omat "virheet" masentaa

Kirjoittelenpa ihan muuten vaan taas, kaippa purkaakseni pahaa oloani. Okei suomi24 ei ole paras paikka siihen mutta anonyyminä uskaltaa kertoa kaikkea mitä ei kasvotusten kertoisi kavereilleen yms. Tässä omissa ajatuksissaan pyörineenä tuli mieleeni tapaus kun olin noin 2-4 luokalla, en muista ihan tarkkaan. Kuitenkin silloin muistan olleeni yhden kesän varsin samanlaisissa fiiliksissä kuin nyt. Olin oikeastaan halunnut unohtaa koko jutun koska se oli mielestäni myöhemmin häpeällistä. Tämä on ensimmäinen kerta kun puhun tästä. Joka tapauksessa itsemurha ajatuksissa olin silloin ja pahimmillaan muistan olleeni vessassa puukon kanssa ja miettineeni että jos viillän kurkkuni auki pyörrynkö ja saadaanko minut pelastettua ennen kuin saan tarpeeksi vahinkoa aikaan. Itsemurhakirjettä kirjoitin pari lausetta ennen kuin lopetin sen ja poltin paperin. Onko tuollainen vain normaali vaihe lapsen kehityksessä vai ei. No takaisin nykyhetkeen. Kaverini olivat kylässä, mutta se ei auttanut vaan aina iltaisin mietin itseni tappamista. Lisäksi syyllisyyden tunne vaivasi koko ajan, jos joku meni mukamas pieleen. Esim sauna ei ollut lämpimänä heti kun tulimme sisään yms. Lopuksi kyselisin onko muilla syyllisyyden tuntoa omasta masennuksesta. Sius tunnetteko että te vain esitätte masentunutta saadaksenne...no ei mitään. Itselläni on ja se vaikeuttaa kamalasti kun pitäisi hakea apua.

puutteellinen kissa kirjoitti:

Kirjoittelenpa ihan muuten vaan taas, kaippa purkaakseni pahaa oloani. Okei suomi24 ei ole paras paikka siihen mutta anonyyminä uskaltaa kertoa kaikkea mitä ei kasvotusten kertoisi kavereilleen yms. Tässä omissa ajatuksissaan pyörineenä tuli mieleeni tapaus kun olin noin 2-4 luokalla, en muista ihan tarkkaan. Kuitenkin silloin muistan olleeni yhden kesän varsin samanlaisissa fiiliksissä kuin nyt. Olin oikeastaan halunnut unohtaa koko jutun koska se oli mielestäni myöhemmin häpeällistä. Tämä on ensimmäinen kerta kun puhun tästä. Joka tapauksessa itsemurha ajatuksissa olin silloin ja pahimmillaan muistan olleeni vessassa puukon kanssa ja miettineeni että jos viillän kurkkuni auki pyörrynkö ja saadaanko minut pelastettua ennen kuin saan tarpeeksi vahinkoa aikaan. Itsemurhakirjettä kirjoitin pari lausetta ennen kuin lopetin sen ja poltin paperin. Onko tuollainen vain normaali vaihe lapsen kehityksessä vai ei. No takaisin nykyhetkeen. Kaverini olivat kylässä, mutta se ei auttanut vaan aina iltaisin mietin itseni tappamista. Lisäksi syyllisyyden tunne vaivasi koko ajan, jos joku meni mukamas pieleen. Esim sauna ei ollut lämpimänä heti kun tulimme sisään yms. Lopuksi kyselisin onko muilla syyllisyyden tuntoa omasta masennuksesta. Sius tunnetteko että te vain esitätte masentunutta saadaksenne...no ei mitään. Itselläni on ja se vaikeuttaa kamalasti kun pitäisi hakea apua.

Lue lisää

Viestisi kosketti kovasti, koska itselläni on vähän samanlainen tausta - minulla on neuropsykiatrinen poikkeavuus, jonka takia olen ikäni tuntenut huonommuutta. Olen myös ollut masentunut jo lapsena.

Ei, lasten kanssa työskentelevänä sanon, että ei ole "normaalia", että lapsi ajattelee itsemurhaa tuolla tasolla. Kun pääset vähän parempaan kuntoon, olisi varmaan hyvä päästä miettimään, pääsetkö kiinni noihin ensimmäisiin itsetuhoisiin ajatuksiin. Mitä niiden taustalla silloin oli? Suosittelen lämpimästi psykoterapiamahdollisuuksien selvittämistä hoitavalta lääkäriltäsi. Psykoterapiassa voi päästä kiinni noihin varhaisiin kokemuksiin, mutta vastoin ennakkoluuloja se ei ole pelkkää lapsuudessa vellomista, vaan itse sain aikanaan mahdollisuuden pohtia myös hyvin käytännönläheisiä, nykyhetkeen liittyviä asioita.

Noista itsemurha-ajatuksista olisi tosiaan tärkeää puhua lääkärille. Kannattaa ottaa huomioon, että niin hyödyllisiä kuin mielialalääkkeet usein ovatkin, aivan hoidon alussa ne voivat jopa pahentaa oloa ja provosoida itsemurha-ajatuksia. Itse syön venlafaksiinia, ja muistan syksyllä kärsineeni ekat kaksi viikkoa pakonomaisista, mielen voimakkaasti täyttävistä itsemurha-ajatuksista. Minua suojeli se tosiasia, etten voisi hylätä lapsiani siten. Jos olet yksin, ole kiltti ja hakeudu matalalla kynnyksellä päivystykseen. Et varmaankaan joisi itseäsi kolmen promillen humalaan ja siinä tilassa sitoutuisi mememään jonkun ventovieraan kanssa naimisiin? Itsemurhan tekeminen kun aivokemia on sekaisin on periaatteessa sama asia, joskin vakavampi ja lopullisempi.

Toivotan voimia ja rohkaisen muistamaan, että et vihaa itseäsi, koska olisit huono, vaan koska olet masentunut. Se on sairaus, josta parantuu, mutta myös sairaus, jossa hoitamattomana tai huonosti hoidettuna on merkittävä kuolleisuus, joten vakavasti se on otettava.

Ajattelit, että masennus 'sairaus' aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia? Kuulostaa ihan siltä kuin ihmiset kuvittelisivat aivoissa olevan jonkun mörrimöykyn, joka vetelee kammista ja vivuista aiheuttaen henkilön itsemurha-ajatukset ja, että mörrin saa hengiltä 'antibiotilla' nimeltä 'masennuslääke.' Koomisia ajatuksia omaan korvaan. Itsemurha-ajatuksia voi tulla vaikka kuinka 'tehokasta' tai hyvää apu olisi. Itsemurha-ajatukset eivät ole suora oire eikä masennus sairaus.

Ap:lle sanoisin, että ensinnäkin värisokeudessa ei ole mitään hävettävää. Eihän se sinun mokasi ole ja sen kanssa opit varmasti elämään. Itsellänikin on tuttuja, joilla on värisokeutta ja hyviä tyyppejä ovat. Kertoihan lääkärisi tai psykiatrisi, että 'masennuslääkkeet,' joita oletan, että olet saanut, voivat aiheuttaa monille itsetuhoisia ajatuksia sekä syventää masentuneisuutta ja ahdistusta huomattavan paljon, varsinkin ennen kuin 5HT1A-autoreseptorit alkavat tuhoutua/tuhoutuvat, johon kuluu usein muutama viikko aloituksesta yksilöstä riippuen.

väsyväsy kirjoitti:

Viestisi kosketti kovasti, koska itselläni on vähän samanlainen tausta - minulla on neuropsykiatrinen poikkeavuus, jonka takia olen ikäni tuntenut huonommuutta. Olen myös ollut masentunut jo lapsena.

Ei, lasten kanssa työskentelevänä sanon, että ei ole "normaalia", että lapsi ajattelee itsemurhaa tuolla tasolla. Kun pääset vähän parempaan kuntoon, olisi varmaan hyvä päästä miettimään, pääsetkö kiinni noihin ensimmäisiin itsetuhoisiin ajatuksiin. Mitä niiden taustalla silloin oli? Suosittelen lämpimästi psykoterapiamahdollisuuksien selvittämistä hoitavalta lääkäriltäsi. Psykoterapiassa voi päästä kiinni noihin varhaisiin kokemuksiin, mutta vastoin ennakkoluuloja se ei ole pelkkää lapsuudessa vellomista, vaan itse sain aikanaan mahdollisuuden pohtia myös hyvin käytännönläheisiä, nykyhetkeen liittyviä asioita.

Noista itsemurha-ajatuksista olisi tosiaan tärkeää puhua lääkärille. Kannattaa ottaa huomioon, että niin hyödyllisiä kuin mielialalääkkeet usein ovatkin, aivan hoidon alussa ne voivat jopa pahentaa oloa ja provosoida itsemurha-ajatuksia. Itse syön venlafaksiinia, ja muistan syksyllä kärsineeni ekat kaksi viikkoa pakonomaisista, mielen voimakkaasti täyttävistä itsemurha-ajatuksista. Minua suojeli se tosiasia, etten voisi hylätä lapsiani siten. Jos olet yksin, ole kiltti ja hakeudu matalalla kynnyksellä päivystykseen. Et varmaankaan joisi itseäsi kolmen promillen humalaan ja siinä tilassa sitoutuisi mememään jonkun ventovieraan kanssa naimisiin? Itsemurhan tekeminen kun aivokemia on sekaisin on periaatteessa sama asia, joskin vakavampi ja lopullisempi.

Toivotan voimia ja rohkaisen muistamaan, että et vihaa itseäsi, koska olisit huono, vaan koska olet masentunut. Se on sairaus, josta parantuu, mutta myös sairaus, jossa hoitamattomana tai huonosti hoidettuna on merkittävä kuolleisuus, joten vakavasti se on otettava.

Lue lisää

Ja kyllä, pelkään joskus että "vain esitän". Mutta kun miettii, mikä ero omassa olossa on, kun lääkitys on vihdoin alkanut purra ja olen tehnyt joitain muutoksia masennustani ylläpitäneisiin asioihin niin huomaa, että laiskuus ja huomionhaku ovat jotain aivan muuta kuin se masennuksen syvin kuoppa oli.

Ärrimörri kirjoitti:

Ajattelit, että masennus 'sairaus' aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia? Kuulostaa ihan siltä kuin ihmiset kuvittelisivat aivoissa olevan jonkun mörrimöykyn, joka vetelee kammista ja vivuista aiheuttaen henkilön itsemurha-ajatukset ja, että mörrin saa hengiltä 'antibiotilla' nimeltä 'masennuslääke.' Koomisia ajatuksia omaan korvaan. Itsemurha-ajatuksia voi tulla vaikka kuinka 'tehokasta' tai hyvää apu olisi. Itsemurha-ajatukset eivät ole suora oire eikä masennus sairaus.

Ap:lle sanoisin, että ensinnäkin värisokeudessa ei ole mitään hävettävää. Eihän se sinun mokasi ole ja sen kanssa opit varmasti elämään. Itsellänikin on tuttuja, joilla on värisokeutta ja hyviä tyyppejä ovat. Kertoihan lääkärisi tai psykiatrisi, että 'masennuslääkkeet,' joita oletan, että olet saanut, voivat aiheuttaa monille itsetuhoisia ajatuksia sekä syventää masentuneisuutta ja ahdistusta huomattavan paljon, varsinkin ennen kuin 5HT1A-autoreseptorit alkavat tuhoutua/tuhoutuvat, johon kuluu usein muutama viikko aloituksesta yksilöstä riippuen.

Lue lisää

Huomaatko loogisen ristiriidan viestissäsi? Mielestäsi masennus ei aiheuta itsemurha-ajatuksia, mutta lääke "vain aiheuttaa". Olen nuorena kärsinyt vakavista itsetuhoajatuksista, vaikken ollut lääkkeitä haistanutkaan. Sitä en kiellä, etteikö lääkekin noita varsinkin alussa aiheuttaisi, olenhan sen itsekin kokenut.

väsyväsy kirjoitti:

Huomaatko loogisen ristiriidan viestissäsi? Mielestäsi masennus ei aiheuta itsemurha-ajatuksia, mutta lääke "vain aiheuttaa". Olen nuorena kärsinyt vakavista itsetuhoajatuksista, vaikken ollut lääkkeitä haistanutkaan. Sitä en kiellä, etteikö lääkekin noita varsinkin alussa aiheuttaisi, olenhan sen itsekin kokenut.

Lue lisää

Itsemurha ajatuksia on ollut ennen ja jälkeen lääkityksen aloittamista, eli en sanoisi sen vaikuttavan asiaan kovin radikaalisti.

puutteellinen kissa kirjoitti:

Itsemurha ajatuksia on ollut ennen ja jälkeen lääkityksen aloittamista, eli en sanoisi sen vaikuttavan asiaan kovin radikaalisti.

Puutteellisella katilla hyvä kirjallinen ulosanti. Ennenkuin oli edes nettiä, kirjoittelin kuivamustekynällä tuhansia liuskoja täyteen.
Sitten kaverini kanssa poltettiin ne työpaikan läheisyydessä rannalla yölöysin aikana turvallisesti.
Kirjoittaminen aktivoi aivoissa jotain aluetta, koska kirjoitusrupeaman jälkeen ahdistus oli kokonaan poissa.
Yleensä aiheena oli aina säännöllisesti sama :miksi en tapa itseäni tänä iltana.

väsyväsy kirjoitti:

Huomaatko loogisen ristiriidan viestissäsi? Mielestäsi masennus ei aiheuta itsemurha-ajatuksia, mutta lääke "vain aiheuttaa". Olen nuorena kärsinyt vakavista itsetuhoajatuksista, vaikken ollut lääkkeitä haistanutkaan. Sitä en kiellä, etteikö lääkekin noita varsinkin alussa aiheuttaisi, olenhan sen itsekin kokenut.

Lue lisää

Minä en huomannut mitään loogista ristiriitaa. Masennus on abstrakti käsite oireille, jotka voivat johtua esim. lääkityksestä, kilpirauhasen vajaatoiminnasta taikka esim. raiskatuksi joutumisesta. Se ei voi mitenkään aiheuttaa itsemurha-ajatuksia, vaan kyseessä on oire jostain, joka korreloi tai ei korreloi itsemurha-ajatusten kanssa. Kaikki masentuneet eivät ajattele henkensä riistämistä tosissaan, toisaalta moni niin sanotusti ei-masentunut voi riistää itseltään hengen esimerkiksi syvästi päihtyneenä tai huumausaineen vaikutuksen alaisena.

Värisokeus ei haittaa oikeastaan mitään käytännössähän ilman testitauluja en olisi ikinä edes tiennyt olevani värisokea. Se itsessään ei häiritse enemmän muiden suhtautuminen siihen. Erityisesti kun kuulin veljeni menevän tarkempiin tutkimuksiin asian puitteissa tuntui jotenkin todella pahalta. Muuten oloni on taas vähän parempi. En taas vaihteeksi koko ajan pyöri itsamurhaajatuksisaa, vaan nyt tuli taas syyllisyys ja itseinho jakso. Kuuluuko asiaan, että vaihtelee viikon-kahden sykleissä tunteet. Ensin saattaa olla viikon syyllisyydentumtoa sitten toinen vaikka yleistä itse inhoa.

puutteellinen kissa kirjoitti:

Värisokeus ei haittaa oikeastaan mitään käytännössähän ilman testitauluja en olisi ikinä edes tiennyt olevani värisokea. Se itsessään ei häiritse enemmän muiden suhtautuminen siihen. Erityisesti kun kuulin veljeni menevän tarkempiin tutkimuksiin asian puitteissa tuntui jotenkin todella pahalta. Muuten oloni on taas vähän parempi. En taas vaihteeksi koko ajan pyöri itsamurhaajatuksisaa, vaan nyt tuli taas syyllisyys ja itseinho jakso. Kuuluuko asiaan, että vaihtelee viikon-kahden sykleissä tunteet. Ensin saattaa olla viikon syyllisyydentumtoa sitten toinen vaikka yleistä itse inhoa.

Lue lisää

Mistä ajattelet syyllisyyden tunteen ja itseinhon kumpuavan?

ToinenItseinhoilija kirjoitti:

Mistä ajattelet syyllisyyden tunteen ja itseinhon kumpuavan?

Minulta sama kysymys: mikä näitä tuntemuksia aiheuttaa? Todennäköisesti joku ihminen tai useampi siellä taustalla taas kiusaamassa, kuten yleensä. Itseinho on yleensä seurausta myös median ja markkinoinnin luomista täydellisyysihanteista, joilla tieten tahtoen aiheutetaan ihmisille paha olo, jotta saataisiin heidät ostamaan enemmän mainostettua tuotetta/palvelua. Sinuna miettisin, mitä on jäänyt hampaankoloon ja antaisin kiusaajatahoille vähintään samalla mitalla takaisin.

älä suostu uhriksi kirjoitti:

Minulta sama kysymys: mikä näitä tuntemuksia aiheuttaa? Todennäköisesti joku ihminen tai useampi siellä taustalla taas kiusaamassa, kuten yleensä. Itseinho on yleensä seurausta myös median ja markkinoinnin luomista täydellisyysihanteista, joilla tieten tahtoen aiheutetaan ihmisille paha olo, jotta saataisiin heidät ostamaan enemmän mainostettua tuotetta/palvelua. Sinuna miettisin, mitä on jäänyt hampaankoloon ja antaisin kiusaajatahoille vähintään samalla mitalla takaisin.

Lue lisää

Syyllisyydentunto liittyy lähinnä siihen ettei saa aikaan mitään. Ei kouluhommia olis pari pientä projektia, eikä mitään muuta. Toinen mihin liittyy on niinkuin jo mainitsin, siihen että kuvittelen keksineeni kaiken, vaan no mukamas oman edun vuoksi. Sitä en tiedä minkä edun, tässä olotilassa ei paljoa etuja ole. Mutta se ei ole näköjään merkityksellistä.

puutteellinen kissa kirjoitti:

Syyllisyydentunto liittyy lähinnä siihen ettei saa aikaan mitään. Ei kouluhommia olis pari pientä projektia, eikä mitään muuta. Toinen mihin liittyy on niinkuin jo mainitsin, siihen että kuvittelen keksineeni kaiken, vaan no mukamas oman edun vuoksi. Sitä en tiedä minkä edun, tässä olotilassa ei paljoa etuja ole. Mutta se ei ole näköjään merkityksellistä.

Lue lisää

Pakko laittaa viimeinen viesti tänne, tämä palsta on muutenkin niin synkkä. No pari viikkoa sitten oloni parantui vähän liikaakin, ja olin todella hyvin voiva. Aivan liikaa. En nukkunut montaa tuntia yössä ja silti ei väsyttänyt. No sen jälkeen lääkäri määräsi lääkkeet lopetettaviksi. Tilalle tuli unilääkkeet. Muuten ollen nyt normaali. Ei masennusta, eikä ylikierroksia. Näköjään masennuksestakin pääsee yli. Itselläni oli keskivaikeasta vaikeaan diegnoosin saanut masennus.