Miksi nainen aina mielletään pihtariksi?

"Miksi oletetaan, että suhteessa aina se nainen on pihtaava osapuoli? Meillä se menee ainakin täysin toisinpäin."

Siksi, että 80%:ssa tapauksista ongelma on perinteinen ja te kuulutte siihen 20%:iin.

Miehessäsi ei ole mitään vikaa, ei sinussakaan, mutta ette varmaan sitten sovi toisillenne. Turha vajota syyttelyyn ja turha odottaa jotain ihmeparannusta.

Ja minä en ymmärrä pihtaamista lainkaan, onko edes pihtaamista.
Jotakin on ihmisessä vialla jos pihtaa, sillä normaali ja terve ihminen ei pihtaa.

Tietenkin kumppanin pitää katso itse peiliin, aiheuttaako sen pihtaamisen ihan itse. Puolisoa pitää kunnioittaa ihmisenä, häntä pitää kuunnella, auttaa. Jatkuva toisen alistaminen, moittiminen kyllä syö toisen itsetunnon ja se siinä ei paljon haluja ole enää mihinkään. Eli se syy lienee aika monesti tässä syyttelijässä, joka moittii toista pihtaamisesta.

Omalla kohdalla elämä tälläkin saralla on ollut kunnossa, on ollut erimielisyyttä, mutta avoimella keskustelulla hoitunut aina. On eletty hyvinkin vaikeita aikoja, meillä on kuitenkin säilynyt luottamus toisiimme näinäkin aikoina, emme ole lähteneet syyttelyn tielle.

Jossakin vaiheessa oli hyvinkin lähellä lähteä salailun tielle, kun tiesin puolisoni raivostuvan tietyistä asioista, mutta joku herätti ja kerroin hänelle aivan totuuden mukaan asiat ja päätin, että meillä ei valahdella tai jätetä kertomatta tärkeitä asioita, olivatpa ne millaisia tahansa.

Eipä ole pihdattu, enkä usko koko pihtaamiseen.
Lääke on yksinkertainen, arvosta kumppaniasi, keskustele ja enne muuta kuuntele, varmasti ei ole pihtaamista kun luottamus pelaa.

Minulla sama tilanne naiseni kanssa. Emme vaan enää sovi seksuaalisesti toisillemme. Minä haluan todella paljon useammin ja monipuolisempaa seksiä kuin naiseni. Minusta tämä tuntuu jonkinsortin petokselta ja suhteen laiminlyönniltäkin kun torjutaan puoliso tostavaan.. Tiedän todella miltä sinusta tuntuu. Miksi me sitten jatketaan? Sitä ei oikein muuten osaa perustella kuin että vielä kuitenkin rakastaa ja haluaa toista ja "odottaa" että se toinenkin heräisi eloon myös seksuaalisesti. Kuitenki meillä oli hyvä seksielämä noin 7 vuotta mutta nyt kaksi vuotta on ollut minulle raskaita. En tulle olevani haluttu. Meillä on kaksi lasta, joten ei tästä ihan noin vaan voi lähteäkkään. Itsetyydytys on minulle arkipäivää, en halua omasta seksuaalisuudesta luopuakkaan. Entä sinä, kärvisteletkö vaan vai? En usko että jos miehesi ei alunperinkään ollut seksistä niin kiinnostunut niin ei hän siitä enää "herääkkään"! Minulla on tavallaan eri tilanne kun oltiin naiseni kanssa samoilla linjoilla seksin kanssa. Tämä tuntuu varmaan vielä pahemmalta kun puoliso on muuttunut vähemmän halukkaaksi.. Minkä ikäsiä ootte, me noin 30v.

Suhteessanne ei siis "kysyntä ja tarjonta" kohtaa... Ilmeisesti seksiä ei alun alkaenkaan ole ollut kovin usein..?

Vajaa kolme vuotta parisuhdetta takana ja olet kypsä vähään seksiin - miksi ylipäätään olet yhdessä tämän miehen kanssa? Sinä haluat enemmän, hän paljon vähemmän - ja vähemmän haluavahan se sitten määrittää "oikean" seksin määrän parisuhteessa. Oletko tullut ajatelleeksi, ettei tilanne ole kenekään "vika" - ei miehesikään? Hänellä ei ole kovin korkea libido, hän ei ole kaiketi koskaan ollut kovin seksuaalinen ihminen? Sinä vastaavasti olet eri maata. Ei miehesi ole sellainen kuin on vain sinua loukatakseen! Vastaavasti on miehiä, jotka ovat valmiita peiton heilutukseen about jatkuvasti - no, heidäthän moni matalan libidon omaava nainen tuomitsee heti ties minkälaiseksi "seksiriippuvaiseksi", vaikka siinäkin on kyse henkilökohtaisesta ominaisuudesta.

Miksi ihmeessä ihmiset alkavat parisuhteeseen sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ei mieltymykset kohtaa? Ajatellaan, että jos tämä tästä, kun toinen on muuten "hyvä nainen" tai "kunnollinen mies", mutta hyvänen aika: jos kipinä seksiin jo alun alkaen on olematon, miten se siitä voisi suhteen arkistumisen myötä parantua?

Katselin tänään kalenterista että seksiä on viimeksi ollut 5vk sitten. Olemme olleet nyt 6kk yhdessä. Alussa sitä oli kuusikin kertaa päivässä. Sitten 3 ja sitten kaksi. Viikon verran ehkä yksi kerta viikossa ja nyt viimeisen 3kk aikana 5 kertaa koko aikana. Miestä ei kiinnosta. Ottaa vieläpä unilääkettä että ei varmasti pysty suoriutumaan. Meillä on sitten seksielämä sitä että halitaan ja vaihdetaan muutama pusu. Mies kyllä runkkaa päivittäin. Joskus montakin kertaa. Minä en vain kiinnosta. On sitä täälläkin huijattu olo. Joka ikinen päivä puunata itsensä isku kuntoon ja sit ei mitään. Kyljen kääntö ja hyvää yötä rakas. Siinä se.

En minä oleta mitään. Näkee sen sitten kun seurustelee että kuinka useinnainen haluaa. Minusta 3 kertaa viikko on riittävä ja naiseni on sanonut että haluaisi useammin. Joskus kyll pantiin joka päivä mutta tasainen 3 kertaa viikko on sovittu juttu, siitä tietää että saa eikä tarvitse kuukausia olla ilman.

Ensinnäkin, hoida se masennus pois.

Toiseksi, niinkuin joku kirjoittaja tuossa sanoikin, syy seksittömyyteen löytyy lähes aina jostain muualta kuin sängystä, eli puolisoiden keskinäisistä suhteista, töistä/työttömyydestä, jne.

En edes tajua, millainen ihminen muka EI pysty elämään ilman seksiä??? Siis MIKÄ siinä niin kiehtoo, että siitä tehdään parisuhteissa perustavanlaatuinen ongelma, jos sitä ei muka tehdä usein/lainkaan? Menepä jättämään toinen siksi, ettei se HALANNUT tarpeeksi usein, niin sinua pidetään pikkumaisena ääliönä. Mutta jätäpä toinen siksi, ettei se nainut tarpeeksi usein, niin oletkin tosi sankari, kun sellaisesta hankkiuduit eroon. Siis mitäh?

Ihmiset pitää eri asioita tärkeinä. Siitähän aloituksessa kai kyse.

Kerroit ettei miehelläsi ole omien puheidensa mukaan aiemmissa suhteissa ollut ns.vipinää seksin suhteen. Se voi vaikuttaa kovastikin nykytilanteeseen. Miehen seksuaalisuus on voinut kärsiä todellakin kolauksen ja hän on tottunut seksittömyyteen. Osa miehistäkin omaa alhaisen libidon ja sille ei juuri mahda mitään. Mutta monesti myös on näitä "traumoja", jotka ovat syyllisiä vähäiseen seksiin. :(
Minun miehelläni oli ollut pitkä parisuhde ennen nykyistä avioliittoamme. Siinä oli exä onnistunut lannistamaan toisen vähättelyillään ja "se" oli kuulemma hyödyttömän pieni vehje! Nojust.. vuosi meni minulla vakuutella ettei "sen koossa" ollut yhtään mitään vikaa, päinvastoin mies on keskivertoa kookkaampi tapaus todellisuudessa. En sitten tiedä millaisia mahtimeloja jotkut tarvitsee mutta yli 15cm on mielestäni oikein toimiva kapine. ;)
Aina ne sanat eivät vaan toimi, jos toinen on vaitelias aiheesta keskustelemaan. Siinä tarvitsee silloin tekoja.
Ensin muistutat itseäsi ettei juuri Sinussa ole mitään vikaa! Aloita hellyydellä. Toki se puutteessa ollessa on vaikeeta, tiedän mutta ehkä kärsivällisyys myös kohdallasi lopulta palkitaan. Lopussa se "kiitos seisoo" :D Naisena osannet tsempata miehesi seksuaalista egoa. Joskus pikaseksiin houkuttelu on paikallaan. Pääasia, että saat miehesi tuntemaan mielihyvää seksistä välillänne ja ymmärtämään hänen kokonsa olevan oikein riittävä. Voit vaikka hiukan liioitellakin.. hih.
Toivottavasti teilläkin olisi vain kyse siitä, että mies on aiemmissa suhteissaan menettänyt "miehisyytensä". Sen voi palauttaa :)

Jos minulla olisi mies, joka "koko ajan" painostaisi seksiin, jättäisin sellaisen miehen saman tien, tuntematta yhtään huonoa omatuntoa siitä, etten suostunut hänen kanssaan sänkyyn "tarpeeksi usein" tjsp. Tämä siksi, että kyllä sillä haluamattomallakin osapuolella on ihan täysi oikeus olla haluamatta. Jos ei seksi kiinnosta, se ei ole mikään vika tai syy olla vihattuna. Aina jaksetaan valittaa siitä, että "epäreilua pitää toista puutteessa! Oot hirvee ämmä (tai äijä) ellet anna toiselle!!" mutta mitä ihmettä, miksi se haluaja olisi automaattisesti se, joka kärsii vääryyttä kun ei saa? Kyllä se haluamatonkin kärsii vääryyttä, jos siltä koko ajan vaaditaan jotain, mitä se ei halua.

Seksi ei ole parisuhteen perusta, eikä automaticly KUULU suhteeseen. Monet suhteet toimivat, vaikka niissä on jo hiivuttu seksin osalla täysin.

Aloittajan kannalta tietty ikävä tilanne, kun hän haluaisi hässiä sydämensä kyllyydestä. Epäreilua häntä kohtaan, ettei hän voi toteuttaa itseään, mutta epäreilua myös sitä miestä kohtaan, ettei hän taas voi olla rauhassa hässimättä, kun ei miellytä.

Parasta ehkäpä etsiä suhde, jossa halut kohtaavat?

Aika usein ihmiset luulevat, että toista kiinnostaa seksi vähemmän. Monesti vikaa vain on suhteessa. Haluja voi olla, mutta suhde ei toimi. Pelkkä seksin mankuminen ei auta. Ehkä ette vain osaa kommunikoida oikein.

Menot ja jutut pitää suunnitella siten että jää aikaa seksille. Seksi kuitenkin aika tärkeä asia suhteessa. Työn ei pidä olla este seksin harrastamiselle. Kumppani pitää ottaa huomioon, huono kuntokin vaikuttaa että ei jaksa joten sitten pitää alkaa salilla käymään jos ei jaksa panna. Ei meillä vaan ole pihtareita talossa.

Nainen pihtaa, mies ei pysty. Noinhan se on todellisuudessa.