Miten näemme kohteet kunnolla, jos valo siroaa jokaisesta ilmamolekyylistä matkallaan? Tietysti näköaistimus heikkenee valon vähentyessä sironnan vuoksi. Siroaako valoa sitten myös molekyyleistä suoraan alkuperäiseen menosuuntaankin?
Sironta
Valoavain
12282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siten, että näemme vain sen valon, joka ei sironnut matkalla.
Kyllä siroaa takaisinpäin myös, jokainen kynttilän sytyttänyt tietää sen.
Kyllä, joka ikiseen suuntaan, myös alkuperäiseen, mutta todennäköisyysdellä.
Kun esimerkiksi taivaan sinisyys perustellaan sinisen valon voimakkaammalla sironnalla suhteessa punaiseen, tarkoitetaanko että valkoisen valon kohdatessa hiukkanen sininen valo siroaa pois alkuperäiseltä suunnalta tehokkaammin kuin punainen vai että punainen valo siroaa harvemmin? Tapahtuuko eri värienvälillä interferenssiä esimerkiksi kumoavaa? Vai eikö?
Kiitos jo edellisistä!
Taivaan valo johtuu ensikädessä siitä, että Auringon valo tulee ilmakehään eri kulmissa, riippuen vuorokauden ajasta. Illalla valo joutuu kulkemaan pidemmän matkan ilmakehässä (ja siten valo yhä useammin ja useammin siroaa) ja jäljelle jääneen valon aivomme kokevat "punertavana". Samanlainen vastaus ns. "päivän sineen". Ehkä on aika alkaa kirjoittaa runoja täällä.
Eli onko näiin,että valkoisesta valosta punainen osa ei siroa niin herkästi ilmamolekyylistä, vaan jatkaa matkaansa kuin sininen vai siroaako punainen vaalto luontevammin suuntaan johon säde oli matkalla?
Auringosta tuleva valkoinen valo siroaa ilmakehässä olevista molekyyleistä, jotka ovat paljon pienempiä kuin näkyvän valon aallonpituus. Tällöin sirontatehokkuus on kääntäen verrannollinen aallonpituuden neliöön (ns. Rayleigh sironta). Eli punainen valo (pidempi aallonpituus) siroaa heikemmin kuin sininen (lyhyt aallonpituus).
Rayleigh-sironnan sirontakuvio on riippumaton aallonpitudesta (Oletuksena sirottajan pitää olla pieni). Eteenpäin ja taaksepäin siroaa yhtä paljon (maksimi) ja 90 asteen kulmaan säteen kulkusuuntaan nähden vähiten. Sivulle sironnut valo on myös voimakkaasti polarisoitunutta.
Lisäksi kun sirottajan koko kasvaa lähellä aallonpituutta niin tilanne monimutkaistuu...
Mitä se valon sironta oikein on.
Niin tarkoittaako valon eri aallonpituuksien voimakkaampi sironta, että sironta tietyillä aallonpituuksilla on yleisempää vai että jotkut aallonpituudet sirovat ylesimmin jyrkemmissä kulmissa???
En ymmärtänyt kysymystä.
Lähellä reunaa, lähellä mitä tahansa kiinteää materiaa on ilman tiheys suurempaa kuin kauempana reunasta, jolloin optisesti tiheämpi ilma taittaa linssin lailla valoa voimakkaammin.
En vieläkään tajunnut. Miksi asia ei mene tavallisilla kaavoilla?