...on se, että ideaa vastaan oleminen ei automaattisesti tarkoita henkilön syrjintää.
Oletko uskontoa vastaan? Olet automaattisesti uskovia vihaava ateisti.
(Todellisuus: Olet hengellinen, mutta et tunnusta mitään tiettyä uskontoa omaksesi.)
Oletko homoseksuaalisuutta vastaan? Olet automaattisesti homoseksuaaleja syrjivä homofoobikko.
(Todellisuus: Olet ystävällinen homoseksuaaleja kohtaan, mutta et ole heidän kanssaan samaa mieltä vain siitä tietystä asiasta.)
Jne.
Siinäpä oletuspohjaista dilemmaa kerrakseen!
Oletko uskontoa vastaan? Olet automaattisesti uskovia vihaava ateisti.
(Todellisuus: Olet hengellinen, mutta et tunnusta mitään tiettyä uskontoa omaksesi.)
Oletko homoseksuaalisuutta vastaan? Olet automaattisesti homoseksuaaleja syrjivä homofoobikko.
(Todellisuus: Olet ystävällinen homoseksuaaleja kohtaan, mutta et ole heidän kanssaan samaa mieltä vain siitä tietystä asiasta.)
Jne.
Siinäpä oletuspohjaista dilemmaa kerrakseen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ripuli on märkää kakkaa
ja kakka on ulostetta.
Useimmin ne väittelijät eivät tunne asiaa josta väittelevät. Kovasti vaan pidetään kiinni omista kannoista vaikka se ei perustuisi mihinkään tietoon eikä ymmärrykseen.
Kunnon väittelijä on saiverteleva jankkaaja joka ei edes kuuntele mitä muut sanoo.
Ei toki, kunnon väittelijällähän pitää olla hyvät perusteet argumenteilleen. Näin se menee....
Jankkaaminen ei vie keskustelua kehästä ulos, se jämähtää paikalleen eikä kehity.
Itse olen huomannut, että polittisessa väittelyssä ei enää edes yritetä muuttaa toisen mielipidettä. Ei kai siihen enää sillä "tasolla" pysty. Kaikki ovat vaan niin jotenkin jämähtäneet omiin käsityksiinsä.
"surrealism", ajatuksesi ihmisen ja toisaalta opin tai käyttäytymisen erottamisesta toisistaan on peräti hyvä, mutta todellisuudessa tuskin mahdollinen.
Ihmisen älyllinen kapasiteetti ei riitä. Siksi asioita niputetaan epäasiallisella tavalla.
Hah, itse ainakin näen asiat asioina ja ihmiset ihmisinä. Muutenkin analyyttisessä ajattelussa on hyvä tehdä ero asioiden ja niiden eri aspektien välillä, asian esittäjästä nyt puhumattakaan. Kaikki on puhdasta matematiikkaa: Otetaan joukko A, joka sisältää joukon B. Valitettavan usein ihmiset samaistavat joukon A joukkoon B, vaikka A sisältää myös muita alkioita kuin B. Esimerkki: Ihminen on homoseksuaali. Mielestäni homoseksuaalisuus on moraalitonta. Siis ihminen, joka on homoseksuaali on moraaliton. Koko päättelyketju on vajavainen, koska homoseksuaali voi noudattaa muissa asioissa vaikka kuinka hyveellistä elämäntapaa minun moraalisessa viitekehyksessäni. Sanomalla että ihminen joka on homoseksuaali on moraaliton, yliarvostan siis homoseksuaalisuutta moraalisissa pohdinnoissani. Sellaiselle yliarvostukselle ei ainakaan tässä löydy hyvää perustelua. Sama asia vaikka älykkyyden kanssa. Ihminen joka ei ole älykäs on paha. Islamiin uskova ihminen on paha. Kommunistit ovat pahoja. Punaviheraktivistit ovat pahoja. Äärioikeistolaisuus on pahuutta. Feminismi on pahuutta. Juuri tyypillistä mustavalkoista leimaavaa ajattelua.
Väittelytaito on sitä että pystyy vakuuttamaan vastaväittelijän oman näkemyksensä oikeellisuudesta. Vastaväittelijä siis uskoo lopulta itsekin väittelijän esittämiin argumentteihin, koska ne ovat loogisesti kestävällä pohjalla. Hyvä väittelytaito ei ole sitä, että toinen väsytetään siihen pisteeseen, ettei hän enää jaksa puolustaa omaa kantaansa, koska tietää että se kanta jokatapauksessa tyrmätään. Tällöin vastaväittelijä hyvin todennäköisesti ei usko väittelijän esittämiin argumentteihin vaan on ainoastaan liian väsynyt jatkamaan väittelyä. Väittelyn kuuluisi olla kehittävä älyn mittelö, jossa molemmat osapuolet oppivat jotain, eikä mikään henkisen kestokyvyn testi. Henkisen kestokyvyn testille on parempikin nimi: se on riitelyä tai kiistelyä, jonka tavoitteena on toisen osapuolen lannistaminen.
En näkisi että asioiden välisten erojen huomioiminen vaatii erityisen suurta älyllistä kapasiteettia. Ainakaan en pidä itseäni huippuälykkäänä, mutta ajattelen juurikin niin. Turha niputtaminen vain on niin turhaa.