Millaisia _huonoja_ kokemuksia sinulla on terveydenhuoltoalan ammattilaisista (psykologit, terveyskeskuksen lääkärit, ravitsemusterapeutit.. jne.) tai kelan toiminnasta tai vakuutuskorvausten saamisessa? Sillä ei ole niin merkitystä mistä aiheesta oli kyse (mutta se olisi tietysti hyvä mainita), tärkeämpää on että kuvailustasi selviää miksi se mielestäsi oli _huono kokemus_.
Listailen piakkoin nämä kaikki (eri keskustelufoorumeilta kerätyt) kokemukset sellaisenaan (käyttämäsi nimerkin kanssa toki) sitten omaksi kirjoituksekseen alla mainituille sivuille.
. . . . . . . . . . . . . . . . . .
. marko seppänen
. hoito.org - http://hoito.org
.
Kerätään huonoja kokemuksia
smarko
16
1120
Vastaukset
- Amanda
Minulla on todettu persoonallisuushäiriö, epävakaa persoona.
Ensimmäisenä: murrosiässä alkoi vaikeudet ja menin koulukuraattorin luo. Hän piti minua vain ongelmaisena murrosikäisenä ja lopuksi liittoutui äitini kanssa minua vastaan. Koko elämäni olisi mennyt varmasti toisin, jos ongelmani olisi ymmärretty ja minua autettu. En tietenkään itse tuntenut itseäni mitenkään sairaaksi, vain hirveän onnettomaksi ja oloni tuskaiseksi.
20-vuotiaana: Kun kukaan ei välittänyt raivokohtauksistani, lakkasin raivoamasta ja rupesin saamaan paniikkikohtauksia. Lääkäri lähetti minut psykiatrille - yhdelle tämän maan kuuluisimmista. Minut tutkittiin puhki ja sain diagnoosini. Silti psykiatri antoi minun ymmärtää (niin kuin äitini), että vain teeskentelen sairasta, jotta saisin helpotuksia elämääni. Vasta kun olin painamassa oven kahvaa, hän ilmoitti, että eikö me unohdettu jotakin: resepti. Itse en tiennyt, mitä epävakaa persoona tarkoittaa (mikä siis luki lausunnossani) enkä tuntenut ongelmakseni muuta kuin paniikkihäiriön. Sama psykiatri sanoi, että varmaan muutaman vuoden kuluttua en tarvitse lääkkeitä ollenkaan.
Vasta erään tuttavuuden avulla ollessani 27-vuotias, minulle selvisi, mitä epävakaa persoona tarkoittaa. Silloin aloin etsiä asiasta tietoa ja olen itkenyt, mitä kaikkea olisin voinut elämässäni välttää, jos olisin edes itse ymmärtänyt olevani sairas. 10 vuotta helvettiä, epäonnistuneita ihmissuhteita, tunnen itseni petetyksi jo siksi, että kukaan ei kertonut minulle, mikä minua vaivaa. Miten hirveästi kyyneleitä, vihaa, raivoa, tuskaa eikä yhteiskunta välitä eikä tue siinäkään tapauksessa, että samaisen testin perusteella minut todettiin "luonnonlahjakkaaksi" ja että opiskelin pitkälle.
Lopulta jouduin mielisairaalaan. Lääkäri kirjoitti kuukaudeksi lääkkeitä (joita olisin tarvinnut vuosikausia aikaisemmin) ja sanoi, että nämä riittävät siihen, että saan mielenterveystoimistosta ajan psykiatrille. Mielenterveystoimistossa sanottiin ensin, että tänne ei tule ketään uutta. Kun vaadin aikaa, niin vaikeasti se löytyi kolmen kuukauden kuluttua. Eihän se mitään haittaa, että traagisessa tilanteessa oleva nainen palautetaan maailmaan ja evätään se pienikin apu, mikä voisi olla tarjolla.
Nyt kaikki särkyneet unelmat vaativat osansa enkä minä voi antaa takaisin yhteiskunnalle sitä, mitä se on minuun uhrannut (en pysty tekemään säännöllistä työtä), koska toisella taholla se on jättänyt uhraamatta minuun.
Koko saatanan terveyshuolto on niin paska ja mätä. Saisinko aloittaa uudestaan 15-vuotiaasta ja katsoa, mitä minusta syntyy, kun minuun suhtaudutaan vakavasti? Nyt on elämä pilalla, mikään ei vie 15 vuoden kärsimystä pois. Kärsimys olisi toki, mutta varmasti vaimeampana, jos olisin saanut asiallista hoitoa. Mutta ehkä sitä (asiallista hoitoa) ei edes ole olemassa.- M
Yritän kertoa lyhyesti:
1. Ylilääkäri hermostui minuun kaivaessaan tikkua kynteni alta koska huusin ja itkin niin paljon. Itkin ja rukoilin puudutuspiikkiä kunnes hän sen antoi kyllästyttyään itkuuni. Mieheni ei annettu olla edes samassa huoneessa, vaikka olen tavattoman herkkä ja kaipaan tukea. Tämä lääkäri juttelee aina hyvin outoja, kidutuksista ym.
2. Eräs lääkäri epäili joka vaivaani raskautta, varmaan ikäni puolesta(22).
3. Kouluterveydenhoitaja juoruili toisten asioita, antoi joka vaivaan mobilaattia ja epäili varvaskipuni johtuvan kuukautisista...
4. Kun soitin aikaa päivystykseen virtsatietulehduksen vuoksi, hoitaja vinoili minulle kun en ollut aikaisemmin tehnyt itsestäni diagnoosia ja tullut lääkäriin. Lääkärillä oli kiire junaan ja koputteli vessan ovea kun otin pissanäytettä..
5. Ylimielistä suhtautumista työterveyshoitajalta sairaslomaa pyytäessäni
6. Hyvin töykeää käytöstä lääkäriltä. Ei katsonut päiten, murahteli, eikä tervehtinyt. Vastaili töykeästi.
7. Papakoe oli kerran hyvin tuskallinen. Sen teki harjoittelija.
8. Verikoetta minulta ei meinaa saada millään. Kerran eräs hoitaja otti sen kämmenen päältä, mutta toiset eivät halua kuunnella kun tästä kerron, vaan haluavat itsepintaisesti vain pistellä.
9. Jouduin jatkuvasti samoihin testeihin lääkäreiden tunaroinnin vuoksi.
10. Hammaslääkäri suuttui kun pyysin puudutusta.
11.Jatkuvaa aikojen peruutusta
12.Liioiteltuja lääkeannoksia mm.silmäherpeksessä
13.Eräs lääkäri uteli mieheltäni minun asioitani
14. Silmälääkäri oli töykeä ja nauroi kysymyksilleni.
15. Apteekkari karjuu vanhojen lääkkeiden palauttajille
16. Hoitajat tekevät omia diagnoosejaan puhelimessa.
Voi näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää. Kaikkea en edes muista. Nämä ovat kuitenkin ihan pikkujuttuja siihen verrattuna mitä olen saanut kuulla mm.terveyskeskuksesta ja monien ystävieni hoidosta. Olen lähihoitaja, joten siis työni puolesta tiedän todella paljon järkyttäviä asioita, mutta en voi kenenkään toisten asioista puhua, en edes läheisteni. Eli minun asiani ovat kuitenkin pikkujuttuja niihin verrattuna. Mutta eivät minunkaan juttuni kuitenkaan vielä tähän loppuneet. Sairastan masennusta ja pakko-oireita. Seuraavaksi kerronkin asioita joita sen puolesta olen kokenut, siis epämiellyttäviä sellaisia.
1.Lääkäri haluaa tavata minua säännöllisesti, mutta jättääkin kertomatta että on jäämässä pois
2.Lääkäri tuppaa vain lääkkeitä, eikä halua kuunnella minua. Rahanhimoa yksityiseltä.
3.Sairaalassa paljon epämiellyttävää henkilökuntaa, siivoojasta lähtien. Tämä oli psykiatrinen sairaala. Välillä potilaita kohdeltiin lapsina ja inhosin kun minulle lässytettiin. Jotkut henkilökunnasta olivat itsekkin hieman outoja, lääkäri mukaan luettuna.
4.Omahoitaja jatkuvasti takertui ylipainooni ja pisti kaiken sen syyksi, sekä tupakanpolton, vaikka ensisijaisesti olin kyllä hoitamassa ahdistustani ja henkistä olotilaani.
5.Omahoitaja ei ymmärtänyt sairauttani, vaan ihmetteli ja naureskeli pakko-oireitani.
6.Sairaalassa, yritettyäni itsemurhaa lääkkeillä, pöydälleni jätettiin toisen potilaan lääkkeitä.
7.Samassa paikassa en saanut vettä kun pyysin, ruoan viimeisenä hoitajan kahvittelun jälkeen, enkä saanut peseytyä.
8. Samassa paikassa hoitajat huuteli sisäpuhelimesta et mikä hätänä. Huuda nyt siinäkin sitten se isohätä...
9. Samassa paikassa kukaan ei kertaakaan kysynyt vointiani, ei edes lähtiessäni, vaan luotettiin vain tuloksiin, eikä omaan tuntooni. Minut päästettiin kysymättä oloa sekä fyysistä että psyykkistä. Lupauduin menemään mielisairaalaan uudestaan ja se riitti heille. Mitään ei tehty sen eteen että menisin. Olin ihan omillani sieltä lähtiessäni. Kukaan siellä ei ollut halukas juttelemaan kanssani tapahtuneesta ja lääkärilläkin oli kokoajan hirveä kiire.
10. Ensiavussa mieheltäni ei kysytty mitään. Poislähtiessänikin hoitajat olivat jättäneet vastaajaani viestin (puhelin oli minulla mukana)luullessaan sitä mieheni puhelimeksi. Minä itse soitin hänet, sillä ei heillä ollut edes hänen numeroaan.
11. Kaikki tuntuivat karttelevan minua, varsinkin ensiavussa kun kävin kiittelemässä.
12. Samassa paikassa huomasin olevani yltäpäältä kuivuneessa ripulissa tultuani tajuihin.
13. Allergioitani ei siellä kuunneltu.
14. Samassa paikassa luvattiin lähettää epikriisi mielenterveystoimistolle ja minulle annettiin mitä sattuu lääkkeitä mukaan, eikä kaikkia heillä edes ollut. Ihmettelin kun mielenterveyskeskuksesta ei otettu yhteyttä. Sain melkein välittömästi kauheat sivuoireet sairaalasta lähdettyäni. Kärsin samalla myös vieroitusoireita, sillä en uskaltanut ottaa mitään lääkettä. Sairaalan lääkäri ei tätä minulle kyselyistäni huolimatta selventänyt, että saanko alkaa heti syömään lääkkeitä. Hän sysäsi kaiken MTK:n harteille ja sekoitti vain asioita lisää joten päätin ottaa itse selvää. Soitin jonkinajan kuluttua MTK:hon eikä siellä tiedetty asiasta mitään. Olivat iloisia että soitin ja sain välittömästi ajan lääkärilleni. He eivät olleet saaneet epikriisiä, joten eivät olleet siksi ottaneet yhteyttä minuun. Olin odottanut n. kaksi päivää kunnes itkien soitin hirveissä tuskissa. Selvisi että olin saanut Lito-myrkytyksen ja olin tehnyt oikein etten ollut syönyt mitään lääkkeitä sairaalasta pois lähdön jälkeen, vaikka siellä tätä ei tiedetty. Epikriisi tuli vasta kahden viikon päästä. Eikä kukaan ollut koskaan nähnyt yhtä surkeaa epikriisiä. Se oli todella lyhyt ja virheellinen. Minulle kerrottiin että sairaalasta usein potkaistaan tälläisetkin potilaat ulos oman onnensa nojaan, eikä tehdä mitään jatkohoidon eteen, eikä olla yhteydessä MTK:hon. Ei ollut kuulemma ensimmäinen kerta. Ja palautetta annettiin kyllä.
15. Nykyään ongelmana on lääkitykseni ja se etten koskaan näe lääkäriäni; jatkuvien peruutuksien vuoksi. Puhelinajatkin ovat niin lyhyitä ja puhelut siksi hyvin hätäisiä.
16. Minua hoitanut hoitaja vaihtui suureksi pettymyksekseni, eikä nykyinen hoitaja lue papereitani eikä siten tiedä minusta mitään eikä taida olla edes kiinnostunutkaan. Kyselee vain sukulaisistani. Eikä varmaan tiedä edes miksi olen siellä.
Näitäkin juttuja olisi todella paljon lisää, mutta juuri nyt en niitä muista, niitä on niin paljon. Yleinen ongelma on lääkärien hätäisyys, eivät kerkiä kuunnella, eikä varmasti selitä ellet kysy. Aina ei muista kysyä, varsinkin jos tilanne on hankala. Kelan kanssa kaikki on mennyt yllättävän hyvin. Jotain takkuilua joskus oli sairauspäivärahojen kanssa... - k
ulkoista vain kaikki paha ja vika itsestäsi pois ja projisoi se toisiin. kaikki on mennyt pieleen siksi, että toiset tekivät väärin. mitä jos vihdoin aikuistuisit ja ottaisit vähän itsekin vastuuta omasta elämästäsi ja kohtalostasi. et ole tahdoton hiukkanen , joka muiden määräysten mukaan elää elämäänsä.
- Amanda
k kirjoitti:
ulkoista vain kaikki paha ja vika itsestäsi pois ja projisoi se toisiin. kaikki on mennyt pieleen siksi, että toiset tekivät väärin. mitä jos vihdoin aikuistuisit ja ottaisit vähän itsekin vastuuta omasta elämästäsi ja kohtalostasi. et ole tahdoton hiukkanen , joka muiden määräysten mukaan elää elämäänsä.
Vedä sinä vittu päähän saatanan paska, kun et tiedä mitään mistä puhut. Taidat vain projisoida omat ongelmasi minuun ja syyttää minua siitä, mistä itse kärsit.
Persoonallisuushäiriöön(i) liittyy mm. lieviä todellisuudentajun häiriöitä, minkä totean jatkuvissa ihmeellisissä kiistoissa ja niiden selvityksissä, kun tajuan, että toisen käsitys tapahtumasta poikkeaa omastani. Voit sitten itse lukea lisää myöhemmästä osoitteesta. Olisi taatusti auttanut, jos minulle olisi edes sanottu, mitä kaikkea vaikeusia kohdalleni voi tulla, sillä toinen ongelma on, että en tunne itseäni sairaaksi eli vuosia luulin, että koko maailma on liittoutunut minua vastaan. Ja viestistäsi päätelelle en kovin ole erehtynyt.
Kun kysyttiin, niin ajattelin vastata, mitä vittua sinun täytyy siihen väliin tunkea, kukaan ei kysynyt sinulta mitään.
"Persoonallisuushäiriöiden etiologia ei ole yksiselitteinen. Usein nämä häiriöt kuitenkin liittyvät pitkäaikaisiin lapsuudessa koettuihin kehitystä vahingoittaviin tekijöihin, kuten vanhempien riittämättömään huolenpitoon ja välinpitämättömyyteen sekä väkivaltaisuuteen ja rikollisuuteen.
Perheyhteisön häiriöt ja toveripiirin poikkeavuus tuntuvat liittyvän persoonallisuushäiriöihin. Persoonallisuushäiriöisten lapsuudessa näyttää esiintyneen myös enemmän sukupuolista hyväksikäyttöä ja vanhempien päihdeongelmia. Lapsen suhde läheisiin perheenjäseniin on häiriintynyt persoonallisuuden kehityksen kannalta ratkaisevien vuosien aikana. Niinpä persoonallisuushäiriö onkin nähtävä pitkäaikaisen lasta vahingoittavan psykososiaalisen kehityksen tuloksena ja tuskin koskaan vain yksittäisen traumaattisen tapahtuman seurauksena (Norton 1992)."
Lainattu:
http://www.duodecim.fi/aikakauskirja/articles/d80401.htm - M
Amanda kirjoitti:
Vedä sinä vittu päähän saatanan paska, kun et tiedä mitään mistä puhut. Taidat vain projisoida omat ongelmasi minuun ja syyttää minua siitä, mistä itse kärsit.
Persoonallisuushäiriöön(i) liittyy mm. lieviä todellisuudentajun häiriöitä, minkä totean jatkuvissa ihmeellisissä kiistoissa ja niiden selvityksissä, kun tajuan, että toisen käsitys tapahtumasta poikkeaa omastani. Voit sitten itse lukea lisää myöhemmästä osoitteesta. Olisi taatusti auttanut, jos minulle olisi edes sanottu, mitä kaikkea vaikeusia kohdalleni voi tulla, sillä toinen ongelma on, että en tunne itseäni sairaaksi eli vuosia luulin, että koko maailma on liittoutunut minua vastaan. Ja viestistäsi päätelelle en kovin ole erehtynyt.
Kun kysyttiin, niin ajattelin vastata, mitä vittua sinun täytyy siihen väliin tunkea, kukaan ei kysynyt sinulta mitään.
"Persoonallisuushäiriöiden etiologia ei ole yksiselitteinen. Usein nämä häiriöt kuitenkin liittyvät pitkäaikaisiin lapsuudessa koettuihin kehitystä vahingoittaviin tekijöihin, kuten vanhempien riittämättömään huolenpitoon ja välinpitämättömyyteen sekä väkivaltaisuuteen ja rikollisuuteen.
Perheyhteisön häiriöt ja toveripiirin poikkeavuus tuntuvat liittyvän persoonallisuushäiriöihin. Persoonallisuushäiriöisten lapsuudessa näyttää esiintyneen myös enemmän sukupuolista hyväksikäyttöä ja vanhempien päihdeongelmia. Lapsen suhde läheisiin perheenjäseniin on häiriintynyt persoonallisuuden kehityksen kannalta ratkaisevien vuosien aikana. Niinpä persoonallisuushäiriö onkin nähtävä pitkäaikaisen lasta vahingoittavan psykososiaalisen kehityksen tuloksena ja tuskin koskaan vain yksittäisen traumaattisen tapahtuman seurauksena (Norton 1992)."
Lainattu:
http://www.duodecim.fi/aikakauskirja/articles/d80401.htmVoihan se olla et toi oli mulle tarkotettu toi moite... Jos itse kokisit joskus jotain vastaavaa, et puhuisi noin. Sanoinkin että minun asiani olivat vielä pikkujuttuja sen rinnalla mitä muuta minä tiedän. Pikkujuttuna en tosin voi pitää sitä että sairaala auttaa murtunutta potilasta pääsemään hengestään jättämällä lääkkeitä pöydälle....Minä hoitoalan ammattilaisena olen ehkä vaativampi eri palveluissa, mutta uskon että kuka tahansa vaatii hyvää palvelua ja ammattitaitoa kun henkensä muiden käsiin antaa. Osaisivat aina edes käyttäytyä! Oli asia mikä tahansa, niin aina on potilas huomioitava myös tunnetasolla!!!! Sinulle Amanda haluan kertoa, että eräs ystäväni kärsii samasta sairaudesta kuin sinä. Melkoista kamppailua hänkin joutui kokemaan ja siinä ohessa tuli myös muita sairauksi kuten paniikkihäiriö (minullakin on joskus se ollut). Kerran hän ihan hillöttömästi itki, kun oli saanut selville asioita sairaudestaan, mitä hänelle ei oltu suostuttu terveydenhoitopuolella kertomaan...
P.S Mitä toi yks nurisee, kun huonojen kokemuksien kertominenhan täällä oli tarkotuksena!! Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta, miltä jokin on tuntunut! Joten kannattaa arvostella vain itseään!! - Amanda
M kirjoitti:
Voihan se olla et toi oli mulle tarkotettu toi moite... Jos itse kokisit joskus jotain vastaavaa, et puhuisi noin. Sanoinkin että minun asiani olivat vielä pikkujuttuja sen rinnalla mitä muuta minä tiedän. Pikkujuttuna en tosin voi pitää sitä että sairaala auttaa murtunutta potilasta pääsemään hengestään jättämällä lääkkeitä pöydälle....Minä hoitoalan ammattilaisena olen ehkä vaativampi eri palveluissa, mutta uskon että kuka tahansa vaatii hyvää palvelua ja ammattitaitoa kun henkensä muiden käsiin antaa. Osaisivat aina edes käyttäytyä! Oli asia mikä tahansa, niin aina on potilas huomioitava myös tunnetasolla!!!! Sinulle Amanda haluan kertoa, että eräs ystäväni kärsii samasta sairaudesta kuin sinä. Melkoista kamppailua hänkin joutui kokemaan ja siinä ohessa tuli myös muita sairauksi kuten paniikkihäiriö (minullakin on joskus se ollut). Kerran hän ihan hillöttömästi itki, kun oli saanut selville asioita sairaudestaan, mitä hänelle ei oltu suostuttu terveydenhoitopuolella kertomaan...
P.S Mitä toi yks nurisee, kun huonojen kokemuksien kertominenhan täällä oli tarkotuksena!! Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta, miltä jokin on tuntunut! Joten kannattaa arvostella vain itseään!!Viesti oli k:lle, joka kehoittaa minua aikuistumaan ja ottamaan vastuuta itsestäni kuin tautini tuollaisella "ryhdistäytymisellä" paranisi. Sori.
- Amanda
M kirjoitti:
Voihan se olla et toi oli mulle tarkotettu toi moite... Jos itse kokisit joskus jotain vastaavaa, et puhuisi noin. Sanoinkin että minun asiani olivat vielä pikkujuttuja sen rinnalla mitä muuta minä tiedän. Pikkujuttuna en tosin voi pitää sitä että sairaala auttaa murtunutta potilasta pääsemään hengestään jättämällä lääkkeitä pöydälle....Minä hoitoalan ammattilaisena olen ehkä vaativampi eri palveluissa, mutta uskon että kuka tahansa vaatii hyvää palvelua ja ammattitaitoa kun henkensä muiden käsiin antaa. Osaisivat aina edes käyttäytyä! Oli asia mikä tahansa, niin aina on potilas huomioitava myös tunnetasolla!!!! Sinulle Amanda haluan kertoa, että eräs ystäväni kärsii samasta sairaudesta kuin sinä. Melkoista kamppailua hänkin joutui kokemaan ja siinä ohessa tuli myös muita sairauksi kuten paniikkihäiriö (minullakin on joskus se ollut). Kerran hän ihan hillöttömästi itki, kun oli saanut selville asioita sairaudestaan, mitä hänelle ei oltu suostuttu terveydenhoitopuolella kertomaan...
P.S Mitä toi yks nurisee, kun huonojen kokemuksien kertominenhan täällä oli tarkotuksena!! Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta, miltä jokin on tuntunut! Joten kannattaa arvostella vain itseään!!M,
Luulen, että se moite oli mulle, koska mun viestiin oli vastattu. (Ja on mullakin ollut paniikkihäiriö.) Sori vielä kerran.
On hienoa, että joku jaksaa kirjoittaa myös asiallisesti eli sinä!
- äiti
oli sellainen kun vuosi sitten juuri ennen joulua tyttärelleni joka oli seitsemän vuotias tuli epämääräisiä vatsa kipuja..Katseltiin kotona tilannetta viitsen päivää koska kipu ei ollut jatkuvaa.Epäilin ensin että on vatsatautia.
Kun kivut jatkuivat ja alkoivat tulemaan ns.kohtauksina keskittyen alavatsalle.
Päätin että on korkea aika mennä lääkärille että saadaan varmuus mikä vatsakivun aiheuttaa.
No menimme perjantaina terveyskeskukseen ajanvarauksella päivä päivystävälle lääkärille.
Kerrottuamme oireet, lääkäri otti kielilastan ja katsoi tytön kurkkuun. Tämän jälkeen hän alkoi kyselemään että oliko koulun joulujuhlassa jeesuslapsi seimessä.
Kerrottuamme että oli. Lääkäri kertoi diagnoosinsa..Tytöllä on "jeesuslapsi syndrooma" ja hän kuvittelee kantavansa jeesus lasta. Ja sen takia kokee alkuraskauden oireet.
Minä jäin kyllä haavi auki katsomaan, mutta sain sentään äkytettyä että tokkopa 7vuotias tyttäreni edes tietää mitkä ovat raskaus oireet.
Lääkäri sitten kysymään tytöltä josko kaverit ovat vaikka kertoneet.
Kun vastaus oli kieltävä, lääkäri jatkoi sitten toiseen diagnoosiin ...No kipu johtuu sitten siitä että tyttö on mennyt kouluun ja joutuu olemaan niin paljon yksin kotona koulunjälkeen..
Sanoin ettei joudu vaan olen kotona hoitovapaalla..No sitten se vatsa kipu johtuikin lääkärin mielestä siitä että olen liikaa kotona.
Siinä vaiheessa minä sanoin että "kiitos tämä riittää" ja otin tyttöä kädestä kiinni ja ulos vastaan otolta.
Koko aikana hän ei kliinisesti tutkinut tyttöä muuten kuin kurkkuun katsomalla.
Kaupassa tapasin erään sairaan hoitajan jolta suoraan kysyin että onko siitä lääkäristä tullut valituksia.Ja kerroin hänelle millaisen diagnoosin olimme saaneet.
Kuulin että lääkärillä on psykiatrista taustaa ja on viimeisä päiviä palveluksessa eikä oteta tähän terveys asemalle töihin.- Mira
Tais lääkäri olla vähän toisella planeetalla...
- Kaikkea sitä tapahtuuki...
Aivan ihmeellistä, että tuommonen lääkäri on saanut jatkaa toimintaansa! Toivottavasti tyttäresi vaiva selvisi, eikä ollut kovin vakavaa...
- äiti
Kaikkea sitä tapahtuuki... kirjoitti:
Aivan ihmeellistä, että tuommonen lääkäri on saanut jatkaa toimintaansa! Toivottavasti tyttäresi vaiva selvisi, eikä ollut kovin vakavaa...
sitten seuraavan yönä kun jouduin viemään tytön uudestaan terveys keskuskseen vatsa kivun takia. Tyttö vaan itki eikä jaloillaankaan kestänyt joten oli pakko lähteä.
Päivystävä lääkäri laittoi sitten jorvin sairaalaan ja sairaalassa tehtiin kaikki kokeet ja vaiva ei tosiaankaan ollut vakava. Vaan kuitenkin sitten viruksesta johtuva.
Kaikki hyvin kuitenkin.
- Sepe
Minulta puhkesi aivovaltimon pullistuma, pystyin kuitenkin menemään vielä terveyskeskukseen jossa lääkäri heti ilmoitti pöytänsä takaa että sinullapa on niska kipeä. Kaikista vastaväitteistäni huolimatta hän pysyi kannassaan.
Vaikka väitin että päässä on hirvittävä kipu niin hän sanoi että se vain "heijastuu" niskasta.
Sain 5 päivää sairaslomaa sekä lääkkeitä.
Kipu ei hellittänyt, ja kaksi vuorokautta myöhemmin tuli uusintavuoto, ja menetin tajuntani.
Sairaalassa tehtiin jo oikea diagnoosi, ja vaikean leikkauksen ansiosta toivuin aika hyvin, mutta ottaessani asian esille myöhemmin terveyskeskuksessa minulle sanottiin hyvin vihaisesti että ensimmäinen diagnoosi oli oikea, mutta sattumalta sain pari päivää myöhemmin aivoverenvuodon. - Oinas
Jos kertoisin kokemuksistani neurologisesta kuntoutuskeskuksesta ja siellä saamastani "hoidosta", ette ikinä uskoisi.
Miespuoliset potilaat -90 luvulta, tiedän että saman kokeneita on paljon, kuka uskaltaa kertoa tarinansa. Minä en ainenkaan, sillä minua on jo kerran uhkailtu riittävästi.- smarko
Kokemuksista voi kertoa minulle myös sähköpostilla osoitteeseen [email protected], tai jos haluaa pysyä anonyyminä, voi minulle lähettää viestiä myös palautesivujeni lodjun kautta osoitteessa http://hoito.org/yhteystiedot.html
- Heluna
Varasin ajan terveyskeskuksesta hakeakseni astmalääkereseptin ja kysyäkseni jatkotoimenpiteitä gynekologiseen vaivaan. Naislääkäri punasteli kysellessäni asiallisesti mahdollista lähetettä sairaalan gynelle ja takelteli sanoissaan, eikä kehdannut katsoa silmiin! Huomasi selvästi, ettei hänellä ollut asiantuntemusta asiasta ja siksi menetti pasmansa totaalisesti. Mutta että NAISlääkäri...Lopulta hän keksi mielestään oivan tavan päästä eroon hänelle kiusallisesta tilanteesta ja lykkäsi äkkiä astmalääkereseptin kouraani ja sanoi näkemiin! Eli asiointi jäi aivan kesken. Varasin samana päivänä ajan yksityiselle...
- touhua
joo, aivan uskomatonta menoo nykyään terkkareissa.
lekurit on nuoria lääketieteen lisensiaatteja -
suoraan koulusta melkein tulleita(soitin ja ky-
syin lääkäriliitosta) - ja tämä järjestään jokai-
nen.. eli, terveyskeskukset ovat "harjoittelupaik-
koja" ja luonnollisesti me köyhät olemme koekanii-
neita. Diagnoosit ovat sitten, mitä ovat. ensin
saat odotella 3 viikkoa aikaa, sitten kenties tut-
kimuksiin toiset kolme -ja jos arvaus ei mennyt-
kään oikein, eli tutkimuksia jatketaan, ni ollaan-
kin jo päästy 2kk:n rupeamaan. siinä alkaa jo po
tilasturvallisuus vaarantua. lisäksi lekurien ty-
perä ylpeys liittyen tietämättömyyteen on vaaral-
linen yhdeistelmä. itse olen ottanut tavakseni
valittaa /ylilääkäri/ministeriö/lääni - koska tun-
tuu, että se on kieli, mitä ymmärretään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksköhän mä oon tuolla
Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup324751Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene172691Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su642573Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko252465- 341875
Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla321661Se meidän sydänyhteys
Oli ihanaa. Oltiin samankaltaisia sieluja ja tunnettiin voimakasta vetovoimaa ja yhteenkuuluvuutta. Voisiko se löytyä vi731506Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?661496- 661304
- 821241