Huonot sosiaaliset taidot + tylsä = ATM?

Pystyy. Juo enemmän ja välitä vähemmän.

Kyllä pystyy jossain määrin mutta kyllä ne supliikkitaidot ovat myös synnynnäisiä. Ihmettelet kun seurassasi ei viihdytä, viihdytkö itse sitten sellaisen henkilön seurassa joka on tuppisuu? Jos et viihdy nii älä ihmettele miksi myöskään sinun seurassasi ei viihdytä.

Ihmeellistä kyllä, jos sinulla on naisia ollut. Selvästikin olet poikkeuksellisen komea, joten kyllä ulkonäöllä on väliä, vaikka toisin väität.

Yleensä otsikossa kuvailemasi mies on kyllä komeanakin ATM, sillä hän ei yritä ottaa normaalisti yhteyttä keneenkään ja on kotona työttömänä, eikä käy missään. Siinä tapauksessa ulkonäölläkään ei tosiaan mitään tee.

Olet saanut pillua, joten olet KTM. En ymmärrä mikä tässä on taas niin saatanan vaikeaa.

Vinkit a 'la ruiskukka.

En nyt välttämättä ole mikään paras neuvoja, kun en itsekään ole mitenkään sulava välttämättä tuollaisissa tilanteissa. Mutta on niitä mahdollisuus oppia ja on tullut itselläkin opittua. Ja tuo on jo hyvä alku, että tunnistaa sen ongelman ja haluaa kehittyä.

Ensiksi kannattaa muistaa se, että on kiinnostunut toisista ihmisistä ja siitä mitä heillä on kerrottavaa. Kommentoi, kyselee kysymyksiä ym. Varsinkin uusien ihmisten kanssa, että se tutustuminen lähtee sulavasti käyntiin.

Jos liityt seuraan, jossa keskustellaan jo jostain, mutta et saa heti kiinni, mistä jutellaan niin voi kysyä tarkentavan kysymyksen ai missä, mikä, kuka tms. niin pääset heti alusta kiinni juttuun ja keskusteluun on helpompi ottaa osaa.

Jos kaksi ihmistä todella intohimoisesti keskustelee jo jostain vaikkapa yhteisestä harrastuksesta tms. josta kummallakin on jo valmiiksi paljon tietoa niin ei ehkä kannata tuppautua kolmanneksi pyöräksi kyselemään tyhmiä :) Muutoin kyllä jos on joku aihe, josta et tiedä hirveästi niin voit heittäytyä kyselijän ja ihmettelijän rooliin.

Jos on aihe josta sulla ei ole esim. omakohtaista kokemusta niin voit keskustella asiasta yleisellä tasolla tai sanoa oman mielipiteesi siihen tai kertoa vaikka jonkun tutun kokemuksen, uutisen tai jotain mitä on lukenut aiheesta.

Jos on isompi vähän tuntemattomien porukka ja siinä vaikka kolme ihmistä rupattelee tuttavallisesti keskenään ja muut toljottaa vieressä seuraamassa tuota keskustelua niin aloita itse vaikka viereisten ihmisten kanssa oma päällekkäinen keskustelu. Siihen saattaa sitten joku ulkopuolinenkin tai toinen keskusteluporukka kommentoida kun keskustelette tavallaan julkisesti sivullisten kuunnellessa.

Jos johonkin asiaan ei ole kerrassaan mitään sanottavaa tai ryhmässä keskustelee vaikka niin päällepäsmärityyppejä, että et saa suun vuoroa missään vaiheessa niin vaihda porukkaa. Muutenkin voit vähän isommilla kekkereillä vaihtaa sulavasti vähän eri ihmisten pariin jos tuntuu, että juttu loppuu kesken jossain porukassa.

Jos tulet itse uutena porukkaan, jossa muut on tunteneet jo pitkään. Niin kannattaa alussa pitää vähän matalaa profiilia. Ei tuppautua puoliväkisin mukaan vaan tutustua pikkuhiljaa vähän kaikkiin ja olla kaikille ystävällinen niin susta lähtee sellaiset "positiiviset juorut" porukassa liikkeelle ja ihmiset on halukkaita tutustumaan suhun.

Ovatko siis kaikki aiemmat tyttöystäväsi iskeneet sinut itse, ja tämänhetkinen puutteesi johtuu siitä että naisten aloitteet ovat jostakin syystä loppuneet etkä itsekään niitä kenellekään osaa tehdä?

Suoraan sanottuna minusta suhteeseen pääsemättömyyttä huolestuttavammalta kuulostaa tuo, että suhteita on ollut ja ne ovat loppuneet, erityisesti jos loppumisen syynä on tuo keskustelun väkinäisyys vielä sen tutustumisvaiheen jälkeenkin. Kyllä tuosta tulee vähän semmoinen mielikuva ettet ole oikeasti ollut kiinnostunut noista naisista, vaan pidät tyttöystävää ylipäätään vain asiaankuuluvana koristeena ja tarpeidentyydytysvälineenä. Tai siis en ainakaan itse pysty kuvittelemaan tilannetta jossa olisin ihastunut johonkin ihmiseen eivätkä hänen juttunsa kiinnostaisi minua pätkääkään (mitä muita syitä keskustelun väkinäisyyteen muka voisi olla kuin toisen juttujen tylsyys?).

Sinä ehkä saatat pitää tuollaistakin suhdetta toimivana, mutta useimmat muut eivät pidä. On mahdollista että tyttöystäviesi kannalta noissa suhteissa on ollut liikaa ns. kivireki-efektiä, eli mies ei tee suhteen aloittamisen tai ylläpitämisen eteen mitään, vaan jättää kaikki naisen harteille ja itse vain olla möllöttää. Tuollaiseen kyllästyy melko nopeasti.

Eihän kukaan voi nostaa tasoaan (henkisestikkään) jos ei ensiksi tunnusta että on jotain mitä tarvitsee parantaa.

Kun fokusoidaan se että mies puhuu naiselle on tässä todella suuri ero kuin että mies puhuu miehelle. Tietenkin punainen auto on punainen auto. Miehet ymmärtävät että punainen Lada on huonompi kuin punainen Ferrari. Naisesta punainen Lada voi tuoda esim. mummolan mieleen ja se on siksi kotoisampi. Koska tunnesykkyrämykkyrä.

Jos mies saa naisia olematta suorituskykyinen on silloin kyseessä huomattava naamakomeus. Sad but true jos kemia-kipinä factory sitten suhde-tasolla ei enää riitä paikkaamaan supliikin vähyyttä. Nainen ei yleensä kipinöi jos kuvitteellisesti jos tylsämies pitää tunnin luennon tuulivoimasta vaan siihen voi riittää jänniksen parin sanan kommentti naisen jostain ominaisuudesta oikealla tavalla.

Hyvää pataa on usein ne jotka hallitsevat iisin jutustelun useimpien kanssa ,ei ne jotka ovat helvetin päteviä yhdessä työasiassa ja kahvakuulassa. Naisilta ei voi vaatia teknistä keskustelua, se on hyvä lähtö kohta. Ei moni mieskään jaksa naisen meikeistä jutella.

Ehkä sinun pitäisi havannoida ympäristöä ja elää siinä hetkessä mitä naisen kanssa koetaan. Monologit ovat pahasta. Tietty impulsiivisuus kyllä torjuu tylsyyden hetkiä hyvin.

Tarinassasi on paljon sellaista, joka kuulostaa tutulta minulle. Minulla on ollut ja on paljon kavereita, mutta tosi vähän sellaisia kavereita, jotka olisivat olleet aloitteellisia minun suuntaani. Olen pärjännyt sosiaalisissa tilanteissa niin, että ei ole tarvinnut hävetä itseäni, mutta silti jotain on tuntunut jäävän puuttumaan. Tyttöystäviä minulla ei ole ollut montaa, mutta niitäkin olisi ollut tarjolla, jos olisin toiminut tilaisuuksien ollessa kohdalla.

Minulla tilanteen ratkaisi viimeisimmän tyttöystäväni tapaaminen. Hänessä oli jotain, mitä kenessäkään muussa häntä ennen tapaamassani ihmisessä ei ollut ollut.

Olen aina pitänyt itseäni jollakin tavalla erilaisena. En esimerkksi innostu small talkista, mutta tykkään syvällisemmistä keskusteluista, ja olen valmis sellaisiin vähänkin tutustumisen jälkeen. En vaan ole hahmottanut, miten tarkalleen olisin erilainen, kun kuitenkin olen joten kuten pärjännyt elämässäni siinä missä muutkin.

Kun tutustuin viimeisimpään tyttöystävääni, näin ensimmäistä kertaa koskaan toisessa ihmisessä sen, mitä olin ihmetellyt itsessäni. Hän näki saman minussa, ja vaikka se ei ollut hänelle ensimmäinen kerta, niin hänkin omalla tavallaan koki minun erottuvan joukosta samalla tavalla kuin minä hänen. Kyse ei ollut pelkästään sellaisesta, mikä tekee suhteesta romanttisen, vaan jonkinlaisesta harvinaislaatuisesta sielunkumppanuudesta, jota voi olla myös muuten kuin parisuhteessa.

Tuo suhde ei lopulta kestänyt, mutta sen aikana pääsin näkemään oman erilaisuuteni toisessakin ihmisessä niin selvästi, että opin samalla tunnistamaan vastaavat piirteet muissakin, joissa ne eivät näy niin selvästi. Olin ja olen edelleen omalla tavallani erilainen, mutta nyt ymmärrän itse, millä tavalla olen erilainen, ja pystyn suhteuttamaan itseni muihin uudella tavalla.

Sen myötä myös sosiaalinen kanssakäyminen on muuttunut luontevammaksi. Se ei tarkoita, että edelleenkään tulisin hyvin juttuun kaikkien kanssa, tai että kaikki viihtyisivät seurassani tai että minä viihtyisin kaikkien seurassa. Nyt on kuitenkin helpompaa tunnistaa ne, joiden kanssa todennäköisesti viihtyy, ja lisäksi ymmärtää, miksi joidenkin kanssa ei viihdy.

On vaikea antaa konkreettisia neuvoja, kun ei tiedä toisesta ihmisestä muuta kuin sen, mitä hän on aloituksessaan kertonut. Voisi kuitenkin olla hyödyllistä miettiä, mikä tuosta yhdestä ystävästäsi tekee ystäväsi.

Toinen asia, josta voi olla hyötyä, mutta yhtä hyvin voi olla olematta, on se, että omalle erilaisuudelleni löytyi ihan konkreettinen nimi: erityisherkkyys. En avaa sitä tässä enempää, enkä voi mitenkään tietää tai edes arvata, olisitko sinä kenties erityisherkkä, mutta jos asiaan perehtyminen kiinnostaa, niin siitä löytyy paljon tietoa googlaamalla joko tuota termiä tai englanninkielistä vastinetta highly sensitive person. Erityisherkkä ihminen on normaali siinä missä kuka tahansa muukin, mutta erityisherkkyyteen liittyy piirteitä, jotka voivat saada erityisherkän kokemaan itsensä jollakin tavalla erilaiseksi, ja se voi ilmetä kuvaamallasi tavalla.

Se johtuu poikkeuksellisesta aivojen rakenteesta. Normaalilla ihmisellä vasen ja oikea puoli on about 50/50, mutta minulla se on niin, että oikea on 70% ja vasen vain 30%.

Tästä seuraa se, että olen joissain asioissa kömpelö, kuten small talkissa tai se, että minulla on lukihäiriö, mutta toisissa asioissa olen erittäin lahjakas. Minulla on erinomainen muisti ja avaruudellinen hahmotuskyky.

Vanha ketju, mutta täytyypä lisätä että itsekään en kovin hyvin osaa mitään "syvällisempiä" keskusteluja. Osaan jutella saman tyypin kanssa ehkä 15 minuuttia ja sitten aletaan olla vähän hiljempaa tai miettiä uusia, ihan eri aiheita. Lisäänpä yhden tärkeäksi huomaamani taidon - jota tässä ketjussa ei aiemmin nostettu esiin - nimittäin huumorintajun (ja varsinkin nauramisen) - sillä se taito on mulla jäänyt aika vaisuksi, syynä kiusaamiskokemukset ja se kun lapsena kaiken piti ottaa niin kirjaimellisesti ja tehdä asioista melkoista numeroa (nyt 23v). Yliopistossa olen huomannut että tiiviimpiin kaveriporukoihin pääsevät ne jotka osaavat vääntää vitsejä ja nauraa niille sekä kykenevät syvällisiin keskusteluun eivätkä keskeytä muita. Itse olen kuitenkin joissain määrin päässyt myös muihin kuin ainejärjestön oikeisiin tapahtumiin, mutta haluaisin olla kyllä suositumpi. Koulu- ja lukiovuosilta mulla on muutama kaveri joiden kanssa vietän aikaa silloin tällöin, mutta emme ole ihan jatkuvasti kovin samoilla aaltopituuksilla. Seurustelukokemukset puuttuvat mutta itse olen varmaan tottunut asumaan mieluummin yksin ja vapaana.