Hädässä ystävää autetaan on itsestäänselvä asia ystävyydessä, mutta tänään kävi näin että ystäväni lupasi puhelimessa tarjota, mutta tavattuani hän pyysi minua tarjoamaan, no vetosin rahattomuuteen ja meni hiljaseksi ja läks kotia. Pyydettyäni muuttoapuani kerran hän vetosi että '' emmie, emmie jaksa.. '' - Mutta sitä en ymmärrä että silloin kun hän peruu niin asia on ok.. mutta sitten kun minä kieltäydyn niin on ikäänkuin musta tahra ystävyydessä. Kokoajan pitäisi tarjota ja antaa, mutta ite ei saa vastineeksi mitään! Onko teille tuttua tämmönen? Ystävyys ei voi perustua antamiselle, tarjoamiselle ja avun tarjoamiselle pelkästään.
En jaksa olla koko ajan auttajan roolissa!
kungpao
4159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuttua on ja olenkin jättänyt tuollaiset hyväksikäyttäjät taakseni kun koskaan en saanut mitään vastineeksi avustani, eikä olleet valmiita minua auttamaan silloin kun apua olisin tarvinnut.
Omalle kohdalleni lähestulkoon kaikki ystävät ja kaverit ovat osoittautuneet hyväksikäyttäjiksi, yhteen olen ainakin törmännyt joka ei ole ollut.
Kuulostaa juuri sellaiselta kuin kuvailitkin, kaveri on vaan niin tottunut siihen että sinä olet se auttava taho aina ja hän jotenkin altavastaaja ja hiukan vastuutonkin avunpyytäjä. Vähän niinkuin äiti ja lapsi.
Itseä ärsyttää tällä hetkellä ystäväpariskunta, joista ei kuuu pihaustakaan koskaan. Kaikki tekemiset ja tapaamiset järjestän minä. Viikolla ei kuulu mitään vaikka asuvat lähes naapurissa. Perhettähän tässä kaikilla on mutta olin jotenkin kuvitellut että voisi nähdä muutenkin kuin vain silloin kun heille sopii bileilta ( jonka siis aina ja joka kerta järkkään minä) Nyt haistatin heille sitten paskat viimein, enpä kai siinä mitään menetäkään kun eivät ystäviä koskaan olleetkaan. :/
jep! >:(