Jos jonkin elintarvikeryhmän hinnoissa on iso ero Suomen ja keskeisemmän/eteläisemmän Länsi-Euroopan välillä, niin se on leipä! Kunnon leipä maksaa täällä helposti kaksin-kolminkertaisesti Euroopan mannermaan hintoihin nähden. Ei ero sentään noin suuri liene missään muussa ryhmässä!
Mistä leivän kalleus Suomessa oikein johtuu? Raaka-aineet lienevät likimain yhtä halpoja siellä ja täällä. Suomalainen työ ei ole juuri sen kalliimpaa.
Eikö leipää osata valmistaa ja varata myyntiin kysyntää vastaavaa määrää, jolloin iso osa myyntiin asetetusta leivästä joudutaan heittämään roskiin? Leipää näkee usein kaupan hyllyillä suuret määrät vielä vähän ennen sulkemisaikaa. Tietyt lajit loppuvat ennen aikojaan, toiset jäävät kauppiaan käsiin. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, vai? Kauppako se on, joka tunaroi – maanviljelijän ja leipurin osuudet eivät vielä selittäne hintojen kalleutta?
Suomen sisällä puolestaan kummastuttaa ranskanleivän hinta muihin vaaleisiin leipiin verrattuna. Miksi se on niin paljon halvempaa kuin muut, samoista jauhoista leivotut leivät? Siksikö, että sen valmistukseen käytetään maitoa/maitojauhetta, toisin kuin esim. patonkiin? Vai siksikö, että juuri ranskanleipä on joskus ammoisina "brežneviläis-kekkoslaisina" aikoina kuulunut hintasäännösteltyihin elintarvikkeisiin ja "vaihde on jäänyt päälle" senkin jälkeen, kun tuo hintasäännöstely on purettu?
En halua ostaa ranskanleipää sen suhteellisesta halpuudesta huolimatta, koska muut vaaleat ruokaleivät ja patonki ovat niin paljon paremman makuisia.
Kävin muutama vuosi sitten kaukomatkalla Ranskan merentakaisilla alueilla. Ulkona syöminen oli todella kallista. Iso osa aterioista kuitattiinkin ostamalla kaupasta leipää, leikkeleitä, juustoa, viiniä, hedelmiä jne. ja natustelemalla niitä. Elintarvikkeet olivat kaupassa jokseenkin Suomen hinnoissa (siis kalliita), mutta kookkaat patongit naurettavan halpoja, lähes ilmaisia! Suomalaiset leivän hinnat tuntuvat sen jälkeen karmealta riistolta.
Löytyisikö joltakin tämän palstan lukijalta sisäpiirin tietoa tai muita selityksiä näille hintaeroille?
Mistä leivän kalleus Suomessa oikein johtuu? Raaka-aineet lienevät likimain yhtä halpoja siellä ja täällä. Suomalainen työ ei ole juuri sen kalliimpaa.
Eikö leipää osata valmistaa ja varata myyntiin kysyntää vastaavaa määrää, jolloin iso osa myyntiin asetetusta leivästä joudutaan heittämään roskiin? Leipää näkee usein kaupan hyllyillä suuret määrät vielä vähän ennen sulkemisaikaa. Tietyt lajit loppuvat ennen aikojaan, toiset jäävät kauppiaan käsiin. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, vai? Kauppako se on, joka tunaroi – maanviljelijän ja leipurin osuudet eivät vielä selittäne hintojen kalleutta?
Suomen sisällä puolestaan kummastuttaa ranskanleivän hinta muihin vaaleisiin leipiin verrattuna. Miksi se on niin paljon halvempaa kuin muut, samoista jauhoista leivotut leivät? Siksikö, että sen valmistukseen käytetään maitoa/maitojauhetta, toisin kuin esim. patonkiin? Vai siksikö, että juuri ranskanleipä on joskus ammoisina "brežneviläis-kekkoslaisina" aikoina kuulunut hintasäännösteltyihin elintarvikkeisiin ja "vaihde on jäänyt päälle" senkin jälkeen, kun tuo hintasäännöstely on purettu?
En halua ostaa ranskanleipää sen suhteellisesta halpuudesta huolimatta, koska muut vaaleat ruokaleivät ja patonki ovat niin paljon paremman makuisia.
Kävin muutama vuosi sitten kaukomatkalla Ranskan merentakaisilla alueilla. Ulkona syöminen oli todella kallista. Iso osa aterioista kuitattiinkin ostamalla kaupasta leipää, leikkeleitä, juustoa, viiniä, hedelmiä jne. ja natustelemalla niitä. Elintarvikkeet olivat kaupassa jokseenkin Suomen hinnoissa (siis kalliita), mutta kookkaat patongit naurettavan halpoja, lähes ilmaisia! Suomalaiset leivän hinnat tuntuvat sen jälkeen karmealta riistolta.
Löytyisikö joltakin tämän palstan lukijalta sisäpiirin tietoa tai muita selityksiä näille hintaeroille?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.