Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt itsestäni uusia piirteitä, jotka vain vahvistuvat koko ajan vasten tahtoani. Olen kohta 20v tyttönen ja seurustellut vajaan vuoden. Olen itse huomannut inhottavia piirteitä itsessäni, mutta en vain tiedä miten vähentäisin "hirviö-puoliani", jotka ilmentyvät varsinkin parisuhteessa, mutta muissakin tilanteissa.
Kertokaa ihmeessä miten hallita tai lieventää seraavaa: ärsyynnyn helposti ja mökötän tahtomattani otsa kurtussa ainakin 15min, varsinkin mökötyksestä olisi päästävä eroon, koska raivoan (melkein kuin hullu) kun minulta kysytään jotakin. Ihan pienimmätkin asiat ottavat aivoon aivan järkyttävästi eikä 10:een laskeminen auta. Olen tunnetusti leppoisa ihminen, kaikkia hauskuuttava ja naurava... Tällä hetkellä olen herttainen 3tuntia, mökötän vartin ja naps taas ollaan iloisia... En ole stressaantunut tms., joten en edes ymmärrä mistä tämä muutos käyttäytymiseeni. Isäni on samantapainen, joten kai se kulkee suvussa. Lasken itseni kuitenkin suht normaaliksi ja terveeksi.
Auttakaa minulle paremmat hermot, koska en tahdo olla murjottaja. Olen kaikista kommenteista kiitollinen!
Kertokaa ihmeessä miten hallita tai lieventää seraavaa: ärsyynnyn helposti ja mökötän tahtomattani otsa kurtussa ainakin 15min, varsinkin mökötyksestä olisi päästävä eroon, koska raivoan (melkein kuin hullu) kun minulta kysytään jotakin. Ihan pienimmätkin asiat ottavat aivoon aivan järkyttävästi eikä 10:een laskeminen auta. Olen tunnetusti leppoisa ihminen, kaikkia hauskuuttava ja naurava... Tällä hetkellä olen herttainen 3tuntia, mökötän vartin ja naps taas ollaan iloisia... En ole stressaantunut tms., joten en edes ymmärrä mistä tämä muutos käyttäytymiseeni. Isäni on samantapainen, joten kai se kulkee suvussa. Lasken itseni kuitenkin suht normaaliksi ja terveeksi.
Auttakaa minulle paremmat hermot, koska en tahdo olla murjottaja. Olen kaikista kommenteista kiitollinen!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hakkaa päätäsi seinään, niin kyllä se kummasti auttaa!
Et kerro riittävästi jotta tämä psykologi voisi kattavan analyysin tehdä. mutta jotain silti:
20 v iässä ihmisellä on yksi kypsymiseen liittyvä kriisi joka on kyllä ohimenevää mutta aiheuttaa hämmennystä jos ei tiedä mistä on kysymys.
Kaikki ihmiset kaipaavat myös omaa tilaa. Entä vietätkö riittävästi aikaa ystävien kanssa?
Myös seurustelussa on vuoden paikkeilla eräänlainen kriisi. Yleensä siinä vaiheessa ihastus loppuu tai muuttuu rakkaudeksi.
kannatta etsiä tietoa muualtakin kuin täältä.
Jotain tuollaista olen itsekin ajatellut... Kiitos vastauksestasi. Ystävien kanssa vietän mielestäni aikaa sopivasti, kaiken muun ohella. Olen todella rakastunut seurustelukumppaniini, ja meillä menee melkeinpä aina hyvin, joten en voi kuvitella sen olevan 1v kriisissäkään.. Mutta en ole psykologi :P
Osaatko neuvoa miten vältän sulakkeiden palamisen ja kestän suuretkin (mutta vähäpätöiset) ongelmat ilman hermojen totaalista menettämistä?
Sinun pitäisi opetella hillitsemään itsesi vaikka hermot palavat. Ensimmäinenn askel on ongelman tiedostaminen (jonka olet jo tehnyt). Seuraava askel on uudenlaisen käyttätymis- tai ajatusmallin opettelu.
Joskus pelkkä ongelman tiedostaminen muuttaa ihmisen käyttäytymistä, ja joskus taas tuollaiset ongelamt lakkaavat jonkin ajan kuluttua vähän niinkun "itsestään".
Se mitä voisit kokeilla on tietoisesti ajatella että et käyttäydy kuten olet aikaisemmin käyttäytynyt kun hermot palavat. Älä tukahduta tunteita vaan kanavoi ne johonkin muuhun tekemiseen.
Kiitos neuvoista.
Tällä hetkellä suurin ongelma tuntuu olevan se, että tiedän olevani tyhmä jos menen avaamaan suuni (siis silloin kun mökötän), mutta on vain AIVAN pakko avata se vaikka kuinka yritän olla sanomatta jotain nasevaa. Kadun sanojani samalla hetkellä kun olen ne sanonut ja tiesin jo etukäteen loukkaavani toista. Mutta en vain saa sitä sanottavaa asiaa pois päästäni millään, vaikka yritänkin saada päähäni muuta ajateltavaa, niin ei, pakko päästä sanomaan jotain tyhmää.
Neuvoja? Pelkään vuosien saatossa kadottavani kaikki ihmiset pois läheltäni tämänlaisella käyttäytymisellä. On vain semmonen olo että kun ottaa päähän, on pakko purkaa sitä jotenkin...
Taidat purkaa omaa pahaa oloasi muihin. Puhuminen auttaa, mutta älä syyllistä muita. Kerro mieluummin heille miltä sinusta tuntuu.
Okok...kiitos sinulle suuresti, ehkäpä olen viisastunut ainakin hitusen tällä keskustelulla...
Ostakaamme minulle siis paremmat hermot! :)
Et kertonut syötkö mahdollisesti E-pillereitä??? Nuo pillerit saattavat selittää mieliala vaihtelusi...en ole lääkäri, mutta hoitoalalla työskennellyt ja itsekkin aikanaan kolmia pillereitä kokeillut.
Lisäksi mielialavaihtelusi saattavat liittyä hormoonitoiminataan...itse olen ennen menkkoja kuin "hirviö" ;) ja johtuu ihan tuosta hormonikierrosta, että hermoja kiristelee.
Jaksamisia...
ps. olet jo tutustunut poikaystävääsi riittävän hyvin jotta uskallat näyttää myöskin kielteisiä tunteitasi niin kuin suhteessa pitäisikin näyttää ja kumppaniltaa sallia.
En syö pillereitä, enkä ole edes syönyt. Sen olen kyllä huomannut että n viikkoa ennen kuukautisia ärsyttää kaikki paljon enemmän.
Uskallan kyllä näyttää nyrpeää naamaa poikaystävälle, mutta yleisesti ottaen, on kaikella kestämisellä rajansa. Joten siksi tässä koitan vähän hillitä itseäni, etten ihan yksin jäisi maailmaan tähän...