Kertokaa viisaat ihmiset, mikä antaa sykemittarin singnaalin ranteessa olevaan kellonnäköiseen mittariin. Onko tutkittu sykemittarin turvallisuutta?
Ennen sykemittarin hankintaa juoksin kovaa, mutta nyt kun seuraan sykemittarin sykkeitä, pitää madella. Nyt tuntuun sydämen kohdalla omituisia tuntemuksia, joita ei ollut ennen. Taitaa olla aikamoista humpuukia koko sykemittari.
Ennen sykemittarin hankintaa juoksin kovaa, mutta nyt kun seuraan sykemittarin sykkeitä, pitää madella. Nyt tuntuun sydämen kohdalla omituisia tuntemuksia, joita ei ollut ennen. Taitaa olla aikamoista humpuukia koko sykemittari.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sykemittareiden signaali siirretään mittausvyöstä radiotaajuisten signaalin avulla vastaanottimeen samalla periaatteella kuin esim. matkapuhelinverkoissa. Käytettävää taajuutta en tosin tiedä. Kännykän kohdalla moisesta turvallisuusriskistä voidaan _ehkä_ puhua, mutta että sykemittarin. Nykyään käytössä olevan GSM-verkon solun maksimihalkaisija on noin 35 km. Tämä tarkoittaa että GSM-puhelimen lähettimen on kyettävä lähettämään signaali noin 17,5 km:n päähän. GSM-puhelimien lähetystehot ovat siis MONInkertaiset verrattuna sykemittarin lähetystehoihin, joissa kantama on max muutama metri.
Jos sydämen kohdalla on omituisia tuntemuksia niin kehottaisin ehkä menemään lääkärin juttusille. Ja eihän sitä sykemittaria ole pakko käyttää. Lisäksi vielä toteaisin, että voihan sykemittarinkin kanssa juosta kovaa, mutta kannattaa vaihdella lenkkien nopeuksia välillä.
Kiitos. Kummalliselta vain tuntuu, että oireet alkoivat miltei heti sen jälkeen, kun olin käyttänyt muutamia kertoja sykemittaria ja kaiken lisäksi hidastanut vauhtia. Ehkä on sitten vain sattumaa ja oireet ovat muista syistä johtuvia. Menen maanantaina lääkäriin.
Kanattaisi varmasti kokeilla juosta välillä ilman sykemittaria. Sykemittari kyllä puristaa rintaa jonkin verran ja voi olla, että tähän pitää totutella.
Lähetinvyön ja rannekkeen välisen radioliikenteen sijasta minua kiinnostaisi enemmän, miten lähetinvyö mittaa sykkeen. Vyössähän ovat ne elektrodit (tms) ja onko niillä mahdollisesti jotain vaikutuksia. Sydämessähän on jännitettä ja jännite-eroja, asiantuntijat tietänevät asiasta enemmän.
Olen hieman toista mieltä tuon radiotaajuuden käytöstä. Nimittäin radiotaajuudet olivat sykemittarin kehitysvaiheessa 80-luvun alussa luvanvaraista tavaraa, joten niiden käyttö olisi edellyttänyt jokaiselle mittarille omaa lupaansa. Polar keksi jonkin tiedonsiirtomenetelmän (magnetismiin perustuva?), joka ei tarvitse lupia, juuri tuolle 2 metrin etäisyydelle ja patentoi sen vahvasti. Muutenhan kaikki mahdolliset tahot olisivat tunkeneet markkinoille. Juuri tähän tiedonsiirtoideaan perustuu Polarin valta-asema.
Joka tapauksessa sykemittari on käsittääkseni hyväksytty tutkimuskäyttöön riittävän luotettavaksi ja tarkakasi mittavälineeksi. ja taitaapa sillä olla turvallisuuden puolelta sairaalalaitteiden status.
Sydänlihashan supistuu sähköisen impulssin levitessä sinussolmukkeesta eteenpäin. Tämä impulssi leviää, heikkona tosin, myös ihon pinnalle kuten kaikki lihassupistussignaalit. Nuo vyön elektrodit nappaavat tuon heikon signaalin. Aivan samaan perustuvat nuo sydänvalvontalaitteen eli EKG:t. Ihmiseen päin ei siis johdeta sähköä, vaan ihmisen tuottamaa sähköä mitataan noin karrikoidusti.
Alkuperäiseen kysymykseen voisi hakea täsmennystä vielä siitä, muuttuuko sykemittarissa sykeluku noiden tuntemusten aikana. Yksi mahdollisuus noille tuntemuksille on kohtalaisen yleinen sydämen rytmihäiriö, joka ilmenee matalilla kuormitustehoilla ja poistuu, kun tehoa lisätään. Rytmihäiriössä sykemittarin sykelukema lukkiutuu ja sydämenlyöntiä indikoiva merkki saattaa vilkkua epäsäännöllisesti. Yleensä tuollaiset ovat vaarattomia, mutta parastahan se olisi varmistaa.
En nyt tähän hätään keksi infrapunan lisäksi oikein muita langattomia tiedonsiirtomenetelmiä radiotaajuisen signaalin lisäksi.Infrapuna ei tässä tapauksessa käy koska se vaatii "näköyhteyden". Ehkä tuo radiotaajuinen on tässä väärä sana, mutta jonkinlainen sähkömagneettinen säteily joka tapauksessa on kyseessä. Myös jokin "magnetismiin perustuva" on siis smg-säteilyä. Käytetty taajuus vain pitäisi saada tietoon niin voidaan sanoa onko kyseessä radiotaajuinen vai jonkin muun taajuusalueen signaali.
On olemassa joitakin suppeita radiotaajuuskaistoja, joita voidaan käyttää pienitehoisten laitteiden kanssa ilman erityistä lupaa. Esim. Bluetoothin käyttämä 2,4 GHz on tällainen vapaa kaista.
No sattumalta löytyikin sivu josta selvisi jonkin sykepannan taajuus.
http://www.kuh.fi/~nef-web/tiihonen/elmo.htm
Käytetty taajus on siis ainakin tässä tapauksessa 5 kHz eli ELF (Extremely Low Frequency 300—3000 Hz) -taajuusalueella.
Lisäisin vielä että noita mittareita ja eri valmistajia on nykyään kyllä melkoisesti markkinoilla. Ja jos Polarilla on jokin oma tekniikka niin muilla on varmasti käytössä omansa.
Tuo nykyisten valmistajien runsaus perustunee siihen, että Polarin alkuperäinen patentti umpeutui ja samaa tekniikka pääsivät muut hyödyntämään.
En itse ole tuolla signaalipuolella asiantuntija, vaan antamani kommentit signaalista ovat tuolta urbaanilegendaosastolta. Säynäjäkangas ainakin ideallaan rikastui