Laitan tämän viestin tännekin, kun en ole muilla osastoilla saanut kommentteja:)
Sportpojan mami
tänään 16:00
Meillä 11 v poika harrastaa kilpauintia ja jääkiekkoa. Poika on laiska treenaamaan, aina mennään puoliteholla ja siitä missä aita matalin, mutta kisoissa ja peleissä syttyy ja on ihan hyväkin, keskitasoa parempi. Myöskään vapaa-aikana ei tee mitään ylimääräistä, vaan himmailee kotona ja pelailee pleikkaa.Jos viitsisi treenata, kuinka hyvä olisikaan. Poika on kovin kilpailuhenkinen ja haluaa kyllä pärjätä. Missä vaiheessa/iässä poikaa voi alkaa kovistelemaan kovempaan treenaamiseen ja omatoimiseen harjoitteluun. Olemme olleet kovin lepsuja vanhempia, emmekä ole puuttuneet löysäilyyn, mutta kun kummankin lajin vanhempia kuuntelee, niin aika kovia vaatimuksia lapsille asetetaan. Mietin sitä, että jos annetaan lepsuilun jatkua, eikä patisteta kovempaan treenaukseen, meneekö pojan mahdollisuudet olla joskus jommassakummassa lajissa huipulla? Tai jos alamme olemaan vaativampia, kyllästyykö poika ja lopettaa koko urheilun? Toinen mietityttävä asia on ruokavalio. Minkälainen ruokavalio sopii 11-vuotiaalle urheilijapojalle? On tosi huono syömään, joten ruoan pitää olla laadukasta. Vinkkejä kisa ja peli/turnauspäiviin. Mitä ennen suoritusta ja mitä jälkeen? Kaikki asialliset vinkit, neuvot ja omat kokemukse otetaan ilolla vastaan:)
Sportpojan mami
tänään 16:00
Meillä 11 v poika harrastaa kilpauintia ja jääkiekkoa. Poika on laiska treenaamaan, aina mennään puoliteholla ja siitä missä aita matalin, mutta kisoissa ja peleissä syttyy ja on ihan hyväkin, keskitasoa parempi. Myöskään vapaa-aikana ei tee mitään ylimääräistä, vaan himmailee kotona ja pelailee pleikkaa.Jos viitsisi treenata, kuinka hyvä olisikaan. Poika on kovin kilpailuhenkinen ja haluaa kyllä pärjätä. Missä vaiheessa/iässä poikaa voi alkaa kovistelemaan kovempaan treenaamiseen ja omatoimiseen harjoitteluun. Olemme olleet kovin lepsuja vanhempia, emmekä ole puuttuneet löysäilyyn, mutta kun kummankin lajin vanhempia kuuntelee, niin aika kovia vaatimuksia lapsille asetetaan. Mietin sitä, että jos annetaan lepsuilun jatkua, eikä patisteta kovempaan treenaukseen, meneekö pojan mahdollisuudet olla joskus jommassakummassa lajissa huipulla? Tai jos alamme olemaan vaativampia, kyllästyykö poika ja lopettaa koko urheilun? Toinen mietityttävä asia on ruokavalio. Minkälainen ruokavalio sopii 11-vuotiaalle urheilijapojalle? On tosi huono syömään, joten ruoan pitää olla laadukasta. Vinkkejä kisa ja peli/turnauspäiviin. Mitä ennen suoritusta ja mitä jälkeen? Kaikki asialliset vinkit, neuvot ja omat kokemukse otetaan ilolla vastaan:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Erityisesti ennen murrosikää en näe "tosissaan treenaamisen" iloja. Tietty on hyvä "harjoitella harjoittelemista", mutta hyvä olisi olla mielekäs harrastus, on se sitten kavereiden takia tai muuten. Toki sillä rajoituksella, että treeneihin mennään treenaamaan eikä vain seurustelemaan. Lajivalinta tapahtunee useimmissa lajeissa siinä murrosiän kynnyksellä, mutta siihen saakka on hyvä harrastaa monipuolisesti, ja erityisesti uinnin kaveriksi sopii mainiosti joku koordinaatiota ja tasapainoa vaativa laji.
Toki valmentajat aina pitävät oman lajinsa puolta, eli jos on lahjakkaan oloinen kaveri treeneissä, niin kannustetaan treenaamaan enemmän. Samoiten jos johonkin tasolle on päästy, niin edes lasten harjoittelussa seuraava tavoite ei ole pitää nykyistä tasoa, vaan pyrkiä siitä eteenpäin. Osalla valmentajista voi olla vielä tavoite, että totutetaan lapsen vähän rankempaan treeniin ennen kuin tulevat murrosikään ja aloittavat mahdollisesti kiukuttelemaan.
Käsittääkseni edelleen uinnissa harjoittelun määrä korreloi parhaiten lasten kisamenestyksen kanssa, ja useimmat (ellei kaikki) nykyisistä huipuista on ollut suht menestyneitä jo lapsena. Suurin suomalaisen uinnin "uimarituotannon" ongelmista on kuitenkin lopettaminen ennen aikuisikää, eli itse kannatan vähän rauhallisempaa starttia kilpailutreenille. Suomalaisista (entisistä) huippu-uimareista Välimaan Tero aloitti uinnin muistaakseni 14-vuotiaana, joskin tuossa vaiheessa huipulle pyrkimiseen tarvitaan liikunnallista taustaa ja sekä määrätietoista harjoittelua.
Kiitos asiantuntevasta kommentista:) Täytyy lukea vielä uudestaan oikein ajatuksella, mutta samansuuntaisia ajatuksia tässä on herännyt.
Mikä on tosissaan treenaamista ja mikä on rauhallinen startti kilpatreenille? 11-vuotias käy 6 kertaa viikossa harjoituksissa sekä puolenkymmentä kertaa kilpailuissa kaudessaan. Nauttii treeneistä kyllä suurimman osan ajasta sekä erityisesti kilpailuista. Menestyy omassa sekä vanhemmassa ikäluokassa hyvin, aina kärkipäähän. Koulukaan ei kärsi. Mitenhän sitten kun ruvetaan "oikeasti kilpailemaan"? Täytyneekö jo miettiä miten vielä harjoitusmäärät kasvavat vai riippuuko seurasta/valmentajasta.