Mitkä ovat mielestänne yleisimpiä kielenkäytön virheitä nykypäivän
kirjoitetussa ja puhutussa Suomen kielessä ?
kirjoitetussa ja puhutussa Suomen kielessä ?
Yleisimmät kielioppivirheet ?
Pekka 70
781888
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Lue vastaus kysymyksestäsi.
Siinä oli kaksi hyvää ehdotusta, molemmat yleisiä.
Kaksoispisteen jälkeen iso kirjain, kun seuraa vain yksi virke.
Ei tuo ole virhe.
Aloittajalle: yhdyssanavirheet ja possessiivisuffiksien puuttuminen taitavat olla ne, joita useimmiten huomaa.
Mistä lähtien ei ole ollut virhe, kun kaksoispisteen jälkeen laittaa ison kirjaimen? Itse onneksi kirjoitit oikein.
Ainakaan 1970-luvun lopusta ei ole ollut virhe laittaa isoa kirjainta kaksoispisteen jälkeen. Silloinen lukion äidinkielenopettaja nimenomaisesti sanoi, että vaikka sinne ei yleensä olekaan tapana panna isoa kirjainta, niin se ei myöskään ole virhe, koska kaksoispiste on oikeastaan piste sekin.
Se jäi kai mieleen juuri siksi, etten ollut itsekään tottunut moiseen.
Alla lainaus Kotukselta. Kyllä kaksoispisteen jälkeen tulee pieni kirjain, kun viitataan vain yhteen virkkeeseen.
===
Iso vai pieni alkukirjain kaksoispisteen jälkeen?
Selittävä, kaksoispisteen jälkeinen tekstikokonaisuus aloitetaan isolla alkukirjaimella, mikäli selittäviä virkkeitä on enemmän kuin yksi.
-> Interrail-matkaa kannattaa alkaa suunnitella ajoissa: Mikä olisi sopiva matkareitti? Kunnon jalkineet kannattaa hankkia.
Muutoin tekstikokonaisuus aloitetaan pienellä alkukirjaimella.
-> Interrail-matkaa kannattaa alkaa suunnitella ajoissa: mikä olisi sopiva matkareitti?
Johtolauseeseen kaksoispisteen välityksellä liittyvä lainaus aloitetaan isolla alkukirjaimella.
-> Hän sanoi: ”Älä puutu matkasuunnitelmiini!”
Eikö tätä sääntöä enää opeteta kouluissa?
Hyvin yleinen virhe ainakin puhekielessä: Subjekti on monikossa ja verbi yksikössä!
"Pojat juoksee lujaa. Ihmiset on kiireisiä."
Yhdyssanavirheitä näkee paljon.
Urheilukilpailuissa jatkoon pääsee vaikkapa "viisi parasta" !
Tuo viimeinen on jo hifistelyä tavallisen tallaajan kannalta. Varmasti useimpien mielestä oikein sanottu ja käyttäisin itsekin. Yhdyssanavirheet häiritsevät tällaista sivistymätöntäkin.
Urheilusta puheen ollen, suomalaisittain on syntynyt kummallinen tapa hävitä tai voittaa kilpailuja tai muutenkin käyttäytyä juuri suomalaisille tyypillisellä tavalla.
Myös monikkomania on alkanut yleistyä. Kolme poikaa juoksevat lujaa. Tai ryhmä ihmisiä ovat kiireisiä. Ilmeisesti englanti on pääsyy näihin virheisiin.
En tiedä yleisyydestä, mutta minä kummastelen urheiluselostajien "viiden sakki" -kommentteja. Ymmärtääkseni viiden sakkiin voivat kuulua kaikki, jos osanottajia on vähintään viisi. Jos osanottajia on vain neljä, kukaan ei kuulu viiden sakkiin.
Jos kilpailijan sijoitus on kymmenes, hän kuuluu viiden sakkiin, jos sovitaan, että viiden sakin muodostavat vaikkapa sijoille 4, 9, 10, 14 ja 28 sijoittuneet.
Älä pilaile tiedepalstalla.
> Mitkä ovat mielestänne yleisimpiä kielenkäytön virheitä nykypäivän
kirjoitetussa ja puhutussa Suomen kielessä ?
1) ei osata kirjoittaa suomen kieli
2) ei ymmärretä, että Suomessa on muitakin kieliä kuin suomen kieli
Kerroin kiinalaiselle ystävälleni, että suomen kieli on suomi (ja ruotsi).
Jaa näin ?
Vaikka siis virkkeessä puhutaan jonkin valtion kielestä, kirjoitetaan se silloinkin pienellä ?
- Ei noin. "Nykyään Suomen viralliset kielet ovat suomi, ruotsi ja saame."
- Tietysti.
"Britanniassa puhutaan mm. englantia, gaelia ja kymriä. Intian pääkielenä ei ole intia, vaan hindi. Britanniassa asuu paljon enemmän hindiä äidinkielenään puhuvia kuin gaelia ja kymriä puhuvia yhteensä."
Ei vaan kerroin kiinalaiselle ystävälleni, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. On myös hyvä muistaa, että monilla valtioilla, esimerkiksi Amerikan Yhdysvalloilla, ei ole kieliä ollenkaan.
> Vaikka siis virkkeessä puhutaan jonkin valtion kielestä, kirjoitetaan se silloinkin pienellä ?
Jos virke on kirjoitettu, niin silloin ei varmaan puhuta, mutta kyllä kielet kirjoitetaan gemena-alkuisina. Kirjasinkokoa ei tarvitse muuttaa.
Hetkonen. Suomessa ei nykyisen lainsäädännön mukaan ole virallisia kieliä. Perustuslain ja kielilain mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Lisäksi on määritelty saamelaisille rajattu oikeus käyttää omaa kieltään viranomaisissa, mutta saamea ei ole määritelty kansalliskieleksi.
Ja kommenttina noihin muiden pällistelemiin isoihin ja pieniin alkukirjaimiin:
suomenkielessä kirjoitetaan valtioiden nimet isolla (Suomi/Ruotsi) mutta kielten ja kansallisuuksien nimen pienellä (suomi/ruotsi, suomalainen/ruotsalainen). Täytyy myöntää, että virhe tässä on meikäläiselle niitä herkimpiä indikaattoreita kirjoittajan puutteellisesta sivistystasosta.
Tiedoksesi: suomen kieli on lisäksi sanaliitto.
Tämä on varmasti kaikkein useimmin motkotettu "kielivirhe" tällä palstalla.
Kielitoimiston suosituksen mukaan "suomen kieli" on sanaliitto. Sille ei ole muuta perustetta kuin "näin on sovittu".
Toisaalta Kielitoimisto on hyväksynyt esimerkiksi muodon "montaa" vain sillä perusteella, että se on niin yleisesti käytössä. Eikö samoin perustein voitaisi hyväksyä "suomenkieli"?
Mitä tulee "viisi parasta" asiaan, niin kilpailussa voi olla vain yksi paras. Jos osallistujia paremmuusjärjestykseen laitetaan, olisivat he viisi parhainta.
Teen virheitä itsekin. Viestinnässä tärkeintä on kuitenkin viestin ja ajatuksen välittyminen. Muotoa voidaan hioa ja näin tuleekin tehdä. Muotovaatimuksilla ei kuitenkaan pidä yrittää tukahduttaa keskustelua.
Varsinkaan suullisessa viestinnässä niihin muotoihin ei niin paljon voi painoa laittaa, tai tietysti pitäisi.
Nykysuomen sanakirjan mukaan parhain = paras. Viisi parasta = viisi parhainta.
Sanoja paras ja parhain käytetään yleensä hiukan eri yhteyksissä, mutta ne tarkoittavat aivan samaa.
Nosto
Uppia
Nosto
Haastattelijoiden olisi syytä kerrata, miten teititellään. Kovin moni käyttää verbiä monikkomuodossa.
Toinen häiritsevä asia on snobbailu vieraskielisin termein. Monista ilmaisuista on tullut jo arkipäiväisiä, joten aina se ei haittaa, mutta ärsyynnyn siitä, kun TV:ssä esiintyjä on niin itseään täynnä, ettei nahkoihinsa meinaa mahtua ja saa lähes joka lauseeseensa ujutettua sanan tai kaksi englantia.
1. Kuten-sanan käyttäminen kuin-sanan synonyymina. Todella ärsyttävää ja voi johtaa myös väärinkäsityksiin. Oikeasti kuten tarkoittaa NIIN KUIN.
2. Psyyke-sanan taivuttaminen väärin. Jopa psykologian opettajani lukiossa syyllistyi tähän. Ei anna kovin hyvää kuvaa opettajasta, kun ei osaa edes psyykeä taivuttaa.
3. "Olemme suljettu" -teksti kaupan ovessa. Mihin sana KIINNI on kadonnut suomen kielestä?
4. "Hyvät asiakkaat, olkaa hyvä ja lainatkaa kirjanne ajoissa." Ei monikossa voi sanoa olkaa hyvä, se on teitittelyä. Monikossa sanotaan olkaa hyvät.
5. Sisarukset-sanan käyttö, kun puhe on siskoksista. Periaatteessa sisaruksista puhutaan silloin, kun sisarukset eivät ole kaikki samaa sukupuolta keskenään tai kun sukupuolia ei tiedetä. Jos puhutaan kahdesta tai useammasta naisesta jotka ovat siskoja toisilleen, olisi parempi sanoa siskokset.
Ongelmana on, että essiiviä käytetään, vaikka perusmuoto olisi parempi. Myös adessiivia käytetään usein väärin, mistä myydään asunto parvekkeella on kuuluisa esimerkki. Allatiiviakin käytetään usein väärin: kala maistuu kissalle. Oliko kala siis kissanmakuista vai tykkäsikö kissa kalasta? Asiat usein nykyään näyttävät tuntuvan jollekin, vaikka niiden pitäisi tuntua joltakin.
Olen samaa mieltä allatiivista.
Sen sijaan adessiivit "asunto parvekkeella" tai "talo peltikatolla" ja muut vastaavat on helppo ymmärtää lyhennetyksi sanonnaksi, josta "varustettuna" on jätetty pois. Tahallinen väärinymmärrys on mielestäni turhaa niuhotusta.
Essiivin käyttöongelmaa en ymmärtänyt - mihin viittaat?
Lounaismurteissa ainakin Turun seudulla sanotaan mää lihosin menneisyydessä tapahtuneesta lihomisesta, vaikka standardisuomen mukaan oikea muoto olisi lihoin. Hämmästyttävästi tätä isi-imperfektiä on alkanut näkyä myös kirjoitettuna.
Minua on syytelty turkulaisuudesta ja kielioppivirheestä, kun olen sanonut tai kirjoittanut lihosi, vaikka en olekaan turkulainen enkä Turun seudulta, mutta se on huonosti kieltä osaavien omaa hölmöyttä, koska suomessa on myös verbi lihota, jonka imperfekti on lihosin.
lihota74 (taivutus: lihoan, lihosin, lihonnut jne.) tavallisemmin: lihoa.
© 2014 Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy
> suomessa on myös verbi lihota, jonka imperfekti on lihosin.
Onko suomessa myös verbi sanota, jonka imperfekti on sanosin? Ainakin kuulemani mukaan Turun seudulla sanoin on sanosin. Perjaatteessa voisi helposti erehtyä luulemaan, että lihota/lihoa ja sanota/sanoa taipuvat samoin.
Kielitoimiston sanakirjassa samoin kuin Nykysuomen sanakirjassa esitetään sana lihota, joskin lihoa-muoto mainitaan tavallisemmaksi.
"Perjaatteessa" on juuri varsinkin kirjoitetussa kielessä todella häiritsevä sana. Vaikka se ei mikään sana olekaan.
Enpä ole tuollaista sanaa koskaan kirjoitettuna nähnyt.
Puhuttuna sitä taas ei erota oikeasta sanasta "periaatteessa".
Suorittaminen on todellisuudessa melko harvinaista. Jopa presidenttimme käyttää tuota sanaa väärin puheessaan. Urheilukommentattoreiltahan ei nykyään vaadita yleisesti edes tyydyttävää kielen hallintaa.
Myönnän, että tämäkin kirjoitus on kirjoitettu epävarmasti ja virheitä peläten. Suoritus on kuitenkin jokapäiväistä tekstiä mediassamme Kuka uskaltaisi puuttua siihen?
kauan sitten koulussa minulle opetettiin, että johtopäätöksiä tehdään. Nykyään niitä vedetään.
Noh, kunhan ei hypätä niihin... :)
"Orkesteri veti lopuksi marssin"
"Eero Aho veti Hamletin roolin"
"Panna paperit vetämään"
jne.
Kielitoimiston sanakirjassa vetää-verbille esitetään 21 erilaista käyttöä. Myös johtopäätöksen vetäminen on mukana, joskin siinä kohdassa sanotaan: "paremmin: päätellä t. tehdä päätelmä",
Montaa ei ole vielä mainittu. Montaa on siis partitiivi sanasta monta, joka on partitiivi sanasta moni. Kai montaakin pian menettää virhestatuksensa kun se tarpeeksi monta kertaa kirjoitetaan.
Kyllä se on jossain määrin jo menettänyt virhestatuksensa. Esim. lausetta "olen tavannut montaa naista" ei voi muuttaa muotoon "olen tavannut monta naista", koska se ei tarkoita samaa asiaa.
"Montaa" on tietenkin virheellisesti muodostettu mutta niin yleisessä käytössä, että Kielitoimistokin on sen hyväksynyt (http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80).
Miksei lauseen "olen tavannut montaa naista" sijaan voisi sanoa "olen tavannut useaa naista", joka olisi kieliopillisesti virheetön?
Pitkällä tähtäimellä
Kiväärissä on etutähtäin piipun kärjessä ja takatähtäin lukon päällä. Niiden kautta tapahtuu tähtääminen. Tähtäys on pitkä silloin kun maali on kaukana.
Pitkällä tähtäimellä ehkä ammuttaisiin ase lonkalla ja tähtäimet olisivat niin pitkät että ne ulottuisivat silmien tasalle.
Useimmissa kivääreissä on ampumaetäisyyden mukaan säädettävä takatähtäin. Tähtäintä voi sanoa "pitkäksi", kun se on säädettynä pitkälle ampumaetäisyydelle.
Tähtäys on pitkä silloin kun se kestää kauan. "Pitkän tähtäyksen jälkeen hän laukaisi."
Pitkä tähtäys on sellainen jossa tähdätään pitkälle, siis kauas.
Tähtäin ei voi olla pitkä koska se on sama joka tähtäyksessä.
Nyt ollaan sellaisella semantiikan alueella, jossa ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta vaan useita.
Kuten sanoin, pitkä tähtäys on sellainen joka kestää pitkään, kauan. Kun tähdätään kauan, kyseessä on pitkä tähtäys. Jos tähdätään kauas, kyseessä on tähtäys pitkälle.
Tähtäin ei ole sama joka tähtäyksessä, vaan se voidaan säätää eri asentoihin - "pitkäksi" tai "lyhyeksi" ampumaetäisyyden mukaan. Näin minulle opetettiin intissä kauan sitten.
Omalta osaltani lopetan tämän turhan kinastelun tähän.
Tämä "saivartelu" lähti siitä, että nykyään sanotaan usein virheellisesti "pitkällä tähtäimellä" kun tarkoitetaan kauaskantoista näkemystä. Siis tähdätään kauas.
Itseään woe ilimasta niii monella'kin eri tavoilla
mutta siiit hoolimatta me ymmmmmärrrettäääään
Ketä? sanan käyttö , kun tarkoitetaan kuka?
Todella ärsyttävää.
Minusta tämä on nykyisin melko harvinaista - harvinaisempaa kuin joskus 50-luvulla.
Sen sijaan minua häiritsee se, että relatiivipronominit (joka jne.) on korvattu interrogatiivipronomineilla (kuka, mikä jne.), varsinkin silloin kun voi syntyä väärinkäsitys.
Esimerkiksi Moottori-lehdessä 2/2015 Timo Turkula kirjoitti: "Monissa pysty- ja viistoperämalleissa takaluukun alareuna on lähellä massiivista takapuskuria, mikä ajossa kerää lunta ja loskaa puskurin yläpuolelle."
Mikä-relatiivipronomini viittaa normaalisti edellä olevaan lauseeseen, joten tämä pitäisi ymmärtää siten, että takaluukun alareunan ja puskurin keskinäinen läheisyys aiheuttaa lumen ja loskan kertymisen puskurin yläpuolelle. Siitä ei todellakaan ole kyse.
Edelliseen jatkona: miten onkaan kokonaan unohdettu kuka-tyyppiset interrogatiivi-relatiivipronominit kunne, kuhun (= jonne, johon, minne, mihin), kulle, kusta (= jolle, josta, mille, mistä).
Vanhassa raamatunkäännöksessä kuulemma oli lause: "Ei ihminen tiedä kunne menee ja kusta tulee."
Suomen kuvalehdessä 9/15 Jukka Ukkola pakinoi: "Kunne valtion rahat riittävät ja kusta leikataan?"
Mutta löytyypi jollekulle ja jostakusta
Nämähän taas ovat joku-sanan taivutusmuotoja.
Luokanvalvojani ~55 ajastaikaa sitten:
”Kutka ovat järjestäjinä tällä viikolla?”
Muuan ärsyttävimpiä ja pahimmin yleistyneitä typeryyksiä on "viiva" kahden numeron (joskus jopa kahden sanan) välissä. Kirjoitettuna viiva on tottakai asiallinen merkki, mutta ei sitä pitäisi ääneen lukea "viiva":
"Tähän mahtuu kaksi viiva kolme henkilöä." Kuulostaa todella typerältä.
kuMpa oisin mä viisaaNpi. Olen pyöräiliä, käveliä, lukia, soitta'a? Mihin katosisi jii-kirjain!
Yhdys sanat. "Hankalien" kirjainten kuten b, d, ja g käyttäminen oikeassa paikassa. Tässäpä kongreettinen esimerkki, ei ablodeja kiitos. Edellä mainittujen kirjainten ääntäminen oikein tuottaa suurta hankaluutta etenkin kaupallisten radiokanavien toimittajille. Sieltä tulee pet of rousesia ja bet shop poissia.
En ole minkään tason suomen kielen asiantuntija, mutta minua kummastuttaa transitiiviverbien käyttäminen paikassa kuin paikassa. Urheilutoimittajat toteavat varsin usein: "Summeri soittaa." Koskaan he eivät kerro, mitä se soittaa.
Uutis- ja urheilutoimittajat kertovat, että "X stressaa kolmatta yritystä". Omituisimman toteamuksen kuulin tänään televisiossa Nelonen Pro 2:n jääkiekkoselostajalta: "Ottelu käynnistää."
Urheilutoimittajat ovatkin aivan oma kielenkäyttäjien laji. Harvoin edes insinöörit keksivät yhtä kammottavia sanontoja ja lauserakenteita.
Vähimmällä pääsee kun jättää urheilujutut kuuntelematta ja lukematta. Ei se urheilu niin kovin älykästä touhua muutenkaan ole.
Minusta vielä urheilutoimittajien kielenkäyttöä ärsyttävämpää on englannin kieliopin matkiminen suomessa, niin että käyttetään pronomineja artikkelien tavoin. Esimerkiksi jos joku sanoo "se urheilu", niin tulee kyllä hyvin negatiivinen kuva henkilön sivisyksestä ja älyllisestä kyvykkyydestä.
Erehdyt haukkumaan väärää puuta.
Kielitoimiston sanakirja:
se
6. vars. puheessa.
a. viittaamassa jhk yhteisesti t. yleisesti tunnettuun. Tuo on se kuuluisa laulaja. Tapasin tänään sen uuden naapurin. Onko teillä vielä niitä tarjouskäsineitä? Tuo on taas sitä herrojen viisautta.
Se että jokin virhe ja vääryys pannaan sanakirjaan, ei tee siitä yhtään sen hyväksytympää. Pronominien artikkelinomainen käyttö on suomen kielen vastaista, ja suomea osaavat ei eivät moiseen pyhäinhäväistykseen sorru.
Et ole tainnut tutustua Kielitoimiston sanakirjaan. Siellä on esimerkkejä myös se-sanan artikkelinomaisesta käytöstä, mutta esittämäni sitaatti ei kuulu niihin.
Kielitoimiston sanakirjassa mainitaan myös, onko jokin sana tai ilmaus virheellinen tai ei-suositeltava. Tässä tapauksessa sellaista mainintaa ei ole.
Tuon sanakirjan mukaan voidaan esimerkiksi sanoa "alkaa tekemään" ja kirjoittaa "itsestäänselvä" erikseen. Nämä ovat kaikki väärin, ja ne ovat vastenmielisiä rikoksia suomen kieltä kohtaan, olivatpa ne missä "sanakirjassa" tahansa.
" Ei se urheilu niin kovin älykästä touhua muutenkaan ole."
Ei ole kovin älykästä tälle foorumillekaan kirjoittelu, mutta silti jotkut jopa rekisteröityvät.
Rekisteröitymisen hyvä puoli on se, että kukaan muu ei voi esiintyä rekisteröidyllä nimimerkillä.
Ei tämäkään kirjoittelu mitenkään älykästä ole.
Taidan lopettaa kirjoitteluni tähän, kun en keksi mitään uutta.
En lopetakaan, mutta taidanpa rekisteröityä.
"Kun itse kysyy ja itse vastaa, ei tule mitään jälkipuheita." (Vanhan kansan sananlaskuviisaus)
Mitä haittaa siitä on, jos joku esiintyy nimimerkilläni?
Mietipä sitä.
Tietääkseni pitää kirjoittaa suomenkielessä, eikä Suomen kielessä. Olenko väärässä?
Kun on katsellut palstalla riehuvan "Jämsä"-trollin keskustelua omien sivupersooniensa ja nimimerkkiensä kanssa, niin tuossapa edellä nimimerkki "Turha-toivo" näkyy keskustelevan itsensä kanssa jo aika tutun oloisesti. - Jo vuosi sitten...
Tuo sama vähän englantia opiskellut trolli käyttää toki muitakin kuin jämsä-nimimerkkejä. Välillä pelle esiintyy muka "ulkomaalaisena".
Päämääränä on palstan tärveleminen spammauksella, narsistisella viisastelulla ja itsekseen höpisemällä, koska kukaan ei ota kylähullun puheita vakavasti. Sekös trollia harmittaa. Vaihtaisi foorumia.
Kauanpa tuota on jatkunut.
Näkyy vaan jatkuvan nimimerkkejä vaihtamalla.