Pyhäinpäivän perinneruokaa

Mä en ole varma voiko lempiruoka olla perinneruokaa. Yleensä perinneruoka on jotain tiettyä ruokaa ja usein ne on vähän niinku pahoja tai ainakin vanhanaikaisia ruokia. Niita syödään siksi että se ruoka itsessään on jotenkin perinteistä eikä siksi että ne olis yhtään kenenkään lemppareita.

Mitä tässä tapauksessa olisi, ne teidän mummun ja papan lempiruuat?

Meillä on Pyhäinpäivänä karkkia ja kaikkia Halloween-teema juttuja.

Omaa lapsuuttani muistellen tulee mieleeni juhlaruoiksi mm. karjalanpaisti.
Paisti on helppo hauduttaa uunissa ja siihen voi lisätä kotimaisia juureksia.
Arkisempia jauheliharuokia muunneltiin kotonani mm. luumu tai suolakurkkutäytteisiksi kääryleiksi.
Juhlaruoka tarvitsee myös jälkiruoan.
Kotimaisista marjoista tehty kiisseli kuuluu perinteisiin jälkiruokiin.
Lapsuudenkodissani tehtiin juhliin mm. pappilan hätävaraa, joka maistui tosi herkulliselta keksin ja kakkujen muruista, kotitekoisista hilloista ja kermavaahdosta koottuna.
Nämä ruoat ovat edullisia ja helppotöisiä, reseptit kyllä löytyvät mm. netistä.
Olen tosi iloinen kun joku nuorempi ihminen kyselee suomalaisia juhlaruokia.

Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa. Esimerkiksi kekripyörykät ovat lihapyöryköitä, joihin on laitettu sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten esimerkiksi punajuurta. Lammaspaisti oli toinen tyypillinen juhlaruoka, jota syömään kutsuttiin myös suvun vainajat.[2] Myöhempinä aikoina kekrin osuminen samaan ajankohtaan kirkolliseen pyhäinpäivän kanssa johti toisaalta siihen, että se alettiin käsittää myös vainajien muisto­juhlaksi[1][5][10], jollainen se kuitenkaan, vastoin nykyisin yleistä luuloa, ei alun perin ollut.[11]


Lihapullia ja lammaspaistia siis. Lisukkeita voi tehdä vaikka juureksista, se jo aika klassinen vuohenjuusto-punajuurivuoka esim. vähän siis tuunataan nykypäivään.

Perinteitä luodaan koko ajan. Omien lasteni perinneruokia ovat ne joita minä olen tehnyt tiettyinä juhlapyhinä. Omia perinneruokiani ovat äitini tekemät jotka muistan lapsuudesta asti.
Kenenkään ei pidä tehdä mitään eikä varsinkaan pahan makuisia ruokia. Kummallinen käsitys asiasta :)
Minä olen aina inhonnut lampaan makua eikä siksi lammas kuulu minun perinteisiini kuten ei myöskään vuohenjuusto joka on aivan kuvottavaa mielestäni.
Karjalanpaisti tarjottuna lihattoman makaronilaatikon ja kenties porkkanalaatikon kanssa. Sianlihakuutioista ja juureksista uunissa paistettu juurespotti.
Porsaan- tai naudan paisti kokonaisena kypsennettynä.
Nyt syksyllä pitkään haudutetut uuniruuat ovat ajankohtaisia. Porsaan lapaakin voi miedolla lämmöllä hauduttaa maukkaaksi paistiksi.

Hmm..... Ei kukaan suostu keskustelemaan, edes moisesta.

"Kaiun kauniin, kuoleman kuulen
Hiljaisuus, tuo pyhäpäivän ruokapöytään
sinisen, uuden tuulen
Kaiku kauniiden tiukujen kaukaisen kuulet
...... lapsen silmät edessäsi velvoittajan näät.

Varsinaisesti runo on joo, mutta kekriin ei liity.
Kekriin ei liity ollenkaan, on kristillinen, (kalendaari) juhlapyhä.

Rakasta, rakkaudella ruokaa
Älä unohda taivasten hetkeä
Muiden läsnäoloa, tai vapautena
raikuvaa, tunteiden suloa
ulkoisen kauneuden tarjoamana
hyvinvoinnin tuulena, rakkaudella
ihmiselle, tulevaisuudeksi läsnäoleville.
Hädässä tarvitseville, kieltäytyminen riittää
Omantunto ja sisimmällinen, ( sana) kiittää



Pettymyksiä on maailma luonut monia
Rankaisuhakuisuudesta, uskonto, palvomisena
ota oppia
- Ei itselle.

Kuka, ken kello kiertää
Käsittänyt väärin
Ken, kuka vois tietää?
- Oletko koskaan nähnyt mitään näin hirveää, perhe-elämään, tunkeutuen?
Sen rauhan rikkoen, kuvitellen ammatiksi.
- Kuten vaikka psykologi, ihmisen seurailuna.

näitä "Karjalanpaistin" tekijöitä sellaista ruokaa ei etes karjalassa tunnettu se oli uunipaisti-ruukupaisti-lihapotti, sian-,naudan-,lampaanlihaa saa olla myös luuta makua antamaan lihanmausteet suola,sipuli ja pippuri, vesi siinä vanha ohje

paistinsa yleensä lauantaina saunan jälkeen karjalanpiirakoitten ja perunakukosten kanssa.Mummo keitti yleensä sunnuntaina tähteeksi jääneeseen paistiin lihasopan ja oli tosi hyvää.

Lapsuudessani kuuskytluvulla äiti teki leivinuunin jälkilämpöön muhimaan usein karjalanpaistin sunnuntairuuaksi. Lauantaiksi samassa uunissa kypsyi perunalaatikko tms. Usein karjalanpaistin lisukkeena oli tuo munamakaronilaatikko ja keitetyt perunat. Karjalanpaistiksi sitä silloin sanottiin. Myös uunipuuro kypsyi usein leivinuunin lämmössä.

Meidän mutsi teki nyhtöpossua ja peruanlaatikkoa. Jälkkäriksi saatiin jädee. Meidän mummo teki sienikeittoa, hirvipaistia ja uunijuureksia. Jälkkäriksi mehua, pipareita ja karkkeja. Aikuisille kahvia. Niinku tänä vuonna siis.

Mitä teillä oli?

Perinteen luo suku ja mitä "tapana tehdä" , ei naapuri-kotkotuksia.
karjalanpaisti pitoruokaa jo ammoin. Nykyaikaa, jos sukua koolle
http://kotiliesi.fi/ruoka/ruokaideat/pataruokien-parhaat-klassikot
Ei ihan ryppyotsaisesti ja lapset tikkujäykkinä.
http://juhlat.fi/article/30-ohjelmaa-juhliin/
parvekkeelle & pihalle voi luoda kaiho-katseen "He on tallella siellä"
http://kotiliesi.fi/paratiisi-takapihalla/hyvaa-pyhainpaivaa-rakkaita-muistellen/
https://www.youtube.com/watch?v=N65N89jezXU

No ei kai tuo karjalanpaisti ole perinneruokaa muitten kuin karjalaisten keskuudessa. Meillä oli juhlapäivinä usein porsaankyljyksiä, tai uunissa kokonaisena paistettu broileri, riisillä täytettynä. Jälkiruuaksi syötiin jäätelöannos kulhosta.