole vaikkapa kaveripiirissä pahemmin vapaita naisia eikä jäljellä ketään kenestä olisi kiinnostunut, niin mitäs jää jäljelle? Ei ketään sellaista jonka oikeasti tuntisi.
Joten jäljellä on: Baarit tai nettideitit.
Ja niissä se homma valitettavasti vaan toimii siten, että siitä toisesta henkilöstä ei tiedä juuri mitään muuta kuin ulkonäön. Ja jotain pientä mitä ehtii jonkun tunnin tai parin juttelun aikana saada tietää (tai nettideitissä muutamien viestien aikana).
Ei noissa tapauksissa valitettavasti voi panostaa laatuun. Se on ihan hakuammuntaa muutamien ominaisuuksien perusteella ja laatu selviää vasta kun pääsee oikeasti tutustumaan. Ja jos ei pääse edes kunnolla tutustumaan, niin ei sille asialle vaan voi mitään (jos ei halua ryhtyä joksikin ärsyttäväksi vonkaajaksi / stalkkeriksi). Sitten on vaan pakko siirtyä seuraavaan. Ja lopputuloksena on sitten pakostakin "määrä, eikä laatu".
Minä todellakin mieluumin tutustuisin naisiin "laadun" kautta. Siis hitaasti ja pidemmän tutustumisen kautta - koska itsekin olen niin jäässä ensitapaamisissa etten pysty antamaan itsestäni kovin hyvää kuvaa. En siis HALUA suurta määrää. Haluan sitä laatua. Mutta se ei ole yleensä vaihtoehtona, ja se ei ole minun valintani. Se on sen vastapuolen valinta, joka päättää vaikkapa baarissa että ensimmäinen lause riittää ja enempää ei kiinnosta keskustella. Tai nettideiteissä että yksi kahvilla käynti riittää ja enempää ei kiinnosta keskustella.
On aivan turha takoa minun päähäni tuota ajatusta että laatu eikä määrä, koska minulla ei olisi mitään sitä vastaan. Mutta nuo markkinat eivät toimi niin. Ne toimivat niin vain niille kenellä on varaa siihen (esim. miehillä sitä komeutta ja hurmaavuutta, joilla saa useammankin deitin tutustumista varten.)
Jos on konkreettisia neuvoja miten estän sen ettei nainen anna pakkeja ja pakota yrittämään sitten taas seuraavaa naista, niin erittäin mielelläni otan vastaan. :D
Vai olisko se stalkkaus kenties sallittua pakkien jälkeen? :P
"Minusta miehen onnistumisprosentti olisi korkeampi, jos te keskittyisitte yhteen naiseen kerrallaan, ettekä miettisi, että kuinka monelle ehdin tehdä liukuhihnalta aloitteen tämän illan aikana. Olisitko sinä kiinnostunut naisesta, joka ensin yrittäisi iskeä kaveriasia ja sitten seuravaa jonossa ja sitten sinua?"
Tohon vielä että enhän siellä baarissa tietenkään mieti että kuinka monelle voisin tehdä aloitteen. Vaan suoraan sanottuna mietin että kuka naisista näyttää kiinnostavalta (poisluettuna mm. liian kauniit ja liian pitkät, koska ne tapaukset olen jo oppinut tietämään enkä jaksa hakata päätäni seinään). Ja olettaen ettei kukaan nainen näytä kiinnostuksen merkkejä katseella tms. niin yritän sitten mennä jotenkin juttelemaan sille kiinnostavan näköiselle naiselle.
Mitään muuta en tietenkään voikaan tuntemattomasta tietää kuin ulkonäön.
Ja joskus tulee heti selväksi ensimmäisestä lauseesta ettei naista kiinnosta edes jutella, joten joko voisin painua kotiin siltä illalta... Tai sitten on pakko valita ehkä joku muu nainen illan mittaan.
Ymmärrettävästi en viitsi lähteä baariin vain vaihtamaan yhtä lausetta jonkun yhden satunnaisen naisen kanssa, niin luultavasti jään vielä sinne paikalle.
Jos taas nainen suostuu juttelemaan niin sitten tietysti juttelen naiselle niin kauan kun naisella tuntuu olevan mielenkiintoa. Käytännössähän se päättyy useimmiten siihen että nainen päättää vaikkapa lähteä kaverinsa kanssa jollekin toiselle klubille, tms. (voi siis päätellä että seurani ei ihan kauheasti naista kiinnostanut). Joten sitten erotaan ystävällisissä merkeissä ja toivotan naiselle hyvät jatkot.
Joskus hyvin harvoin naista kiinnostaa, ja homma etenee, mutta sitten käy viimeistään naisen kotona selväksi että tämä nainen nyt ei todellakaan kiinnosta itseäni (eikä näillä naisilla ole tuntunut olevan oikeasti suurimpina motivaationa suhde, vaan seksi). Joten se siitä sitten.
"Oikeasti vakuuttavampi olisit, jos olisit kertonut kunnolla yrittäneesi yhtä naista, josta oikeasti pidit."
No. Toisessa ruiskukalle vastauksessani toteankin että on jokseenkin sellainenkin nainen ollut. Mutta tosiaan, kun ei niitä ole enää enempää, niin jäljellä on sitten mm. noi baarit.
Itse en usko että laatu kasvaa kauheasti harjoittelemalla. Mutta ilman harjoittelua ei ainakaan onnistu olemaan tarpeeksi rento ja itsevarma sitten kun se laadukas, joka olisi kiinnostunut tulisikin joskus vastaan.
Tunnen yhden naisihmisen joka on käsittääkseni kokematon (tai ehkä on saanut joskus yhden yön seksiä, muttei tiettävästi ainakaan ollut parisuhteessa). Hieman alle kolmekymppinen. Naisella on mt-ongelmia (popsii psyykelääkkeitä). On melko lihava eikä ole kasvoilta kaunis (eikä vaivaudu yleensä edes koskaan meikkaamaan, vaikka silloin harvoin meikattuna näyttää edes ihan ok näköiseltä kasvoiltaan. Nainen ei todellakaan tule toimeen kenenkään työpaikkansa miesten kanssa edes työasioissa.
Sitten on hieman päälle kolmekymppinen mies. Aika vähäpuheinen. Lihava ja lyhyehkö. Kasvoiltaan ei mikään kovin komea muttei rumiluskaan, tosin lihavuus nyt ei kasvojakaan kaunista. Tietyssä mielessä antaa aika tylsän tärkeilevän ja erikoisen kuvan itsestään.
Ja sitten on yksi noin kolmekymppinen mies joka on työnarkomaani, asui todella pitkään vanhempiensa luona, miehellä on tietyt OCD tavat, naamaltaan näyttäisi vähitään keskiverrolta ja pituudeltaan keskimittainen. Antaa itsestään hieman epäitsevarman kuvan puhetyylinsä vuoksi. Ei varmaankaan ole omassa henkilökohtaisessa elämässään juurikaan ystäväpiiriä, jossa olisi naisia.
Tuossapa ne jotka tuli tällä kertaa mieleen.
Lisäksi tunnen useita miehiä, joilla on ollut joskus elämässään vain yksi kumppani. Pidemmän tai lyhyemmän aikaa. Nämä nyt ovat olleet enemmänkin "tavismiehiä", joissa ei ole mitään selvää vikaa. Keskimittaisia tai pidempiä. Kasvoiltaan keskinkertaisia tai hieman komeampia. Normaalilla miehen itsevarmuudella varustettuja, mutta ei kuitenkaan mitään puheliaita naisten naurattajia tai iskijöitä.
Ja itsehän olin kokematon vielä tähän kesään asti.
Olen jäävi itseäni arvioimaan, mutta sen verran olen ymmärtänyt että ulkonäköni on jokseenkin taviksen luokkaa ja hieman keskiverron alle oleva pituuskaan ei tuo mitään plussaa ulkoiseen olemukseen.
Suurimmat viat oli kuitenkin henkisellä puolella. Itsevarmuuden puute, naisten iskutaitojen puute ja vääränlainen analysoivan pohdiskeleva huumorintajuton extreme-introvertti persoonallisuus muutekin. Ja se, että en ollut vuosikausiin edes yrittänyt saada naista tai pyöriä baareissa, eikä ollut sellaisia työ tai ystäväpiirejä, joissa olisi tavannut paljon omanikäisiä naisia.
Käytännössä heti kun vaan päätin että nyt riitti, vaivauduin ahkerasti nightclubeille, pudotin vaatimustasoni suunnilleen nolliin, niin parin kuukauden sisällä oli jo hieman kokemusta naisista ja olisi ollut jo hieman pysyvämpääkin suhdetta tarjolla. Ongelma onkin vain se, että tajusin että se riman pudotus ei ole järkevää, koska silloin kyllä saisi parisuhteen, mutta sellaisen, jota ei kuitenkaan halua. Ja mieluumin on ilman.
Miehet:
M/22v nörtti, romantikko. Vähän kuin tylsemmän näköinen Bill Gates, ilman rahaa tietysti. Toimii kamunaisten orjana ja laastaripoikana aina kun alfa jättää toisen naisen takia. Uskoo löytävänsä sen oikean, kun vain odottaa.
M/25v nörtti, romantikko. Lyhyehkö, finninaamainen, hölmön oloinen hymy. Iloinen, positiivinen, käy ulkona mutta yleensä päätyy toimimaan alfojen orjana kun he nostavat statustaan komentelemalla häntä. Yrittää saada naisia hauskuudella, saa heidät nauramaan mutta heti kun jännempi mies ilmestyy paikalle, jää tylysti paitsioon.
M/32v konttorirotta. Lyhyt, pyylevä, alistuva. Töissä 22-vuotiaiden harjoittelijoina toimivien hottismimmien juoksutettavana. Reilu, luotettava, hauskakin. Mutta toivottoman alistuva. Haaveilee kiltistä naisesta ja perheestä. Rakastunut erääseen sihteeriin, joka käyttää hänen kilttiyttään hyväksi lintsatessaan työnteosta ja tiiraillessaan johtoryhmän jäseniä.
minä, tietysti. Ruma, lyhyt, nörtti, konttorirotta.
Naiset:
N/27v gamer girl. Vähän ylipainoinen, syrjään vetäytyvä mutta fiksu ja aika hauskakin kun pääsee ulos kuorestaan. Rakastunut erääseen kaverin kaveri julkkikseen, istuu kaiket illat kotona haaveilemassa tästä miehestä.
N/29v ujo, tavallisen näköinen, koulukiusattu. Haluaa kunnon miehen, eli komean ja urallaan hyvin menestyneen joka tulisi prinssin lailla noutamaan hänet niin että muut kadehtisivat.
Vajaa 30 v., korkeakoulutettu ja taiteellisesti lahjakas, vähän "vaihtoehtoihminen" ei seuraa massakulttuuria tai juokse baareissa. Hieman ylipainoinen, ei meikkaa. Ulkoiselta olemukseltaan ei peruspertin ykkösvaihtoehto, mutta ei myöskään itse ole kiinnostunut sellaisista. Tulee hyvin juttuun tuntemattomienkin kanssa kun sille päälle sattuu, mutta viettää paljon aikaa kotona. Kokemattomuuden syy luult se ettei ole kauhean huomiotaherättävän näköinen tai sosiaalisesti aktiivinen, ja sille miestyypille josta itse kiinnostuu (taiteelliset ja syvälliset) on enemmän naisia kuin päinvastoin.
Tunnen yhden, mies 34v. Perusnörtti. Kavereita on ja naisiakin tuttavapiirissä. Välillä joku nainen on siihen ihastunut, tiedän ainakin 2 naista jotka on pokanneet sitä, mutta kun mies ei innostu, niin, naiset siirtyvät muualle. Tykkää itse naisellisista pitkätukkaisista klassisen kauniista naisista ja naiset jotka siitä viehättyy on lyhyttukkaisia ja vähemmän kauniita, stereotyyppisiä nörttinaisia.
Miehen oma ulkonäkö: kasvoista suhteellisen ruma, kropaltaan mahakas mutta tanakka ja vahva ruumiiinrakenne, ei näytä plösöltä.
Nirso mies, joka ei halua naisia niin paljon että ottais sen minkä saa.
Toinen 30 -ikään asti kokemattomana pysynyt mies oli ylipainoinen mutta hauskannäköinen ja tyylikäs, nautinnoista pitävä nörttimies, joka oli vaan niin sosiaalisesti kyvytön, että ei koskaan päässyt toisille treffeille, kun ei keksinyt tarpeeksi juteltavaa naisille. Lopulta löysi naisen nettitreffien kautta ja ovat vielä muutaman vuoden jälkeen yhdessä.
Ainoa, josta voin olla kokolailla varma, on 19-vuotias sukulaispoika. Syynä se, ettei hän käy koskaan missään, joten on aika mahdotonta, että kokemusta tytöistäkään olisi kertynyt. Koodaaminen ja konsolipelit ovat ainoa, mikä opiskelun ohella kiinnostaa.
Eli veikkaan, että edessä tulee olemaan kivinen tie...
Kyllä koodaaminen ja konsolipelit ovatkin ne kaikkein tärkein asia nuoren miehen elämässä. Hänestä on kasvamassa selvästi kunnon kansalainen. Kun muistelee taaksepäin ja nykyisyyteen, sanoisin ett enemmistä tällaisista tapauksista on tasapainoisessa suhteessa ja loputkin pärjäävät hyvin työelämässä jne. eivätkä ole missään syrjäytymisvaarassa.
Jopas vitsin heitit. ;)
Kunnon kansalainen tyypistä varmasti kasvaa, mutta noi suhdejutut on sitten ihan eri juttu. Tosin oikeasti toi ei kerro vielä mitään suhteeseen pääsemisestä. Ulkonäkö ja luonnehan se sit ratkaisee. Paitsi että jos ei joskus painu joskus ulos missä ihmisiä on, niin todennäköisyydet on tietysti heikot.
Mutta jos on ulkonäköä ja oikeanlaista luonnetta, niin silloinhan ei tarvitse kuin painua ulos heti sitten kun haluaa suhteen, ja kyllä se joku kumppani muutaman baarikierroksen jälkeen löytyy.
Jos ei ole noilla asioilla siunattu, niin sitten ei todellakaan ole varaa haaskata yhtäkään viikonloppua, vaan pitäisi olla aina kun vain mahdollista ulkona sosiaalisessa elämässä.
Naisia en tunne yhtäkään. Yksikin opiskelukaveri on lihava, ruma ja vielä helvetin rasittava ja vaikea ihminen, mutta hänelläkin miehiä riittää, lähinnä varmaan siksi että, naisille poikkeuksellisesti, itse aggressiviisesti lähestyy miehiä eikä turhia nirsoile.
Mies, 30v (meikäläinen): nörtähtävä keskivertoheppu. Kroppa ja naama ok kunnossa, kavereita (naisiakin) on ja viihteelläkin tulee käytyä. Ongelmana lähinnä olematon itsetunto, kokemattomuuden aiheuttama häpeä ja paha taipumus kiinnostua aina vääristä naisista. On meikäläiseenkin silti parikin kertaa joku nainen todistettavasti ihastunut, ei vaan ole ollut sellaisia joista olisin itse ollut kiinnostunut plus huomio on lähinnä vaan ahdistanut.
Mies, 23v: Todella reippaasti ylipainoinen ja pätemisenhaluinen nörtti. Sosiaalinen tyyppi, mutta kun BMI on varmaan reippaasti yli 40 niin vaikea kuvitella että kukaan kiinnostuisi. Loukkaantuu ja suuttuu jos joku vähänkin vihjaa asiasta.
Mies, 23v: Edellisen kaveri, pulskahko nörttipoika, jolla todella rasittava taipumus mainostaa sitä nörttiyttään heittämällä jatkuvasti kaikkea noloa läppää ja kaksimielisyyksiä. Yrittää aina kännissä lääppiä naispuolisia kavereita ja mennyt sen takia välit monen kanssa.
Mies, 27v: Näitä tapauksia, joista ei voi kuin ihmetellä miten sillä muka ei ole naista. Hyvä tyyppi, jolla on laaja kaveripiiri ja muutenkin elämä mallillaan. Valitettavasti vaan edelleen pakkomielteisen ihastunut vanhaan lukioaikaiseen tuttuunsa ja täysin sokea muiden naisten kiinnostukselle.
Lisäksi tiedän pari "forever alone"-luokan nörttiä, mutta näistä kumpikin pääsi poikuudestaan ammattilaisen avulla. Toisesta vielä kuoriutui sittemmin kunnon YH-magneetti.
Unohtui vielä yksi:
Mies, 25v: Pitkä, hintelä ja lapsenkasvoinen nörde. Näyttää siis oikeasti vielä tuon ikäisenäkin ihan 12v pikkupojalta. En tunne kauhean hyvin, mutta itkee aina kännissä naisettomuuttaan enkä kauheasti epäile etteikö poikuuskin olisi vielä tallella.
Sukulaispoika ja tyttö. Ikää vähän yli 20 kummallakin. Erittäin hyvännäköisiä, älykkäitä ja mukavia. Eivät käy baareissa ja ovat isommassa seurueessa hiljaisia. Kumpaakin on kuitenkin yritetty iskeä, joten eivät vain ole tainneet vielä rakastua.
Tunnen kaksi miestä, jotka ovat aikuisia neitsyitä. Molemmat rumahkoja, lyhyitä ja hieman ylipainoisia, ei kovin fiksujakaan. Molemmilla olisi sinällään jonkin verran kysyntyää ja ihan ok naisilta, mutta kummallekaan ei kelpaa kuin nuori ja kaunis. Yrittävät iskeä viihteellä näitä nuoria ja kauniita ja loukkaantuvat, kun ne tytöt vain nauravat heille. Ei mitään mahdollisuutta niihin nuoriin ja kauniisiin, joten pysyvät neitsyinä. Omasta valinnastaan siis.
Rumalla naisella ei vaan yksikään mies tee mitään. Mieluummin kannattaa yrittää nuorta ja nättiä vaikkei saisikaan, kuin tyytyä leveäperseiseen kolmekymppiseen.
tiedän yhden miehen häneltä ei puutu mikään saisi naisen koska vain mutta ei käy eikä liiku missään on erakko mukava ja kiva on ei ehkä kovin sosiaalinen mutta liikkuisi ja puhuisi naisille
Tunnen yhden 37 v naisen joka on varmasti neitsyt koska on niin lihava että ei kukaan halua sitä. Nainen voi olla neitsyt ainoastaan jos on ujo tai lihava. Monet miehet ei saa pimppiä vaikka olis treenattu.
Kun näytetään niitä dokkareita jenkeistä, joissa on tyyliin 200 -kiloisia ihmisiä, niin aika usein heillä on parisuhde. Niin miehillä kuin naisilla.
Ja Suomi on jotenkin läskirasistinen maa. Minä olen ihan normaalipainon ylärajalla (168 cm/67 kg) ja Suomessa saan kuulla vain vinoilua miehiltä "läskeistäni". Olin muutama vuosi sitten vaihdossa ja siellä olisi ollut kysyntää vaikka kuinka ja vielä paljon paremman näköisiltä miehiltä, kuin mitä Suomessa on. Oletettavasti he halusivat vain seksiä, mutta silti. Harmi, että suomalaiset miehet olivat laskeneet itsetuntoni niin alas, etten uskaltanut tarttua tilaisuuteen.
Miehiä kohtaan ei ilmeisesti ole tuota fat shamingia? Lueskelin joskus sairaalloisen ylipainoisen miehen blogia ja hän väitti, ettei miehiä kohtaan ole sellaista yleensä, eikä häneenkään kohdistu ympäristön painetta laihduttaa.
Ei toi ujo tai lihava pidä paikkaansa! Kokematon ystäväni on erittäin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ja huippukroppainen mutta rumien kasvojensa takia "ei saa myytyä itseään".
Itse taas olen erakkoluonne joka ei jaksa urheilla paljoakaan mutta mulla nätit kasvot...pretty face niin miehiä on liiaksikin tyrkyllä. Voisin muille jakaa...
Eräs kaverini (mies) on kokematon.
Varmaan johtuu siitä että hän ei käy ikinä missään muuta kun töissä.
Vapaa-aika hänellä menee pelkästään pelaamalla kotona erillaisia pelejä ja hän puhuu taukoomatta peleistä ja pelaamisesta.
Hän ei juo eikä polta.
Kaverini melko varmasti. Tarjonnan puuttesta se ei johdu. Hänellä vain on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Tunnen itseni. Olen kiinnostunut monista erilaisista omaan arkipäivääni liittyvistä asioista mutta en niinkään parisuhteen muodostamisesta. Kaikki tähänastiset iskuyritykseni ovat menneet pieleen enkä jaksa enää väkisin yritää seuralaista itselleni hankkia.
Henkilöhahmona olen akateeminen taivaanrannan maalari. Mainittakoon ettei kuvataide koskaan kuulunut vahvimpiin aineisiini koulussa. Minulla on henkistä pääomaa paljon enemmän kuin aineellista - jälkimmäistä yleensä vai sen verran että tulen toimeen ja ensiksimainittua ei välttämättä aina senkään vertaa. Sosiaalinen olen, ja ystävällinen. Harvemmin tulee pahaa sanaa sanottua toiselle ellei joku sitten kerralla heitä kokonaista kanisteria bensaa liekkeihin. Pyrin olemaan diplomaattinen niin palstalla kuin sen ulkopuolella. Tasoluoituksesta sen verran että neitsyt-setä myönnän olevani mutta HC-ätmiyttä en myönnä. Pyrin joka tapauksessa olemaan sivistynyt ja suvaitsevainen eurooppalainen mies jolla toivon mukaan on ne parhaat nuoruusvuodet edessäpäin - jos on niin on, jos ei niin sittenpä ei.
Sama juttu, minäkin tunnen yhden eli itseni.
Tiedän varmuudella ainakin yhden kokemattoman miehen. Hän on ikäiseni ja aika pahasti masentunut ja ylipainoinen, muuten aika normaali tyyppi.
Sitten on pari muutakin miestä jotka ovat aika varmasti kokemattomia, mutta toinen heistä on kuulemma seurustellut hetken aikaa, mutta en usko seksiä harrastaneen, hän on todellinen nörtti. Yksi mies on niin normaali ja ulospäin suuntautunut, mutta silti on kokematon vaikka häntä on naisetkin lähestyneet. Ehkä hän on homo tai sitten vain haluaa jonkun tietyn naisen.
Tiedän pari naistakin jotka hyvin suurella todennäköisyydellä ovat kokemattomia, ihan tavallisia ja mukavia naisia, mutta molemmat masentuneita.
Sitten olisi niitä ehkä kokemattomia aika paljon, mutta en ole ollut heidän kanssaan tekemisissä vuosiin joten en osaa sanoa varmuudella.
Masennus näkyy olevan se pahin asia, joka aiheuttaa ihmisille kokemattomuutta parisuhteissa ja seksissä.
Mies nr. 1. (29v)
Koulukiusattu (hyvin vakavasti), ujo, naisia pelkäävä, vuodet 2006-2012 vakavasti masentunut, nykyisin kuitenkin ihan kohtuu hyvässä mt-kunnossa oleva, aspengerin omaava päärynävartaloinen nörttimies, opiskelee masennuksen takia edelleen DI-tutkintoa. Ei käy kuin koulussa, kaupassa ja joissain opiskelijajärjestön korttipeli-illoissa, muuten on kotona tietokoneella. Ei todennäköisesti koskaan tule naista elämäänsä löytämään, ellei sitten tapaa (tulevan) työnsä puolesta jotain aasialaista naista tms.
Miehet nr. 2. & 3. (molemmat 27v)
Kaksoset. Molemmat ujoja ja arkoja naisten suhteen. Käyvät kyllä baareissa ja yrittävät lähestyä naisia, harmi vain että pelkästään vain silloin kun promilleja "tarpeeksi" ja "iskuyritykset" ovat erittäin kauheaa katsottavaa. Vaikka ovat molemmat ihan ok näköisiä (babyface) ja kilttejä niin naiset eivät oikein lämpene kun juttujen taso aika heikkoa ja he lähestyvät pelkästään liian hyvännäköisiä ja nuoria naisia. En tiedä onko kumpikaan onnistunut pääsemään poikuudestaan eroon, jos on niin ei siitä ole kellekään kertonut. Varakkuutta ja koulutusta löytyy ja todennäköisesti se iän tuoma itsevarmuus sekä ulkonäön miehistyminen tuovat heille kunnollista naisseuraa muutaman vuoden kuluttua.
Mies nr. 4. (34v)
Lihava (175cm/110kg), epäsiisti, puhuu hyvin sovinistisesti ja alentavasti naisista myös niille naisille joita yrittää iskeä. Lähestyy naisia vain kovassa humassa baarissa ennen valomerkkiä tai kadulla aamuyön tunteina ja kysyy ihan suoraan että lähdetäänkö paneen. Miehen neitsyydestä en ole ihan täysin varma, mutta sen tiedän ettei hänellä ikinä ole tainnut ketään naista ainakaan yhtä yötä pidempään olla. Ei onneksi ole kovinkaan ranttu naisten suhteen, yrittää iskeä kantabaarissaan niin 20v nistiä kuin 50v alkoholistiakin siinä onnistumatta, ei vain tykkää lihavista naisista.
Mies nr. 5 (31v)
Asuu edelleen maaseudulla pienessä kotikylässään kunnan vuokratalossa. Patologinen valehtelija jolla joitain mielenterveysongelmia, pelaa raveihin suurimman osan palkastaan. Kauhea päteminen ollut aina oman varallisuuden ja koulutuksen/osaamisensa suhteen. Ammatiltaan automaalari, ajaa töihin hienolla urheiluautolla. Hieman vatsakas, kasvoista rujo, muttei ulkonäöllisesti mikään ihan täysin toivoton tapaus. Ei osaa iskeä naisia, yleisin iskemiskeino on kunnan ainoassa yökerhossa oleville naisille valehtelu, milloin koulutuksesta, asunnosta, varallisuudesta, työstä ja milloin taas ihan vain omasta nimestäänkin. Pienellä kylällä kaikki vain tuntevat hänet, joten naisten kanssa ei oikein tulosta ole syntynyt. Lähestyy ja on kiinnostunut yleensä vain näteistä 18-25v naisista. Olisi pärjännyt ehkä nuorempana jossain isommassa kaupungissa yhdenyön juttujen kanssa, muttei ole käynyt edes lomalla kotipaikkakuntansa ulkopuolella.
Nainen nr. 1.
25v gamergirl. Huostaanotettu lapsena, lastenkodissa kasvanut. Ei oikein luota ihmisiin. Käy työssä jossa lähinnä vain naisia työkavereina ja on loput ajastaan kotona, yleensä pelaamassa tai netissä, mutta harrastaa myös kotona tehtäviä asioita kuten neulonta ja lukeminen. Ei juo eikä polta, eikä ole minun tietojeni mukaan käynyt ikinä baarissa tai treffeillä. Ulkonäöllisesti ihan tavis, saa kuulemma joskus iskuyrityksiä bussissa ja kaupan kassajonossa, muttei tee mitään kun ei luota tuntemattomiin. Ehkä iän myötä saa enemmän itsevarmuutta ja kykenee luottamaan miehiinkin myös romanttisessa mielessä.
Nainen nr. 2.
21v aasialainen nainen, opiskelee yliopistossa. Kasvanut tiukan äitinsä luona ja on seksuaalisesti hyvinkin estynyt. Kaikki miessuhteen kaatuneet lähinnä siihen ettei nainen voi edes kuvitella kertovansa kellekään seurustelevansa, varsinkaan äidilleen. Ei uskalla olla kotoa yötä pois ikinä. Ulkonäöllisesti ihan ok, ei mikään missi, muttei mitään vikaakaan ole kuin ehkä se 5-10kg lievä ylipaino (näkyy herkästi kun on niin lyhyt, alle 160). Kertoi minulle hiljattain ettei ole tehnyt miesten kanssa muuta kuin vähän pussaillut, kun liikaa estoja ja pelottaa. Pääsee ongelmistaan eroon ihan varmasti kunhan vain saa muutettua äitinsä luota pois ja elää omaa elämäänsä.
Nainen nr. 3.
39v vakavasti masentunut, hieman pyöreä nainen, ihan nätti ja nuorekkaan näköinen kuitenkin. Ujo, hiljainen eikä käy oikein missään tai ole ollut ikinä töissäkään. Asunut kyllä opiskeluaikana 6v homomiehen kämppiksenä, mutten usko että on ikinä seksiä harrastanut. Ei uskalla puhua tuntemattomille tai lähestyä miehiä yhtään mitenkään. Paljon eri sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja todella heikko itsetunto, varsinkin miesten ja oman ulkonäön suhteen. Tuntee itsensä kelpaamattomaksi kaikkeen sillä masennuksen takia ollut valmistumisestaan saakka eläkkeellä. Itse olen sitä mieltä että löytäisi kyllä kumppanin toisesta masentuneesta ihmisestä jos vain uskaltaisi edes yrittää. On oikeasti todella mukava ja puhelias kunhan vain tutustuu ihmisiin, se alku on vain vaikeaa.
Tunnen vain yhden varmuudella täysin kokemattoman ihmisen, kyseessä on armeijakaverini joka kärsii erittäin kovasta masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, ongelmat puhkesivat n. 3v armeijan jälkeen, vaikka oli hän toki jo armeijassakin hieman "outo" ja ujohko. Nykyään hän on 33v ja työkyvyttömyyseläkkeellä ollut jo vuosia. Pelaa eri konsoleilla ja harrastaa veneilyä suvun rahojen turvin.
Tunnen yhden 33 vuotiaan naisen joka ei ole koskaan seurustellut eikä saanut miestä. Hän on
-kova urheilemaan
-pitkä
-lyhythiuksinen, ei tee mitään hiuksilleen
-ei meikkaa
-rujot kasvot
-pukeutuu ulkoiluvaatteisiin, ei ikinä korosta seksuaalisuuttaan millään tavoin pukeutumisessa
-hänen naurunsa muistuttaa hevosen hirnuntaa
-luultavasti nirso koska on rikas ja koulutettu
Mutta hän on rakas ystävä minulle.
Kuulostaa mielenkiintoiselta naiselta.
Koska mainittiin sana rikas.
Lepakoltahan tuo kuulostaa.
En tunne ketään varmuudella täysin kokematonta. Jopa skitsofreenikko setäni on todistetusti harrastanut seksiä (kaksi lasta) ja puolihullu lapsuudenkaverini joka jäi kiinni huorissa käymisestä
Mulla sama, etten tunne kokemattomia. Tätä ketjua, kun lukee, ei löydy sitä syytä, miksi joku on kokematon, koska joku samanlainen tyyppi voi olla kokenut.
Mistä muuten edes tietää, että joku on kokematon, ellei hän sitä itse varta vasten kerro?
Elämässä mikään yksittäinen asia ei sitä kokemattomuutta selitä.
Ne asiat vain vaikuttavat todennäköisyyksiin. Jotkin asiat todella paljon, jotkin vain vähän. Ja sitten on ihan nopanheitosta kiinni, jääkö joku yksin vai tapaako täysin sattumalta sen elämänkumppaninsa.
Huomattavaa on kuitenkin että noissa kuvauksissa vilahtelee tosi paljon tiettyjä yleisiä avainsanoja (näitä sanoja taitaa löytyä melkein jokaisesta kuvauksesta vähintään se yksi, osassa mahdollisesti useita)
- nörtti
- lihava / ylipainoinen
- ruma
- ujo
- masentunut / mielenterveysongelmia
Vastaavasti teksteissä ei näy oikeastaan kertaakaan vaikkapa seuraavanlaisia kuvauksia:
- seksikäs
- komea
- kaunis
- puhelias (paitsi lisäyksellä "sitten kun oppii tuntemaan")
- hauska (paitsi taaskin jollain asian käytännössä nollaavalla lisäyksellä)
On siis ihan selvää että on tiettyjä ominaisuuksia, joiden kanssa ei kokemattomaksi jollain yli 90% varmuudella jää. Ja on tiettyjä ominaisuuksia jotka selvästi kasvattavat sitä todennäköisyyttä.
Lisäyksenä tietysti edelliseen että esim. masennus tai mielenterveysongelmat voivat olla myös seuraus eikä syy sinkkuuteen / kokemattomuuten.
Tunnen esim. itsekin naisen, jonka mielenterveys järkkyi nuorena poikaystävän jätettyä, ja siitä sitten alkoikin melkoinen masennuskierre alaspäin päätyen aina huumeisiin saakka. Eli joillakuilla voi se kelpaamattomuus tai hylätyksi tuleminen yms. siis laukaista tuollaisen masennuksen tai muut mt-ongelmat, joita ei muuten olisi ehkä koskaan syntynyt. Syy ja seuraus voi siis olla välillä epäselvää ainakin noissa masennus-tapauksissa.
Mutta joka tapauksessa nuo vaikuttavat usein liittyvän jollain tapaa kokemattomuuteen.
Juu, ymmärrän pointin.
Varmaankin yksi hyvä mahdollisuus löytää kumppani on etsiytyä kaltaistensa joukkoon. (Tosin taisi ylläolevissa kokemattomuuden syissä olla, ettei joku ylipainoinen halua ylipainoista kumppania tms.) Esim. keskenään heilasteleville mt-kuntoutujille tai kehitysvammaisille lienee ihan sama, kuinka todennäköistä heidän kumppanin löytäminen olisi koko väestöstä.
Joo. No välillä se ongelma on siinä että noi ominaisuudet ei mene miehillä ja naisilla yksi yhteen. Kun miehet ja naiset arvostaa eri tavalla eri asioita. Siksi voi tuntua epäreilulta että joutuisi heilastelemaan jonkun "tasoisensa" kanssa, joka onkin aivan erilainen.
Eli vaikkapa ylipaino miehellä ja naisella ei ole mitenkään sama asia.
Esim. itse olen sopusuhtainen, ulkonäöllisesti ehkä joku keskinkertainen (vai olisinko kuitenkin hiukan alle, en nyt ruma kuitenkaan), en polta, käytän alkoholia kohtuudella, taloudellisesti menee ihan hyvin, ei aiempia lapsia ja ainakin toistaiseksi on se mielenterveyskin tallella.
Olen kuitenkin keskivertoa lyhyempi, "ujo" / epäitsevarma, ja olen myös luonteeltani kohteliaan asiallinen (eli ei-hauska).
Mutta en todellakaan voi odottaa samankaltaista naista saavani. Tuollaisen tyyppinen nainenhan olisi melkeinpä unelmanainen omasta mielestäni.
Sopusuhtainen, ainakin melkein keskinkertaisen näköinen, ei polta, käyttää alkoholia kohtuudella, taloudellisesti menee hyvin, ei aiempia lapsia ja mielenterveys tallella. Vieläpä lyhyehkö, ujo / epäitsevarma ja kohteliaan asiallinen.
Todellakin, jos tuollaisen naisen löytäisin, niin olisihan se mielestäni vähintäänkin suhdekelpoinen!
Valitettavasti vain se mikä naisessa kelpaa minulle, ei minussa kelpaa naiselle. Koska esim. se itsevarmuus ja tietty hauskuus on vain lähestulkoon pakollinen ominaisuus miehessä että kelpaa. Muuten mies ei naista kiinnosta. Toisin päin sillä taas ei ole väliä. Naista sen itsevarmuuden puute ei huononna. Sama juttu vaikkapa pituuden suhteen.
Tämä on yksi esimerkki miksi siis nuo ps-markkinat tuntuvat välillä todella epäreiluilta.
Pitäisi esim. olla valmis vaihtamaan se oma miehessä ei-haluttava epäitsevarmuus ja huumorin puute vaikkapa kumppanin ylipainoon, tupakointiin, alkoholi- ja raha-ongelmiin ja mt-ongelmiin.
Omasta näkökulmasta tuo vaihtokauppa ei tunnu reilulta. Naisen näkökulmasta ehkä aletaan olla suunnilleen reilussa tilanteessa. Voi alkaa jo ehkä harkitsemaan sitä suhdetta. Naisen mielestä pikkujuttuja vaikka toi ylipaino. Paljon pienempi ongelma kuin miehen epäitsevarmuus. Kun epäitsevarmalla miehellähän ei tee mitään. Ja mies taas ei koskaan täysin ymmärrä sitä ongelmaa, koska ei naista siitä samasta syystä olisi hylkäämässä.
Siksi esim. monet sopusuhtaiset ujot "nörtti-naiset" kelpaisivat todella hyvin useimmille miehille. Mutta vastaavasti ne sopusuhtaiset ujot "nörtti-miehet" eivät todellakaan ole useimpien naisten mielestä kovin hyviä saaliita. Samankaltaisten on vaikea pariutua kun toinen (naiset) kelpaa kaikille muillekin ryhmille, toinen (miehet) kelpaa hädintuskin edes saman ryhmän sisällä.
Noiden täysin erilaisten arvostuksien vuoksi on todella vaikeaa puhua suoraan "kaltaisensa etsimisestä". Itselläni ei ainakaan ole juuri mitään mahdollisuuksia kaltaiseeni naiseen, vaikka sellainen olisi tietysti omasta näkökulmasta melkeinpä unelmatapausi.
Siksi on pakko etsiä ei-kaltaistaan kumppania ja miettiä mitkä viat siinä eivät vielä haittaisi liikaa.
Tunnen yhden kokemattoman miehen, hänellä on erittäin vakava kehitysvamma eikä pysty edes syömään ilman ulkopuolista apua.
Vain serkkuni 18v lukiolainen taitaa olla ainoa kokematon ihminen jonka tunnen, jos nyt ei jotain 7-11v serkkujani lasketa.
Itsekkin olen täysin kokematon 22v mies, ei minkäänlaista kokemusta naisista, en edes tiedä miten niitä pitäisi lähestyä. muutama tyttö on joskus ollut kiinnostunut ja kehunut komeaksi ,mutta siihen se on jäänyt. vakavasti harkinnassa että jos joskus kävis thaimaassa mutkan niin pääsis tuosta poikuudesta eroon: tytölle rahat kouraan ja eiku panemaan ei tartte mitään sosiaalisia lässytyksiä
Miksi lähtisit niin kauas apinalta näyttävän naisen perään kun voit käydä vaikka Virossa? Jos siis kotimainen ei kelpaa (ja iso osa niistä suomihuoristakin on ulkomaalaisia).
Yhden lapsuudenkaverini uskon olevan edelleen täysin kokematon, ujostelee edelleen naisen läsnäollessa todella pahasti, änkyttää jne. Asuu edelleen vanhempiensa luona (ikää 34), käy töissä paikallisella sahalla eikä tee oikein mitään muuta kuin käy metsällä koiransa kanssa ja katsoo telkkaria/lukee kotona. Käyn häntä aina kotiseudulle eksyessäni katsomassa, eikä mitään muutosta elämässä ole vaikuttanut olevan sitten amiksen päättymisen.
Tai mistä minä tiedän? Voihan tuokin kaveri olla vaikka kylän pahin huorissa kävijä (tosin silloin joutuu matkustamaan lähimpään kaupunkiin 150km) muttei vai puhu asiasta kellekään, enkä minäkään ole suoraan kysynyt. Tissikalenteri seinällä, eli ei varmaankaan homo ole...
nainen, 28v, hoikka, pienikokeinen, ihan nätti kasvoiltaan, ei juurikaan meikkaa, hauska, ujo, kouluttautunut, pukeutuu kivasti, ei käy baareissa
En tiedä ketään 100-varmuudella täysin kokematonta. Epäilen erään yliopistoaikaisen tuttavani olevan täysin kokematon miesten suhteen, absolutisti, ei ikinä käynyt missään ulkona tai koulua lukuun ottamatta sellaisissa sosiaalisissa jutuissa joissa olisi voinut miehiä tavata. Koulu sali solu oli hänen elämänsä ainakin näin solukämppiksen näkökulmasta katsottuna, nykyään hän on kirjastonhoitajana hyvin pienellä maaseutupaikkakunnalla (ei ole hänen kotiseutuaan) eikä ilmeisesti vieläkään käy yhtään missään eikä ole miesystävää vaikka on jo 27. Kertoi elokuussa että olin ensimmäinen vieras hänen uudessa kodissa vaikka hän on asunut siellä jo tammikuusta saakka. Tästä naisesta kyllä saisi uskollisen, mutta hiljaisen naisen joku kiva ja rauhallinen mies, jos vain osaisi käydä hänet kotoa hakemassa. Minua kauniimpi hän kyllä on. En tiedä mitä hän oikein odottaa tai haluaa, sanoi kyllä että ehkä joku päivä haluaa perheen kun asiaa häneltä viimeksi utelin. Toki voihan hänellä olla jokin salattu elämä josta en ole tietoinen ja tämä minun hänen kokemattomuutensa pohdinta saisi hänessä vain makeat naurut aikaiseksi.