Olen toisinaan pistäytyessäni palstalla huomannut otsikkoja siitä että mitä vikaa kussakin sinkussa on kun he ovat sinkkuja.
Nyt tuossa eräässä kysellään kuka on jo jättäytynyt pois parisuhdemarkkinoilta.
Mutta kuinka moni on pohtinut asiaa oman mokailun kautta?
Että mahiksia olisikin ollut, mutta on ehkä mokannut ne jostakin syystä vaikkapa siksi ettei ole uskaltanut tai ei ole riittävästi yrittänyt? Ei ole päästänyt ihmisiä lähelleen?
Uskallan heittään ensimmäisen kiven ja todeta että olen valmis myöntämään että olen mitä todennäköisesti ihan itse mokannut mahikseni niihin suhteisiin joista olisi voinut syntyä jotain. Puolestaan olen panostanut vääriin asioihin jotka ovat johtaneet että ihmissuhteet ovat pysyneet lyhyinä ja merkityksettöminä. Tähän ovat vaikuttaneet mm. omat epävarmuuteni ja epäluuloni toisia ihmisiä, tässä tapauksessa naisia kohtaan sekä se että olen kiinnittänyt huomiota ehkä vääriin henkilöihin. En ole myöskään antanut itselleni anteeksi tarpeeksi nopeasti edellisiä epäonnistumisia joka on merkinnyt sitä että seuraavan tilaisuuden tullessa jo esille olen sitä paennut.
Ne jotka täällä palstalla vain kyhjöttää niin voi miettiä oletteko oikeasti yrittäneet vai onko ehkä aika myöntää että jatkossakin olette sinkkuja vain sen vuoksi koska itse mokaatte olematta riittävän aktiivisia?
Koskee niin miehiä kuin naisiakin.
Elämä on lyhyt. Make it happen.
Nyt tuossa eräässä kysellään kuka on jo jättäytynyt pois parisuhdemarkkinoilta.
Mutta kuinka moni on pohtinut asiaa oman mokailun kautta?
Että mahiksia olisikin ollut, mutta on ehkä mokannut ne jostakin syystä vaikkapa siksi ettei ole uskaltanut tai ei ole riittävästi yrittänyt? Ei ole päästänyt ihmisiä lähelleen?
Uskallan heittään ensimmäisen kiven ja todeta että olen valmis myöntämään että olen mitä todennäköisesti ihan itse mokannut mahikseni niihin suhteisiin joista olisi voinut syntyä jotain. Puolestaan olen panostanut vääriin asioihin jotka ovat johtaneet että ihmissuhteet ovat pysyneet lyhyinä ja merkityksettöminä. Tähän ovat vaikuttaneet mm. omat epävarmuuteni ja epäluuloni toisia ihmisiä, tässä tapauksessa naisia kohtaan sekä se että olen kiinnittänyt huomiota ehkä vääriin henkilöihin. En ole myöskään antanut itselleni anteeksi tarpeeksi nopeasti edellisiä epäonnistumisia joka on merkinnyt sitä että seuraavan tilaisuuden tullessa jo esille olen sitä paennut.
Ne jotka täällä palstalla vain kyhjöttää niin voi miettiä oletteko oikeasti yrittäneet vai onko ehkä aika myöntää että jatkossakin olette sinkkuja vain sen vuoksi koska itse mokaatte olematta riittävän aktiivisia?
Koskee niin miehiä kuin naisiakin.
Elämä on lyhyt. Make it happen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mun tapauksessa en voisi sanoa että on oma vikani. Syynä eroihin on ollut sellaiset asiat mihin en ole voinut vaikuttaa ja nykyään en tunnu kelpaavan kenellekkään, koska olen työtön ja naiset ovat kaikki rahan ahneita horoja.
Mitään kovin pahoja mokia/missattuja tsänssejä ei ole tapahtunut. Pahin on luokkaa se että yksi ok nainen yhdellä työpaikalla hymyili aina tosi leveästi minut nähdessäni ja kerran juoksi minut kiinni ulkona että pystyi jututtamaan ei-työasioista. Eihän sitä voi olla varma että olisiko ollut kiinnostunut mutta jälkikäteen ajateltuna merkit vaikutti lupaavalta.
No jaa, enpä minä nyt tiedä onko se sinkkuus mikään moka tai sairaus. Kaikessa on puolensa ja se mikä parisuhteessa elävillä menee aikaa toisiinsa ja lapsiinsa, voi sinkku käyttää johonkin muuhun omiin juttuihin......Onko parisuhteessa elävä onnellisempi kuin sinkku.....Jaa a. Juurihan tässä yksikin nainen lapsineen ajoi bussin alle, että eipä kaikistellen ilmeisesti ihan niinkään ole..Ainakin itse olen vielä elossa.
Olisin saanut parisuhteen erään naisystäväni kanssa sillä hän oli minusta kiinnostunut ihan vakavissaan, itse taas en ollut hänestä kiinnostunut parisuhdemielessä sillä hän tuntui minusta hieman liian epävakaalta ja suuttui herkästi, en halua suhdetta sellaisen naisen kanssa, joten pistin homman poikki kun nainen kertoi haluavansa jotain vakavampaakin.
Toinen tilanne oli taas oma mokani. Olin niin rakastunut naiseen ja siksi hermoilin ja aristelin omia tunteitani etten kyennyt etenemään suhteessa tarpeeksi nopeasti ja nainen katosikin yhtäkkiä muutaman kuukauden tapailun jälkeen. Tosin taustalla saattoi olla myös naisen mielenterveysongelmat, mutta koskaan mitään varmuutta en suhteen päättymiselle saanut, joten itseä tässä on helppo syyttää.