Haluan nyt rehellisesti vuodattaa mitä huoran maine on tehny mun elämälle. Olen 20-vuotias nuori nainen, mun elämä on ollu tähän asti itseasiassa aika rankkaa kodista, kiusaamiseen, omaan sairastumiseen ja yksinäisyyteen lähtien. Alotetaan nyt vaikka siitä perheestä... Pystyn kertoo tän aika lyhyesti eli mun molemmat vanhemmat oli mieleltään sairaita. Äiti sairasti kaksisuuntaistamielialahäiriötä ja isä oli vain muuten vaan masentunut, kun sen elämässä oli ollu kaikkia aika rankkoja juttuja ja sitten isä oli myös alkoholisti. Täällä mun ei tarvii varsinkaan näistä jutuista valehdella koska kirjotan anonyyminä ja oikeessa elämässä, en tiedä uskoisko mua kukaan koska onnistuttiin salaamaan ne meidän perheen ongelmat aika hyvin neljän seinän sisälle.
No mun lapsuus oli sellasta et se sisälsi ihan onnellisiakin hetkiä, mutta hyvin paljon oli myös kaikkea huonoa. Jouduin kuuntelee usein kun äiti ja isä riiteli kova äänisesti, äiti hajotti meillä kotona myös paikkoja ja tavaroita raivotessaan, kusi ja ulosti housuunsa ja sairaana ihmisenä pyyhki eritteitä käsistään myös seinille... Minä pelkäsin välillä aika lailla sitä meidän elämää kotona. Mm. isä vei mua joskus pienempänä mummolaan turvaan, kun äiti huusi ja riehui. Silti mä onnistuin olee aika rohkea, vaikka välillä sitä meidän elämää kotona pelkäsinkin ja jotenkin sen rohkeuden, sitkeyden vai mitä se ikinä onkaan avulla "selvisin". Myöhemmin selitän vähän enemmän miksi tuo selvisin sana on heittomerkeissä.
No elämä meni ihan jees tonne 11-vuotiaaksi asti, vaikka jouduinkin vähän tuollasessa sairaanloisessa ympäristössä kasvamaan. Mulla alko tosi nuorena jo murrosikä, olin siis fyysisesti nopeasti kehittynyt, kuukautiset alko jo 10-vuotiaana joten tietynlainen hormoonitoiminta on pitäny startata jo ennen sitä... Meidän luokalle tuli viidennellä sit ihan uus tyttö ja se oli aika erillainen kun me muut ja mä rupesin pyörimään sitten sen kanssa ja meistä tuli nopeesti parhaatystävykset. Se millä tavalla se oli erillainen kun me muut tytöt, niin hän jo meikkasi ja pukeutui teinimäisesti, kun me muut oltiin vielä aika lapsenomasia. Tuon tytön kanssa sitten munkin tyyli muuttui, mä aloin myös seurustelemaan koska hän oli jo seurustellu ja hänen kauttaan sain muita saman henkisiä kavereita mitä hän.
Pojat, oman ikäset, vähän nuoremmat ja vähän vanhemmat kiinostu musta jo sitten aika villisti siinä ala-asteen viimesillä luokilla kun aloin meikkaamaan ja tyylini alkoi muuttua enemmän naiselliseksi ja mulla oli jo rinnat yms. naisellisia muotoja, mitä monilla muilla luokkani tytöillä ei vielä ollut ja olin myös ihan nätti. Ehkä myös hieman kummallisen näköinen, joten se herätti ja on aina herättänyt vastakkaisen sukupuolen kiinostusta minua kohtaan, mutta en siis ollut mitenkään rumalla tavalla kummallinen. Ja kun aloin sitten seurustelemaan niiden poikien kanssa, niin olin vielä ihan liian epäkypsä seurustelemaan ja sitten niitä viikon mittasia seurustelusuhteita alko kertyy useita ja lennosta aina vaihdoin toiseen, kun en ollu tunteistani varma että kenen kanssa haluan oikeasti olla... Mutta miten tuossa iässä voi edes vakavasti tietää, kenen kanssa haluaa olla! Olisi pitänyt jättää oikeasti olematta.
Se mun naisellinen tyyli oli myös aika lutkamainen ja meikkityyli suttuinen. Mun vanhemmat ei oikeen pyrkiny kiinnittää siihen mitään huomiota, ne anto vaan rahaa ja ukki ja mummo yritti puuttua mun tyyliin, mutta niiden kanssa vedin sitten hirveät tappelut siitä, se eteni niin pitkälle asti että ne välillä löi ja haukkuivat mua huoraksi! Siis omat isovanhemmat. Mutta olipa ne kurittaneet ennenkin fyysisesti sitten aina syystä tai toisesta... Kun kotona vallitsi hälläväliä kasvatus, mummolassa oli kuin armeijan tai vankilan lait. Tuntuu ettei löytynyt sitä kultaista keskitietä. Ja nyt aikojen saatossa, kuva tuolla omassa päässäkin siitä tasokkaasta, naisellisesta, seksikkäästä tyylistä on muuttunut aika rajusti mitä se oli sillon ala-asteella tai ylä-asteella ja en enää pukeudu niin tai meikkaa mitä sillon.
Viimenen naula mun arkkuun oli se kun mä en myöskään aina onnistunut olemaan niin hyvä ystävä. Eli puhuin "paskaa", levitin toisten asioita ja sitten lumppuilin jo ala-asteen viimesillä luokilla. Sitten ihastuin yhen kaverin poikaystävään 6-luokalla, se poika oli mua/meitä muutaman vuoden vanhempi, sekin kai ihastu muhun, kerroin siitä yhdelle toiselle kaverille ja tämä levitti kaiken sille tyttöystävälle että minä olen ihastunut hänen poikkikseen! No tyttöystävä oli kai epäillytkin sitä jonkun aikaa, kun olin käyttäytynyt vähän sillä tavalla ja veti mulle asiasta aivan kamalat pultit ja kertoi asiasta kaikille kavereilleen/kavereillemme ja sitten ne alkoivat porukalla kiusata mua.
Huoran maine pilasi mun elämän
44
1067
Vastaukset
- Daniela.
Se kiusaaminen oli sellasta haukkumista tavallisen puhumisen tai huutelun muodossa, perättömien juorujen levittämistä, naureskelua, mulkoilua, tönimistä, lyömistä, yleiseen vessaan kirjottamista, uhkailua, pilapuheluita, netissä mua myös haukuttiin...
Ja niitä kiusaajia oli todella paljon. Suurin osa niistä oli tyttöjä, mutta mukaan mahtui myös poikia.
Se kiusaaminen oli todella pahaa...! Ja mun maine oli tuon kaiken paskan seurauksena myös todella paha...!!
Tekisi vaan mieli nyt näiltä kiusaajilta kysyä, että mitähän ne kiusaajat nyt miettii, hävettääkö omat teot yhtään, toimivatko mielestään lapsellisesti, entä toimivatko mielestään oikein?
Ja tää kiusaaminen alko siis ylä-asteella ja sitä kesti ylä-asteen alusta, ylä-asteen loppuun, viimeseen päivään saakka.
Vieläkin mietin että mitä ihmettä mun kohdalla oikein tapahtu? Ihan kun lauma yks kaks sairaita demoneita ois hyökänny täydellä voimalla mun kimppuun ! Mä menin ihan rikki ja hajalle ja jokainen päivä oli aikamoista sinnittelyä koulussa ja jatkuvasti oli hirvee stressi päällä. Mä en osannu olla stressaamatta sitä kiusaamistani ja mainettani...
Se mitä mä olin TODELLISUUDESSA tehny saadessani tälläsen pahuuden oikein kunnolla voimalla niskaan, niin mä olin "seurustellut" useita kertoja.. jos niitä viikon mittasia juttuja voi todellisiksi parisuhteiksi kutsua.. mä olin flirttailut paljon.. näyttänyt lutkalta.. ladannut paljastavia kuvia nettiin.. pussailut muutamia kertoja.. halannut muutamia kertoja.. kulkenut käsikädessä muutamia kertoja.. vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mutta minkäänlaista, varsinaista seksin harrastamista ei koskaan tapahtunut ennen 17 ikävuotta ja millään tavalla en fyysisesti koskenut siihen varattuun poikaan, mistä se tyttöystävä niin kimpaantui. Mä olen aina ihannoinut tosi paljon myös kaikkia povipommeja, mm. Katie Priceä. Se ehkä kiinnitti aika paljon myös ihmisten huomion minuun, että mä olen aina uskaltanut olla niin avoin ja rohkea, helposti myös lähestyttävä (tai ainakin olin joskus..) ja välillä myös ihan mukavakin.. :-)
Sit kun sitä kiusaamista oli jatkunu jo pidemmän aikaa, niin eihän mun keho sitä enää kestäny. Henkisesti olin ollu jo rikki pidemmän aikaa, henkisesti olen ollut ehkä rikki jollain tavalla koko elinikäni kun synnyin sellaseen perheeseen minkälaiseen synnyin, mutta eniten mut henkisesti pisti rikki kuitenkin toi rankka kiusaaminen ja huoran maine... Kun mä olen myös hyvin herkkä, niin kestän kauheen huonosti tollasta kaikenlaista halveksuntaa ja piinaamista! Ja aatella, saiko siis jotkut ihmiset tai hyvin monet, siitä mun lähes joka päiväsestä kiduttamisesta jonkinlaisen syvän nautinnon...? tai toimiko osa vaan pakon mukana, että heitä ei kiusattaisi, mutta eipä voi hirveästi sellasellekaan toiminnalle hattua kyllä nostaa ! Ärsyttävää paskaa koko homma.
Joka tapauksessa, stressin takia, mulle puhkesi sitten psoriasis ja tuntuu et koko mun elämä on nyt sit pilalla. Välillä tää ihottuma on parempana ja sit taas pahempana, tän sairauden takii oon tosi eristäytyny.
Nyt mulla on sit myös helvetin pahoja mielenterveysongelmia. Oon joutunu juoksee psykiatriset osastot läpi, syömään vahvoja mielialalääkkeitä, että saisin masennuksen ja ahdistuksen pois ja yöllä vaan nukuttua... En minä tiedä kauanko mä jaksan enää tällästä elämää elää, vaikka ikää on vasta 20v, kun se on pilattu !
Niillä kiusaajilla kun menee niin hyvin. On ihanat parisuhteet, joillakin jopa jo lapsia... Paha ei saa todellakaan palkkaansa !!! Se on ihan väärin ja paskapuhetta mitä mullekin on lapsuudesta lähtien opetettu, että kyllä se paha vielä saa palkkansa... EI SAA. Ei todellakaan aina saa.
Ja peruskoulun jälkeen jouduin muuttaa 200km päähän opiskelemaankin, koska en voinut enää elää kotipaikkakunnallani ! Ajatelkaa !
Enkä ikinä ole saanut yhen yhtä anteeksipyyntöä, enkä tiedä edes haluanko. Itse olen joiltakin henkilöiltä anteeksi pyytänyt, joita kohtaan olen väärin käyttäytynyt. Multa jos tollanen elämien pilaaja - sontaläjä tulisi anteeksi pyytämään, niin tekisi mieli veitsi vaan tunkea kurkusta läpi!!!!! ;( Siinäpähän tietäisi miltä minusta tuntuu.- Daniela.
Ja aina sain syytöksiä, että " itse, sinä olet oman elämäsi pilannut. " , " itse sinä olet kiusaamisesi aiheuttanut. " , siis näiltä kiusaajilta tuli tämmöstä kommenttia, mutta mitä mieltä te REHELLISESTI olette, olenko?
Omasta mielestäni olen joo käyttäytynyt aika typerästikkin, MUTTA EIHÄN SE NYT JUMALAUTA OIKEUTA SILTI KIUSAAMAAN KETÄÄN TAI PILAAMAAN TOISEN IHMISEN LOPPUELÄMÄÄ !
Ja en tiedä kuuluuko tästä kakusta pala myös vanhemmilleni, olen monesti miettinyt tätä, että jos olisin saanut tasapainoiset ja normaalit vanhemmat lapsuuden, olisinko käyttäytynyt noin typerästi, olisinko ajautunut koko kiusaamispaskaan !? jne. Se että mun vanhemmat aina riiteli kova äänisesti, äiti hajotti paikkoja ja olivat sellasia kun olivat, mistä tuolla aiemmin jo kerroin, mutta kun mainitsin myös siitä että he olivat sellasia hälläväliä tyyppejä eli rahaa paljon mulle tungettiin ja annettiin, mutta muuten ei ollu oikeen minkäänlaista kasvatusta ja rajoja. Eli mä oon saanu pienestä pitäen kahtoo kaikki K15 ja K18 ohjelmat, ei netinkäyttö rajotuksia, ei ylä-asteella enää kotiintulo aikoja, 13-vuotiaasta lähtien olen saanut juoda myös luvan kanssa aikuisten miesten kanssa kaljaa... Jne. Niin jos minulla olisi ollut pikkusen erillainen koti, vanhemmat ja perhe ylipäätään - niin olisinko minä ajautunut lumppuilemaan!? Tätä olen miettinyt monta kertaa, ihan pääni puhki menoon asti... Vai onko tosiaan asia vaan niin että minä synnyin nyt vaan tämmöseksi paskiaiseksi luonteeltani ja tein ne temput mitä tein ja ei siinä ois auttanu vaikka ois ollu perhe erillainen. yms. - Daniela.
Daniela. kirjoitti:
Ja aina sain syytöksiä, että " itse, sinä olet oman elämäsi pilannut. " , " itse sinä olet kiusaamisesi aiheuttanut. " , siis näiltä kiusaajilta tuli tämmöstä kommenttia, mutta mitä mieltä te REHELLISESTI olette, olenko?
Omasta mielestäni olen joo käyttäytynyt aika typerästikkin, MUTTA EIHÄN SE NYT JUMALAUTA OIKEUTA SILTI KIUSAAMAAN KETÄÄN TAI PILAAMAAN TOISEN IHMISEN LOPPUELÄMÄÄ !
Ja en tiedä kuuluuko tästä kakusta pala myös vanhemmilleni, olen monesti miettinyt tätä, että jos olisin saanut tasapainoiset ja normaalit vanhemmat lapsuuden, olisinko käyttäytynyt noin typerästi, olisinko ajautunut koko kiusaamispaskaan !? jne. Se että mun vanhemmat aina riiteli kova äänisesti, äiti hajotti paikkoja ja olivat sellasia kun olivat, mistä tuolla aiemmin jo kerroin, mutta kun mainitsin myös siitä että he olivat sellasia hälläväliä tyyppejä eli rahaa paljon mulle tungettiin ja annettiin, mutta muuten ei ollu oikeen minkäänlaista kasvatusta ja rajoja. Eli mä oon saanu pienestä pitäen kahtoo kaikki K15 ja K18 ohjelmat, ei netinkäyttö rajotuksia, ei ylä-asteella enää kotiintulo aikoja, 13-vuotiaasta lähtien olen saanut juoda myös luvan kanssa aikuisten miesten kanssa kaljaa... Jne. Niin jos minulla olisi ollut pikkusen erillainen koti, vanhemmat ja perhe ylipäätään - niin olisinko minä ajautunut lumppuilemaan!? Tätä olen miettinyt monta kertaa, ihan pääni puhki menoon asti... Vai onko tosiaan asia vaan niin että minä synnyin nyt vaan tämmöseksi paskiaiseksi luonteeltani ja tein ne temput mitä tein ja ei siinä ois auttanu vaikka ois ollu perhe erillainen. yms.Ja jos multa kysytään, mun äidin ois pitäny olla ajat sitten jo ihan erillainen. Enemmän itestään huolehtiva ja sen ois pitäny näyttää et minkälainen, on kunnollinen, naisellinen, hyvä seksikäs tyyli... Entä miten meikataan oikea oppisesti ettei näytetä ihan luntulta... Entä miten tulisi toimia poikien kanssa oikea oppisesti ettei saa huoran mainetta jne.
Nämä asiat aion ainakin omille lapsille opettaa, jos musta nyt ikinä äitiä tulee.
Ja monta muutakin seikkaa tehdä eritavalla mitä omat vanhempani tekivät, tarjota mm. ihan erillaisen perheen, kasvuolosuhteet yms... Ja sen mä tiedän, että kaikki voi todellakin mennä myös IHAN PÄIN HELVETTIÄ, mutta toivotaan nyt kuitenkin että menis mun kohdalla ihan hyvin. Välillä kyllä vähän epäilyttää tämän oman psyykkeen kanssa kun se on nyt tuhottu, et pitäis tehdä "palvelus" ja jättää mielummin vaikka ne lapset tekemättä, niin ei ainakaan siirrä sitä epätasapainosuutta eteenpäin, jos ei kykene olemaan ihan normaali kasvattaja...
Vanhempieni kanssa en oo enää missään tekemisissä (eikä muuten ollu helppo päätös tämäkään näin nuorelle.), en itseasiassa kenenkään sukulaiseni, koska ei niitä pahemmin enää ole ja osaa en ole koskaan edes tuntenut, kun vanhempani eivät ole olleet myöskään mitään innokkaita sukulaisissa kävijöitä... Aika eristyneitä nekin ovat kahdestaan sinne neljän seinän sisään. Ainut hyvä asia mun elämässä siellä kotona oli lemmikkieläin, nyt mulla ei oo enää sitäkään, yksi ystäväkin mennyt muutama vuosi sitten nuorena huumeisiin joten muistetaan nyt sitten sitäkin pyhäinpäivänä... Ei mulla ole enää ketään. Ainoat ihmissuhde kontaktit on internetissä, enkä tiedä edes haluanko tai pystynkö enää muuhun... Pelko siitäkin, että maineeni tässä pienessä suomen maassa kävelee vielä jonain päivänä vastaan, vaikka kovasti olen koittanut menneisyydelleni ovia lukkoon naulata, mutta aina näyttää siltä että eri ihmiset tuntee eripaikka kunnilta jonkun ja ihmiset matkustelee paljon jne ... !!!!! VITTU.
En halua elää tällästä elämää. Mä haluan ihan toisenlaisen elämän. ;((
Ja en tiedä pystynkö ikinä normaaliin parisuhteeseenkaan, itsetuntoni on niin huono ja arastelen ihan miehen kosketusta ja katsekontaktiakin paljon vaihtelevat mielialat ... 17-vuotiaana menin sen neitsyydenkin yhdelle edellisen paikkakunnan pojalle heittämään kun halusin todistaa sille miten paljon oikeasti sitä rakastan ja että katso ja tunne nyt, mä olen neitsyt, enkä mikään huora, mutta sekään ei siitäkään huolimatta arvostanut mua sitten paskaakaan ja kohteli kuin kuraa ...! EN YMMÄRRÄ.
En ymmärrä mikä ja missä vaiheessa meni mun elämässä pahasti pieleen ??????????????????????????????????????????????????????????? Olen alkanut uskomaan jo höpöhöpö kohtaloihin ja kaikkeen muuhunkin yliluonnolliseen paskaan elämäni suhteen.. Sekaisin kun seinäkello siis. :(
Kommentoikaa ja jakakaa mielipiteitä, kiitos! Ja kiva jos joku jaksoi lukea osissa edes näin pitkän avautumisen, helpottihan toi vähän että sai edes vähän vuodattaa.....
- JJ@Pori
Hei Daniela.
Pitkä, ikävä tarina ja tämä on aivan liian lyhyessä ajassa tapahtunut.
En tiedä näistä asioista paljoa, mutta ymmärrykseni mukaan ympäristö vaikuttaa, miten me toimimme erilaisissa tilanteissa ja selviydymme niissä. Tästä syystä ihmiset käyttäytyvät erilailla töissä kuin vapaalla, kavereiden kesken kuin kumppaninsa jne jne.
Ainakin itselläni on monia eri "rooleja", riippuen juurikin tilanteesta, työtehtävästä ja ympäristöstä.
Se, että sut on käytännössä jätetty heitteille, eikä kukaan ole näyttänyt tai opettanut miten lapsien pitäisi olla tai käyttäytyä, ei todellakaan ole sinun syysi.
Mistä helvetistä olisit voinut tietää? Kukaan ei ollut tukemassa sua silloin kun hormoonit valtasivat pääsi, lapsenmielesi joutui taistelemaan aikuisten maailmaa vastaan yksinään.
Ja valitettavasti, se hävisi. Jouduit tekemään huonoja valintoja (jotka on sillä hetkellä tottakai tuntunut hämmentäviltä, mutta silti valinnut sen oikeammalta tuntuneen, koska et tiennyt, mitä sun olisi oikeasti pitänyt tehdä) pelkästään omien tuntemuksiesi pohjalta.
Kaverisi eivät oikeasti ole tarkoittaneet aluksi, mitä ovat sanoneet. Mistä ne tietävät millainen on lutka oikeasti? Valitettavasti puheet leviävät ja jotkut sanat jäävät roikkumaan ihmisen mukana. Tässä tapauksessa, kun kiusaamisesi oli pitkäkestoista, ne mielikuvat voimistuivat myös ajan myötä.
Olen käyttänyt itse sanoja, jotka eivät vastaa todellakaan totuutta, mutta tarkotuksena on ollut vain herättää toinen omasta paremmuudestaan. Nämä ovat olleet onneksi kahden keskisiä riitoja.
Kirjoitit, että olet päässyt pois. Se on hyvä. Nyt voit aloittaa alusta rakentamalla uudelleen identiteettisi, ilman mitään ennakkoluuloja. Voit olla kuka tahansa, millainen tahansa. Parempi, vahvempi. Sinä!
Jos oikeasti opit tästä jotain, olen tyytyväinen. Olet selvästi itse oppinut jo vanhempiesi virheistä, isovanhempiesi virheistä ja vielä kadut omia virheitäsi.
Olet aivan helvetin iso ihminen, jos et vain luovuta nyt. Olet oppinut enemmän itse, kuin kolme sukupolvea on pystynyt sulle opettamaan. Nyt sun täytyy vain muistaa, mitä olet itsellesi luvannut ja toteutat unelmasi.
P.S.
Älä mieti lapsia tässä vaiheessa, vaan rakastu, rakastu uudelleen ja vaikka tämä olisi sama ihminen 1. kerralla, rakastu häneen vielä kerran...
Voimia
-JJ- Daniela.
Kiitos oikein paljon ihanasta viestistäsi! :)
- minävainnnn
Olet vahva. Vahvempi kuin kukaan kiusaajasi. Olet edelleen siinä. Älä koskaan unohda sitä. Niinhän sitä sanotaan, että niille niitä vastoinkäymisiä annetaan, jotka niitä jaksavat kantaa. Ei sillä, että kukaan niitä toivoisi... Itseäni tuo ajatus kuitenkin tsemppaa omien ongelmieni kanssa. Jospa se suakin auttais? :)
KUKAAN ei ANSAITSE tulla kiusatuksi. Se on hirvein perustelu pahanteolle. Omat ongelmat ovat jo tarpeeksi iso taakka ja kiusaajat itse ansaitsevat oikeutta ja rangaistuksen (uutisissa kuulee, että jotkut pääsevät hengestään, mutta siinä kiusattu vain aiheuttaa itselleen ongelmia ja kiusaaja pääsee "helpolla" vaikkakaan ei saa elämäänsä), eivät kiusaamista.
Tekstisi luettuani en millään helvetillä usko sinun olevan millään tavalla epänormaali tai paha ihminen, joten älä itsekään sitä usko. Sinulla on vain pahat oireet siitä, mitä olet kokenut. Nyt antaisinkin sinulle vinkiksi ottaa rennosti ja rakastaa itseäsi, hemmotella itseäsi. Kuten JJ sanoi, rakastu ja rakastu uudelleen. Matkusta, rahat saa hankittua vaikka pätkätöillä ja oleskele. Oikeasti, kun miettii, ei matkalle tarvitse kuin tietoa, tiedonlähteen, passin ja hammasharjan. Etenkin jos ostaa vain menolipun! Tee terveellisiä asioita tai jotain mistä koet hyvää omaatuntoa.
Olet joutunut ajattelemaan ja ajatellut paljon tärkeitä kysymyksiä. Tiedät monia asioita, joita et enää halua tehdä. Se on yhtä tärkeää kuin se, että tiedät mitä teet seuraavaksi. Voit lähteä uuteen nousuun nyt, kun olet kypsempi. Kuvasi seksikkyydestä on muuttunut? Ole uudella tavalla seksikäs! Tee se samalla varmuudella kuin ennen, mutta nyt varmana myös sen terveestä suunnasta. Pystyt kyllä siihen, se on kuin kävelemään opettelua leikkauksen jälkeen, se hajottaa, mutta tiedät että se on mahdollista. :) Hae turvallista oloa, herkempiä poikia ja rentoja elämyksiä etelän auringossa. Mistä vain tykkäät, en minä ole sitä päättämään. :D
Nyt tsemppiä hirveesti ja voimahali :>- minävainnnn
Ja kun sanoit ettei sinusta tulisi hyvää äitiä tai äitiä ollenkaan... Olet nuori ja tuolla kokemuksella varmasti todella huolehtiva äiti. Joten älä sitäkään pelkää.
t. Kovia kokeneen täydellisen äidin poika - Daniela.
Kiitos! :)
- Daniela.
minävainnnn kirjoitti:
Ja kun sanoit ettei sinusta tulisi hyvää äitiä tai äitiä ollenkaan... Olet nuori ja tuolla kokemuksella varmasti todella huolehtiva äiti. Joten älä sitäkään pelkää.
t. Kovia kokeneen täydellisen äidin poikaJa sen takia minkä takia musta ei tulis nyt hyvää äitiä omasta mielestäni tai jos koskaan... Niin sen takia kun mulla elämänhallinta vähän lipsuu..
Asunnossa paljon taas roskia joita en oo saanu laitettua ees roskikseen, pelkään jos mulla menisi hermot jonain päivänä ja en jaksaisi huolehtiakkaan siitä vauvasta - tekisin sille jotain pahaa, jättäsin sen yksin huutamaan vaikka kämppään... Pelkään että naapurit kyttää mua, pelkään jokaista ääntä siis minkä teen. Olen välillä hyvin masentunut. Saan ahdistusoireita ihan ihme asioista.
Tätä mä tarkotin sillä et mun psyyke on pilattu... ;( ja vaikka aina kuinka yritän elää normaalisti, niin välillä alkaa silti nuo vittumaiset, epänormaalit, asiat kummittelemaan mielessä ...!
Sillon ennen kiusaamista kun mun psyyke ja muukin terveys oli vielä suht kunnossa ja jos olisin saanut rauhassa vaan kypsyä ja kasvaa, musta olisi tullut ehkä ihan loistavakin äiti.. :)
Nyt mun on järkevämpää jättää ehkä lapset tekemättä... ja elää vaikka kahden aikuisen ihmisen parisuhteessa, jos musta ei koskaan äidiksi ole... Koska liian paljon on jo lastensuojelun asiakkaita ja kärsiviä lapsia ja jos mä en ole aivan varma siitä, että pystyisin tarjoamaan mun lapselle erilaiset kasvuolosuhteet mitä mulla oli, niin ei todellakaan kannata niitä lapsia tehdä... Se ei ole kypsän ihmisen valinta.
Todellakaan en halua satuttaa yhtäkään lasta. - Jagdpanzer
Daniela. kirjoitti:
Kiitos! :)
Saat sympatiani. Vaikket paljoa sanallista lohtua multa saakkaan niin tiedä että kirjoituksesi liikutti ja toivotan kaikkea hyvää jatkossa.
- Daniela.
Jagdpanzer kirjoitti:
Saat sympatiani. Vaikket paljoa sanallista lohtua multa saakkaan niin tiedä että kirjoituksesi liikutti ja toivotan kaikkea hyvää jatkossa.
Kiitos!
- hyvähyvä
Hilja hoitaa nämä seksihommat liukkaasti pois alta1 Hyvä Hilja! Olet hyvä Nainen!
- jjymnjuyjmkuy
Oletko nyt hyvässä terapiasuhteessa? Huomasin että olet joissain hoitosuhteissa ollut, mutta tarvitsisitko vielä lisää ammattiapua?
On helppoa sanoa sivusta neuvoja, kun ei ole sinun kengissäsi, joten en tiedä onko siitä hyötyä. Voisitko jollain tavalla päättää ottaa itse vastuun omasta elämästäsi? Nyt kuulostaa, että annat vieläkin hirveästi muille valtaa ja sanansijaa siitä, millainen olet ja miten voit. Menneet ovat menneitä, tästä lähtien voit itse määrittää sen, millainen ihminen olet ja millaiseksi haluat kasvaa. Se on tietysti paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Oletko yrittänyt rukoilla apua Jumalalta? SIitä voisi olla jotain hyötyä, ainakaan ei haittaa tule, jos kokeilisit.
Onko sinulla opiskelu- tai työpaikkaa? Elätkö kovin pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa ja ihminen ikäänkuin jumittuu johonkin rooliin, johon on sattunut nuorena ajautumaan. Isommilla paikkakunnilla voisi olla helpompaa aloittaa alusta ilman menneisyyden painolastia yhteistön poulelta.- Daniela.
En oo, varsinaista terapiaa ei päästy mun kohdalla alottamaan koska se on maksullista ja siinä on joku omakorvaus osuus, vaikka kela siitä osan maksaakin ja alle 26-vuotiailla vielä kuulemma isomman osan mitä muilla, mutta mulla ei oo tällä hetkellä varaa siihen... Ja sit, se terapia on kuulemma oikeasti työtä, siellä ei käydä vaan juttelemassa, niin se vaatii oikeen elämäntilanteen ja henkisen kunnon sinne menemiseen jotta voi alkaa työstää niitä asioita... Näin mulle sanottiin psykiatrisella klinikalla. Mutta varmaan myöhemmin elämässä käyn tämän terapiankin läpi. :)
Ja psykologilla oon käyny nyt juttelemassa, mutta mulla päätty hoitosuhde sinne koska niiden mielestä en enää tarvinnu sitä ja sit ne määräs mulle vaan niitä kovia mielialalääkkeitä lääkärit myös siellä, et ei ne osannu oikeen muuta siellä sit tehdä ja emmä tiiä oisko toi lääkkeiden syöminen pidemmän päälle ollu mulle hyväks, et nythän mä oon jo muutaman kuukauden ollu ilman niitä ja olo ollu ehkä parempana.
Oon yrittäny myös rukoilla, mutta tuntuu että jumala on hylänny mut aika päivää sitten kun mun elämä on ollu tällästä ja en ole mikään himo uskovainen, joten en tiedä onko siitä rukoilusta edes sitten sellaselle ihmiselle apua joka ei usko 100% jumalaan...
Mutta välillä kyllä tuntuu, että joku korkeempi voima johdattelee mua ja vie oikeeseen suuntaan. En tiedä vaan että mikä se on.
Ja ei oo tällä hetkellä opiskelu juttuja tai töitä... En oo oikeen ollu kyl ees opiskelu tai työkykyinen nytten... Nyt mulle yritetään kuitenkin jotain töitä löytää ja oon koittanu hakee itekkin, mutta ei mua kukaan oo ainakaan vielä palkannu...
Ja sillon kun mua kiusattiin, asuin pienemmällä paikkakunnalla. Myöhemmin olen muuttanut jo Ouluun ja kiusaaminen päätty sit siihen. - Daniela.
Daniela. kirjoitti:
En oo, varsinaista terapiaa ei päästy mun kohdalla alottamaan koska se on maksullista ja siinä on joku omakorvaus osuus, vaikka kela siitä osan maksaakin ja alle 26-vuotiailla vielä kuulemma isomman osan mitä muilla, mutta mulla ei oo tällä hetkellä varaa siihen... Ja sit, se terapia on kuulemma oikeasti työtä, siellä ei käydä vaan juttelemassa, niin se vaatii oikeen elämäntilanteen ja henkisen kunnon sinne menemiseen jotta voi alkaa työstää niitä asioita... Näin mulle sanottiin psykiatrisella klinikalla. Mutta varmaan myöhemmin elämässä käyn tämän terapiankin läpi. :)
Ja psykologilla oon käyny nyt juttelemassa, mutta mulla päätty hoitosuhde sinne koska niiden mielestä en enää tarvinnu sitä ja sit ne määräs mulle vaan niitä kovia mielialalääkkeitä lääkärit myös siellä, et ei ne osannu oikeen muuta siellä sit tehdä ja emmä tiiä oisko toi lääkkeiden syöminen pidemmän päälle ollu mulle hyväks, et nythän mä oon jo muutaman kuukauden ollu ilman niitä ja olo ollu ehkä parempana.
Oon yrittäny myös rukoilla, mutta tuntuu että jumala on hylänny mut aika päivää sitten kun mun elämä on ollu tällästä ja en ole mikään himo uskovainen, joten en tiedä onko siitä rukoilusta edes sitten sellaselle ihmiselle apua joka ei usko 100% jumalaan...
Mutta välillä kyllä tuntuu, että joku korkeempi voima johdattelee mua ja vie oikeeseen suuntaan. En tiedä vaan että mikä se on.
Ja ei oo tällä hetkellä opiskelu juttuja tai töitä... En oo oikeen ollu kyl ees opiskelu tai työkykyinen nytten... Nyt mulle yritetään kuitenkin jotain töitä löytää ja oon koittanu hakee itekkin, mutta ei mua kukaan oo ainakaan vielä palkannu...
Ja sillon kun mua kiusattiin, asuin pienemmällä paikkakunnalla. Myöhemmin olen muuttanut jo Ouluun ja kiusaaminen päätty sit siihen.Ja koko ajan oon yrittäny ottaa vastuuta itestäni ja elämästäni ... Mutta välillä kun yksinkertasesti tuntuu että voimat ei vaan jostain syystä riitä! , ja ote lipsuuu ...............................................................................................................................................................
- Olet voittaja :)
Todella surullinen tarina, mutta voin lohduttaa ainakin jollakin tavalla sinua. Olen itse 40 vuotias mies jota kiusattiin 5 vuotta yhdeksästä ja myöhemmin vielä kauppiksessakin. Olin 20 vuotiaana totaali rikki, haudoin alati itsemurhaa ja pelkäsin aivan kaikkia ihmisiä. Lisänä käytin vielä paniikkihäiriölääkkeistäni xanoreita ja alkoholia sekaisin. Ihme kyllä en koskaan syyllistynyt tappoon tai johonkin ns. kovaan rikokseen, kun vihassani kannoin mukana faijani tarkkuuspistoolia ja Japanin matkalta hankittua http://www.slobodianswords.com/Tanto 16 Page.html, erittäin teräväksi teroitettua veistä.
Kävin jopa armeijan Ilmavoimien Viestikoulussa 1996-97, Spol Alikersantti, mutta opiskelu meni monessa eri oppilaitoksessa totaaliposkelleen. Olin seksuaalisesti myös hillitön ja en ole laskenut naisia vuosilta 1999-2007 joita pokasin deittipalveluista, kauppojen kassoilta jne.. 2008 vasta löysin naisen, joka hyväksyi rikkinäisen sisimpäni. Kiusaamisesta toipuminen voi joskus olla lähes elämän mittainen prosessi luin Daily Mailin artikkelin miehestä jonka traumat paranivat vasta hänen täytettyään 50.
Älä välitä näistä luusereista, jotka haukkuvat tai yrittävät painaa itsetuntoasi alas. Olet arvokas ihminen ja kerron millä itse sain parhaiten tasattua tilit kiusaajieni kanssa. Huolimatta lukihäiriöstäni olen aloittanut nyt aikuisiällä Kauppatieteen opinnot Aalto-yliopistossa. Mulla on lisäksi liikeidea, joka toteutuessaan tulee työllistämään osa-aikaisesti jopa 200 henkilöä. Kaikki tämä mm. on kuulemani mukaan ollut kuin nyrkinisku menneisyyteni vainoajille. Eräs heistä ratkesi ryyppäämään pari vuotta sitten. Kaksi on kuollut jo, toinen alamaailman toimesta ja toinen omien elintapojensa myötä. ( huumeet, alkoholi ).
Olen kaikille kiusaajilleni antanut nyttemmin anteeksi on mahtavaa vapautua katkeruudesta ja vihasta. Aloittaja jos haluat voimme jatkaa tätä keskustelua muualla verkossa, mutta mitä tahansa päätätkin mahtavaa jatkoa sinulle... :)- Daniela.
Kiitos vastauksesta! :)
Ja tottakai voidaan jutella, ainakin tässä... :)
- Olet voittaja :)
Mut saisi parhaiten tästä sähköposti-osoitteesta [email protected], koska en pysty täällä koko ajan päivystämään ja tuollainen vanhanaikainen mailailukin olisi enemmän se mun juttu...
- Daniela.
Okei, laittelen mailia. :)
- JJ@Pori
Hyvä Daniela.
Olet selvästi fiksu ja nuoresta iästäsi huolimatta osaat ajatella minusta oikeita asioita. Se, että mietit jo lapsia tässä vaiheessa, kun oma henkinen parantumisesi on vielä alkuvaiheessa, on minusta turhaa.
Tällä hetkellä ensisynnyttäjät ovat keskimääräisesti vasta 28 -vuotiaita, joten sinulla on reippaasti aikaa saada asiasi kuntoon, arkesi rytmitettyä sinulle sopivaksi ja löytää sellainen ihminen, joka hyväksyy sinut sellaisenaan.
Ensimmäisessä vastauksessani kirjoitin, "rakastu, rakastu uudelleen jne".
Tarkoitin, että uskalla luottaa toisiin ihmisiin. Se ei ehkä onnistu ensimmäisellä kerralla, eikä toisella, mutta ei saa luovuttaa. Kukaan ei onnistu joka asiassa ensimmäisellä kerralla, joskus käy vain tuuri.
Uskon, että jokaiselle meistä on olemassa useampi sielunkumppani, mutta niiden löytäminen on tehty vai tavattoman vaikeaksi.
Everybody falls sometimes,
but that doesn't matter.
What matters,
is how we get up again. - Daniela.
Joo, kyllä mä nyt niitä lastenhankinta toiveita oon siirtänytkin, esim. 25-vuotiaana sit eka lapsi jne. Kunhan nyt löytäis eka miehen ja sais rakennettua rauhassa vakaan parisuhteen ja kerkeis rauhassa toipua itsekin. :)
Ja mä en kyllä tuu mun tulevaisuuden miehelle kertoo mun menneisyydestä koskaan mitään. Sen tuun selittään et mun vanhemmat oli vähän sairaita ja siks en oo enää niiden kans tekemisis. Mut tuon kiusaamisasian ja huoran maine jutun jätän kokonaan pimentoon.
Koska ei kukaan mies halua itelleen naista joka on tai on ollut HUORA.
Mä tiedän tän, ylä-asteella ja vielä sen jälkeenkin ennen kun muutin Ouluun, niin vaikka mä yritin olla kuinka nätti mun omalla mittapuulla mihin pystyin ja mukava, silti mä sain aina sitä halveksuvaa, haukkuvaa ja ilkeää käytöstä pojiltakin! Ei sillä ollu mitään merkitystä oonko mä nätti ja mukava, koska kerta oon huora, ei mun kanssa kelpaa olla.
Ja tottakai haluan vielä rakastaa elämässäni ja luottaa, mulla on syvä sisäinen tarve ja halu siihen!- Jagdpanzer
Sorry, et mee kategoriaan huora. Vaikka virheitä teitkin niin se sinä et ole vaikka muut niin väittääki. Eikä tommonen menneisyys oo niin paha ku se ois voinu olla, sä olisit saattanu ruveta narkkariksi tai joksiki muuksikki muttet ruvennu. Et sä oo ollenkaan onneton tapaus :)
- Daniela.
:)
Toi on kyl totta, oisin saattanu hyvin jopa ruveta narkkariksi koska myös sellasissa piireissä oon pyöriny... Onneks kuitenkin itsekuri ollu sen verran kova, etten oo ruvennu vetämään mitään paskaa vaik vieressä ois vedettykin ja mä olen myös aina pelännyt vähän kaikkia päihteitä, ehkä johtuen siitä et mun isä oli alkoholisti tai sit mun herkästä luonteesta. Mutta tosiaan, tässä asiassa esim. Toi herkkä luonne on ollu aika pelastava tekijä tai sit mulla on ollu suojelusenkeleitä matkassa. ;)
En kiellä sitä, etteikö joskus ois tullu mieleen kun oikein huonosti menee et nyt mäkin vedän hihaan töötit. Koska kun on oikein paha olla, sitä on valmis maksaa mitä vaan et sais ees hetkeks sen pahan olon pois. Vaikka se maksais sit loputki terveydestä tai jopa hengen, kun rupee huumeiden kaa pelehtii mut luojan kiitos et oon välttyny tältä. Nähny miten pahaa se tekee monelle ihmiselle. :(
Mut en kyllä vieläkään tajua, jos mä en oo OIKEESTI huora, miten mä sain sitten niin hitonmoisen joukkovihan niskaan?????- Ydna
Toivottavasti ne kiusaajat katuvat!
Siis ihan vitun ilkeetä ja LAPSELLISTA!
Kuka edes haluaa sanoa toista lutkaksi tai huoraksi, kun itse varmaan tekisi sillä lailla jos kukaan ei haukkuisi?!
Olit vaan nuori, ja sen oikeen ettiminen oli sellaista että juteltiin 5min, PAM, oltiin yhdessä, ja erottiin koska ei kiinnostanut.
OLITTE VAIN NUORIA!
Äly hoi, kiusaajat, luulette tietävänne oikeesti kaikista kaiken, MUTTA KUN ETTE TIEDÄ!
*Poika jota tänään löit, häntä hakataan jo kotona, tyttö jota kutsuit huoraksi, oli neitsyt, poika jota kutsuit laiskaksi, tekee töitä yli yön elättääkseen perheensä.. jne*
Pisti oikeesti miettimään tuo elämänkertasi, että kuinka julma kerran olen ollut kun haukuin nykyistä hyvää ystävääni alakoulussa..
Voi rakkaat ihmiset, LOPETTAKAA se kiusaaminen, ei siitä hyödy kukaan oman maineesi kivana tyyppinä siinä kusetat ja kiusatulle aiheutat pysyviä arpia. - Jagdpanzer
Joukossa tyhmyys tiivistyy ja on helpompaa kaikkien kaataa kaikki paska yhen päälle ku kaikkien kaataa toistensa päälle. Ei siinä kummoista töppäystä tai erilaisuutta tarvita että joutuu porukan silmätikuksi... Nimimerkki kokemusta itsellänikin...
- IGcarnie
Jagdpanzer kirjoitti:
Joukossa tyhmyys tiivistyy ja on helpompaa kaikkien kaataa kaikki paska yhen päälle ku kaikkien kaataa toistensa päälle. Ei siinä kummoista töppäystä tai erilaisuutta tarvita että joutuu porukan silmätikuksi... Nimimerkki kokemusta itsellänikin...
Joukossa juu. Yksin sitä ei viitsi alkaa tehdä yhtään mitään.
- Daniela.
Noinhan se on, että joukossa varmasti tyhmyys tiivistyy...
Ettei menis munkaan osalta pelkäks jeesusteluks, niin myönnetään, että oon myös itse joskus VALITETTAVASTI kiusannut.
Kiusasin yhtä poikaa ylä-asteella, koska halusin pönkittää omaa egoani ylöspäin ja olla ns. sellanen kova tyttö, koska mua kiusattiin. Mutta se ei oo syy tai mikään kiusata toista ihmistä! Ihan kiusaaminen on TÄYSIN oma vikani ollut, mutta tämän pojan kiusaaminen ei liittynyt siis suorasti tai epäsuorannaisesti mitenkään siihen että mua kiusattiin...
Nämä mun kiusaajat eivät tunteneet ees tätä poikaa.
Peruskoulun jälkeen olen itkenyt monta kertaa, että miten saatoin olla niin julma! Ajatella nyt, jos itselläni on elämässä ollut tuollanen kiusaamisHELVETTI samaan aikaan päällä ja tiedän parhaiten miltä se tuntuu, niin miten mä saatan käyttäytyä toista kohtaan yhtä julmasti!!!
Ihan sairasta.
Sitä ei vaan sillon 13-15vuotiaana tullut ajateltua niin...
Eikä myöskään poikien kanssa sähläilyä tai sitä nuorempana, ajatellut samalla tavalla sillon niistä mitä nyt ajattelen n. parikymppisenä.....
En tajua mitä mun päässä on sillon liikkunut, kun yritän nyt jälkikäteen ajatella.
EI VARMAAN OIKEASTI YHTIKÄS MITÄÄN.
Nyt pyytäsin tältä pojalta anteeksi jos vain voisin, tiedän ettei se hyvitä niitä elinikäsiä arpia, mitä mussakin on, enkä ihmettele jos en saisi anteeksi, mutta ainakin osottaisin katumukseni ja että olen aikuistunut ja viisastunut ...
;(
Ja kyllähän mä sen verran moraalittomasti tein, että mä menin siihen yhteen varattuun jätkään sotkeutumaan, mikä oli viimenen naula sitten niin sanotusti mun arkkuun...............- Jagdpanzer
Miten sä sitä sitte kiusasit?
- Daniela.
Pääasiassa sanallisesti vaan. Haukuin... ja mulkkasin... ja välillä ilkeesti naureskelin kavereiden kanssa...
Saako kysyä miks sua on kiusattu ja miten? kun kerroit tuolla aikasemmin että kokemusta on itselläsikin.- Jagdpanzer
En ollu järjen jättiläinen minäkään joten mua oli hyvin helppo kiusata sanallisesti. Myöskin siitä että isälläni oli turkistarha, tosin en tiiä syytä miten ne siitä älys ruveta herjaa vetämään.
- Jaksamisia
Arvostan tosi paljon että olet noin vahva, niinkun Jagdpanzer sanoi monella ei varmaan voimat olisi riittänyt käsitellä noita asioita, vaan olisivat sortuneet huumeisiin tai tehnyt muuta tyhmää. Tuo todistaa sinun olevan oikeasti luonteeltasi vahva, että haluat selvittää tilanteen etkä vain hae hetkellistä helpotusta huumeista.
Tiedän että on paljon helpompi sanoa kuin tehdä, mutta älä kuitenkaan mieti menneisyyttä liikaa, äläkä varsinkaan että se olisi sinun vikasi, sinä ET OLE syyllinen siihen että sinua kiusattiin. Hävettää myöntää, että itsekin olen ylä-aste ikäisenä kiusannut, vielä ilman syytä.. Jo nyt pari vuotta myöhemmin se kaduttaa todella paljon.
Ei varmaan lapsia kannata vielä miettiä, mutta vaikutat kaikin puolin fiksulta ja normaalilta ihmiseltä juurikin sen takia, että ajattelet lasten ja muiden ihmisten parasta siitä huolimatta että sinulla on ollut todella rankkaa.
Ja ei, et ole huora. Jos olisin tämä "tulevaisuuden mies" toivoisin, että voisit kertoa noista asioista. Itse kuuntelisin tuomitsematta ja tukisin parhaani mukaan, koska minut on useati tuomittu asoista joita tein aikoja sitten. Tosin ne on asioita jotka olen itse mokannut, sinä taas olet syytön tilanteesi. En kyllä tiedä pystyykö moni mies sulattamaan tuommoisen tarinan, mutta niitäkin löytyy.- Jagdpanzer
Eipä aloittajan tarina mun mielestä laske markkina-arvoa :) Luonteen vahvuutta löytyy ja se on arvostettava asia tänäpäivänä.
- Daniela.
Moikka!
Anteeks kun en oo pitkään aikaan käyny vastailemassa, nii tuun nyt ja en tiiä jatkanko tätä vielä myöhemmin. :)
Mut mä en tiedä... Mulla oli kans ylä-asteella vanhempia miehiä, 10-12v vanhempia, niin kuinkahan paljon sellanen vaikuttaa tuollasen huonon maineen muodostumiseen? vai tuliko se maine teidän mielestä enemmän noista muista mokailuista? Itsellä on sellanen fiilinki, et vaikka asuin pienellä paikkakunnalla ja jos olisin muuten asiat hoitanu moitteettomasti ja sattunut joskus rakastumaankin ylä-aste ikäsenä tuon verran vanhempaan mieheen tai laitapuolenkulkijaan, ei se olisi ollut mikään huoran leiman paikka, enemmän nuo muut teot...
Vaikka tässäkin keskustelussa on käynyt muiden osalta ilmi, että ei ne mun teot ollu loppujen lopuks ees sit niin kauheita. :-) näytin muuten vaan joutuneeni perkeleen silmätikuksi... ;/
Jagdpanzer, kuis sä et ollu järjenjättiläinen? jos saa kysyä sitäkin.. ja jos oot vielä ees kuulolla, samoin muut keskustelijat, oottekohan viel kuulolla. :-) ja ite en mistään turkistarhauksesta kyl tykkää, se on minusta eläintenkiduttamista, mutta eihän se esim. sinun vikasi ollut et sun isällä oli turkistarha... Millasta herjaa siitä sit heitettiin? ;o "kivaa" verestellä täällä vanhoja muistoja ... Mut toisaalta ehkä ihan hyväkin puida.
" Jaksamisia " , et tiedä miksi olet kiusannut? ;o no miten sitten kiusasit? oletko pyytänyt näiltä kiusaamiltasi henkilöiltä anteeksi koskaan..?
Ja en tosiaan lapsia mieti vielä, oon siirtäny nyt ne haaveet ja mitäs asioita teit aikoja sitten? ja miksi moni mies ei pystyisi sulattamaan tarinaani?
Ja tunnistan itsestänikin kyllä tuon voimakastahtoisuuden ja sinnikkyyden, vaikka olen herkkä ja kiltti myös! välillä vaan tuntuu että voimat loppuu... noh, en silti luovuta... katsotaan miten käy :) jokaisella meillä kuitenkin loppuu se eläminen pakosti jossain vaiheessa, niin ei ainakaan kannata itse heittää tietosesti pyyhettä kehään liian aikasin! en tiedä itsekkään mitenkä oon tähän asti tätä kaikkea paskaa jaksanut näinkin tolpillani ja selväpäisenä... Outoa. Paranemistyö on vieläkin ihan vaiheessa, vaikka on mennyt jo vuosia..... Olette ihanuuksiaSorry, mutta en rupea ruotimaan sitä sen enempää, se vasta noloa olis jos joku tunnistais mut täältä sen perusteella. Ja järjenjättiläisyydellä tarkoitin sitä etten koskaan ollu sanavalmis enkä erityisen viisas muutenkaan, suurinpiirtein aina se joka jätettiin kaikesta ulkopuolelle.
- Daniela.
Vihjaatko siis, että on noloa koska mä avauduin tänne ja mutkin kun voi tunnistaa tästä?
En kyllä ymmärrä mitä noloa siinäkään ois jos sä avautuisit...
Eilen taas oli vähän rankka päivä, pienetkin asiat tuntuu ylitsepääsemättömiltä ja tuli itkettyä taas tätä oman elämän kurjuutta ja heiteltyä tavaroita seinään ja teki mieli vaan potkia myös pitkin seiniä ja huutaa KAIKKI kirosanat läpi...
Tekis mieli tappaa ne kiusaajat, kun tekivät mun elämästä näin yksinäistä ja sairasta! Jos sekään mulle enää riittäis...
VITTU MINÄ VIHAAN ITSEÄNI JA ELÄMÄÄNI!!!Sorry, en silti sitä aio tehdä ;) Mun ongelmat asian suhteen on kaukana takanapäin. Sulle vois suositella paikkakunnan ja samalla maakunnan vaihdosta jos menneisyys noin paljon painaa, sillä mä pääsin suurimmasta osasta paskasta eroon :) Alanvaihtoki voi tulla kysymykseen, sinäkään et vielä mikään ikäloppu ole moniin muihin verrattuna...
- Daniela.
jagdpanzer kirjoitti:
Sorry, en silti sitä aio tehdä ;) Mun ongelmat asian suhteen on kaukana takanapäin. Sulle vois suositella paikkakunnan ja samalla maakunnan vaihdosta jos menneisyys noin paljon painaa, sillä mä pääsin suurimmasta osasta paskasta eroon :) Alanvaihtoki voi tulla kysymykseen, sinäkään et vielä mikään ikäloppu ole moniin muihin verrattuna...
Siis mä olen muuttanut ja asun nykyisin Oulussa. Nää asiat kummittelee enää vaan minun pään sisällä. Ja tsemppiä noihin sun ongelmien käsittelyyn!! Ootkos sä minkä ikänen? Jos sitä sopii edes kysyä..
Mutta itse en nää tällästä avautumista todellakaan nolona, koska jos joku niistä kiusaajista näkisi vaikka nämä tekstit, voisi ne saada ajattelemaan mitä tulikaan todella tehtyä...
Mun mielestä ne paskat saisi vajota maanalle.
Jännä kuitenkin miten eritavalla ihmiset näkee nämä asiat, toiset hyvänä, toiset taas nolona. Daniela. kirjoitti:
Siis mä olen muuttanut ja asun nykyisin Oulussa. Nää asiat kummittelee enää vaan minun pään sisällä. Ja tsemppiä noihin sun ongelmien käsittelyyn!! Ootkos sä minkä ikänen? Jos sitä sopii edes kysyä..
Mutta itse en nää tällästä avautumista todellakaan nolona, koska jos joku niistä kiusaajista näkisi vaikka nämä tekstit, voisi ne saada ajattelemaan mitä tulikaan todella tehtyä...
Mun mielestä ne paskat saisi vajota maanalle.
Jännä kuitenkin miten eritavalla ihmiset näkee nämä asiat, toiset hyvänä, toiset taas nolona.Ei sovi kysyä... Naiset ny näkee asiat eri näkökulmista ku miehet. On oita kiusaajia joskus vastaan kävelly mutta asiat on niin paljon muuttunu etten mä tee muuta ku nostan kättä korkeintaan. Kouluttauduin ite korkeammalle ku monet niistä >:)
- Daniela.
Okei. Ei kysytä sitten sitäkään, jos on niin salasta tietoa... Miksi et ees ikää halua kertoa?
Ja missä niitä kiusaajia on sit sua vastaan kävelly?
Mutta hienoa et kouluttauduit! :)
Miksköhän tälläkin tekstillä on muuten päälle 500 lukukertaa jo... Ihan kylällä ovat vastaan tulleet. Ja ikääni en kerro koska olen jo kävelevä fossiili. Ei siitä koulutuksesta paljoa ollu apua ku uutta tutkintoa jo useammatta kertaa pukkaa...
- Daniela.
Mites ovat suhtautuneet sit suhun kun ootte törmänny?
Daniela. kirjoitti:
Mites ovat suhtautuneet sit suhun kun ootte törmänny?
Eipä mitään sen kummempaa. Suhtautuminen on menneet on menneitä molemmin puolin. Ei kukaan oo uskaltanu oikeasti vittuilla yläasteen jälkeen ku kasvoin sen 0,5m pituutta lisää mutta ala-aste ja yläaste oli yhtä helvettiä.
- Daniela.
jagdpanzer kirjoitti:
Eipä mitään sen kummempaa. Suhtautuminen on menneet on menneitä molemmin puolin. Ei kukaan oo uskaltanu oikeasti vittuilla yläasteen jälkeen ku kasvoin sen 0,5m pituutta lisää mutta ala-aste ja yläaste oli yhtä helvettiä.
Miten sä voit olla tuolleen menneet on menneitä? :(
- toinentapsa
Hei Daniela,
Luin aloituksesi ja pari sen jälkeistä vastausta, enempää en jaksanut lukea kovin tarkkaan mutta sain ihan riittävän käsityksen missä mennään. Toi JJ vastas ihan hyvin ja mä voin sen kommentoida et mistään "pahuudesta" ei nyt ole kyse - unohda sellanen, meet vaat ajatuksines metsään.
Tuo sun juttus on syy-seuraus ketju jossa oma sekava identiteetti purkautuu mm. pukeutumisella, meikkaamisella ja lutkamaisella käytöksellä (vaikkei oliskaan lutka). Tuo vaan antaa ympäristöön sellaisen viestin et muut ei usko muuta mitä näkee ja se sun ensrakkautes varmaan jäi samaan tuntemukseen kiinni vaik kuinka todistelit.
Suosittelen et vedät vaan syvään henkee ja rauhotut ja koetat rakentaa elämäs uusille urille ja jos joku muistelee vanhoja niin sanot "et eivät vaan tiedä totuutta" ja se siitä. Elämä on ja sä oot vasta sen alussa. Sulle vaan tullut yhtäkkiä liikaa ongelmia kerralla, kyll se siitä lähtee elämä kulkemaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 175420
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2232787- 412405
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella432141Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon332076Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731727Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme131480- 381330
- 1641292
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o651257