Pahin ongelmasi?

Sinkkuus tuottaa minule mielenterveysongelman, joka esiintyy masennuksena ajoittain.
Osin sinkkuus on omaa syytäni, mutta huonojen kokemusten perusteella en vielä ole valmis sitoutumaan...

1. Mielenterveysongelmat
2. Mielenterveysongelmista johtuva elämän ja sosiaalisten piirien kapeutuminen
3. Naisen puute.

Tekisi kyllä mieli laittaa tuo naisen puute ykköseksi mutta se johtuu juuri mielenterveysongelmista joten mielenterveysongelmat ovat suurin ongelmani. Olen kyllä tehnyt töitä sen eteen että voittaisin ongelmani mutta se ei tunnu riittävän.

1. Keuhkoputken tulehdus pari katkennutta kylkiluuta
2. kahvista kohonnut alapaine (89)
3. yleinen vitutus.


(Naurua)

1. naisen puute
2. korkean koulutuksen/hyvin palkatun työn puute
3. kavereiden puute
4. tylsä hiljainen luonne/huonohkot sosiaaliset taidot/jännitän helposti sosiaalisia tilanteita

Tällä hetkellä fyysinen terveys on ongelma numero uno.

-krooninen väsymys ja heikotus. Nukun 14 tuntia päivässä.
-krooninen ylähengitystietulehdus tms. mikä lie.

Syyt epäselvät. Keuhkot on kuvattu.

Ajatus siitä, että minulla olisi ongelmia.

Suurin ongelma on mun huono sietokyky ympärillä olevien ihmisten typeryydelle. Idiootteja riittää ja ahdistaa, että niiden taso määrittelee sen, kuinka kaikki muutkin täällä voi, mikä menee läpi ja mikä on mahdollista. Joutuu aina kulkemaan jarrut ns päällä, kun muut ovat liian hitaita ymmärtämään alkeellisiakaan asioita ja kaiken pitää tapahtua "demkoraattisessa hengessä" junttien kapasiteetin rajoissa.

Rahapula on se ongelma, joka päällimmäisenä jäytää mieltä.

Raha ei riitä vaikka painan töitä kuin sokea orja. Viimeksi tänään sovin uuden maksusuunnitelman verottajan kanssa.

Ennestään on jo kaksi maksusuunnitelmaa hoidettavana.

Toisena mutta oikeastaan suurempana ongelmana on terveys. Se vain tuntuu pienemmältä koska minun on helppo hoitaa sairauttani lääkkeiden ja yksinkertaisen ruokavalion avulla.

Sinkkuus ei ole vaivannut minua millään tavalla.

Sinkkuus on ainoa ongelmani ja se että en pääse edes treffeille. Olen ihan terve ja hyvinvoiva muuten. Käyn salilla kuntoilemassa joten ihan hyvä kuntokin on. Yksinäisyys tietenkin masentaa välillä ja siksi häröilenkin täällä palstalla kun en voi puhua ihmisten tai naisten kanssa livenä. Voi olla että 10 vuoden päästä olen jossain hullujen huoneella jos ei sosiaalinen elämäni parane.

Minulla ei ole isompia ongelmia koska kykenen ongelman ratkaisuun.
Tosin ehkä yksi ongelma on ,et mistä löytää hyvä nainen.

Olen sinkku.
Mulla on aikaa.
Nautin elämästä.
Olen vastoin kaikkia perusolettamuksia vapaalla jalalla.
Minulla ei ole velkaa.

Ja En pyöritä mielessäni montaa ongelmaa kerrallaan.
Kaikki tämä siksi ettei turhaan kuormitu.

Elän tämän päivän.
Se on vielä tuore.

:)

Uniongelmat - unettomuus, unihalvaukset, painajaiset.
Antaisin lähes mitä tahansa, jos saisin yhden kokonaisen yön unta.

Sinkkuus ei ole minulle varsinaisesti ongelma -- lähinnä se pelko, että tämä pitkittyy loppuelämän pituiseksi, ja että asia jossain vaiheessa alkaa harmittaa enemmän kuin se nyt harmittaa.

Sinkkuuteni johtuu varmaan seuraavista ongelmista:

1. Lihavuus, ja ulkonäkö yleensäkin.
2. Huono supliikki, eli "kepeän keskustelutaidon puute". Osaan yleensä rupatella tuttujen kanssa, ja he ovat jo vakaasti kaverisektorilla ja/tai laittaneet minut kaverisektorille.
3. En tapaa kovin usein sinkkutyttöjä: jokseenkin kaikki tuntemani naiset ovat vakaissa parisuhteissa. Näihin lasketaan myös toisen asteen tutut eli myös kavereideni (työ- ja vapaa-ajan) tutut.

Pahin ongelmani taitaa olla, että ostan niin paljon vaatteita, jalkineita ja laukkuja, en tiedä pian mihin niitä saisin tungettua. En tahdo aina löytää etsimääni, kun kaapissa on niin paljon. En halua kuitenkaan luopua niistä, teen suursiivouksen pari kertaa vuodessa, silloin vien Punaiselle ristille muutaman kassillisen vaatteita lähinnä. Mottona minulla on, että kaikki tavarat pitävät mahtua komeroihin, haluan, että taloni on edustavassa kunnossa aina.

No mulla ei oikeastaan isommin ole ongelmia, tai en ainakaan koe niin.
Aikaa ja rahaa saisi olla enemmän tietty :)
Opiskelen, joten rahaa ei liikoja ole, mutta yksin pärjää ihan kohtuullisesti vähemmälläkin.
Aikaa saisi joskus olla enemmän, tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit. Mutta se on ihan itseaiheutettua ja johtuu yleensä puhtaasti iloisista asioista. Eli ei voi valittaa.
Olen terve henkisesti ja fyysisesti.
Kunto on kohonnut ja paino pikkasen pudonnut, näytän mielestäni ihan kivalta.
Tuntuu, että saavutan elämässäni tällä hetkellä hyviä asioita ja keväälle on suunnitteilla, jotain mitä odotan innolla.
Olen sinkku, mutta se ei häiritse. Ja ihan kivasti on silläkin rintamalla liikehdintää :)

kyllä ongelmia on 1 rahaa saisi olla aikalailla enemmän 2 liikaa ruista ranteissa 3 älliä löytyy päästä 4 komea kuin mikä mutta pahin ongelma on 5 olen naisille taivaan lahja eli naiset hulluina minuun mutta olen yhden naisen mies

Vaikea kysymys. Voisin listata kymmenittäin osaongelmia, mutta en tahtoisi tehdä niin: uskon, että ne osaongelmat voisi mahduttaa jonkin kattokäsitteenkin alle. En vain pääse oikein käsiksi siihen kattokäsitteeseen.

Olen viime viikkoina puhunut naisesta, jonka kanssa olen keskustellut paljon. Olen kertonut hänelle kaikki ne asiat, joiden vuoksi koen olevani kelpaamaton mihinkään, mutta – ihme kyllä – hän on edelleen minusta kiinnostunut.

Se ei kuitenkaan helpota oloani. Kun ajattelen elämääni ja vertaan sitä hänen elämäänsä, hänellä on kaikki palaset paikoillaan eri osa-alueilla. Minulla ei ole mitään millään elämänalueella. Pärjään itseni kanssa, kun en sekaannuta tähän sisällöttömään ankeuteen ja epäelämään ketään muuta, mutta mitä muuta kuin puutteitani ja ongelmiani voisin tuoda mukanani sellaiselle ihmiselle, jolla on jo kaikkea?

Enkä edes osaisi seurustella. Hän on toivonut, etten olisi niin passiivinen ja etäinen. En haluaisi olla, mutta minusta tuntuu, että muutun liian helposti toiseksi ääripääksi eli rasittavaksi takertujaksi, ellen pidä itseäni kurissa.

Luulen ettei minusta enää saisi ehjää, vaikka elämäni olisi pintapuolisilta puitteiltaan kunnossa (eli olisi toimeentulo, voisi asua itsenäisesti ja tavata ihmisiä jne.).

Liika pohtiminen. Mietin niin monesti koko tätä elämän tarkoitusta. Mikä järki olla täällä se 100v. max. ja oikeastaan koko elämä on pelkkää menettämisen pelkoa esim. rahan, terveyden, puolison yms.

No ainakin työttömyys tuntuu isoimmalta. Ei sillä etteikö tässä säästöjä olisi sen verran että pärjää ihan hyvin, mutta jotenkin se vaan ahistaa.

Sinkkuus on toki toinen rassaava juttu, mutta jää kuitenkin kakkossijalle, sillä se on ainakin osittain tuosta työttömyydestä johtuvaa. Työssäkäyvät miehet tuntuvat kaikkoavan kun kuulevat elämäntilanteestani, ja työttömät miehet taas vaikuttavat olevan ihan täyspummeja, mikä taas itseäni vieroksuttaa.

Rahaa!!! työ hakemukset ei tepsi, ja ne vei aikaa nyt olen alkanut mietti yritystä olen paljon ostanut kirjoja aiheesta. Pitäis jotenkin päästä kunnon työ rytmiin ja sitten jotenki n onnistua

Olen miettinyt etttä sitten kun on rahaa, ostan hienot herra vaatteet, nyt näytän lähinnä mielen vikaiselta.

Jos vielä enemmän rahaa. muutan johonkin pois tästä, minusta tuntuu et mua stalkataan hieman,. Jotenkin kuitenkin negatiivisen tuntuinen paikka. Ehkä kun olen kaupasta hakenut juttuja niin olen kiinnittäny paikallisen baari tyhjän toimittajien huomion.

Näin epä karismaatiselle miehelle huonosti pukeutuminen on pidemmän päälle hengen vaarallista---> HELPPO UHRI

Jos iso kasa rahaa, niin muutan RUOTSIIN. Siellä varmaan paremmat bisnesmahdollisuudet ja töitä ja nainen löytyy sormia näpsäyttämällä. Olen myös miettinyt että opettelen SAksaa ja espanjaa tai portukalia. Sillä OLen miettinyt että ruotsi ei ole lopullinen turva satama,

Olen kuunnellut maailman radioita internetistä ja, ja kuulut että latinalaisessa Amerikassa on kultainen kaupunki, jossa paljon rikkauksia

Sipsit on kohta lopussa ja haluaisin nousta sängyltä hakeakseni jääkaapista oluen, mutta ei taida maksaa vaivaa.

Täytyypi sanoa, että itselläni on samat ongelmat ja vieläpä samassa järjestyksessä. Noiden jälkeen tulee ongelmat, jotka liittyvät äitiini, hänen hyvinvointiinsa. Tai oikeastaan äidin ongelmat tulevat ensin ja sitten nuo omat ongelmani. Ongelma numero yksi koostuu vielä useasta "aliongelmasta".

Noista tulee yhteensä vähintään viisi ongelmaa. Jos terveysongelmiin lasketaan mukaan kaikki fyysiset ongelmat, huono kunto ja ylipaino, niin saadaan yhteensä kahdeksan ongelmaa. Noiden jälkeen tulee ongelmat asumisen suhteen: liian iso asunto mutta liikaa tavaraa, vaikeus luopua tavaroista, tuhat ja yksi hoidettavaa asiaa, jotka ovat jääneet tekemättä vuosien tai jopa vuosikymmenien ajalta.
Karkeasti arvioiden hiukan yli kymmenen ongelmaa. Sinkkuus ei muiden ongelmien rinnalla edes tunnu ongelmalta ja se ei oikeastaan edes tunnu miltään, koska se on menettänyt merkityksensä.

ATMilaisuus on kuin lahko, johon kuuluu pakosta ja vastentahtoisesti.

Eihän mulla ole kuin ongelmia. Työttömyys, huono itsetunto, ujous, rumuus, naispelko, köyhyys jne. Top3 olisi varmaan.

1. Naispelko
2. Rumuus
3. Sairaalloinen ujous

Sinkkuus ei sinällään ole ongelma, mutta se vähän vituttaa kun tietää sen sinkkuuden olevan pysyvää.

Juuri nyt on aika ongelmaton olo. No, joululahjahankintoihin ja muihin jouluvalmisteluihin pitäisi löytää aikaa.

Ongelmat ja niiden kokemisen suuruus on asennekysymys. Sopeutuvaisuus, "aikansa kutakin-" ja positiivinen asenne auttavat vaivaan kuin vaivaan ;)

Meikäläisen mielenterveys on rakentunut itsestään positiivisen ajattelun pohjalle, enkä ole koskaan ollut masentunut, ehkä alakuloisuutta joskus ja näin hämärän aikoihin ja senkin sietää, koska tietää syyn siihen. Joskus on ihan kivakin olla alakuloinen, kaihomielinen ;)

Monet tykkäävät ryvetä surkeudessaan ja negaavat kaikkea, joillekkin siitä tulee hyvä olo ;(

penis suurin ongelma.

En ole koskaan seurustellut eikä kauhean kauaa kun tulee täyteen 30v.
Paljon olen yksin elänyt joka minusta tuntuu hyvälle mutta toisaalta ei. Ei minusta tarvitse seurustella siksi vaikka muut seurustelevat, kaatuu ne suhteet kuitenkin siihen kun seurustelun ilosta seurustelee. Ja jos haluaa näyttää jotakin sillä asialla olkoon niin mutta jännitän niin paljon naisia jos ollaan sillä asialla (ei pelkän seksin).

Kun naiseni tulee vastaan jännittäviä aikoja luvassa :)

1. terveysongelmat
2. läheisen päihdeongelma
3. nykymaailma

Ikisinkkuus on lähes aina oire muista ongelmista. Itsellä on aina ollut ulkonäkö- ja itsetuntohaasteita. Töitä on tullut tehtyä näiden eteen mutta mitään ratkaisevaa edistystä ei ole tapahtunut. Koen että minun kohdalla ei ole tarkoitus pariutua tai olla ylipäätänsä naisten kanssa tekemisissä.

Nyt yli kolmekymppisenä tunnen vieraantuneeni ns. tavallisten ihmisten elämästä. Työurani on edennyt hyvin mutta töiden ulkopuolella minulla ei ole elämää. On hyvin vaikea samaistua useimpiin ikäisiini, yllättävän monella kun on tässä iässä jo vaimo ja pari lasta.

1. Lyhyys ja ihonväri
2. Mt-ongelmat
3. Kouluttamattomuus

Totta helvetissä se sinkkuus vaivaa ja nyt on iskenyt impotenssi sekä seksuaalinen haluttomuus jo alle kolmekymppisenä. Tuntuu että joku on pahasti vialla kropassa vaikka kai se johtuu viinasta ja siitä että naisia ei kiinnosta mun olemassaolo paskaakaan, päinvastoin ne tappaisivat mut jos saisivat tehdä sen luvallisesti.