Minulla on ollut itseäni hieman vanhemman naisen kanssa nyt ''säätöä'' vähän yli kuukauden ajan, ja ystävät ja perhe kysyvät usein seurustelemmeko, eikä kumpikaan osaa vastata kysymykseen. Olen alkanut ajatella tämän säädön ''virallistamista'' parisuhteeksi, mutta pelkään. Myös hän on vihjannut samaan suuntaan, että voisihan tätä alkaa virallistaakkin. Pelkään, ettei tästä tulisi mitään, että alkaisin ikävöidä eksääni, joka oli ensirakkauteni, ja pelkään myös sitä, että kun alkaisimme seurustelemaan, kaikki loppuisi vielä aikanaan. Pelkään myös, että minusta tulisi samanlainen huonosti kohteleva kusipää kuin hänen eksänsä ovat olleet, vaikka olen luonteeltani täysin erilainen.
Nainen on täydellinen, ja olemme tunteneet n. 2kuukautta, ja koko tämän ajan hän on tuntunut kuin omalta toiselta puoliskoltani, sillä luonteemme käyvät täydellisesti yhteen. Hän on kaunein nainen, kenet olen koskaan nähnyt, ja ensikerran kuin näin hänet olin täysin myyty, ja ihastuin häneen heti, vaikka en aiemmin ole näin kehenkään ihastunut.
Eksän kanssa minulla on myrskyisää, yritimme olla kavereita, mutta sotahan siitä tuli hänen puoleltaan. En minä häntä takaisin halua, mutta välitän jollain tasolla ja olen huolissani hänestä edelleen, sillä tiedän, että hänen henkinen terveytensä ei ole niin hyvällä tolalla.
Nainen on täydellinen ja jos hänen kanssaan suhteen aloittaisin, tiedän, että en haluaisi häntä enää pois elämästäni. Mutta siinäkin pelkään sitä, että laiminlöisin jälleen omaa muuta sosiaalista elämää, ja asettaisin hänet aina etusijalle, kuten edellisessä suhteessani. En halua sellaista enää.
Kiitos jos joku jaksoi lukea ja jaksaisi vielä vastatakkin, vaikka lähinnä omia tuntojani tänne puran.
Nainen on täydellinen, ja olemme tunteneet n. 2kuukautta, ja koko tämän ajan hän on tuntunut kuin omalta toiselta puoliskoltani, sillä luonteemme käyvät täydellisesti yhteen. Hän on kaunein nainen, kenet olen koskaan nähnyt, ja ensikerran kuin näin hänet olin täysin myyty, ja ihastuin häneen heti, vaikka en aiemmin ole näin kehenkään ihastunut.
Eksän kanssa minulla on myrskyisää, yritimme olla kavereita, mutta sotahan siitä tuli hänen puoleltaan. En minä häntä takaisin halua, mutta välitän jollain tasolla ja olen huolissani hänestä edelleen, sillä tiedän, että hänen henkinen terveytensä ei ole niin hyvällä tolalla.
Nainen on täydellinen ja jos hänen kanssaan suhteen aloittaisin, tiedän, että en haluaisi häntä enää pois elämästäni. Mutta siinäkin pelkään sitä, että laiminlöisin jälleen omaa muuta sosiaalista elämää, ja asettaisin hänet aina etusijalle, kuten edellisessä suhteessani. En halua sellaista enää.
Kiitos jos joku jaksoi lukea ja jaksaisi vielä vastatakkin, vaikka lähinnä omia tuntojani tänne puran.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei noin epävakaa ja itsensä kanssa hapuileva ihminen pysty luomaan tervettä tasapainoista parisuhdetta. Vaikka toinen olisi miten tasapainoinen ja jalat maassa,ei tuollaista kumppania jaksa kannatella. Paitsi joku Äiti Teresa joka haluaa pelastaa kaikki.
Kyllähän suhteeseen voi alkaa, mutta kovin epävarmalle ja huonon itsetunnon omaavalle suhteen loppu (ennemmin tai myöhemmin) on ekstra raskasta, jos se ns. normaalillekin ihmiselle.
Hakisit apua ja kasvaisit ehjäksi ensin.
Minun mielestä nämä kuulostaa ihan normaaleilta peloilta, eivät mitenkään epävakailta. Minä aikoinani pelkäsin kaikkea tuollaista pientä nykyisen miehen kanssa säätäessäni, mutta heitin sitten pelot romukoppaan ja päätin yrittää. Päivääkään en ole katunut, eikä pelot toteutuneet. Tsemppiä sinulle ap, rohkeasti vaan! Mutta ei pidä kiirehtiä, puhu näistä asioista vaikkapa tämän naisen kanssa, ja edetkää rauhassa, jos siltä tuntuu :)
Miten suhteenne muuttuu, jos siitä puhutaan seurusteluna verrattuna 'säätöön'? Eikö kyse ole vain sanasta? Vai tarkoittaako säätö, että silloin saa olla muidenkin kanssa? Jos, niin voihan sitä kysyä toiselta haluaako hän edelleen olla myös muiden kanssa vai olisiko valmis luopumaan muista säädöistä.
Minulle on jotenkin vieras tuo ajatus, että aikuisten kesken pitäisi "virallistaa" parisuhde tai päättää, että nyt aletaan seurustella. Sehän juuri on sitä seurustelua, kun tapaillaan ja vietetään aikaa yhdessä, etenkin jos on jo myös tulevaisuuteen liittyviä suunnitelmia (esim. mitä tehdään syyslomalla tai jouluna tms)