Suomen oudoin murresana on 'anhiton'. Kaverini käyttää sitä koko ajan, mutta mikään valo ei mulla koskaan syty, vaikka aina kysyn, että mitäs tuo taas olikaan suomeksi. Ei vain mene kaaliin, kun se kuulostaa niin anglosaksiselta tai "anhittomuudelta".
Anhiton?
Anhillinen
71740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nykysuomen sanakirja:
anhiton - puhdas, tyhjä jostakin, olematon, mitätön, tyhjänpäiväinen.
Toki tämän tiedän, kun katson, mutta tuo kummallinen sana ei liimaudu vuosikymmentenkään jälkeen aktiiviseen käyttö- ja ymmärrysvarastoon.
Ilmeisesti muille sana uppoaa puhuttuna tai kirjoitettuna kerralla kuin veitsi voihin.
Hmm, oliko sinun lapsena vaikea oppia lukemaan ja kirjoittamaan? Entä oliko vieraiden kielten oppimisessa vaikeuksia? Oletko mittauttauttanut älykkyysosamääräsi?
Nämä kysymykset johdattanevat sinut ahaa-elämyksen äärelle liittyen kysymykseesi, miksi et pysty omaksumaan sanoja.
> Hmm, oliko sinun lapsena vaikea oppia lukemaan ja kirjoittamaan? Entä oliko vieraiden kielten oppimisessa vaikeuksia? Oletko mittauttauttanut älykkyysosamääräsi?
Hmm, onko lukeminen ja kirjoittaminen yhtä kuin "käyttäminen"? Olen älykkyydeltäni keskinkertainen, tästä on oikein mustaa valkoisella psykologin allekirjoittamana. Minulla on jatkuvasti vaikeuksia muistaa sanoja, sekä kuultuja että luettuja. Juuri nyt yritän muistella erästä uutteruutta, sinnikkyyttä ja ahkeruutta kuvaavaa sanaa, jonka osasin vielä muutama kuukausi sitten. Tuo kyseinen sana on niin täysin pyyhkiytynyt muistista, että en muista siitä yhtään edes sitä, miltä se kuulostaa.
Ei ole motivaatiota vieraiden murteiden sanojen mieleenpainamiseen. Murremuotojahan on mahdottomasti ja ne vain sekoittavat välttämätöntä yleiskieltä.
Muistetaanpa pohjoisen "vain" = "vai" ja lännen "kuin" = "kun", jotka molemmat sekoittuvat vastaavien toismerkityksisten sanojen kanssa.
Tunnen sen kahdella iillä: anhiiton.
anahiton