Täällä palstalla puhutaan usein siitä kuuluisasta "kipinästä" joka pitäisi olla suhteessa. Mutta kuinka monelle riittäisi pelkästään järkitasolla toimivan suhde? Eli sellainen intohimo ja järjetön rakkaus puuttuu, mutta tulette hyvin toimeen, teillä on yhteisiä asioita, samanlaiset arvot, kumppanuutta jne. Sitä voisi kai kutsua myös kaverisuhteeksi, mutta muuttaisitte yhteen, menisitte naimisiin jne. Riittäisikö tuollainen sinulle?
Toimiva suhde vai "kipinä"?
Platoninen rakkaus
26216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kipinä tarkoittaa usein sitä että naisen rakkaus syttyy vasta sitten kun mies on naista korkeatasoisempi.
Järjetön rakkaus ei ole järkevää. Paras tilanne on yt-miehillä jotka voivat vaihtaa naisensa. Kaikki muu on sitten jollekkin jotenkin kelpaamista.
Tämä olikin hyvä keskustelunaihe nimim. edellinen suhde päättyi naisen mukaan ''tästä puuttuu se jokin'' Sitä jotakin oli kuitenkin ilmassa suhteen alussa. En tiedä sitten, mihin se voi kadota. Onhan se normaalia, että suhteen edetessä ei voida jatkuvasti olla kiinni toisissaan, vaan suurin osa ajasta ollaan toisilleen elämän parahita ystäviä. Vaikka kuinka yritin yllättää ja huomioida toista tekemällä itse ruokaa hänelle ja kerroin usein välittäväni hänestä, ei sitä tunnetta enää ollut hänen puoleltaan.
Kuitenkin hän viihtyi seurassani ja haluaa nähdä edelleen ysrtävänä. Onko nykymaailma muuttanut etenkin nuorten ihmisten odotuksia hyvästä suhteesta? Odotetaanko, että sen tunteen/kipinän pitäisi olla läsnä jatkuvasti. Vai riittääkö se, että se syttyy aina välillä kun kaksi ihmistä viettää aikaa yhdessä.
Yleensä se kipinä ei kestä kauhean kauan, varsinkin jos suhde on sellainen "tavallinen" missä ei ole paljon draamaa ja jossa eletään arkea. Mielestäni on ihan tavallista, että suhteen laatu muuttuu kun ollaan oltu yhdessä monia vuosia ja opittu tuntemaan toinen. Toki silloinkin pitää huomioida toista, mutta on jotenkin epärealistista kuvitella että sinulla / hänellä olisi samanlainen tunne kuin silloin ensimmäisen kerran tavatessa jolloin kaikki on uutta ja jännää.
Luultavastii hän ihastui sinuun ja kun aloitte tutustumaan hän alkoi huomamaan ei niin ihastuttavia piirteitä sinussa ja tajusi ettei kyseessä ole elämää suurempi rakkaustarina.
Oletko koskaan ollut pitkässä suhteessa (sanotaan vaikka 3-5 vuotta tai enemmän)? Väitätkö, että vielä noinkin monen vuoden jälkeen suhteessa on samanlainen kipinä kuin ensimmäisen kuukauden aikana?
Se ei ole oikeaa kipinää jos perustuu uutuuteen! Oikea on sitä että haluaa toista kuin hullu puuroa vielä vuosien yhdessäolon jälkeen.
Minä olen ollut (ja olen yhäkin) ja kipinä on vain voimistunut ajanmittaan. Älkää tyytykö vähempään!
Miksi sitten pyörit Sinkut- palstalla?
"Oikea kipinä" osaa siis myös ennustaa? Se tietää jo etukäteen millaiseksi ihmiset muuttuvat ja millaisia elämäntilanteita eteen tulee. Melkoinen kipinä...
No ei riitä kuin palava rakkaus. Kaikki muut suhdeviritelmät on tuhoon tuomittuja.
Pitää olla kipinää. Siksi seurustellaan ennen naimisiinmenoa, että huomataan kestääkö kipinä oikeasti aikaa.
olet aivan oikeassa tuohon ei ole mitään lisättävää
Aiheeseen liittyvä.
http://www.ted.com/talks/esther_perel_the_secret_to_desire_in_a_long_term_relationship
Vuosien seurustelunkin jälkeen entisen mieheni tarvitsi vain katsoa minua silmiin ja sydämeni pakahtui rakkaudesta.
En tyytyisi yhtään vähempään.
Ystävät ovat rakkaita elämänkumppaneita, joihin en tunne seksuaalista vetoa.
eikös elämänkumppani ole tyttö ystävä tai vaimo ja toisin päin naisella mutta ystävä ei ole elämänkumppani ystävä on ystävä rakastaja tai rakastajatar on rakastajatar yhden yön pano on pano mutta ei ole elämänkumppani
Ei riittäisi. Miksi sen pitäisi riittää? Miksi joku haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota kohtaan ei tunne intohimoa ja rakkautta? Vain jotta ei tarvitsisi elää yksin? Entä sitten, jos kohdalle myöhemmin osuisi sellainen ihminen, joka kolahtaisi? Pitäisikö ihmisen kieltää itseltään lopullisesti lupa rakastua vai olisiko kyseessä sellainen parisuhdesopimus, että ollaan yhdessä kunnes jompi kumpi rakastuu toiseen, jos niin sattuu käymään?
Minulle kyllä riittäisi. Pitäisi vaan muistaa harjoittaa lemmenleikkejä vähintään kerran viikossa, vaikka ei (aina) huvittaisikaan. Tottahan toki ainakin alun alkaen tuosta naisesta kiinnostuisin ja näkisin hänet hyvin houkuttelevana.
Tämähän ei ole joko tai -asia. Suhteen pitää olla järkitasolla toimiva JA sinä pitää olla kipinää. Sehän se hommasta hankalaa tekeekin..
Niinpä. Tässä voisi käyttää vaikka esim. asteikkoa 0-100. Jonkun itseäni kiinnostavan kanssa kun olisin pariutunut, niin mikäpä siinä kun ei tarvitsisisi stressata enää naisen etsimisestä, elintaso olisi parempi ja tuntisi itsensä välitetyksi ja hyväksytyksi. Sellainen taso 75 voisi riittää minulle.
Tässähän se eräs syy on siihen miksi nainen on pilannut paritumisen itselleen ja miehelle.
Tunteita ja kuvitelmia, järjen ja todellisuuden sijasta.
Ennen asia hoidettiin viisaalla tavalla, jolloin naisen isä päätti että kenet nainen ottaa. Näin säästettiin nainen totaaliselta itsensä häpäisyltä, mitä lähes jokainen moderni, jännämiehen perässä juokseva vituke harjoittaa.
Miehellekin määrättiin tietty ruma läski ämmä jos siitä oli suvulle hyötyä. Eipäs nirsoiltu sitten.
Lihavuus oli harvinaista siihen aikaan.
Siihen aikaan naiset olivat lihavia korseteissa. Ei mikään nykyajan normivartaloiset edes.
No ikisinkut ovat pahimpia yliromantisoijia, siksi osittain ovatkin yksin. Mutta jos ihmisten parisuhteita katsoo niin eipä sitä myyttistä kipinää monilla ole, hyvässä tapauksessa ovat hyviä toisilleen mutta tuokaan ei ole mikään itsestään selvä asia.
Mulle ei riittäisi, mut tässä maassa monetkin elää järkiliitolla. Kunhan on kumppani, kunhan on naimisissa kunhan on lapsia, väliäkö että toisesta ei välitä yhtään, käy virais js pitää kauniit kulissit pystyssä.
Mulle riittäisi. Laskut puolittuisi ja olisi ihanaa asua kivassa kodissa sisustellen. Olisi mukavaa kun olisi samat arvot ja harrasteet jakava ystävä, juuri juttukaveria kaipaan eniten. Joku jonka kanssa voisi jakaa ajatukset ja jonka lämpimässä sylissä voisi vain köllötellä. Seksi toimii kuitenkin parhaiten yksin. Orkkua kaksin hankala saada, yksin joka kerta.
V*tut kipinästä, se sammuu ajan kanssa kuitenkin(luulen ainakin näin, koskaan en ole moista kipinöintiä kokenut)!