Tunnen kaksi psykologian opiskelijaa. Molemmat ovat tunnevammaisia, itsekeskeisiä, sadistisia hirviöitä. Toinen ei kykene ollenkaan hallitsemaan tunnekuohujaan ja käyttää liikaa alkoholia ja pillereitä, toinen on muuten todella ilkeä ja sadistinen ihminen joka käyttää pilveä ja lääkkeitä.
Eräs ystäväni on tehnyt psykologian opiskelijoista samanlaisia huomioita.
Miten voi enää luottaa psykologeihin?
Eräs ystäväni on tehnyt psykologian opiskelijoista samanlaisia huomioita.
Miten voi enää luottaa psykologeihin?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ne on hulluja itse...
Tunsin erään psykologian opiskelijan. Hänellä oli tapana "tehdä kokeita ihmisillä", eli pyrki järkyttämään, loukkaamaan tai suututtamaan ihmisiä, ja katsoi sitten miten he reagoivat. Hän esim. petti tyttöystäväänsä, yllytti tämän raivoon jotakin ihmistä kohtaan ja kehotti hyökkäämään päin puukko kädessä, testasi miten tyttöystävä reagoi jos hänelle nauretaan kesken kaiken päin naamaa yms...
Minulle hän teki näin: kun isäni kuoli ja olin surun murtama, hän alkoi kertoa silloiselle miesystävälleni valheita minusta, että olin muka uskoton. Jostain syystä hän sai miesystäväni puolittain uskomaan, ja tämä psykologian opiskelija yllytti miesystävääni murtautumaan sähköpostiini (eli tekemään rikoksen) että näkisi "todisteet uskottomuudelleni". Todisteita ei tietenkään löytynyt. Mutta minulta meni luottamus miesystävääni ja ihan kaikkiin ihmisiin. Olin jo valmiiksi ihan maassa. Oli mahdotonta jatkaa enää seurustelua sellaisen selkään puukottamisen jälkeen.
Tämän tuo tunteeton "ihmisillä testaileva" psykologian opiskelija teki minulle. Kipua tunnen vieläkin siitä kaikesta.
Luotin silloin aluksi häneen (liikaa näköjään) ja kerroin arimpia salaisuuksiani. Hän ei silloin vielä paljastanut että oikeasti tunteekin miesystäväni. Sitten hän alkoi kiusoitella minua sillä, että tahtoisi nähdä miesystäväni ilmeen, jos paljastaisi kertomani arat salaisuudet itsestäni, kokemistani ikävistä asioista.... Hän alkoi myös ehdotella kaikenlaista, jolloin lopetin yhteydenpidon.
Ehkä hänen turhamaisuutensa sai kolauksen, kun en suostunut tapaamisiin enkä muuhun sellaiseen, ja kun lopetin yhteydenpidon. Hän todella tiesi (miesystäväni kautta) kun isäni kuoli, ja iski juuri silloin. Juuri silloin levitti inhottavia valheitaan minusta, saaden tyttöystävänsäkin raivoamaan minusta kai joka puolelle.
Kuvitelkaa miltä tämä kaikki on minusta tuntunut. Olen ollut liian heikko puolustaakseni itseäni, isäni väkivaltaisen kuoleman jälkeen. Eikä kukaan muukaan ole ollut minua puolustamassa. Heikoimpana hetkenäni minua nöyryytettiin ja minut raadeltiin. Egoistisen turhamaisuuden takia ja psykologisen uteliaisuuden takia.
Ensin kirjoitit:
"Minulle hän teki näin: kun isäni kuoli ja olin surun murtama, hän alkoi kertoa silloiselle miesystävälleni valheita minusta"
Ja niin edelleen, ja vasta viimeisessä kappaleessa mainitset (korostus minun):
"Olen ollut liian heikko puolustaakseni itseäni, isäni VÄKIVALTAISEN kuoleman jälkeen."
Minusta vaikuttaa siltä, että sinun elämääsi on vaikuttanut kuitenkin enemmän tuo isäsi väkivaltainen kuolema, kuin tuo psykologian opiskelija. En tiedä, mitä valheita hän sinusta on levittänyt, mutta jos oma isäni olisi kuollut väkivalloin, olisin murheen murtama aivan ilman lääketieteen opiskelijoitakin.
tsemppii sulle!!Mä olen ainakin ihan raivona täällä sun puolesta.Toi oli hyvä kirjoitus.vanhan kansan psykat on taatusti vetäny enkat.Nuoret ei niitä enää pysty tekemään laadullisesti.Ne on yks.kert huonoja psykologeja. Ennen vanhaa nähtiin vaivaa opiskelun eteen.
Kiitos kun jaksat olla noin myötätuntoinen... Kaikki mitä kerroin on ihan totta...
Olin ollut miesystäväni kanssa yli vuoden. Hän oli mulle rakkainta maailmassa, ja paras ystäväni. Yhdessä puhuttiin kaikesta ja jaettiin kaikki. Etenkin isäni kuoltua tarvitsin häntä paljon.
Niin, isäni tappoi itsensä, sellainen väkivaltainen kuolema... Siitä on vähän vaikeaa puhua...
Isäni kuoltua tuo psykologian opiskelija väitti silloiselle miesystävälleni että oli netitse muka lirkutellut hänelle. Itse hän kyseli minulta outoja ja ehdotteli tapaamista. En suostunut.
Menetin kerralla rakkaan isäni, rakkaan miesystäväni ja luottamukseni ystäviksi tekeytyviin ihmisiin....
Tätä voi olla ihan mahdotonta uskoa, mutta tää kaikki on ihan totta. Yritin tappaa itseni ja olin vähän aikaa sairaalassa sen takia....
Yritit tappaa itsesi, koska poikaystäväsi luki sähköpostiasi? Sanoisin, että sinulla on itsemurhakynnys aika matalalla.
Enpä olisi toivonut että ihan noin shokeeraavia esimerkkejä löytyy. Mutta suoraan sanoen en edes ihmettele paljoa. Sikamaista!
Niin sitä hyvän tunnetta ei voi sanoin kuvalla kunhan suuntaa nyrkin niin ettei se tule kipeäksi. Uhrista ei niin väliä... tämäkin tekee hyvää mielelle, kun lyö jotain pitkäaikaista vihaveljeä kunnolla turpaan. harkittu on itsekin : )
tämähän on yleistämistä. tälläisiä ihmisiä löytyy muualtakin, valitettavasti. eikä sitä pystyy tunnistamaan millainen tapaus on kysessä. koska esim. minä en näe mitään hyötyä opinnoille tälläisistä "kokeista". ja miten pystyy auttamaan muita jos omassa päässä on vikana?! siitähän tässä pitäisi olla kysymys. huom.: pitäisi!
Ikävältä kuulostaa... Itse tunnen suunnilleen pari sataa psykologian opiskelijaa ja joukossa ei -onneksi- ole yhtäkään tunnevammaista, päihdeongelmaista tai sadistia. Toisaalta Suomessa kuitenkin on lähemmäs tuhat psykologian opiskelijaa, joten joukkoon varmasti mahtuu jokunen alalle sopimaton yksilökin. Toivonkin todella, todella syvästi, että nämä muutamat "mädät omenat" joko huomaavat sopimattomuutensa psykologin työhön ja vaihtavat alaa... tai vähintään ryhtyvät johonkin muuhun kuin asiakastyöhön.
Jos tapaa psykologin, joka työssään toimii psykologien ammattieettisten ohjeiden vastaisesti (löytyvät mm. Psykologiliiton kotisivuilta: www.psyli.fi ), asiasta voi tehdä valituksen esimerkiksi TEO:lle tai potilasasiamiehelle.
Et ilmeisesti tajua, että tuo sähköpostin lukeminen ei ollut sen itsemurha yrityksen syy. Se oli ainoastaan yksi tekijä. Tai ts. piste i:n päälle.
Huomaan, että sinulla on pakonomainen tarve todistaa tämä psykologian opiskelijoita kohtaan tehty päätelmä vääräksi. Miksi se on sinulle niin tärkeää? Miksi hengailet täällä psykologia palstalla ja vieläpä rasismi palstalla ja näin?
Väität, että yritän todistaa näitä väitteitä vääriksi. Ja millähän tavalla minä voisin sen tehdä? Luultavasti en mitenkään, joten se olisi varmaan aika hedelmätön kyntömaa.
Minun on vain aika vaikea uskoa, että tuo psykologian opiskelija, joka siis sai vihjailuillaan ainoastaan yhden miehen "murtautumaan" naisensa sähköpostiin, olisi jollain tapaa suorassa vastuussa tästä itsemurhayrityksestä ja yleisestä pahasta olosta. Etenkin, kun tämän kyseisen naisen isä oli KUOLLUT VÄKIVALTAISESTI.
Eli väitän: Isän väkivaltainen kuolema vaikuttaa elämään syvemmin kuin sähköpostin lukeminen.
Tulkitsin aiemman viestisi tosiaankin hieman väärin, mutta niinhän meillä nulikoilla on tapana.
Tuskinpa sinä yrität sitten todistaa ko. väitteitä vääriksi, mutta aika tiiviisti niitä vastaan sodit. Eipä tuo ole ihme.
Niin, siis jos katsomme kausaalisuuden kautta tätä tapahtumaketjua niin saamme suurin piirtein tälläisen ketjun: tämän naisen ISÄN VÄKIVALTAINEN KUOLEMA johti psykologian opiskelijan kiinnostukseen, jonka takia hänen (naisen) miesystävänsä "murtautui" sähköpostiin, joka sai aikaan luottamuksen puutten ja lisäsi henkistä pahoinvointia, joka lopulta johti itsemurha yritykseen. On siis todennäköistä, että tämä nainen ei olisi tehnyt itsemurhayritystä ilman tätä ylimääräistä episodia. Eli tämä psykologian opiskelija on vähintään osavastuussa.
Väitteesi pitää kyllä paikkansa. Tai en tiedä! Mitä tälläinen nulikka mistään mitään tietäisi. =)
Ei ole tietenkään minun asiani sanella ihmisille asioita, jotka ovat loppupeleissä äärimmäisen subjektiivisia. Olen sitä mieltä, että tämän opiskelijan osuus on kenties paisunut suhteettomuuksiin tämän episodin aikana, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Päätelmä, että itsemurhayritys johtuu osaltaan tuosta opiskelijasta on ehkä "post hoc, ergo propter hoc", mutta siinä on oma viehätyksensä.
Veikkaisinpa, että vaikkei tuota opiskelijaa ei olisi ollut, elämänlaatu ei välttämättä olisi oleellisesti parantunut. Itsemurhayritys olisi vain lykkäytynyt johonkin muuhun ja syy siirtynyt sähköpostimurrosta esimerkiksi huonoon koulumenestykseen, taloudellisiin vaikeuksiin tai ilkeilevään vastaukseen internetin keskustelupalstalla.
Mukavaa, että sinäkin näytät ymmärtävän sen miten tuo kaikki eteni ja miten se vaikutti minuun. Eräs keskustelija tässä säikeessä tuntuu jumittuneen johonkin ihan omaan hokemaansa. Muutama ystäväni on nyt onneksi tarjonnut apuaan puhutellakseen tuota psykologian opiskelijaa, sanoakseen, että noin ei sovi tehdä, että se on sikamaista.... Hän vaan asuu 200 kilometrin päässä, mutta onneksi on tapoja ottaa yhteyttä. Ei ole oikein antaa tuollaisen asian vain olla....
Eipä kestä. Todella kurjaa kuulla, että joku "kollegani" on käyttäytynyt sikamaisesti... Mutta... Kuten sanoin, mistä tahansa tuhannen henkilön joukosta löytyy aina jokunen mätämunakin - varmasti myös meistä psykologian opiskelijoista. Ikävä, että sinä olet törmännyt sellaiseen... :( Mutta hienoa, että aiot selvittää asian! Tee niin - sekä itsesi, että muiden kyseisen henkilön kanssa tekemisiin joutuvien vuoksi. Toivotan paljon jaksamista ja voimia!
Kaikki ihmisten asiat tosiaan ovat äärimmäisen subjektiivisiä. Mutta ehkä tämän psykologian opiskelijan osuus ei olekkaan niin pieni kuin oletat, mutta oli miten oli, en aijo enään käyttää aikaani tähän asiaan. Mutta itsemurhat ovat valitettavia tapahtumia ja niiden taustalta löytää monta tekijää, mutta laukaiseva tekijä voi olla kuinka pieni tahansa.
Huomenna on Pyhäinpäivä. On ajankohtaista muistella edesmenneitä läheisiä. Käydä haudoilla sytyttämässä kynttilöitä. Oman isäni kuolemaa olen tosin miettinyt tässä joka ikinen päivä heinäkuusta asti.
Kun on menettänyt jonkin todella rakkaan ihmisen, ymmärtää sen, miten tärkeää on se, että toiset kunnioittavan surevan surua, ja ottavat siihen osaa parhaansa mukaan. Eivätkä puukota selkään niinkuin muutama ihminen minulle teki...
Lohtua kaikille sureville!
Tässä vielä linkki runoon, jonka kirjoitin isäni muistolle näin Pyhäinpäivän kynnyksellä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000156&posting=22000000005259772
Opettele kirjoittamaan! Kirjoitat niin että korviin ja silmiin ottaa.
...mutta onko sinulta kysytty mitään? Kyllä huomaa, että on mennyt elämä köyhäksi, kun täytyy alkaa arvostella muiden kirjoituksia tuolla tavalla. Oletko muuten äidinkielen opettaja?
Kun ihmiseltä kuolee läheinen ihminen tai hänelle sattuu jokin muu suuri onnettomuus on hän henkisesti vereslihalla, silloin häntä on kohdeltava silkkihanskoin. Ihmistä ei koskaan saisi kohdella kuin esinettä. Tämä taisi unohtua mainitsemaltasi psykologian opiskelijalta.
"Älä lyö lyötyä" taisi muuttua muotoon "Muista lyödä lyötyä".
Tälläisiä tunnekylmiä psykologian käyttäjiä löytyy todella paljon luukuilta ja laitoksista, koska sinne asti ei näytä lain tai järjestyksen koura yltävän koska kaikki tapahtuu yksityisen henkilön yksityisalueella. Perhe ja terveysasiat ovat yksityisiä, niitä ei juurikaan puhuta kylillä, joten käytännön psykologian maine ei tässä(kään) tapauksessa juurikaan vahingoittunut.
Psykologian opiskelija ei ole lääketieteen opiskelija. (Psykiatrian opiskelija sen sijaan on.)
tuo kertomasi on nyt totta, niin sanoisin, että tuolla opiskelijalla on aika lailla vaikeita psyyken ongelmia.
kanssasi.Missään tapauksessa opiskelijan ei kuuluisi jatkaa opintojaan,eihän hän ole ollenkaan sopiva alalle.Sairasta,sanon minä.