Milloin hynttyyt yhteen?

Mielestäni se nyt riippuu ihan siitä kauan on toisen tuntenut, ei seurustellut.

Itseni mielestä kyllä nyt vähintään pitää 2 vuotta seurustella, ennen kuin yhteiseen asuntoon mennään.

Mutta kaikista sopivin aika on silloin, kun kummatkin ovat siihen valmiita.

Minä ja avokkini muutettiin yhteen 3 vuoden seurustelun jälkeen, 7 vuotta ollaan kaiken kaikkiaan oltu nyt yhdessä.

Se oli yksi keväinen sunnuntai, kun tapasin mieheni. Sen jälkeen en käynyt omassa asunnossani kuin kastelemassa kukat ja vaihtamassa vaatteita. Virallisesti muutimme yhteen pari kuukautta tapaamisen jälkeen.

Tästä on nyt kymmenkunta vuotta aikaa, yhdessä ollaan ja hyvin menee.

Ihan uppo-outoja emme tosin olleet ennen tuota ensitapaamista. Meillä oli yhteisiä tuttuja, ja sitä kautta tiesimme toisistamme yleisellä tasolla sen, että molemmat ovat kavereittensa arvostamia ja tykkäämiä kelpo tyyppejä.

Minusta hyvä aika muuttaa yhteen on silloin, kun on tutustuttu sen verran toiseen, että on selvää kummallekin, että voisi olla yhdessä ihan oikeasti ja vakavasti vaikka loppuelämän. Se voi pariskunnalla olla vaikka kaksi kuukautta, tai sitten kaksi vuotta, riippuen ihan ihmisistä ja heidän suhteestaan toisiinsa.

Itse en luultavasti ihan parin kuukauden sisään muuttaisi yhteen, mutta never say never ;) Jos on oikein rakastunut ja tosissaan toisen suhteen, niin puoli vuotta on ihan hyvä aika. Iäisyyksiin en odottaisi, ksoka jos suhde ei toimi kun asutaan yhdessä, sitä on turha jatkaakaan.

Oikeastaan suhteessa saa selville sen TODELLISEN potentiaalin VASTA lkun on muutettu yhteen.

Itse olen sitä mieltä että se on parempi ottaa selville aiemmin, kuin myöhemmin. En halua hukata deittailussa jonkun tyypin kanssa vuosikausia, sitten tajutakseni ettemme voi asua samassa kämpässä muutamaa päivää pidempään!

itse keski-ikäisenä on sen verran nähnyt että toivon itselläni järjen olevan pääkopassa siinä ihastuksen huumassa enkä mihinkään päättömiin liikkeisiin rupea. kyse on aina kuitenkin ventovieraasta ihmisetä, harvoin enään omasta lähipiiristä tämän ikäinen löytää kumppania.

yksin asumiseen tottuneena siitä en hampaat irvessä pidä kiinni mutta en hevillä luovutakkaan eli kuukaudet ei riitä tapaamisen ja yhteenmuuton välillä itseni kohdalla mutta en vuosiakaan halua kassin kanssa kulkea. itselle tärkein on se että pysyy ns. riippumattomuus toisesta; pitää olla työpaikka jos toiselle paikkakunnalle muuttaa tai mahdollisuus jatkaa vanhassa eli pitkä työmatkaka ei estä, hidastaa vain kun vaatii järjestelyitä. omasta asunnosta en luovu heti, paluu paikka pitää olla jos huonosti käy. sen voi laittaa vuokralle, roikottaisin kuitenkin joitakin vuosia kuvioissa - paluu paikka pitää olla. ehkä tämä senkin takia että liian monta kertaa olen ollut muuttoapuna kaverille joka pikaisesti on mennyt yhteen ja vuoden parin päästä taas pois kun on joutunut toteamaan että esim alkoholisti tuli "naitua"; ei mikään herkku asetelma joutua pettyneenä ja sydän särkyneenä vanhempien nurkkiin muuttamaan alkuun ennenkuin uusi asunto löytyy...

Kahden kuukauden seurustelun jälkeen huomasin olevan suurimman osan aikaa tyttöystäväni asunnolla. Silloin muutin sinne suuren osan vaatteistani sekä levyni. Kuukausi siitä eteenpäin tein virallisen muuttoilmoituksen. Puolen vuoden seurustelun jälkeen aloimme katsella yhteistä isompaa vuokra-asuntoa.
Nyt yhdessä melkein 20 vuotta.
Mutta ei noihin aikoihin voi mitään yleistä ohjetta antaa. Yhdelle sopii nopea eteneminen, toiselle hidas. Meillä tämä tahti tuntui luonnoliselta ja hyvltä eikä mieli ole siitä muuttunut joten tahti oli kai meille oikea.